Olen harrastanut ampumista ihan pikku-pojasta lähtien seurusteluaikaamme lukuunottamatta nyt haluaisin aloittaa harrastukseni uudestaan ja kaivoin aseeni kellarista mutta avokkinipas vetäs kunnon herneet nenään ja sanoi haluavansa erota jos jatkan harrastustani sotii kuulemma hänen periaatteitaan vastaan tämä minun harrastukseni. Onko tämä mielestänne reilua?
Onko reilua kieltää toiselta harrastus?
Boy851
18777
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei ole, ei ole reilua kieltää sellaista, joka on ihmisessä itsessään syvällä. Silloinhan kieltää sen ihmisenkin.
Sano sille että saa sitten olla periaatteineen yksin. Ampuminen on hyvä ja rentouttava harrastus.
No tässä tuo seuraavan keskustelun "orikinaali" vastailee.
Ymmärrän kyllä molempia osapuolia, mutta naisen vinkkelistä ajateltuna kyse voi olla
myös siitä että siippasi pelkää harrastuksen nielaisevan sinut.
Ja onhan se niinkin että ampuminen on joidenkin periaatteita vastaan, itse en kyllä
siinä näe mitään pahaa niin kauan kun kohteena ei ole elollisia olentoja.
Otahan se emäntä kerran mukaan ampumaan niin hän näkee mistä siinä on sitten kyse.
Jospa se siitä tilanne rauhoittuisi ?? Tai tiiä vaikka hän innnostuisi itsekkin siitä niin teillä
oisi sitten yhteinen harrastus.
voisitko jotenkin pehmentäen kertoa huippuhetkistäsi ja tunteistasi, mitä sinulle tulee harrastuksesta. Kyseessähän on nainen, joka kenties rakastaa sinua ja haluaa, että sinulla on hyvä olla.
Toinen juttu voi olla se, että hän yksinkertaisesti rinnastaa aseet väkivaltaisuuteen, joka selvinnee keskustelemalla rauhallisesti ja yhteiset pelisäännöt sopimalla harrastuksellesi.
Erolla uhkailu tuollaisen asian takia on epävarman ihmisraukan vallankäyttöä.
Ehkä sinun siippasi käsittää, että parisuhteessakin on vain yksi tahto vaikka siinä elääkin kaksi persoonaa...
Älä ihmeessä taivu tuollaiseen kiristykseen.
Keskustelkaa siitäkin tunteita nostattavasta asiasta ihan avoimesti ja kuunnelkaa millaisia ajatuksia se kummassakin herättää. Siinä on taas mahdollisuus oppia uutta yhdessä ja selvittää asioita yhdessä.
Ihan ensimmäiseksi viestistäsi herää kysymys, että jos kerran ampumaharrastuksesi on sinulle noin rakas, niin miksi sitten lopetit sen seurustelun ajaksi? Ajattelitko, että tyttö ei ehkä siitä pitäisi ja siksi et puhunutkaan hänelle koko asiasta, ja nyt sitten odotat hänen hyväksyvän kaiken mitä teet kun olette muuttaneet yhteen? Mietipä, oliko tuo reilusti toimittu tyttöä kohtaan?
Noin yleensä toki parisuhteessa pitää sallia toistensa omat harrastukset. Suhde tuhkehtuu, ellei kummallakaan ole mitään omaa elämää. Ampuminen on kuitenkin sellainen laji, josta voi perustellusti olla eri mieltä. Harrastatko siis metsästystä vai rata-ammuntaa? Jos tyttö on vaikkapa kasvissyöjä eikä hyväksy eläinten tappamista, niin eihän hän silloin voi asua eläimiä tappavan miehen kanssa. Ja vaikka ei olisikaan kasvissyöjä, ja vaikka ampuisit vain radalla, niin hän ehkä ajattelee että saatat seota ja tehdä pekkaericauviset.
Lopulta on kyse arvoista ja elämäntavoista. Jos ne ovat pariskunnalla kovin erilaiset, niin suhteesta ei tule mitään vaikka kuinka alussa tuntuisi että rakastetaan. Sinun olisi pitänyt kertoa ampumaharrastuksestasi jo seurustelunne alkuvaiheessa, niin tyttö olisi saanut todenmukaisemman kuvan siitä mikä ja millainen sinä olet, ja hänellä olisi ollut enemmän tietoa päättäessään haluaako seurustella kanssasi vai ei. Nyt pidit tällaisen olennaisen tiedon salassa siihen asti kunnes sait hänet saman katon alle. Mieti miltä itsestäsi tuntuisi, jos tyttö ilmoittaisi työskentelevänsä stripparina. Olisitko silloinkin sitä mieltä, että mitkä tahansa harrastukset pitää hyväksyä mukisematta?
vai miten tämä parisuhdekomiikka oikein menee. Vaikuttaa siltä kun näitä tekstejä lukee, että nykyään on oletuksena ettei toisessa ihmisissä saa tapahtumia itselleen epämieluisia muutoksia, mutta toisen tulee hyväksyä mitä itse tekee..
Kiitos vastauksestasi!! Juu ei avokkini mikään vege ole kyllä pihvit maistuu ja harrastukseeni ei liity minkään elävän olennon vahingoittamista. Laji on siis ilmäkivääri 10mm matka ja taulua ammun. Ja kyllä hän on ollut tietoinen harrastuksestani koko seurustelumme ajan sehän tässä ihmetyttääkin. Tuntuu vaan itsestä pahalta koska rakastan ampumista.
Voiskos siellä (kiristyksen ja uhittelun) taustalla olla joku ihan muu syy? Että hän nyt vaan pimahti tuon ampuma-asian takia, mutta syy on joku aivan toinen.
Jotkut (varsinkin nuoremmat) ihmiset on välillä niin jumalattoman ehdottomia (kuten joistakin tähänkin tulleista vastauksista voi lukea), että siinä on puoliso välillä äimänkäkenä, kun toinen vääntää ja kääntää kaiken logiikankin niin monimutkaiseksi ja sitten vielä syyllistää siippansa kun tämä ei yhtäkkiä ymmärräkään mistä (kaikesta) on kyse...
No, oli miten oli nauti sinä harrastuksestasi ja vie se neitonenkin joku kerta mukanasi sinne radalle niin oppii hänkin taas jotain uutta.
Jos kerran tyttö tiesi harrastuksestasi jo aiemmin eikä silloin sitä kummemmin ääneen paheksunut (vai?) niin sitten tosiaan on yllättävää että hän siitä nyt pillastui. Vai olisiko kyse siitä että häntä pelottaa jos teidän asunnossanne on ase? Vaikka vain ilmakivääri. Kysy suoraan, mistä kiikastaa.
Mutta joka tapauksessa, ei tuossa auta kuin keskustella ja neuvotella. On ikävää, kun oma rakas käskee valitsemaan hänet tai jonkun muun rakkaan asian X välillä. Ihmisen ei pitäisi joutua luopumaan mistään itselleen tärkeästä parisuhteen vuoksi, mutta kuten sanottu, lopulta kyse on arvoista ja arvostuksista. Kumpi on sinulle tärkeämpää, ammunta vai juuri kyseinen tyttö? Kumpi on tytölle tärkeämpää, sinä vai se ettei poikaystävä ammu? Onko hän tosissaan uhkavaatimuksineen vai bluffaako, testaten sitoutuneisuuttasi?
Voisiko kyse olla siitä, että hän ei oikeasti tiedä, mitä eroa on ilmakiväärillä ja elävien olentojen hengiltä ottamisella? "Ampuminen" voi tarkoittaa molempia, ja jos ei itsellä ole kokemusta, ero ei varmastikaan ole selvä. Aseisiin voi liittyä aika vahvoja ennakkoluuloja, koska asiaa harrastamaton näkee niitä vain telkkarisarjoissa ja -elokuvissa, missä juurikin ammutaan ihmisiä hengiltä.
Itse esim. pidin ilmakivääriä tosi pelottavana kapistuksena siihen asti, että mulle hyvin tarkasti selitettiin sen käyttötarkoitus ja käytön motiivit. En ollut koskaan aikaisemmin eläessäni pitänyt asetta käsissäni, saati että olisin perehtynyt asiaan...
Ennakkoluuloiset monesti mesoavat keskustelupalstoilla, juuri sellaiset, jotka eivät ole edes ilmakivääriä koskaan nähneet. Lapsuudesta asti olen nähnyt aseita ja saanut ampuakin niillä (olen nainen). Meille opetettiin todella tarkkaan, että ei edes piippuja puhdistaessa saa ase koskaan osoittaa ihmistä tai lemmikkieläintä päin (meillä oli koiria). Aseet olivat kaapeissa lukkojen takana silloin, kun niitä ei käytetty. En alkanut harrastaa ampumista, mutta sain terveen tavan suhtautua aseisiin. Jos puolisoni joskus keksisi alkaa harrastaa ampumista, en pitäisi sitä pahana harrastuksena. Muistan lapsuudesta, miten mahtava tunne se oli tähdätä ilmakiväärillä pahvitauluun ja kokea se voiton riemu, kun joskus pamahti napakymppiin. En ole koskaan omistanut aseita enkä varmaan hankkisi niitä, mutta toki asiasta kiinnostuneille harrastajille suon tuon mukavan harrastuksen täysin sydämin. Aseiden kanssa pitää olla huolellinen ja noudattaa sääntöjä. Oikein toimittuna se on varmasti oikein hyvä ja hauska harrastus.
päästään vialla.
Ei kukaan täysijärkinen ihminen kiellä ILMAKIVÄÄRILLÄ ampumista.
Omasta mielestäni tuollaiset punaviherhörhöt sais kyllä ampua ;-)
Jahas, minä olen päinvastoin kannustanut miestäni käymään harrastuksissa, jotta elämä ei olisi pelkkää työssä käymistä ja kotiarkea. Mieheni käy kerran viikossa urheilemassa (joukuepeli) ja nyt hän on käynyt myös toisessa harrastuksessa satunnaisesti. Olen sitä mieltä, että ihminen tarvitsee silloin tällöin myös kodin ulkopuolisia virikkeitä ja harrastaminen on siitä hyvä juttu, että se on terveellistä. Harrastukset ovat aina parempi vaihtoehto kuin kaljabaarissa riekkuminen.
Minusta puolisosi on kohtuuton, jos yrittää kieltää sinua käymästä esim. ampumaradalla kerran tai kaksi viikossa. Aluksi olisi varmaan ihan hyvä määrä, jos kävisit kerran viikossa. On tärkeää, että perheessä on yhteistä aikaa, mutta on tärkeää, että kaikilla on edes yksi oma harrastus. Kovin montaa harrastusta ei kannata ottaa, ettei kaikki vapaa-aika mene niihin.
Pitäisikö lopettaa keittiöveitsienkin käyttö, koska niilläkin voi tappaa jonkun ja moni on tappanutkin?
Tappovälineenä kait avovaimosi asetta ajattelee? Vai miten muuten hän voisi olla sitä vastaan? Ymmärtäisin jotenkin jos metsästäisit. Mutta mitä pelkkä maalitauluun ampuminen haittaa? Ehkä voisit selittää vaimollesi mikä lajissa viehättää sinua? Ja kysyä miksi hän on niin sitä vastaan.
Aika vahvat periaatteet, jos hän haluaisi tuommoisen takia erota? Mielestäni strippaaminen harrastuksena on ihan eri asia kuin ampuminen?
Itse en hyväksy mitään jenkkilän mallia, että ihmisillä on ase itsepuolustuksen takia tms. Ja että aseella ammutaan/halutaan ampua eläviä olentoja. Mutta jos maalitaulua haluaa räiskiä niin mikäpä siinä. Itsekin olen ilmakolla ampunut ja oli ihan hauskaa. Toki se on eri asia kuin käsiase.
Kiitos vastauksista!! Kerran viikossa olisi tarkoitus käydä ampumassa lisäksi minulla on yksi toinenkin harrastus mutta se vie vain yhden päivän viikosta joskus kaksi. Hänen mielestään ampumisen harjoitteleminen on tappamisen harjoittelemista olen yrittänyt selittää asiaa ja kuvailla sitä miksi ampumista harrastan sekä tehnyt asian selväksi että en ole koskaan ollut kiinnostunut järeämmistä aseista. Minua asia turhauttaa todella paljon. Minusta tämä alkaa kuulostaan samalta kuin tuttu vegetaristi selitti että hän ei syö lihaa koska eläimiä tapetaan sen vuoksi kuittasin hänellä että sinulla on aitoa nahkaa olevat kengät jalassa mistäs luulet sen nahkan olevan peräisin hän vastasi "no ei sitä eläintä näitten kenkien takia tapettu" Itsellä ei pitäny enään pokka!!
"Pitäisikö lopettaa keittiöveitsienkin käyttö, koska niilläkin voi tappaa jonkun ja moni on tappanutkin?"
Kokeileppa alkuperäinen vaatia kaikkia kodin teräaseita sillä perusteella, että ne ovat huomattavasti vaarallisempia kuin ilmakivääri.
Omituista toimintaa. Mulla ei ole mitään metsästystäkään vastaan kun olen maalta kotoisin ja isä harrastaa metsästystä ja ammuntaa. Taitaa jotkut luulla et kaikki on ihan raivopäitä niitten kouluammuskelujen vuoksi. Hirvien metsästystä on esimerkiksi pakko harjoittaa sen vuoksi, että hirviä on aivan liikaa. Ja se taas johtuu siitä, että nuoria koivikkoja on liikaa. Ja se taas johtuu siitä, että metsiä on kaadettu ja istutettu uusia puita. Eikä ihminen ole sen ihmeellisempi riistanpyytäjä kuin esimerkiksi karhu.