Kukkomies,

Vartiotornista? 8)

"Kuinka sekaisin on liian sekaisin?"

Hyvin vaikea kysymys ja myös tulenarka. Netissä näin kerran intialaisen joogaavan Sadhun joka oli haudannut päänsä kuoppaan ja seisoi siinä kuopassa päällään kämmenet yhteen painettuna, taisi meditoida. Liian sekaisin hän oli jos hänellä ei ollut sieraimissaan jotain filttereitä hiekkaa pois pitämässä... Tämä on minun mielipiteeni.

"Jos kykenee toimimaan yhteiskunnan ja yhteisön ehdoilla, silti kunnioittamatta niitä lainkaan, onko sekaisin, vai persoonallinen?"

Mä sanoisin että se on normalismia. Yhteiskunta ei ole mikään järjestelmä joka tekee yksiöistä samanlaisia ja sama-arvoisia automaattisesti. Se on kompromissi jonka sisällä on kaikkea. Yhteiskuntie on helppo tie jolla kristitty ja satanisti mahtuvat samalle kadulle ja jopa rinnakkain.

Tavallaan silloin se että elää yhteiskunnan ehdoilla on jo sitä "kunnioittamista" ulkoisessa mielessä. Yhteiskuntaa ei kiinnosta se kunnioitatko sitä sisäisesti. Yhteiskunnan kunnioittamattomuuskin voi olla positiivinen asia jota usein tervehditään inhonsekaisella riemulla koska se on vapauttavaa ja muistuttaa ihmisiä siitä että hekään eivät ole yhteiskuntaa kunnioittavia sisäisesti.

"Voiko mille tahansa teolle löytyä moraalinen oikeutus, vai sitovatko sua raamatulliset ehdot?"

Moraali on mielestäni tunnepohjainen ja siksi altis - tunne pitää myös pystyä perustelemaan. Lähtisin hakemaan oikeutusta ja sitovuutta enemmän etiikasta - johon voi kyllä suhtautua sitten hyvinkin tunteikkaasti. Pohjimmiltaan yksilö kuitenkin arvottaa asioita jolloin vapausteemakin on mukana vahvasti - ja sen kautta voidaan nähdä niin ehdoton henkilökohtainen sitovuuskin kuin myös pidäkkeettömyyskin - mitä sitten valitseekaan.

Asiaa voi sisäisesti tarkastella myös teon hinnan kautta. Onko valmis maksamaan sen? Jos on löytyy oikeutus itsestä. Tässä päästään vaikkapa kouluampujien logiikkaan - he maksavat hinnan omalla hengellään tai vapaudellaan sekä tulevaisuudellaan ja sen sisällöllä - se on kova hinta mutta heille se on sopiva. Yhteiskunnan moraali tai etiikka kumoutuu koska hinta ollaan valmiita maksamaan - tällöin se hinta jonka yhteisömoralismi asetti oli _liian matala_ joko teon oikeutukselle tai hinnalle jolla se lunastetaan eli yksilön merkitsevyydelle (jopa itselleen).

"Jos on kahden asian sitoma, yhteisön sääntöjen ja oman sisäisen koodiston, jotka käskee perääntyä ja olla ottamatta riskiä, pitäisikö sillon ottaa neuvosta vaarin, vai tavotella sitä, mitä haluaaa?"

Yhteisön säännöstö ei ole sitova vaan normatiivinen. Se on ohjeistus sekä varoitus asioista joita tulet kohtamaan jos rikot säännöstöä. Mutta kuten varoitus "älä laita kättäsi liikkuvalle terälle" työkoneen kyljessä ei estä tekoa jos joku ihan välttämättä haluaa tehdä niin - ei säännöstökään ole SITOVA.

Oma koodisto... No se on oma ongelmasi. On kuitenkin joku syy miksi asetat kysymyksen - se kertoo jo jotain.

"Ja jos sä huomioit sen, että mä olen tätä kirjoittaessa mäyräkoiran verran kännissä oleva pieni naisihminen, pidätkö mua känni-idioottina, vai jonain joka ei muuten uskalla sanoa mitään?"

Valitsen nähdä asian niin että olet löytänyt tavan irroittautua pidäkkeistä tuolla välineellä. Känni-idiootin tunnistaa juttunsa sönkkäävyydestä ja tasottomuudesta ja minusta vaikuttaa että sinulla jutun taso pysyy korkeana. Se kielii että taustalla on melkoinen kompleksi joka on saatava hiljennettyä riittävästi että pystyt ilmaisemaan jotain.

Mäyris voi olla työkalukin. Tosin en suosittele sen käyttöä ainakaan liian usein, mutta jos se on ainoa oikeasti toimiva keino saada suunsa auki eikä se tuhoa olennaista niin ... no, sitten asia on näin ja on käytettävä täsmälleen sitä välinettä mikä toimii. Se että onko se tarpeen kun ja jos langan pää löytyy -niin toivon ettei. Kompleksi on aina mielenkiintoisempi kuin sen yksinkertaistus - joka sekin voi olla tietty mielenkiintoinen... :)

nyt vain joutunut yhteiskunnan yliajamaksi syystä tai toisesta, vika on ilman muuta yhteiskunnan.