Otsikko kertoo kaiken. Mun tyttöystäväni äiti on jostain ihme syystä mua vastaan kaikin tavoin. Haluaa ilmeisesti erottaa meidät. (olemme olleet yhdessä 3 vuotta) Mitään pahaa hänen äidilleen en ole tehnyt, mutta epäilen että syy on ihan perinteinen luokkaero. Pitää mua liian huonona hänelle ja luulee, etten koskaan pysty olemaan hänen arvoinen. Se on kyllä totta, mutta antaisin vaikka henkeni sen puolesta, että voisin pitää tyttöystäväni korkeaa elintasoa yllä. Ja nyt kun olen viimeksi rohjentunut ottamaan asian puheeksi tyttöystäväni kanssa, niin hän nauraa päin naamaa. Ja alkaa syyttelemään mua kaikesta ja väittää että mä vaan kiukuttelen kaikesta, vaikka tosiasiassa asia on toisinpäin, mutta sitä en hänelle uskalla sanoa. Esim: Viikkoisin olen työssäoppimassa erittäin raskaassa duunissa ja olen kotiintultuani, kuin nukkuneen rukous. Ja tyttöystäväni kirjoittaa juuri, joten yhteistä aikaa ei ole juuri muuta, kuin viikonloppuisin jos sillonkaan. Tästä päästäänkin aiheeseen. Eilen, kun oltiin iltaa istumassa tyttöystäväni vanhempien luona. Sen äiti sanoi, että voisiko tyttöystäväni tulla täksi päiväksi kotiin, ettei tämän pikkusisko (n.15w) joutuisi olemaan yksin, kun nämä lähtevät tansseihin. Tämän puheesta kävi hyvin selväksi, että hän halusi vaan tyttärensä pois luotani ja tälläsisiä tapauksia muistan vaikka kuinka monta. Mutta tämä ei ota mun epäilystäni kuuleviin korviinsa. Välillä toivon, että olisin voinut vaihtaa paikkaa jonkun siinä eilisessä turmabussissa olleen kanssa. Ehkä sitten, kun mua ei enää ole niin tyttöystäväni tajuaa, etten ollutkaan niin paha kun hän luuli.
Olenko sittenkin vain vainoharhainen, tai mustasukkainen.. en tiedä enää.
Pyytäisin nyt asiallisia neuvoja, miten tähän suhtautua.
Mitäs oot niin paska viestien kirjoittajat voivat katsoa peiliin.
Olenko sittenkin vain vainoharhainen, tai mustasukkainen.. en tiedä enää.
Pyytäisin nyt asiallisia neuvoja, miten tähän suhtautua.
Mitäs oot niin paska viestien kirjoittajat voivat katsoa peiliin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
No on kyllä tosi typerää tuo tyttöystäväsi äidin suhtautuminen :( Luulisi olevan vain onnellinen että tyttärellään on kunnollinen poikaystävä joka todella välittää.
Mutta voi myös olla, että hänellä ei varsinaisesti ole sinua vastaan mitään. Tarkoitan siis, että hän ei pidä siitä että tytär seurustelee ja mielestään näkee tätä liian harvoin. Tämä kyllä pitäisi osoittaa täysin toisella tapaa. Ihme ettei tyttöystäväsi ole närkästynyt tästä, minä ainakin olisin vastaavassa tapauksessa jos oma äitini käyttäytyisi kuin idiootti.
Älä edes ajattele mittän noin karmeita, tulehan ulos itsesäälistä ja ajattele niitä perheitä ja läheisiä joille maailman tärkein ihminen kuoli.
ajattelenkin. Voimia heille. Kamala tapaus.
Eiköhän tästä voittajana taas selvitä. Mutta loputtomiin en tätä aio katsoa.
Mä en tunne itsesääliä, se ei auta mitään.
Mä alan vaan olla niin täynnä tätä seurustelua.
Välillä tuntuu, että olisi parempi olla ikisinkku ilman murheita. Mutta silloin rakkaus kuitenkin voittaa suurella äänienemmistöllä
*yrittää hymyillä, mutta saa vain epämääräisen virneen naamalle*
Olen kokenut tuon täysin saman..ainakin sen puolesta että exäni äiti piti minua vähintään jonain antikristuksena...ei vain pitänyt minua tarpeeksi hyvänä tyttärelleen...exäni kun oli hyvin oppineesta perheestä kun taas minä olin jonkin sortin renttu...homma kärjistyi siihen etten viitsinyt mennä edes exän luo jos tiesin hänen äitinsä olevan kotona...se taas uuvutti exäni niin että lopulta kun lähdin opiskelemaan muualle hänelle tarjoutui tilaisuus päästä eroon minusta...mutta ehkä kaikkien kannalta niin oli hyvä...omista virheistäni oppien voin sanoa että älä välitä tyttöystäväsi äidistä...et seurustele hänen vaan hänen tyttärensä kanssa...jos tyttöystäväsi on tyytyväinen niin anna sen riittää...kaikkia ei pidä miellyttää, niin kuin minä yritin
Välillä vaan tuntuu, että jos olet itse jossain muussa koulussa kuin lukiossa, mistä valmistuu elämän mestareita. *heh* Niin turha seurustella sellaisen kanssa, joka on lukiossa. Luokkaero tuntuu olevan liian suuri. Olemmeko esim: me ammattikoululaiset ihmisinä huonompia, kuin lukiolaiset..?
Noin ei ole!! Minä kävin lukion, ja nyt tähtään korkeakouluun. Pitkäaikainen poikaystäväni on käynyt amiksen. Me olemme täysin tasavertaiset! Minä tiedän jostain asoista enämmän, hän taas jostain muista. Esim. kirjoitin aikoinani reaalissa filosofian ja psykologian, ja olen hyvä kielissä. Hän taas tietää todella paljon historiasta ja politiikasta. Omat vanhempani pitävät hänestä, ja arvostavat hänen kovan työnteon asennettaan ja pitävät häntä ihan yhtä fiksuna kuin minuakin. Itse en ikinä haluaisi mitään diblomi insinööriä mieheksi, kaikki jotka tunnet ovat ajatusmaailmaltaan niin erilaisia, ja arvostavat eri asioita. (Raha ja kolutus olevinaan elämän pääasia). Löydät varmasti joskus ihmisen, joka rakastaa juuri SINUA, ei mitään ulkoisia jonnin joutavia puitteita! :)
Mun tilanteeni on just päinvastainen.. Mun tyttökaveri sanoo että ollaan tasavertaisia, mutta korviini särähti joskus se, kun hän sanoi että kunnioittaa ratkaisuani lähteä ammattikouluun. Ikäänkuin ei olisi siihen tyytyväinen.. Mutta perhana. Maasta se pienikin ponnistaa..
No joka tapauksessa sinä teet niinkuin Sinä haluat eikä joku tyttöystävä tai tämän äiti. Pahinta on että tekisit jotain vain muiden odotusten takia. Onnellinen ihminen on se, joka tekee sitä mitä haluaa ja mistä tykkää välittämättä muiden mielipiteistä. Sitäpaitsi eihän amis vie mahdollisuuksia esim. hyväpalkkaiseen työhön. On aloja mihin koulutetaan omasta takaa eikä niihin edes vaadita lukiota. Vaikka lukion olenkin käynyt niin olen ihan äimänä siitä mitä tulevaisuudessa teen, ja poikakaverini on jo vuosia tehnyt sitä mistä tykkää. Kateeksi käy :)
on yksinkertainen.Sinun on välttämätöntä lopettaa niin illanistujaiset kuin muutkin istujaiset appivanhempiesi luona.Ei ole mitään aihetta olla heihin yhteydessä.Jos tyttökaverisi ei tätä ymmärrä,on valitettavasti laskettava hänetkin menemään täysin omiin ympyröihinsä.
Ei ole mitään aihetta ottaa minkään näköisiä riskejä elämässään,todistaakseen vain jollekin idiootille että nämä olivat väärässä.Maailma on nimittäin idiootteja täynnä.
mutta asiaa.
pääsee jatkamaan ammattikorkeakouluun ja voit lukea vaikka kuinka korkealle. Se tuskin on syy tyttöystäväsi äidin käytökseen, ellei hän sitten ole niin tietämätön että luulee ettei nykyaikana ammattikoulusta pääse jatko-opiskelemaan. Toiset vanhemmat ovat vaan sellaisia etteivät pysty laskemaan lapsestaan irti. Minun mieheni on jo 37-vuotias ja kertaalleen eronnut ja vieläkin hän pitää erittäin runsaasti yhteyksiä kotiinsa ja jos olen siellä useamman päivän niin jo tämä anoppini tuo julki huolestumisensa kuinka mahtavatkaan kasvini jaksella ja poikani täällä toisella puolen suomea. Samaten hän on tyytymätön siihen että hänen rakas poikansa valitsi kumppanikseen 13 vuotta itseään vanhemman naisen. Eli itse olen jo 50. Eli ei se arvostelu ikää katso eikä asemaa. Tyttäresi äidin on vain vaikeaa luopua tyttärestään.Ja toisaalta, kirjoituksistasi paistaa oma alemmuudentunteesi. Arvosta itseäsi, se on kaiken a ja o. Jos itse halveksit omaa asemaasi, niin niin tekevät kaikki muutkin. Usko siis tyttöystävääsi että hän arvostaa ratkaisuasi mennä ammattikouluun. Antaahan se sinulle ammatin samassa ajassa kuin tyttöystäväsi saa vain ylioppilaslakin. Se ei ole ammatti vaan pohja korkeakouluopinnoille ja yliopistoon. Kun tyttöystäväsi edelleen opiskelee sinä voit taata toimeentulon ja myös opiskella siellä ammattikorkeakuolussa, jos jaksat enemmän lueskella.Ota itseäsi niskasta kiinni ja lopeta se ruikuttaminen huonommasta asemastasi, ehkäpä toistenkin suhtautuminen muuttuu siinä samalla sinuun.