"Ikävä kyllä taitaa olla nuori mies vain naisen päiväunta... "
Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa ettei nuori mies keski-ikäiselle naiselle ole todellakaan vain päiväunta.
Itse olin pitkälle toistakymmentä vuotta naimisissa saman ikäisen miehen kanssa.
Meillä ei ollut mitään yhteistä vaikka näennäisesti kaikki sallitut normit täsmäsivät, koulutus ja varallisuustausta, poliittinen ja uskonnollinen tausta, ikä, ulkonäkö (molemmat hoikkia urheilullisia), jne..
Ulkopuolisten silmin näytimme "täydelliseltä" parilta. Oli omakotitalo, koira, 2 lasta, jopa samanlaiset autot.
Mutta henkisesti elämä oli todella tyhjää. Suhteessa tunsin olevani yksin. Avioliitossa ei ollut seksiä useaan vuoteen, lukuunottamatta muutamaa "pakollista" kertaa. Nukuimmekin eri vuoteissa ja huoneissa.
Jossain vaiheessa totesin etten kykene enää teeskentelemään. Olisin halunnut erota jo kauan sitten, mutta taloudellisten seikkojen vuoksi pysyimme yhdessä.
Sitten yllättäen tapasin nuoren miehen, jonka olin tuntenut jo aikaisemmin. Koskaan mielessäni ei kuitenkaan ollut edes käynyt ajatus että voisin seurustella miehen kanssa, mutta jo ensikerran tavatessamme pidin häntä harvinaisen fiksuna nuorena miehenä.
Eräänä iltana mies soitti minulle, en edes tiedä mistä hän oli salaisen puhelinnumeroni saanut, ja ehdotti tapaamista. Ei treffejä, vaan hän kertoi kaipaavansa keskusteluseuraa. Tietysti kieltäydyin, mutta hän oli erittäin sinnikäs ja keskustelimmekin aluksi puhelimessa pitkään. Lopulta hän sai minut vakuuttumaan siitä ettei haittaisi vaikka tapaisimmekin kasvotusten.
Tapasimme järven rannalla myöhään illalla, kun siellä ei ollut enää muita. Tietysti mielessäni kävi ajatus, että mieshän voi olla vaikka sarjamurhaaja, mutta jostain kumman syystä luotin häneen.
Istuimme koko kesäyön laiturilla jutellen elämästämme, katsellen auringon nousua. Se oli elämäni romanttisin yö. Tuntui kuin olisin herännyt eloon. Edes nuorempana en ollut kokenut mitään vastaaavaa, yhtä voimakkaita tunteita aiheuttavaa kokemusta. Upeinta oli että emme harrastaneet seksiä, emme edes suudelleet tai kosketelleet, pelkkä yhdessäolo riitti.
Aamulla kiirehdin kotiin ennenkuin perhe heräsi ja menin onnellisena nukkumaan. Tottakai kun heräsin tunsin hirvittävää syyllisyyttä, vaikken ollutkaan tehnyt mitään pahaa. Tuntui kuin olisin nähnyt unta. Olin varma että se oli ollut vain yhden yön ihmeellinen seikkailu ja päätin etten ikinä enää tekisi mitään tuollaista. Olisin järkevä.
Mutta seuraavaana päivänä, nuori mies soittikin uudelleen, ja vieläpä keskellä päivää. Tajusin että hän oli tosissaan ja tapahtunut oli todellisuutta. Minun piti päättää mitä tekisin. Tajusin että vaikka kuinka taistelin vastaan, se tunne minkä hän minussa sai aikaan, ei antanut muuta vaihtoehtoa kuin tavata hänet jälleen.
Riskin ottaminen kannatti. Olemme olleet yhdessä jo useita vuosia ja olen edelleen yhtä rakastunut häneen kun silloin ensimmäisenä yhteisenä yönäkin.
Ex-miehelläni on uusi nainen ja hänkin on onnellinen.
Ratkaisu oli kaikille parasta, jopa lapseni ovat onnellisia. Nuori mies on heille kauan kaivattu ja läheinen kuin isoveli, vaikkei hän isän paikkaa vienytkään.
Toivon kaikille muillekin yhtä ihanaa ja rakastavaa suhdetta.
Muistakaa että et elätte omaa elämäänne ja teillä on vain yksi elämä. Velvollisuutenne itseänne kohtaan on olla onnellisia, ei miellyttää muita ulkokultaisia ihmisiä, jotka arvostelevat muita väärien arvojen perusteella.
Kaikkia on mahdotonta miellyttää, miellyttäkää siis edes itseänne :)
Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa ettei nuori mies keski-ikäiselle naiselle ole todellakaan vain päiväunta.
Itse olin pitkälle toistakymmentä vuotta naimisissa saman ikäisen miehen kanssa.
Meillä ei ollut mitään yhteistä vaikka näennäisesti kaikki sallitut normit täsmäsivät, koulutus ja varallisuustausta, poliittinen ja uskonnollinen tausta, ikä, ulkonäkö (molemmat hoikkia urheilullisia), jne..
Ulkopuolisten silmin näytimme "täydelliseltä" parilta. Oli omakotitalo, koira, 2 lasta, jopa samanlaiset autot.
Mutta henkisesti elämä oli todella tyhjää. Suhteessa tunsin olevani yksin. Avioliitossa ei ollut seksiä useaan vuoteen, lukuunottamatta muutamaa "pakollista" kertaa. Nukuimmekin eri vuoteissa ja huoneissa.
Jossain vaiheessa totesin etten kykene enää teeskentelemään. Olisin halunnut erota jo kauan sitten, mutta taloudellisten seikkojen vuoksi pysyimme yhdessä.
Sitten yllättäen tapasin nuoren miehen, jonka olin tuntenut jo aikaisemmin. Koskaan mielessäni ei kuitenkaan ollut edes käynyt ajatus että voisin seurustella miehen kanssa, mutta jo ensikerran tavatessamme pidin häntä harvinaisen fiksuna nuorena miehenä.
Eräänä iltana mies soitti minulle, en edes tiedä mistä hän oli salaisen puhelinnumeroni saanut, ja ehdotti tapaamista. Ei treffejä, vaan hän kertoi kaipaavansa keskusteluseuraa. Tietysti kieltäydyin, mutta hän oli erittäin sinnikäs ja keskustelimmekin aluksi puhelimessa pitkään. Lopulta hän sai minut vakuuttumaan siitä ettei haittaisi vaikka tapaisimmekin kasvotusten.
Tapasimme järven rannalla myöhään illalla, kun siellä ei ollut enää muita. Tietysti mielessäni kävi ajatus, että mieshän voi olla vaikka sarjamurhaaja, mutta jostain kumman syystä luotin häneen.
Istuimme koko kesäyön laiturilla jutellen elämästämme, katsellen auringon nousua. Se oli elämäni romanttisin yö. Tuntui kuin olisin herännyt eloon. Edes nuorempana en ollut kokenut mitään vastaaavaa, yhtä voimakkaita tunteita aiheuttavaa kokemusta. Upeinta oli että emme harrastaneet seksiä, emme edes suudelleet tai kosketelleet, pelkkä yhdessäolo riitti.
Aamulla kiirehdin kotiin ennenkuin perhe heräsi ja menin onnellisena nukkumaan. Tottakai kun heräsin tunsin hirvittävää syyllisyyttä, vaikken ollutkaan tehnyt mitään pahaa. Tuntui kuin olisin nähnyt unta. Olin varma että se oli ollut vain yhden yön ihmeellinen seikkailu ja päätin etten ikinä enää tekisi mitään tuollaista. Olisin järkevä.
Mutta seuraavaana päivänä, nuori mies soittikin uudelleen, ja vieläpä keskellä päivää. Tajusin että hän oli tosissaan ja tapahtunut oli todellisuutta. Minun piti päättää mitä tekisin. Tajusin että vaikka kuinka taistelin vastaan, se tunne minkä hän minussa sai aikaan, ei antanut muuta vaihtoehtoa kuin tavata hänet jälleen.
Riskin ottaminen kannatti. Olemme olleet yhdessä jo useita vuosia ja olen edelleen yhtä rakastunut häneen kun silloin ensimmäisenä yhteisenä yönäkin.
Ex-miehelläni on uusi nainen ja hänkin on onnellinen.
Ratkaisu oli kaikille parasta, jopa lapseni ovat onnellisia. Nuori mies on heille kauan kaivattu ja läheinen kuin isoveli, vaikkei hän isän paikkaa vienytkään.
Toivon kaikille muillekin yhtä ihanaa ja rakastavaa suhdetta.
Muistakaa että et elätte omaa elämäänne ja teillä on vain yksi elämä. Velvollisuutenne itseänne kohtaan on olla onnellisia, ei miellyttää muita ulkokultaisia ihmisiä, jotka arvostelevat muita väärien arvojen perusteella.
Kaikkia on mahdotonta miellyttää, miellyttäkää siis edes itseänne :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tätä oli mukava lukee. Hienoa että olet nyt onnellinen! Ei kait tähän muuta keksikkään kirjoittaa... kaikkea hyvää sinulle! :)
Ihana tarina...onko teillä miten suuri ikäero.
Kuulostaa ihan sadulta, voiko tuo olla totta ollenkaan.
Oikeassa olet, pitäisi uskaltaa elää omaa elämää ja tehdä itsensä onnelliseksi. Se ei vaan ole niin helppoa. Sitä jämähtää huononpaankin suhteeseen, siihen tuttuun ja turvalliseen.
Kyllä sinun riskinottosi kannatti, olen jopa hieman kateellinen sinulle kun en rohkene repäistä itseäni irti arjen harmaudesta.
Pettäminen kunniaan.
Pitää uskaltaa repäistä ja tärkeintä olen se "Minä" ei kukaan muu.
Sillä se onni tulee ja löytyy.
Sitoumukset unholaan kunhan saa panna nuorta lihaa. Ihanaa!
Avioliitto on sitoumus, jossa kaksi toimijaa on päävastuussa toistensa viihtymisestä avioliitossa. Mikäli esim. seksi ja läheisyys jäävät, eroon ja toisen kumppanin hakemiseen löytyy moraalinen ja oikeutettu peruste, sillä jompi kumpi tai molemmat osapuolet ovat laiminlyöneet velvollisuutensa avioliiton sisällä.
paljonko teil on ikäeroa, ite olen yheksän v. vanhempi kuin mieskaverini.