Täällä on hyvä kertoa kun olemme kaikki vieraita toisillemme eikä mitkään tunteet (paitsi omat tunne kokemukeset) vaikuta. Olen aikunen nainen 40 . Ongelmani on teiniMies 40 . Tiedän mitä pitäisi tehdä, mutta kuten olen joskus ystävälleni sanonut ettei rakkaus lopu nappia painamalla valitettavasti ja miehen onneksi. Onko se sitten rakkautta vai totuttua olotilaa, olemme olleet naimisissa 18 vuotta, mutta oikeasti ja totuudenmukaisesti näin on ollut aina. Nykyisin olen hieman katkerakin. Niin siis itse aiheeseen,minulla on siis ikuinen teiniMies rinnallani omien teinilapisen lisäksi. Hän kulkee viikonloput baareissa tai viettää aikaa omien teinejen ja heidän ystäviensä kanssa ja mä olen yksin. Koen olevani yksin vastuussa kaikista nuorista, siis lapsemme ovat 18, 17 ja 14 vuotiaita. Mä olen se paha joka kieltäää ja käskee, oikeastaan näin on ollut aina ja mulla ei lasten kanssa ole auktoriteetti ongelmia. Oikeasti ongelma on että mä olen yksinäinen, mulla on pari hyvää ystävää joille voin kertoakaiken, mutta musta tuntuu. että he pitävät mua jollain tavalla yli-ihmisenä joka pärjää aina. Siis saan heiltätukea kunheillä on aikaa, mutta mulla on heille aina aikaa. Nytkin tunnen itseni yksinäiseksi. Mä en ole lapanen ja jo tää että voin näin kirjoittaa helpottaa oloani. Mä olen harkinnut ja vakaasti päättänyt ja antanut itselleni luvan avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen viiden vuoden sisällä. Miksi mun pitäisi joustaa inhimillisistä tarpeistani.
Aina alla????
Senni68
5510
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mites teillä muuten menee miehesi kanssa? Huomioitteko, keskusteletteko ja pidättekö hyvänä toisianne vai onko molemmilla vähän kiinnostus yhdessäoloon yms. hävinnyt? Pitkässä suhteessa helposti sokaistuu ja ei oikein osata omatoimisesti asioihin puuttua tai korjata niitä. Se on kyllä täysin mahdollista jos molemmat ovat siihen halukkaita ja osataan niitä roskia omista silmistäkin kaivella. Se, että keski-ikäinen ja perheellinen mies viihtyy viikonloppuisin baareissa ei ole mitään niin erikoista. Jos tuntuu siltä, että pidät pitkälti yksinäsi perheesi ruodussa ja jöötä siellä, niin miehelläsi varmasti olisi siinä korjattavaa. Suhteessa olisi myös aina hyvä huomioida kumppaniansa.
Mietit jo vierasta miestä. Mites oma miehesi, onko se sulle kenties hieman ilmaa ja kiinnostusta (seksuaalista / tunteellista) häntä kohtaan ei juurikaan ole? Vai miten on asian laita?
Arkena sujuu hyvin, halaamme toisiamme ja huomioimme toisiamme.Mieheni huomioi arkipäivinä minut tosi hyvin. Tosin minä haluaisin keskustella, mieheni ei. Saan siis joko olla ns. ajatustenlukija missä olen tullut tosi taitavaksi. Tiedän OIKEASTI aina mistä kenkä puristaa ja aina saan olla se joka kaivamalla kaivaa asian sanoiksi. Toivottavasti ymmärrät-tämä on sitä "yli-ihmistä". Katson useinkin itseäni peiliin ja tiedän milloin provosoin. Joskus provosoin tarkoituksella, mutta siitä ei ole mitään hyötyä. Olen kyllästynyt tähän yksinäisyyteen ja krapulapanoihin ja miehen mustasukkaisuuteen. Itse olen työskennellyt mustasukkaisuuteni jo useita vuosia sitten, jollen olisi sitä tehnyt ehkä meistä ei toinen enää olisi hengissä. Olen pettänyt miestäni oikestaan 1½ kertaa, puolikas siitä ettei se onnistunut vaikka halua oli. Mieheni on pettänyt minua todistettavasti useita kertoja enemmän. Ensimmäinen kertani oli täysin kosto enkäsiitä nauttinut, tuumasin ettei sellainen ole minua varten, saanhan avioliitossani kaiken seksin mitä tarvitsen. ½ oli henkilön kanssa jota edelleen kaipaan, sain niin paljon ajatustenvaihtoa... Se loppui siiihen kun ei onnistunut. Harmittaa kun edes yritimme. Mitä voisin tehdä? Baarit täälläei kiinnosta.
täällä on niin vahän kirjaimia käytettävänä. Yritän kertoa lyhyesti. Olin 21 vuotias tutustuessani nykyiseen mieheeni. Olin 22 saadessani ensimmäisen lapsemme, emme olleet vielä naimisissa. Lapsemme oli ½ vuotias kun meidät vihittiin. Seuraavan vuonna odotin jo toista lastamme, jo silloin mieheni kulki pitin kyliä ja baareja aina lähtiessään sanoi "mä SENTÄÄN rakastan sua". Mulla oli aina kädet täynnä töitä. Vaikka mieheni oli työtön ja päivällä mun ollessa töissä hoiti lapsia, mä hoidin kaikki muut. Yksinkertaisesti en jaksanut pohtia syvemmälle. Olen aina hoitanut kaikki raha-asiat, myös tuon aikaiset mieheni tilinylitykset. (olisi pitänyt pitää kirjaa) No sama se, mennyttä mikä mennyttä. Nuorimmaisimme oli ainakin minulle toivottu, ja uskoisin myös miehelleni, pysyyhän vaimo taas kotona. Nykytilanne näkyy edellisissä viesteissä. Mä en osaa lähteä enää oikeisiin paikkoihin missä olisi tavallisia ihmisiä. Mä myönnän että olen katkera miehelleni ja tulen olemaan. Kaipaisin vaan kaveria kenen kanssa jutella. Mitä mä tekisin? Mä nautin työstäni, harrastan liikuntaa yms. kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta kun ei ole. Yksin, yksinäinen, kaksin myös
Mitä ne sun ihmilliset tarpeet ovat jotka eivät suhteessanne tyydyty? Mistä se katkeruus miestäsi kohtaan tarkalleen kumpuaa?
Mitä hakisit siltä "avioliiton ulkopuoliselta" mieheltä? Jos leikillä oletetaan, että me päätyisimme yhteen niin miehenä pitkälti olisin seuraavanlainen:
- Tykkään keskustella paljon polttavista puheenaiheista, maailmantapahtumista yms. Kyselen aina päivän kuulumiset ja jos joku kyrpii niin pyrin purkamaan sitä lukkoa. Itse suomalaisena miehenä en omista hyvin henkilökohtaisista asioista liiemmin puhu tai ainakaan kovin syvällisiä keskusteluja niistä väännä (omat tunnetilat). Suhteeseen liittyvistä tunteista kylläkin. Muiden asioista kykenen sitten hyvinkin keskustelemaan (esim kumppanin).
- Tykkään seksistä. Sängyssä pyrin siihen, että hommien jälkeen molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä ja olen myös varsin vapaa sängyssä. Jos seksi tökkii, niin itseäkin alkaa nakertamaan. Pyrin tällöin aina selvittämään ongelman.
- Tykkään läheisyydestä ja yhdessä olemisesta. Silittäminen, halaaminen, hierominen ja pusuttelu kuuluu arkeen. Välillä kaipaan myös omaa rauhaa.
- Riitatilanteissa olen hyvin maltillinen ja rauhallinen. Jos toinen käy kuumana, vetää överiksi tai näyttää siltä ettei tilanne etene minnekään, niin helposti vetäydyn tilanteesta. Mua on vaikea saada näyttävästi suuttumaan. Suuttumuksen useimmiten ilmaisen välinpitämättömyytenä ja jonkinlaisena töksäyttelynä.
- Kotityöt taittuu imureineen, moppeineen, lakanoineen ja pesukoneineen (siihen se pitkälti jääkin). Ruoanlaitto on lempipuuhia kotona. Luonnollisesti keittiön siivoaa kokki.
- Harrastukset on mulle tärkeitä. Niihin kuuluu mm. kuntosali, taistelulajit, moottoripyörä ja tähtitiede.
- Luonteeltani olen hyvin rauhallinen ja mietteliäs. Tulen hyvin toimeen erilaisten ihmisten parissa ja tykkään myös auttaa vaikeissa tilanteissa olevia ihmisiä. Mielestäni otan muut suht hyvin huomioon ja etenkin kumppanini. Mikään pihi en ole ja jaan asiat useimmiten kumppanin kesken.
- Kissat ja koirat menee. Etenkin koirat. Suunnitelmissa jo pidemmän aikaa ollutkin dogin hommaaminen (saa nähä eteneekö mihinkään).
- Alkoholia en niin kauheasti käytä. Kännissä tulee lähinnä oltua n. 3-5 x vuodessa. Muutaman voi ottaa kavereiden kesken tai vaikka saunaillassa. Viiniä tulee myös välillä ruoan kanssa naukkailtua. Röökiä tulee jonkin verran polteltua, lähiaikoina olisi kyllä tarkoitus lopetusta koittaa lopettaa.
- Joissain aiemmissa suhteissa useat naiskaverit on aiheuttaneet kismaa kumppanissa. Olen kyllä mielestäni varsin luotettava ja jos suhde ei kovin pahasti töki, niin en vierasta seuraakaan etsi.
- Jotkut naiset pitävät mua hieman "pahana poikana". En tiedä mistä se sitten lopulta tulee, liekö niiden mielikuvista vain? :)
- Mikään varsinainen isähahmo en lapsillesi osaisi olla. Eikä mun varmaan tarvitsisikaan, onhan niillä jo isä. Juttuun ainakin omasta puolestani tulisin ja tilanteen mukaan voisin kasvatukseenkin osallistua jos tilanne sen sallisi.
Tämän tarkoituksena oli lähinnä esittää ettei meistä kukaan täydellinen ole. Kaikki me ollaan täällä omine vikoineen ja ominaisuuksineen. Joillakin ne viat toki saattavat olla suurempia ja yhteen kuulumattomampia. Onko se ruoho vihreämpää sitten aidan toisella puolella? Teillä pitkä liitto takana, lapsia ja luultavasti yhteistä omaisuutta. Jos tuntuu, että suhde pahasti tökkii ja asiasta puhumisesta ei mitään tule, niin toki voit eroa harkita. Jokainenhan meistä täällä omaa elämäänsä loppujen lopuksi elää. Rinnakkaissuhteita en suosittele, ne saattaa aiheuttaa vaan enemmän harmia. Mieluummin sitten vaikka ns. yhden illan suhteita, vaikka niistäkään välttämättä ihmeempiä käteen jää.
Tommy ja Carita Hellsten, Lähelle on pitkä matka-kirja, kumpikin kertoo siinä avioerostaan ja sen syistä ja mitkä asiat on tärkeitä hyvässä suhteessa, sitä voi lukea ja käyttää vaikka peilinä omaan elämään.