Epätoivoinen . . .

Kannattaa keskittyä muuhun. Esim. moniin harrastuksiin pystyy syventymään todella paljon, että ne vievät aikaa ja ajatuksia. Samoin urheiluun, kavereihin, järjestötoimintaan, opiskeluun, työhön.

Tosta on muitakin hyötyjä. Kehität itseäsi, löydät paremmin itseäsi ja itsetunto paranee. Samalla oot onnellisempi kun et väkisin etsi.

Vastakkainen sukupuoli kiinnostuu aina enempi onnellisen, tasapainoisen, itsensä sinut kanssa olevasta hymyiliästä kuin epätoivoisesta väkisin etsijästä.

Muista kuitenkin, että miehellä on tässä yhteiskunnassa se aktiivisempi rooli, joten kulje aina aistit valppaina ja silmät auki ja käytä tilaisuutesi niiden tullen. Pidä myös verkot vesillä vähän netissäkin, moni on löytänyt sieltä kumppanin, mutta älä silti eti liian vakavissa mielin, vaan koita säilyttää siinä nettitreffaillussakin se tietty mielekkyys.

Pakkeja tulee ja menee, ei vaan voi mitään =) mutta kyllä se tärppää josssain vaiheessa silti.

Kyllähän kalareissuillakin tulee paaaljon tyhjiä reissuja, mutta joskus nappaa. Ja kaikenlisäksi niistä tyhjistäkin reissuista silti yleensä nauttii ja pitääkin nauttia! Sama pätee kumppanin "etsintään".

Kevään jatkoa ja kesän odotusta ja sitä onneakin!

Samanlaisia kokemuksia on mulla. Baareissa en käy, netti ainoa varteenotettava vaihtoehto. Varmaan pari vuotta taisin etsiä tyttöystävää näistä deittisysteemeistä. Sähköpostien lähettely oli kivaa, mutta homma tyssäsi aina ekoihin treffeihin.
No, sitten päätin alkaa etsiä kumpaania ulkomailta. Tapasimme kerran ja toisenkin, ja nyt mulla on tyttöystävä, joka tekee mallin hommia omassa maassaan. Ja on luonteeltaankin erinomaisen herttainen. Välimatkaa on tietysti jonkin verran, mutta hän kyllä haluaisi muuttaa luokseni Suomeen.
Tällaisesta tilanteesta en vuosi sitten osannut uneksiakaan. Olin niin epätoivoinen, että olisin varmaan kelpuuttanut tyttöystäväkseni kenet tahansa. Jännä homma miten mieli muuttuu. Nyt en voisi kuvitellakaan olevani yhdessä ruman, ylipainoisen tai muuten ikävän naisen kanssa.
En nyt sano, että näin sinunkin pitää tehdä. Halusinpa vaan kertoa oman tarinani.

Puoli vuotta netissä ei ole pitkä aika ja kumppanin nyt yleensä saa kun laskee rimaansa tarpeeksi alas, ihan alas ei kuitenkaan kannata mennä.(kehitysvammaiset)

Omien kuvien runsas käyttö on ehdoton edellytys onnistumiselle. Liian pitkiä juttuja ei kannata kirjoittaa koska se luetaan epätoivoiseksi tapaukseksi.

Sitten on tämä baari-osasto, en tiedä tarkkaan syytä miksi et niissä käy mutta jos kyseessä on tietyt sosiaaliset/paniikki/jännitys häiriöt niin niihin saa lääkkeitä. Lääkket korjaavat aivoissasi tiettyjen aineiden puutteet.

Ihan totaalisesti ei pidä nais-asioita unohtaa sillä ne kuitenkin joskus palaavat äkillisesti ja voimaakkaasti mieleen ja sitten elämä ei todellakaan hyvältä näytä...

Unohda tuo epätoivoisuus. Se nimittäin paistaa läpi ja pelottaa mahdolliset ehdokkaat pois tai ainakin vähintään tytölle tulee tunne, että tuolle nyt kelpaa kuka tahansa. Vaikka tuskin kuitenkaan kelpuuttaisit ketä tahansa?!