jotka olette saaneet pitää puolisonne, vaikka hän onkin teitä pettänyt!
Varmaan uskottomuudesta selviäminen on tuolloinkin helvetin vaikeaa, mutta kai se jotain kertoo rakkaudesta jos mies/nainen on kuitenkin päättänyt jatkaa kanssanne.
Toisilla (kuten minulla), käy niin onnettomasti, että ensin mies pettää ja sitten sen tultua ilmi, häipyy sen siliän tien tämän uuden matkaan.
Voin sanoa, että helvetilliseltä tuntuu. Jos mieheni olisi päättänyt jatkaa minun kanssani, minulle se ainakin olisi kertonut sen että hän edelleen rakastaa minua.
Nyt ei ole mitään jäljellä, ja yksin on tästä selvittävä.
Varmaan uskottomuudesta selviäminen on tuolloinkin helvetin vaikeaa, mutta kai se jotain kertoo rakkaudesta jos mies/nainen on kuitenkin päättänyt jatkaa kanssanne.
Toisilla (kuten minulla), käy niin onnettomasti, että ensin mies pettää ja sitten sen tultua ilmi, häipyy sen siliän tien tämän uuden matkaan.
Voin sanoa, että helvetilliseltä tuntuu. Jos mieheni olisi päättänyt jatkaa minun kanssani, minulle se ainakin olisi kertonut sen että hän edelleen rakastaa minua.
Nyt ei ole mitään jäljellä, ja yksin on tästä selvittävä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
näkökannan... itse olen tilanteessa, että mies kärähti salasuhteestaan jonkin aikaa sitten ja on kynsin ja hampain minussa kiinni. Halusin eron, mutta aviopuolisoni ei, yhdessä on nyt ratkottu parisuhdeterapiassa solmuja ja helvetin tuskallista on ollut, joskus olen ajatellut, että helpommalla olisin päässyt, kun olisin eronnut. En tiedä, ei tämäkään olotila herkkua ole, koko ajan mietit, mikä on totta ja mikä ei, onko tämä vedätystä vai ei, uskoako vai ei... jne. Pää meinaa seota ja itse sekaisin tunteiden kanssa, uskaltaako ottaa riskin, että luottaa....? Toisaalta se pettäjä on nyt tässä kriisissä kuitenkin ollut se lohduttaja, jonka kanssa on itketty monet itkut ja toisaalta nyt ehkä vasta tajuaa sen, kuinka paljon toista rakastaakaan, kun sen oli vähällä menettää... antaa arvoa eri lailla toisen olemassa ololle, vaikka elämä hänen kanssaan ja omien tunteiden vuoristoradassa on välillä yhtä' helvettiä!
Koko elämä meni kuitenkin uusiksi, avioliitto alkoi tavallaan uudestaan uusilla säännöillä, koska paluuta entiseen ei ole ja hyvä niin.
Mutta toisaalta ei ole helppoa elää pettäjän kanssakaan, mutta ei ole varmaan helppoa sinullakaan, kun jää yksin, niin kaikki on sirpaleina, ja koko elämä menee ihan uusiksi kertaheitolla-.. Jää ihan yksin, olo on varmasti kamala...
Mutta ajatusta herätti kirjoituksesi, kiitos sinulle ja voin vain toivoa sinulle jaksamista, koska tiedän, mitä pettäminen kaikessa karmeudessan on...!
Tuskallista on petetyksi joutuminen ja kaksinvarroin, kun joutuu vielä hylätyksi. Itse olen niitä selviytyjiä, mieheni kanssa. Avioliitto on pitkä ja ainakin näillä näkymin elinikäinen.
Kriisiaika kesti kaksi vuotta. Rakkautta ja anteeksiantoa. Vihaakin välillä. Hiljaisuutta ja huutoa. Omaisuuden jakamista.
Nyt jos palaan lähtöruutuun, eli siihen kun vuosikymmeniä sitten menimme naimisiin, tekisin saman valinnan. Lähtisin juuri tämän miehen kanssa elämään. Olen iloinen kaikesta saavutetusta, ihanista lapsista, miniästä ja vävystä ja ihanista lastenlapsista. Juuri näistä, jotka saivat syntyä. Ja tietty olen onnellinen elämänkumppanista, rinnalla kulkijasta.
Mies jäi kiinni 10 avioliittovuoden jälkeen 5 vuotta sitten suhteesta työkaveriin ; saatiin sovittua asiat, mies vaihtoi työpaikkaakin minun ja perheen vuoksi - sanoi, ettei halua minun epäilevän työkaverin kanssa olevan mitään tekemistä. Kaikki tuntui olevan hyvin, opin luottamaan mieheen uudestaan ja mies oli taas mitä ihanin... Kunnes vajaa pari vuotta sitten kaikki hajosi: uudelta työpaikalta löytyi uusi salarakas, käry kävi kolmen kuukauden suhteen jälkeen. Mies lupasi yhdeksan hyvää ja kymmenen kaunista - samat litaniat kuin ensimmäisellä kerralla, mutta minä tein päätökseni: kolmatta kertaa en ota turpiini, en!
Että se siitä "puolison pitämisen onnesta" !!!
Mies petti taas uudestaan 12 vuoden jälkeen. Vaikka vannoi uskollisuutta, vaan kun tilaisuus tuli, niin vietävissä oli. yhteisiä vuosia yli 30. Toisella kertaa osasi olla varovaisempi, vaan käryhän siinä viimein kävi....
tuo riskihän siinä on, että uudelleen tekee.
Mutta ne joilla puoliso lähtee terapiaankin, ja kaikin keinoin vilpittömästi näyttää, että haluaa jatkaa... (ei mitään korulauseita, vaan teoista sen huomaa) niin kai se jotain kertoo. Saa ainakin selvittää niitä uskottomuuden aiheuttamia tuntoja yhdessä.
Eipä sitä tietenkään mikään takaa, onko tilanne enää vaikka 5 v päästä sama, mutta eipä tässä elämässä muutenkaan mikään ole varmaa.
Tällainen vain tuntuu niin helkutin pahalle, kun ykskaks petetään ja häivytään toisen matkaan, ja jätetään kuin nalli kalliolle. Ei tästä meinaa selvitä millään. Tosin on mies nyt lupaillut, että puhutaan vielä kunnolla asioita selviksi...kun sitä pyysin (ollaan sentäs jonkinlaisissa puheväleissä jo). Mutta kovin tuntuu olevan kiireinen, ettei milloinkaan tunnu sopivan. Liekö sitten vain lupaus tuokin, jota ei aiota toteuttaa.... huohh.
juttelemaan miehesi kanssa asiat selviksi, se on kuitenkin tärkeää, on lopputulos mikä tahansa. Kyllä varmasti on vaikeaa kestää sekä pettäminen, että jätetyksi tuleminen, mutta tilanne voi kohdallasi vielä muuttuakin.... toivottavasti saat vastauksia mieheltäsi, olisi tärkeää kuitenkin selvittää tilanne. Toivon sinulle onnea tässä kamalassa kriisissä.
Niin kävi meidän parisuhteellekin. Ukko itse tunnusti vielä suhteensa, ja siksi ajattelinkin hänen olevan vilpitön sanoessaan että haluaisi jatkaa kanssani. Mies ryhdistäytyi, ja väitti tekevänsä kaikkensa ettei joutuisi saman naisen kanssa enää tekemisiin. Mielestäni se kuulosti hyvältä ja jatkoimme yhdessä. Luotin kun hän sanoi rakastavansa. Kunnes eräänä päivänä vuoden päästä kaikki romahti. Ystäväni ihan muun juttelun lomassa mainitsi että mahdan olla suurisydämminen kun osaan luottaa mieheeni niin paljon että annan hänen käydä lenkillä sen naisen kanssa kenen kanssa petti. Olin aivan ällikällä lyöty. Kysyin mieheltäni asiasta, hänhän oli väittänyt katkaisseensa välit siihen naiseen. Aikani kun tivasin, selvisi että mies oli törmännyt eräissä juhlissa ja langennut jälleen samaan naiseen. Olin todella murtunut, ja luottamus oli täysin mennyt. Hänen sanoillaan ei ollut enää sisältöä minulle vaikka hän väitti että voisi yrittää vielä jatkaa kanssani, mikään ei enää vakuuttanut. Samaahan hän sanoi ensimmäisellä kerrallakin. En kestäisi sellaista epävarmuutta, enkä haluaisi epäillä, joten jätin hänet. Siinä meni monta yhteistä vuotta, mutta en kadu päätöstäni. Enää en halua tulla saman miehen pettämäksi!
Myöhemmin olen päässyt jo yli tapahtuneesta ja löytänyt uuden ihanan rakkauden. Osaan nähdä koko kuvion uusin silmin ja aikani mietittyäni tajusin että jos se nainen ei olisi ollut enää uhka suhteelle, mieheni ei olisi tarvinnut alkaa niin voimakkaasti välttelemään häntä. Jos hän olisi tosissaan halunnut vain minut, hän olisi kestänyt sen naisen houkutukset. Hyvä vaan että lähdin jos ukko oli niin heikko.
petti työkaverin kanssa. Aluksi vaadin vaihtaan työpaikkaa, ja mies olisi ollut siihen valmis. Mutta sitten päähäni iski ajatus, että jos hän aikoo olla uskollinen, niin on sitten vaikka sama nainen hyppisi aamusta iltaan alasti hänen edessään. Eli kielsinkin vaihtamasta työpaikkaa.
Se oli aika hyvä päätös, sillä nyt mies joutuu katsomaan päivittäin sitä naista, ja inho ja viha häntä kohtaan on isoa. Sen näkee vaikka mies ei sitä kauheasti julista. olen myös sen kieltänyt toisen naisen haukkumisen, kestäköön omat sotkunsa. Mies kärsii nyt työpaikallaan ja on vieraantunut koko työyhteisöstä. Kohta saa itse päättää jääkö vai ei...enempää ei tarvitse hänenkään kärsiä. Elämä jatkuu.
Ja jos pettää vielä, niin on kyllä tyhmä ukko jonka sietääkin häipyä mun elämästä.
Ja tää toinen nainen teki kyllä ensimmäiset kuukaudet viesteillä selväksi miehelleni, että haluaisi vielä jatkaa (mieheni lopetti suhteen ja kertoi minulle itse). Ja nainen lopetti vasta kun laitoin viestin, että mieheni näyttää kaikki typerät meilit ja tekstarit joita tulee. Ja niitä oli nolo lukea. Sellaista mielinkielin kerjäämistä en uskonut kenenkään aikuisen naisen kehtaavan laittaa kenellekään.
sillä testataan onko miehen halu uskollisuuteen aitoa vai teeskenneltyä yrittämistä
Sanoisin itse melkein toisinpäin. Miksi ihmeessä ja miten ihmessä jatkaisit ihmisen kanssa joka on sinun luottamuksesi pettänyt?? Yleensä pettäjä (vaikka olisi päätäänyt jättää petetyn) pelästyy petetyn reaktiota ja sitä että voisi toisen yhtäkkiä menettää. Mutta se on vain alkushokki. Sitten tuntemukset palaavat entiselleen, pettäjällä. Petetyllä on aivan uusi tilanne, pohja luottamukselta on mennyt, mutta ero olisi liian iso elämänmuutos yhtäkkiä. Koitetaan siis jatkaa yhdessä, pahimmillaan kolmas pyörä edelleen kuvioissa, koska pettäjä ei osaa luopua hänestäkään, siksihän salasuhde on jatkunut. Kokemuksesta kerron että siitä lähtien alamäkeä mennään ja lujaa. Kaikki tuntuu jotenkin kuolleelta ja tyhjältä, tukea ja perusteita suhteen jatkamiselle esitään mitättömistä ilon hetkistä. Kunnes vuosien kuluttua huomataan että olisi ollut parempi päästää ajoissa toisesta irti. Nyt ikävöivänä murtuneena ja pettyneenä tälläinen ajattelu saattaa kuulostaa sinusta kaukaa haetulta, mutta usko pois elämä hymyilee vielä.