perusarvoja. Nykyisessä pintapuolisessa maailmassa hyvyys ja totuus ovat taasen jääneet kauneuden jalkoihin. Kaikki haluavat olla kauniita ja länsimaisessa yhteiskunnassa nuoruus ja kauneus on liitetty kiinteästi toisiinsa.
Tämä maailmanlaajuinen kehitys ei kuitenkaan ole tuonut mukanaan ikuista onnea, terveyttä tai taloudellista turvallisuutta, päinvastoin. Minusta kauneus on kuitenkin jotain suurempaa ... kauniiseen ihmiseen tarvitaan muutakin, kuin kauniit kasvot ja sopusuhtainen vartalo: sydän ja sielu, jotka sopivat niiden kanssa yhteen.
Platon sanoi aikoinaan:" Onnellisuus on sielun terveyttä ja tasapainoa".
Kauneus on onnellisuutta, onnellisuus kauneutta ... parhaimmillaan silloin, kun ne kumpuavat sielusta :).
Millainen ihminen on teidän mielestänne kaunis? Mitä ominaisuuksia siihen vaaditaan?
Tämä maailmanlaajuinen kehitys ei kuitenkaan ole tuonut mukanaan ikuista onnea, terveyttä tai taloudellista turvallisuutta, päinvastoin. Minusta kauneus on kuitenkin jotain suurempaa ... kauniiseen ihmiseen tarvitaan muutakin, kuin kauniit kasvot ja sopusuhtainen vartalo: sydän ja sielu, jotka sopivat niiden kanssa yhteen.
Platon sanoi aikoinaan:" Onnellisuus on sielun terveyttä ja tasapainoa".
Kauneus on onnellisuutta, onnellisuus kauneutta ... parhaimmillaan silloin, kun ne kumpuavat sielusta :).
Millainen ihminen on teidän mielestänne kaunis? Mitä ominaisuuksia siihen vaaditaan?
Vastaukset 38
Vanhimmat
enemmän kuin tuhat sanaa:
http://www.aijaa.com/v.php?i=5088145.jpg
M.O.T
.....
kuvan henkilöä tuntematta, en voi sanoa sisäisestä kauneudesta vielä mitään :).
Wittgensteinin mielettömän lauseen perusesimerkki: "onko hyvä enemmän, vai vähemmän identtinen, kuin kaunis".
...
se vain ilmenee. ;)
jatketaan, niin tässä kaunis kuva, puhukoon puolestaan
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/b/b7/Gallen_Kallela_Lemminkainens_Mother.jpg
mitään kaunista. On vain tummia ja synkkiä värejä, äidin epätoivo kuolleen poikansa vuoksi. Pojan, joka teki mitä tahtoi, vaikka äiti miten itki ja varoitteli, vaikka äidinrakkaus oli miten ehdotonta tahansa. Äiti ei kuitenkaan kyennyt asettamaan mitään rajoja pojalleen ... lopputulos nähdään kuvan kautta.
Kuvan äidin mallinahan toimi Akseli Gallen-Kallelan oma äiti ja ehkäpä hän näki kauneuden sen kautta ...
ALASTON MIES.
Äidin kokoon kursima alaston mies, hänen poikansa ... ei se silti minusta tee kuvaa kauniiksi.
Osaisinko kuvailla kauniin ihmisen. En. En osaa.
Sanoja siihen käyttää voisin
kauniita ja rumia
loputtomasti toistensa perään asetellen
järjestystä, paikkoja niiden muutellen
Saisinko kauneuden sillä tavoin
ilmaistua ja vangittua?
Sanoihin asetettua?
Ehkä saisin, ehkä en
On pelkkiä sanoja ne vaan
ei itse asia, se Kauneus
vaan heijastus haalea sen...
Joki on kaunis. Sen paremmin en osaa nyt asiaa ilmaista.
ilmaista sanoin tai käsittein? Itse ainakin harvemmin osaan ilmaista sen jollain konkreettisella tavalla ... enemmänkin se on sellainen katarsisen tunteen kokemus omassa mielessä ja saattaa aiheuttaa jonkinlaisen pakahduttavan tunteen sydänalassa :).
Pitääkö ilmaista yhtään mitään, jos ei tahdo?
Kauneudella, silloin kun se on läsnä, on kyllä aika inspiroiva vaikutus. Rumuus ei inspiroi samalla tavalla. Rumuus hiljentää.
Kauneus elää mm. taiteessa ja korkeakulttuurissa, vaikkapa klassisessa musiikissa ... luonnossa. Toisaalta taas rumuudestakin löytyy toisinaan kauneutta ja herkkyyttä, kun osaa vain nähdä sen ja kenties vangita sen kameran linssiin, runoihin, maalauksiin, omaan sieluunsa.
siinä, että on hankalaa määritellä kauneutta ja rumuutta. Yhden kaunis, toisen ruma. Toisen ruma, yhden kaunis. Kauniinruma ja rumankaunis on se juttu...
se, mitä itse pidän esim. kauniina, ei välttämättä toinen koe siinä mitään sykähdyttävää. Minusta se oma kokemuksen tunne on tärkeintä ... voiko oma sydän erehtyä siinä, mikä on kauneutta, mikä rumuutta?
Kai se nyt on sidottuna siihen, mitä oma sydän halajaa.
Kauneus ei ole teennäisyys. Se on kaunistettua rumuutta.
samaa mieltä.
pyyteettömästi on kaunis. Runosuoneni sykkii, siispä uusin sepitelmäni olkoonkin, ettei ihan aloitukseesi täsmääkkään:)
Sielujen kosketus 5
Entäs sitten,
kun en löydä,
sielulleni siivittäjää.
Sielua ken kanssain lentäis,
tähtitaivaan valloittaisi,
alkulähteet avartaisi.
Outo olen,
kuten sanoin,
tyhjyyttäni huusin,
anoin.
Kuljin teitä,
pimenneitä,
raahautuen rajoillani.
Epätoivo,
tuska syvin,
viiltää rintaa,
mihin pyrin.
Tulee mulle apu jostain,
viestittäen viisauttaan,
koskettaen kaunihisti,
vaatimatta vastinetta.
Kuka olet,
kysyn hiljaa,
tunnen sinut,
tuntematon.
Vastaustaan vaille jäinhän,
enhän edes tietää tahdo.
Riittää mulle kokemuksein,
rakkaudesta rajattoman.
onko sellaista edes olemassa?
Ei ole, jos sellaista täytyy kysyä.
No sanoisin näin, vaikea tavoittaa meidän aikanamme.
Koittakaa rakastaa 20 vuotta pyyteettömästi niin hattua nostan.
Jo kolmekymmentä vuotta takanani.
"Älä lausu turhaan hänen nimeä..."
Ei ole kun sille nimi annetaan. Ei ole kun siitä puhutaan ja ajatellaan sellaisena. Se muuttuu heti alhaiseksi rakkaudeksi.
Pyyteettömästi? Älä naurata...
Kas kun et alkanut kullin... No antaa jo olla vanhat. Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään:) Rakkaus ja siitä kuvaaminen on universaali ja sietikyvynrajoissa oleva jokaiselle. Meneppäs nimeämään nimeltä rakkauden lähdettäsi, niin johan herneet nenuihinsa vedellään:)
Jotkut voivat katos elää toisinkin kuin sinä elät.
Kullinnuppuna eläät ja ja ehkä onnistut tulemaan Kullinupiks ennen kuolemaasi..
Sinä et tiedä rakkaudesta ja varsinkaan pyyteettömästä rakkaudesta hevonvittua. Sen olet tällä palstalla näyttänyt moneen kertaan hyvin selvästi...
elää toisin kuin minä elään. Suurin osa ajattelee toisin kuin minä ajattelen Se ei ole mikään yllätys.
Nauru on aina positiivisempaa kuin itkeminen. Stimuloi vatsalihaksiakin..
tarkoitatko ylipäätään, että pyytetön rakkaus lakkaa olemasta juuri sillä hetkellä, kun se kyseenalaistetaan? Kysyn siksi, kun en ihan ymmärtänyt, mitä tarkoitit ja haluaisin ymmärtää kuitenkin :) ...
tuohon itsekään, kun oikein ajattelet asiaa syvemmin. Ei millään pahalla :) ...
Taasko hermojasi koetellaan. Hyvä ystäväni psykiatriantohtori ottaa sinut huomenna vastaanotolleen. Josko se sitten siitä tasaantuisi. Koetahan nyt rauhoittua vähitellen. Otat kiltisti iltalääkkeesi ja menet nukkumaan. Jookosta. Hyvää yötä.
Tokihan toisista olen jäävi yhtään mitään sanomaan. Tunnen ainoastaan itseni.
Öitä.
Jos sinä tietäisit mistä pyyteettömässä rakkaudessa on kyse, olisit tiennyt sen, että rakkaus itsessään on pyyteetöntä. Sitä ei tarvitse erikseen rakkauden yhteydessä mainita..
Ja toiseks... Miksi halusit, että sun 30 vuoden pyyteettömän rakkauden tähden sinun edessä hattua nostettaisi? Kuulosti erittäin pyyteettömältä...
Jaa no itselleen rehellinen ja myös itsekritiikkiä osoittamaan kykenevä ihminen on kaunis. Minusta. Näilläkin palstoilla löytyy välillä joskus jos vaikka minkäkinlaista sössöttäjää, joiden mielestä - asiayhteyden keskustelupalstan keskusteluissa esiin tullessa, on pyhästi väärin esimerkiksi finninaaman finneistä huomauttaminen kadulla, mutta jotka kuitenkin harjoittavat sairasta ja jotkut jopa kieroutuneisuuteenkin asti menevää, joidenkin osalta jopa vainoharhaista nettikiusaamista internetissä tuntemattomia kohtaan, vailla hui hai mielestään mitään moraalista vikaa käytöksessään. Sellaisia tapauksia en ymmärrä, enkä koskaan tule ymmärtämään. Minustakaan tuntemattoman finninaaman finneistä ei mennä huomauttelemaan finneistä kärsivälle kadulla, mutta minun mielestäni _ei myöskään_ internetissä kuulu houria suoria vihapuheita esimerkiksi finneistä kärsivistä, käydä tuntemattoman keskustelupalstalla kävijän kimppuun sairaalla ja vainoharhaisen sadistisen perättömillä kiusaamispaskapuheilla ( itseenikin on kohdistettu tuota, juurikin tällä keskustelupalstalla) tai ylipäätäänkään leikkiä jotakin v*tun suuruusharhaista keisaria, jolla muka on oikeus sanoa kaikki mitä alhaiseen jumittajamieleensä ikinä tulee, jos vain on kyseessä netti, eikä face-to-face...
Näin ollen ja edelliseen sanottavani sitoen: mielestäni esimerkiksi palstanne scålet, dözö-ei-psykologi-psykologianväärinkäyttäjät, röhväkuskit, kiroilija-junttis-aina aiheettahaukkuja kök-köt, sanotun vääristelijä ökkämiehet tai sadistiset - ilmeisesti syntymästäänkin asti(?) palstalla notkuneet rentoutuneetperselihakset tms. huomionhakija-kiusaaja-kanapää pööpöt jne. jne., voisivat joskus miettiä, että m-i-k-ä-h-ä-n se TODELLINEN antinsa keskustelupalstan keskusteluille ihan aikuisten todellisuudessa on...
Siinä ajatuksiani sielun kauneudesta.:) Filosofiasta ei voi kirjoittamasi perusteella keskustella.
Ihminen on kaunis ainakin silloin kun hän on tyytyväinen. Se ilmenee siten että ottaa tilan olemassaololleen itsensä ja toiset hyväksyen.
Kauneuden kokeminen on näkemistä sydämellä, ei silmillä.
Kauneus on ikuinen mysteeri joka paljastaa todelliset kasvonsa nimenomaan silloin kun sitä vähiten odottaa.