Ajattelin,josko täällä sattuisi olemaan joku ystäväni kaltainen ihminen, joka voisi auttaa mua ymmärtämään ystävääni.
Rupattelemme paljon, ja joskus avaudumme syvällisistäkin asioista. Minusta tuntuu pahalta, kun hän ei ole ottanut kantaa tällä hetkellä läpi käymääni kriisiin millään tavalla. Hänelle saan kyllä puhua, mutta en voi mitään, että tulkitsen hiljaisuuden välinpitämättömästi.
Itkin vuolaasti tätä murskaavaa kriisiäni, enkä voinut soittaa hänelle, joten laitoin tekstarin, että nyt olen todella rikki. Hän ei vastannut mitään.
Joskus hän ei myöskään ole vastannut riemua hehkuttaviin viesteihini.
Puhumme ja kuuntelemme molemmin puolin. Jos hänellä on vaikeaa, tuen häntä ja rohkaisen.
Siksi tuntuu jotenkin niin loukkaavalta, että hän ei sano MITÄÄN.
Okei, olisi fiksua ottaa asia suoraan hänen kanssaan puheeksi, vaan haluan mielipiteitä, ja mielellään tietysti asiallisia.
Ei ole tarkoitus arvostella ystävääni, hän on aivan ihana ihminen. Tarkoitus on löytää vastauksia hänen kaltaiseltaan ihmiseltä, joka ehkä ymmärtää vaikenemisen.
Rupattelemme paljon, ja joskus avaudumme syvällisistäkin asioista. Minusta tuntuu pahalta, kun hän ei ole ottanut kantaa tällä hetkellä läpi käymääni kriisiin millään tavalla. Hänelle saan kyllä puhua, mutta en voi mitään, että tulkitsen hiljaisuuden välinpitämättömästi.
Itkin vuolaasti tätä murskaavaa kriisiäni, enkä voinut soittaa hänelle, joten laitoin tekstarin, että nyt olen todella rikki. Hän ei vastannut mitään.
Joskus hän ei myöskään ole vastannut riemua hehkuttaviin viesteihini.
Puhumme ja kuuntelemme molemmin puolin. Jos hänellä on vaikeaa, tuen häntä ja rohkaisen.
Siksi tuntuu jotenkin niin loukkaavalta, että hän ei sano MITÄÄN.
Okei, olisi fiksua ottaa asia suoraan hänen kanssaan puheeksi, vaan haluan mielipiteitä, ja mielellään tietysti asiallisia.
Ei ole tarkoitus arvostella ystävääni, hän on aivan ihana ihminen. Tarkoitus on löytää vastauksia hänen kaltaiseltaan ihmiseltä, joka ehkä ymmärtää vaikenemisen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
minulla ja ystävälläni oli saman kaltainen tilanne. ystävälläni oli ollut hyvin rankkaa tietämättäni. hän ei ollut yhtäkkiä pitänyt yhteyttä paljon mitään ja sitten kun taas piti hän kertoi minulle kaikki asiansa paljoakaan kyselemättä kuulumisiani. kuten sanoin hänellä oli ollut hyvin rankkaa, en tiennyt oikein mitä olisin sanonut hänelle. tuntui että ei voinut puhua mistään, koska kaikki muistutti häntä jostain jne. myös minulla oli ollut kaikenlaista, mutta en halunnut avautua hänelle, koska omat asiani tuntuivat turhilta ja ajattelin että hän voisi loukkaantua tms. eli olin hyvin ahdistunut hänen seurassaan kun taas aloimme tapailla useammin. hän yritti kysellä minulta mikä on, enkä tiennyt mitä sanoa.. lopulta hän kerran soitti minulle ja huusi puhelimeen että ei pidä minua enää ystävänä, ei pysty kertomaan minulle enää mitään, ja että olen paska ystävä kun en ollut tukenut häntä tarpeeksi. kun kuuntelin tätä "saarnaa" en tuntenut mitään.. katsoin samalla tv:tä ja ajattelin, että olis jo ämmä hiljaa. puhelun jälkeen jotenkin "havahduin". halusinko tosiaan menettää tämän ystäväni näin? kirjoitin hänelle kirjeen, jossa kerroin, kuinka häntä rakastan ja välitän. yritin selittää asioita, etten tahallaan ollut välinpitämätön. sanoin, että en voi auttaa häntä, ennen kuin olen auttanut itseäni. tms. kirjoitin rehellisesti tunteistani ja ajatuksistani. ´ja se auttoi. eihän kaikki heti sen jälkeen kunnossa ollut, mutta aika parantaa haavat. se puhdisti hyvin ilmaa ja nykyään kaikki on ok. toivottavasti tästä on jotain hyötyä, ja toivottavasti kaikki selviää. ystävät ovat liian arvokkaita, että heidät luovuttaisi elämälle taistelematta vastaan. itse tiedän sen nyt. mutta kuten sanoin, ehkä ystäväsi tarvitsee aikaa ajatellakseen kaikkea mitä on tapahtunut. ehkä myös sinä. aina ystävät eivät voi auttaa kaikessa, joskus sinun on vain autettava itse itseäsi.
Oma ystäväni tekee joskus samoin..Hän on aivan ihana ihminen, kuuntelemme toisiamme ja avaudumme puolin ja toisin, mutta välillä hän ei välttämättä vastaa mitään jos kirjoitan asian viestissä. Seuraavan kerran kun tapaamme hän saattaa kysyä asiasta tai sitten antaa minun puhua asian halki ja kuuntelee ja pohtii asiaa minun kanssani.
En todellakaan oleta hänen aina kommentoivan juttuihini mitenkään erityisesti,(varsinkaan nyt kun tunnen hänet ja hänen tapansa)minulle on tärkeintä että tiedän hänen kuuntelevan minua ja antavan minun purkaa huoleni hänelle..Tiedän hänen tukevan minua omalla tavallaan..
Joskus kun keskustelemme ja kerron hänelle huolistani, hän saattaa istua koko ajan aivan hiljaa ja kuunnella mitä puhun. Mutta tiedän että hän on siinä, niin hyvissä kuin huonoissakin asioissa, omalla tavallaan. Ja mikä tärkeintä, tiedän hänen pitävän asiat omana tietonaan.
Välillä minua ärsyttää kun tuen ja kannustan häntä,eikä hän aina tunnu arvostavan tätä ollenkaan. Joskus hän lähettää viestin tai sanoo "minusta on ihana että jaksat tukea minua" tms, ja samalla hetkellä hän saa anteeksi sen ettei ollut sanonut sitä aiemmin.
Kun seuraavan kerran tapaat ystäväsi niin kerro hänelle ongelmasi, ja kysy häneltä miksi hän ei vastaa. Kaikkien ihmisten mielestä henkilökohtaisia ja arkoja asioita ei voi puhua puhelimessa tai viestien välityksellä vaan he saattavat haluta puhua kasvotusten että voivat auttaa..
Ehkei hän ole niin sanavalmis kuin luulet hänen olevan...ehkä hän ei vain osaa auttaa siinä asiassa jossa toivot häneltä apua..siksi kai hän ajattelee että on parempi vaieta kuin sanoa jotain minkä tietää ettei auta...toki tämä on vain arvailua mutta puhu hänen kanssaan asiasta...tuntuu tosin että tulet kuulemaan häneltä saman kuin minulta