Missään maailmassa ei olla niin työkeskeisiä, kuin nykyisessä läntisessä kapitalismissa. Koko maailmanhistorian aikana ei ole ollut yhtä pitkää työpäivää, tai yhtä suurta työn arvostusta, kuin nykyisessä kotoisessa mallissamme.
Mikä tämän sitten aiheuttaa, eli mikä on mukauttanut moraalin niin työkeskeiseksi ja mikä on luonut työstä niin korkeamoraalista ja tavoiteltavaa?
Se on siis raha. Rahalla ohjataan ihmisiä tekemään sellaisia töitä, mitkä jotain muuta ihmistä hyödyttävät. Rahaa siis saa toisten perseennuolemisesta. Mitä rahanhimoisempi on ihminen, sen yhteiskuntakelpoisempi ja korkeamoraalisempi tämä ihminen on, koska rahanantajat määrittävät, kuinka hyvä ihminen on. Rahansaajan hyvyys, tai huonous ihmisenä määrittyy siis sen mukaan, kuinka paljon tämä on valmis tottelemaan rahanantajaa rahanhimoissaan.
Millaisella ihmisellä sitten on niin kova tarve saada omat tuotoksensa näyttämään niin hyviltä ja ihailluilta, että hän on valmis tekemään mitä vain, kunhan vain hänen tekemisiään arvostetaan mahdollisimman paljon... millaisella ihmisellä on voimakas tarve tulla yhteiskunnallisesti määritetyksi hyväksi suhteessa toisiin ihmisiin...
Minusta kyse on siitä, että nämä ihmiset kokevat työn osaksi itseään, eli tekeminen ja persoona eivät ole erillisiä. Tällöin ihmisen olemassaolon aste määrittyy sen mukaan, kuinka paljon hän saa huomiota tuotoksilleen.
Ongelma tällaisessa hyvyyden ja olemassaolon tavoittelussa on sitten se, että pitää olla vastakohta hyvälle, eli tekemiselle. Täytyy olla tekemättömyyttä, itsessä olemassaolemattomuutta, ulkopuolista, pelottavaa... tavoitteen vastakohtaa.
Tällöin luonnollisesti työtä täytyy tehdä muiden ihmisten kustannuksella. Mikäli toisia ei saada painettua alas, itsen nostamiseksi ylös, työssäkäyvä saa kuolemanpelon kaltaisia tuntemuksia, tällöin hänen tuotoksensa, eli hän ei ole saanut huomiota, rahaa, eikä siten ole ollut hyvän synonyymi.
Näin ollen hyvyyden tavoittelu ylläpitää jatkuvaa kilpailua toisten kustannuksella, jokainen tahtoo olla herransa silmissä hyödyllinen ja omissa silmissään hyvä.
Narsistinen suhde työhön luo teennäisen olemassaolokamppailun, missä keskeistä on saada ihailua omille tuotoksilleen toisten ihmisten kustannuksella.
Eläinmaailmasta löytyy tätä muistuttava kaava reviirin merkkaamisesta, missä eläin merkkaa ulosteilla reviirinsä ja saattaa syödä saman lajin yksilön ulosteet omalta reviiriltään.
Kapitalismia pyörittää siis fantasia omilla ulosteilla sotkemisesta ja muiden ykslöiden ulosteiden syömisestä, jotteivät ne saisi huomiota.
Mikä tämän sitten aiheuttaa, eli mikä on mukauttanut moraalin niin työkeskeiseksi ja mikä on luonut työstä niin korkeamoraalista ja tavoiteltavaa?
Se on siis raha. Rahalla ohjataan ihmisiä tekemään sellaisia töitä, mitkä jotain muuta ihmistä hyödyttävät. Rahaa siis saa toisten perseennuolemisesta. Mitä rahanhimoisempi on ihminen, sen yhteiskuntakelpoisempi ja korkeamoraalisempi tämä ihminen on, koska rahanantajat määrittävät, kuinka hyvä ihminen on. Rahansaajan hyvyys, tai huonous ihmisenä määrittyy siis sen mukaan, kuinka paljon tämä on valmis tottelemaan rahanantajaa rahanhimoissaan.
Millaisella ihmisellä sitten on niin kova tarve saada omat tuotoksensa näyttämään niin hyviltä ja ihailluilta, että hän on valmis tekemään mitä vain, kunhan vain hänen tekemisiään arvostetaan mahdollisimman paljon... millaisella ihmisellä on voimakas tarve tulla yhteiskunnallisesti määritetyksi hyväksi suhteessa toisiin ihmisiin...
Minusta kyse on siitä, että nämä ihmiset kokevat työn osaksi itseään, eli tekeminen ja persoona eivät ole erillisiä. Tällöin ihmisen olemassaolon aste määrittyy sen mukaan, kuinka paljon hän saa huomiota tuotoksilleen.
Ongelma tällaisessa hyvyyden ja olemassaolon tavoittelussa on sitten se, että pitää olla vastakohta hyvälle, eli tekemiselle. Täytyy olla tekemättömyyttä, itsessä olemassaolemattomuutta, ulkopuolista, pelottavaa... tavoitteen vastakohtaa.
Tällöin luonnollisesti työtä täytyy tehdä muiden ihmisten kustannuksella. Mikäli toisia ei saada painettua alas, itsen nostamiseksi ylös, työssäkäyvä saa kuolemanpelon kaltaisia tuntemuksia, tällöin hänen tuotoksensa, eli hän ei ole saanut huomiota, rahaa, eikä siten ole ollut hyvän synonyymi.
Näin ollen hyvyyden tavoittelu ylläpitää jatkuvaa kilpailua toisten kustannuksella, jokainen tahtoo olla herransa silmissä hyödyllinen ja omissa silmissään hyvä.
Narsistinen suhde työhön luo teennäisen olemassaolokamppailun, missä keskeistä on saada ihailua omille tuotoksilleen toisten ihmisten kustannuksella.
Eläinmaailmasta löytyy tätä muistuttava kaava reviirin merkkaamisesta, missä eläin merkkaa ulosteilla reviirinsä ja saattaa syödä saman lajin yksilön ulosteet omalta reviiriltään.
Kapitalismia pyörittää siis fantasia omilla ulosteilla sotkemisesta ja muiden ykslöiden ulosteiden syömisestä, jotteivät ne saisi huomiota.
Vastaukset 25
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=wTLScFjXZXE&feature=related
Kommunismin ongelmat voidaan kieteyttää siihen, että pellolle ei päästä, koska ei saada traktoria käyttöön... ei siksi, ettei traktoria olisi saatavilla, vaan siksi, ettei siihen ole renkaita.
Kapitalismissa homma taas menee niin, että tuotannon ongelmasta tehdään tuottava tekijä markkinoinnilla ja kansalle markkinoidaan renkaattomia traktoreita, jollain jokaisella pitää olla, jotta on hyvä ihminen. Kohta kaikilla pitää olla renkaaton traktori vaikka pihakoristeena, jos ei muuten, ne maksavatkin kysyntänsä takia aivan huikeita summia ja pian asetetaankin sellainen laki, että pelloille ei saa edes mennä, ellei ole renkaatonta traktoria.
zzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz
varastamissa kapitalisessa yhteiskunnassa. Vain nälkäänkuolevat pääsevät taivaaseen.
Uloste.
Mulle tuli mieleen heti sana MAINOS.
Anaalivaiheeseen juuttuneilla.
No, itse alalla olleena aloin miettimään asioita ja näen selvän yhteyden markkinoinnin ja patologisen manipuloinnin välillä. Niissä oikeastaan kaikki on yhteistä.
Markkinointi koostuu projektiosta ja projektiivisesta identifikaattiosta. Markkinoija projisoi omat käsityksensä asioista kohderyhmään ja pyrkii saamaan nämä käyttäytymään toivomallaan tavalla, näille syöttämiensä totuuksien kautta.
Tyyppiesimerkkinä voidaan pitää Ensimmäisen maailmansodan syttymistä, missä lehdistö markkinoi kansalle ja jopa sotilasjohdolle maailmansodan siten, että ihmiset alkoivat pikkuhiljaa uskoa sen olevan totta aina sen toteutumiseen asti.
on eri asia kuin työn tekeminen toisille. Kaikki työhän tehdään - on pitkään tehty - toisille ihmisille. Se on eri asia kuin kilpailu markkinoista tai työtilaisuuksista. En sen enempää tuosta ulosteilla sotkemisesta...
"ihmiset kokevat työn osaksi itseään, eli tekeminen ja persoona eivät ole erillisiä".
Eikös näin kuulu ollakin? Luulisin että se on ideaalitilanne: olet integroinut työsi (kuten perheesi, talosi jne) osaksi minuuttasi. Silloin työsi on sinulle merkitsevää. En tarkoita sillä yhtä työpaikkaa, vaan sitä työtä, jota teet. Kammottavinta kai olisi sellainen proletaarinen painajainen, jossa ihminen on täysin vieraantunut tekemästään työstä.
En osaa kuvitella tilannetta, jossa työni ei olisi osa minua. Tai osaan: olen sellaista työtä tehnytkin. Tilanteessa, jossa itselläni ei ollut mitään muuta suhdetta työhöni kuin siitä saatu palkka, koin suurta ahdistusta.
Työn tekeminen toisille on eri asia, kuin kilpailu, mutta kapitalismissa palkan maksaja on keskeinen tekijä kilpailuttamisessa. Suuri ero on nykyisellä työnteolla esim. johonkin sellaiseen, että renki siivoaa navettaa.
Nykyisessä mallissa työn teossa ei ole aina käytännön järkeä, vaan työtä tehdään vain, jotta oltaisiin hyviä ihmisiä, kun hyvyyden määrittää työnantaja.
"Eikös näin kuulu ollakin?"
Ei, koska se on psykoottista. Eli tilanne, missä henkilö ei tekemistä tavoitellessaan tavoittele toimimista itsensä kautta, vaan olemassaoloaan työn avulla. Olemassaolo pitäisi olla riippumaton tällaisista tekijöistä.
"Luulisin että se on ideaalitilanne: olet integroinut työsi (kuten perheesi, talosi jne) osaksi minuuttasi."
Ei mielestäni. Minuus ei voi olla riippuvainen tällaisista ulkopuolisista tekijöistä, koska tällöin sillä ei ole väliä, mitä teet. Tekeminen pitäisi tapahtua ihmisen minuuden kautta, mutta se ei saa olla yhtä minuuden kanssa. Mikäli ihminen yhtyy tekemiseen, hänellä ei ole omaa tahtoa, vaan hän tekee mitä tahansa, kunhan se näyttä "hyvältä", vaikka todellisuudessa hyvää ei voi tehdä, ellei tekeminen tapahdu minuuden kautta oman tahdon mukaan.
olen oikeastaan samaakin mieltä, vaikka oma ajatteluni kulkee vähän eri polkuja. Liberaalin kapitalismin tuhoisista vaikutuksista lienemme samalla kannalla, myös työn mielekkyyden tuhoajana. Lyhyyden vuoksi tartun vain niihin kohtiin joista en ole samaa mieltä.
"Suuri ero on nykyisellä työnteolla esim. johonkin sellaiseen, että renki siivoaa navettaa".
Miten se on eri asia? Rengit (palkkatyöläiset) siivoavat navettoja edelleen, sekä konkreettisesti että metaforisesti.
Ajatteletko, että nykyinen maailma olisi jotenkin kovempi kuin joku "vanha?" maailma. Omavaraistaloudessa tehtiin mitä oli pakko ja vaihdantataloudessa tehdään samoin. Ihmiskunnan historia on aina ollut tavalla tai toisella kilpailua resursseista.
"Minuus ei voi olla riippuvainen tällaisista ulkopuolisista tekijöistä, koska tällöin sillä ei ole väliä, mitä teet. Tekeminen pitäisi tapahtua ihmisen minuuden kautta, mutta se ei saa olla yhtä minuuden kanssa".
Tämä on semmonen jälkiteollinen, tai post-moderni haave, että ihmisellä olisi joku erityinen oikeus valita miten elättää itsensä. Romanttista hapatusta, johon toki kaikki mielellämme uskomme. Ihminen tekee mitä vain henkensä pitimiksi ja hulluhan se olisi, jos toisin toimisi. Moraali taitaa olla vain niille joilla on siihen varaa. Ja ne varat on yleensä kerätty jonkun muun kustannuksella.
"Olet sitä, mitä teet."
Se ei ehkä ole kivaa, mutta taitaa olla totta. Millä sinä elätät itsesi?
Tällä en puolustele liberaalikapitalismin syntejä. Tarkennan vain ajatuksia.
Markkinataloudellahan ei ole koskaan ollut ensisijaisena tavoitteena kenenkään työllistäminen , vaan tuotannon ja sitä kautta saatavien voittojen kasvattaminen .Kaikkein edullisintahan on pitää koko ajan vähintään 4% työttömyyttä .
Nykyäänhän markkinataloudelle on tyypillistä , että se perustuu toisten luoman valmiin pääoman syömiseen . Eli työntekijää käytetään niin kauan , kunnes on valmis huipputuote markkinoille ja yhtiö pörssissä . Sen jälkeen aloitetaan henkilöstön pienentäminen , vaikka kysymyksessä ei ole missään nimessä kannattamattomuus . Yhtiöillähän , jotka tekevät henkilöstövähennyksiä menee paremmin kuin on koskaan aikaisemmin mennyt . Tällä toimenpiteellä pidetään osakkeidenomistajat tyytyväisinä ja vähemmillä resursseilla enemmän irti voittoa .
Markkinatalous , jos mikä toimii koko ajan yhteiskunnan varoilla ja kustannuksella - siksi on äärettömän irvokasta , että markkinatalouden ideologit pilkkaavat yhteiskunnan kustannuksella elämistä ja mainostavat samalla ns. kovan kilpailun tilaa .
Talouselämä siis kerää itselleen saavuttamansa tuotot , mutta panee aiheuttamansa kustannukset suurelta osin muiden maksettaviksi - ja tätäkö on kannattavuus ?
Entäs jos yhtiöt joutuisivatkin maksamaan omat kustannuksensa ?
Entäs jos lopetettaisiinkin maksamasta isoille yhtiöille julkisia tukiaisia ja verohelpotuksia , koska ne ovat suoria rahallisia tulonsiirtoja veronmaksajilta yhtiön johtajille ja osakkaille !!!!!!!!!!
Markkinoilta ei edellytetä ollenkaan normaalia aikuisen ihmisen vastuuta ja velvollisuudentuntoa ...
on kuin ajopuun suhde virtaan mä lillun virran mukana vailla minkäänlaista kunnianhimoa. Vähän kuin Forrest Gump.
en tiedä, mutta työnteko on elämän välttämätön paha, mitä teen niin vähän kun mahdollista.
Raamattu kuvaa kapitalismia ja USAn maailmanvaltaa(?):
11 Sitten näin, kuinka toinen peto nousi maan uumenista. Sillä oli kaksi sarvea, kuin karitsan sarvet, mutta se puhui kuin lohikäärme. 12 Se käyttää ensimmäisen pedon puolesta tämän koko valtaa ja panee maan ja sen asukkaat kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava oli parantunut. 13 Se tekee suuria tunnustekoja ja saa tulen lyömään taivaasta maahan ihmisten nähden. 14 Niillä tunnusteoilla, joita sillä on valta tehdä ensimmäisen pedon nimissä, se johtaa harhaan kaikki maan asukkaat, niin että saa heidät tekemään patsaan sen pedon kunniaksi, jota on isketty miekalla mutta joka on vironnut henkiin. 15 Se on saanut vallan antaa pedon kuvalle hengen, niin että kuva jopa kykenee puhumaan, ja se on myös saanut vallan tappaa kaikki, jotka eivät kumarra pedon kuvaa. 16 Se pakottaa kaikki, pienet ja suuret, rikkaat ja köyhät, vapaat ja orjat, ottamaan oikeaan käteensä tai otsaansa merkin. 17 [i] Kenenkään ei ole lupa ostaa eikä myydä mitään, ellei hänellä ole tätä merkkiä, joka on pedon nimi tai sen nimen luku*.
18 Tässä vaaditaan viisautta. Se, jolla on ymmärrystä, laskekoon pedon nimen lukuarvon: se on erään ihmisen luku, ja se luku on kuusisataakuusikymmentäkuusi.
kirkko ole levittänyt eteenpäin katolisen kirkon ja Paavin uusinta kiertokirjettä, jossa hän ottaa kantaa varsin voimakkaasti markkinatalouteen ja sen eri lieveilmiöihin? Englanninkielisenä löytyy netistä ... olisi kiva saada siitä myös suomennos.
liian traumatisoivaa materiaalia...
Tuosta edellisestä lainauksestani voisi vetää muutamia tulkintoja: 1."Karitsansarvinen peto"=USA, 2. "Kaksi sarvea, kuin karitsalla"= vapaus ja tasa-arvo, 3. "Patsas, joka on rakennettu karitsansarviselle pedolle toisen pedon joka on saanut miekasta, kunniaksi"= Vapaudenpatsas, joka on rakennettu USAan Ranskan kunniaksi, 4. "Valtaa tappaa kaikki, jotka eivät kumarra pedon kuvaa"= USAn maailmanpoliisin asema, 5. "Pedolla on ihmisen nimi"= USA on nimetty italialaisen tutkimusmatkailijan Americano Vespuchin mukaan.
Monesti tällä pedolla tarkoitetaan varsinkin markkinatalouden luomissa hihhuliaatteissa jotain mystistä ihmistä(antikristusta), vaikka VTssa on selitetty vertauskuvallisten termien merkitykset ja siis Raamatun omien sanojen mukaan peto on valtion synonyymi.
Sen sijaan "antikristus" terminä ei liity millään tavalla Ilmestyskirjaan, vaan on Paavalin omaa sanastoa, mikä tarkoittaa vääräuskoisen lahkon johtajaa. Paavali taisi loppujen lopuksi nimittää kaikkia pappeja antikristuksiksi.
Tunnistin itseeni kyllä täysin ja olen itsekin pohtinut näitä asioita. Olen kuitenkin eri mieltä siitä, että menestys oman ammattitaidon avulla olisi toisilta pois. Minähän tuotan sellaista mistä ovat valmiita maksamaan. Ei menestys välttämättä ole toisten kustannuksella, enemmän päinvastoin.
Rahanahneet riistäjät sen on luonut.
Ensiksi on muutettu pikku hiljaa kaikki sellaiseksi, että se pitää ostaa jostain eli luodaan tarve rahalle jotta saadaan sitä millä pysyy lämpimänä ja elossa.
Sitten sekaan tulee nämä voittoa tavoittelevat tyypit jotka keksivät että maksaa työntekijälle pikkuisen, että se saa vähän pettuleipää. Myy tuotteen kalliimmalla eteenpäin ja käärii voitot taskuun. Ahneus on ihmisen perisynti, ja rahaa saavat tuppaavat muuttumaan silmittömän ahneiksi, ja alkaa kerään voittoa vielä enemmän. Se tietää työntekijälle maksetun palkan pienentämistä, myyntihinnan nostoa ja lisää voittoa muutaman tietyn taskuun.
Jotta ihminen pysyy eväissä ja saa vaikkapa jotain pikkuluxusta, niin sen täytyy tehdä enemmän töitä.
Markkinamiehet ovat myös luoneet kuvan, että olet sosiaalisesti hyväksytty kun sulla on xxxxx,xx euron arvoinen auto ja xxxxxx,xx euron arvoinen omakotitalo.. ja taas painetaan niska limassa työtä ympäri vuorokauden jotta saa maksettua tuon keinotekoisen maailmankuvan.
Telluksella on paljon rahaa.. ja se kerään tyy samoihin paikkoihin täydellisen epäreilusti eikä varsinaisen työn tekijälle makseta juurikaan mitään vaan kaikenmaailman hinttaribulvaanit vie kaikki. Pitäis pistää kapina pystyyn, tehkööt ne valkokaulusbulvaanit ite ne hommat 7euron tuntipalkalla :D
Harva varmaan töitä työntekemisen ilosta tekee, eli ilman palkkaa, vaan kyllä se raha siellä taustalla lymyää, ja se tarvehan on siis luotu sillä että ollaan viety ihmisiltä kyky/keinot _tehdä_ itse oma elatus tms..
On että maailmaa ei oikeasti omista kukaan vaan maailma on riippumatta mistään sopimuksesta tai paperista.
Kapitalistia vituttaa se että kauneus voi toteutua ilmaiseksi, ihan vain henkilökohtaiseessa kokemuksessa.
Tämä sielullinen onnellisuus ja vapaus - ilman mitään mitä voi kaupata tai ostaa - on täydellistä myrkkyä kapitalistimielelle. Onnelliselle ihmiselle on vaikea myydä mitään sillä valheella että jokin tekee ihmisen onnelliseksi - koska onnellisella ihmisellä on jo se mikä hänet tekee onnelliseksi.
Tämän takia kapitalistin tärkein tehtävä maailmassa on onnen poistaminen.
sun vastauksesta tähän: http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8553898/40507976
Tarpeen tekeminen on teennäistä ja siihen liittyy isällinen kontrollointi, millä pyritään riippuvaistamaan omaan tuotteesseen. Tarve voidaan luoda vaikka väkipakolla, jos markkinointi ja kontrollointi saa riittävästi valtaa. Kilpailua tapahtuu lopulta pelkästään huijaamisen keinojen kehittelyssä.
Loppujenlopuksi kapitalismin tarve-ajattelu voidaan kiteyttää jonkun Riikalaisen prostituoidun suhteeseen parittajaansa, missä töitä on pakko tehdä, jotta saa huumeita ja huumeita on pakko ostaa, koska muuten ei saa töitä, eikä leipää. Huumekaupassa kapitalismi taitaa olla rehellisimmillään.
Lakkaa kirjoittamasta noin pitkiä novelleja, ei niitä jaksa kukaan lukea. Ovat muutenkin niin kuivaa pursekeltavaa, että kitalakeen jää kiinni tuollainen kapitalistimättö.
kostuttaa seksuaalisilla termeillä ja aggressiivisella uhoamisella. Alkoi naurattaa viestisi... kiitos piristyksestä. :)
lähti ne iltanaurutkin :D
naurava nainen on aina haluttava. :)
viimekski sanoit ;)