Koettakaa olla hiileentymättä tästä kirjoituksestani. Sen tarkoitus ei ole provosoida, vaan kertoa MINUN näkökulma naisten nirsouteen.
Olen hiukan yli 40 naisihminen. Erosin pitkästä suhteesta 2004.
Harrastan liikuntaa, en polta, en dokaile. Asiat pienituloisuutta lukuunottamatta kunnossa.
Ihan kivasti pärjäilen yksinkin. Osaan käyttää iskuporakonetta ja vaihtaa autoon öljyt.
Osaan myös huushollata ja tehdä aika laaja-alaisesti monia töitä.
Pidän itseäni ihan suht nättinä ja melko älykkäänä.
Minun ongelmani ovat yksinäiset miehet, jotka eivät osaa katsoa peiliin ja mitoittaa naisenkaipuuta omalle tasolleen.. Kerron muutaman esimerkin;
Oveeni koputettiin ja menin avamaan. Siellä oli naapurin mies, joka kysyi silmät kiiluen, että saisiko tulla kahville.
Kieltäydyin mahdollisimman kohteliaasti, koska en tiennyt edes kyseisen miehen nimeä. Pihassa olen sanonut hyvät päivät kyllä aina ja muutaman small talk-sanan.
Kyseinen mies on n. 20 vuotta minua vanhempi, liikkuu todella huonosti puuskuttaen ja hitaasti. Ei siis yhtään minun tyyppiä, joka painatan välillä rinkka selässä mettään retkeilemään yöksi tai käyn tansseissa.
En ole millään tavoin rohkaissut häntä lähentymään, mutta silti hän utelee minun yksityis- ja miesasioitani.
Ja katsoo aina inhottavalla tavalla silmät kiiluen.
Naapurit ovat kertoneet miehen kiikaroivan verhon raosta naapureita ja kuulemma masturboivan.
Kyseinen mies syö kuulemma psyykelääkkeitä, mikä sinänsä on hyvä asia että hän on hoidon piirissä.
Minusta oli inhottavaa, kun puuskuttava vanha (runkkari) on yhtäkkiä oveni takan ja kysyy vieraisille pääsyä. Se on etikettitapojenkin vastaista.
Ei yksinäisen naisen oven taakse tarvitse kenekään kutsumatta mennä huohottamaan.
Kesäisin, jos olen parvekkeella ottamassa vaikka aurinkoa kyseinen mies tulee samantien kastelemaan kukkaansa tai patsastelemaan. Ja huutelee parvekkeltaan tervehdyksensä ja aloittaa jonkin keskustelun.
Minä olen kiusaantunut, kun tuo mies selvästi kyttää liikkeitäni ja on jotenkin "rasvainen" olemukseltaan.
Toinen mies on myös vanhempi alkoholisoitunut mies, joka lähettee lentopusuja pihassa ja tulee aina esittelemään itsensä MINUN vierailleni pihassa. Tuo mies on sitten vähän väliä kysymässä kahville tai kylään. Ja aina joku on lopussa, kun kaikki on niin kallista... pitäisi lainata rahaa, puhelinta tai tulla lohduttamaan muuten vain...HIK!
En viitsi kutsua omia kavereita tänne kylään, kun aina on joku vanha äijä kuolaamassa oven takana tai pihassa. Näemme kahvilassa tai kavereiden luona.
Nuo ovat räikeimmät tapaukset, mutta pidän kummallisena sitä että 32 huoneiston taloilla 9 miestä tekee aloitteen tutustumiseen.
Näistä kaksi on sellaista joita edes jotenkin päin voisi ajatella omalle tasolleen.
Yksinäisen naisen elämä ei ole välttämättä kamalaa rämpimistä, mitä pitää sääliä.
Minusta on mukavaa kun on oma rauha ja kukaan ei ole marmattamassa sohvalta mitä saa tai ei saa tehdä.
Saan harrastaa ja tehdä mitä lystään. Kenekään sukkia, kalsareita tai itsetuntoa ei tarvitse huoltaa.
Nämä yksinäiset miehet, joita tässä pyörii pilvin pimein kaipaavat vissiin jotain sisarhentoavalkeaa hyysäämään itseään, mutta minusta on turha naapurin naista vainota, jos ei ole yhtään itse sillä tasolla mistä nainen innostuisi.
Tämä on valitettavaa nykyaikaa. Naiset pärjäävät ilman miestä ja vain parhaat kelpaavat.
Olen hiukan yli 40 naisihminen. Erosin pitkästä suhteesta 2004.
Harrastan liikuntaa, en polta, en dokaile. Asiat pienituloisuutta lukuunottamatta kunnossa.
Ihan kivasti pärjäilen yksinkin. Osaan käyttää iskuporakonetta ja vaihtaa autoon öljyt.
Osaan myös huushollata ja tehdä aika laaja-alaisesti monia töitä.
Pidän itseäni ihan suht nättinä ja melko älykkäänä.
Minun ongelmani ovat yksinäiset miehet, jotka eivät osaa katsoa peiliin ja mitoittaa naisenkaipuuta omalle tasolleen.. Kerron muutaman esimerkin;
Oveeni koputettiin ja menin avamaan. Siellä oli naapurin mies, joka kysyi silmät kiiluen, että saisiko tulla kahville.
Kieltäydyin mahdollisimman kohteliaasti, koska en tiennyt edes kyseisen miehen nimeä. Pihassa olen sanonut hyvät päivät kyllä aina ja muutaman small talk-sanan.
Kyseinen mies on n. 20 vuotta minua vanhempi, liikkuu todella huonosti puuskuttaen ja hitaasti. Ei siis yhtään minun tyyppiä, joka painatan välillä rinkka selässä mettään retkeilemään yöksi tai käyn tansseissa.
En ole millään tavoin rohkaissut häntä lähentymään, mutta silti hän utelee minun yksityis- ja miesasioitani.
Ja katsoo aina inhottavalla tavalla silmät kiiluen.
Naapurit ovat kertoneet miehen kiikaroivan verhon raosta naapureita ja kuulemma masturboivan.
Kyseinen mies syö kuulemma psyykelääkkeitä, mikä sinänsä on hyvä asia että hän on hoidon piirissä.
Minusta oli inhottavaa, kun puuskuttava vanha (runkkari) on yhtäkkiä oveni takan ja kysyy vieraisille pääsyä. Se on etikettitapojenkin vastaista.
Ei yksinäisen naisen oven taakse tarvitse kenekään kutsumatta mennä huohottamaan.
Kesäisin, jos olen parvekkeella ottamassa vaikka aurinkoa kyseinen mies tulee samantien kastelemaan kukkaansa tai patsastelemaan. Ja huutelee parvekkeltaan tervehdyksensä ja aloittaa jonkin keskustelun.
Minä olen kiusaantunut, kun tuo mies selvästi kyttää liikkeitäni ja on jotenkin "rasvainen" olemukseltaan.
Toinen mies on myös vanhempi alkoholisoitunut mies, joka lähettee lentopusuja pihassa ja tulee aina esittelemään itsensä MINUN vierailleni pihassa. Tuo mies on sitten vähän väliä kysymässä kahville tai kylään. Ja aina joku on lopussa, kun kaikki on niin kallista... pitäisi lainata rahaa, puhelinta tai tulla lohduttamaan muuten vain...HIK!
En viitsi kutsua omia kavereita tänne kylään, kun aina on joku vanha äijä kuolaamassa oven takana tai pihassa. Näemme kahvilassa tai kavereiden luona.
Nuo ovat räikeimmät tapaukset, mutta pidän kummallisena sitä että 32 huoneiston taloilla 9 miestä tekee aloitteen tutustumiseen.
Näistä kaksi on sellaista joita edes jotenkin päin voisi ajatella omalle tasolleen.
Yksinäisen naisen elämä ei ole välttämättä kamalaa rämpimistä, mitä pitää sääliä.
Minusta on mukavaa kun on oma rauha ja kukaan ei ole marmattamassa sohvalta mitä saa tai ei saa tehdä.
Saan harrastaa ja tehdä mitä lystään. Kenekään sukkia, kalsareita tai itsetuntoa ei tarvitse huoltaa.
Nämä yksinäiset miehet, joita tässä pyörii pilvin pimein kaipaavat vissiin jotain sisarhentoavalkeaa hyysäämään itseään, mutta minusta on turha naapurin naista vainota, jos ei ole yhtään itse sillä tasolla mistä nainen innostuisi.
Tämä on valitettavaa nykyaikaa. Naiset pärjäävät ilman miestä ja vain parhaat kelpaavat.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minun kokemukseni ovat juuri tuollaisia. Ilmeisesti moni on sitä mieltä, että nelikymppinen sinkkunainen on kuollakseen miehenpuutteessa ja kelpuuttaa ihan minkä tahansa apinan, joka pyytämään tulee. Nuo rapakuntoiset, kiilusilmäiset vanhatpojat ovat pahimpia, mutten minä oikein suvaitse niitä muutamaa parikymppistäkään, jotka ovat erehtyneet vonkaamaan väärää naista; olisiko jossain jokin erityisen laajalevikkinen pornofilmi, jossa naapurin hehkeä matami lankeaa nuoren pizzakuskin tai naapurinpojan pauloihin ensi silmäyksellä ja raahaa tämän sohvalleen hyväksikäytettäväksi?
Minä olen sinkku ihan sen vuoksi, että viihdyn erinomaisesti sinkkuna. Jos olisin ikinä halunnut parisuhteeseen, olisin hankkiutunut sellaiseen. Tätä asiaa ei moni ymmärrä. (Eikä tähän nyt tarvitse tulla ruikuttamaan sitä samaa vanhaa, että helppohan se naisen on suhteeseen päästä - sille aiheelle voi perustaa taas uuden ketjun, jos tahtoo.) En ole vielä tavannut kirjahyllyä, jota en osaisi koota, enkä tietokoneongelmaa, jota en osaisi ratkaista, ja jos sellainen tulee vastaan, osaan kyllä soittaa paikalle ammattiapua. Olen muuten keskivertomiestä pitempikin, joten ilman tikkaita ei kannata tulla pätemään. Niin, ja onhan minulla omatkin tikkaat.
Onnekseni asun äärimmäisen rauhallisessa kaupunkiympäristössä, jossa sinun faniesi kaltaisia kiilusilmiä ei ole näkynyt. Mökillä kyllä jouduin näkemään iskemisyrityksen, joka kuvottaa vieläkin: olin nokosilla laiturilla, kun kymmenen metrin päähän ilmestyi soutuvene. Tarkkailin tilannetta naamani päällä olevan punotun aurinkohattuni raoista, mutten reagoinut mitenkään. Soutaja, pulska ja punakka viisikymppinen mies, rupesi tuijottelunsa lomassa kiinnittämään huomiotani ensin rykimällä ja sitten syljeskelemällä ankarasti veteen veneen ja laiturini väliin. No, reagoinhan minä sitten tuon kaltaiseen lähestymiseen, tempaisin mukaan hattuni ja pyyhkeeni, kirosin monisanaisesti ja kuuluvasti ja häivyin sisätiloihin. Kosija souti tiehensä eikä sen koommin näyttäytynyt.
Onhan noita muitakin tosi kummallisia tapauksia nähty. Olen kyllä sitä mieltä, että mies kuin mies voi reilusti kysyä naiselta, sopisiko lähteä vaikka kahville, ja jos ei sovi, asia pitää jättää siihen. Kyllä aikuinen jo tietää, että aikuisen "ei kiitos" on ihan yhtä vahva ilmaus kuin "ei perkele"!