Pitkä juttu, mutta selitän lyhyesti.
Olemme kolmekymppinen pariskunta ja olemme seurustelleet reilu pari vuotta. Muutimme yhteen kesällä ja asiat jotenkin rupesivat meneen alamäkeen.. Päätin parisen viikkoa sitten lähtee hetkeksi pois että voimme ajatella asioita rauhassa. Lähdin lauantaina ja saman iltana mieheni oli pannut jotain naista vessassa (tyylikästä). Noh, hän ei sillon asiasta kertonut ja olimme koko ajan yhteydessä ja yritimme selvittää asioita. Tulin takaisin viikko sitten ja kaikki oli taas hyvin. Hän kertoi eilen tästä tapahtuneesta. Hän ei pysty valehtelemaan ja uskon että hän katuu tekoaan paljon ja on rikki. Mutta miten voin antaa anteeksi? onko joku päässyt yli tällaisesta? miten? Miten luottamuksen voi rakentaa uudelleen? Tiedän että meillä oli vaikea aika mutta itse en olisi pystynyt ketään muuta panemaan. Tunnen niin suurta vihaa ja inhoa miestäni kohtaan tällä hetkellä että miten tämmösestä pääsis yli? Vaikka päätyisinkin eroon niin en kuitenkaan halua tuntea näitä tunteita. Hän itkee että miksi teon teki, ei ymmärrä itsekään. Ja kuinka pitää liian myöhään ymmärtää kuinka paljon toista arvostaa ja rakastaa. yms yms. Hän on usein pois kotoa keikkailee yms ja olen ennen häneen luottanut koska todellakin ei osaa valehdella. Mutta miten voisin enää luottaa..
Olemme kolmekymppinen pariskunta ja olemme seurustelleet reilu pari vuotta. Muutimme yhteen kesällä ja asiat jotenkin rupesivat meneen alamäkeen.. Päätin parisen viikkoa sitten lähtee hetkeksi pois että voimme ajatella asioita rauhassa. Lähdin lauantaina ja saman iltana mieheni oli pannut jotain naista vessassa (tyylikästä). Noh, hän ei sillon asiasta kertonut ja olimme koko ajan yhteydessä ja yritimme selvittää asioita. Tulin takaisin viikko sitten ja kaikki oli taas hyvin. Hän kertoi eilen tästä tapahtuneesta. Hän ei pysty valehtelemaan ja uskon että hän katuu tekoaan paljon ja on rikki. Mutta miten voin antaa anteeksi? onko joku päässyt yli tällaisesta? miten? Miten luottamuksen voi rakentaa uudelleen? Tiedän että meillä oli vaikea aika mutta itse en olisi pystynyt ketään muuta panemaan. Tunnen niin suurta vihaa ja inhoa miestäni kohtaan tällä hetkellä että miten tämmösestä pääsis yli? Vaikka päätyisinkin eroon niin en kuitenkaan halua tuntea näitä tunteita. Hän itkee että miksi teon teki, ei ymmärrä itsekään. Ja kuinka pitää liian myöhään ymmärtää kuinka paljon toista arvostaa ja rakastaa. yms yms. Hän on usein pois kotoa keikkailee yms ja olen ennen häneen luottanut koska todellakin ei osaa valehdella. Mutta miten voisin enää luottaa..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Uskottomuutta tärkeämpänä pidän - kuvaamassasi tapauksessa - todennäköistä taipumusta kaataa kaikki ahdistava sinun niskaasi. Ja sitä kautta vapautua omasta syyllisyydentunnostaan. Kun sinä 'vapautat ja hyväksyt', kaikki on kunnossa.
Eli oikea mies olisi ajatellut seuraavasti: "muija lähti selvittämään päätään eikä ollut tietoa miten asiassa käy. Niinpä panin naista vessassa." Muijaa en sillä tiedolla rasita vaan kärsin tiedon ja pelon itse. Nainen, joka poistuu yhteisestä kodista selvittämään itseään, avaa tietysti portin vieraalle naiselle. Se tulee jo kostonhimosta, epävarmuudesta ja ahdistuksesta. Älkää, arvon rouvat, ikinä uskoko miestenne vakuutteluita "muuta vain muualle, minä odotan". Sitä uskollisuutta ei enää siinä tilanteessa ole eikä silloin parisuhteen syvintä olemusta liioin rikota, eli olen tässä asiassa miesten puolella, miehenä.
Miehesi "neitomainen paljastaminen" kertoo a) epäempaattisesta persoonallisuudesta, b) sinua kunnioittamattomasta asenteesta sekä c) persoonallisuudenpiirteestä joka yleistyy muuhunkin käyttäytymiseen (kuten itse asiassa vihjaat avauksessasi).
Kaiken tuon tulkinnan tein tekstisi perusteella. Se etenee liian pitkälle, sillä kuvauksesi oli niukka ja itse kirjoitettu eli subjektiivinen. Nettikeskustelussa kun reagoidaan saadun sisällön ehdoin ja ajatellaan, niin noin nyt ajattelin tekstisi pohjalta.
Todellakin mietin että miksi kerto. Oltiin onnellisia ja asiat oli selvitetty. Miksi piti kertoa? Oisin ollut autuaan tietämätön koko asiasta ja jatkanu vaan tyytyväisenä.
pakkohan sen oli loppujen lopuks kertoo koska se anto mulle jonkun taudin, kiitos siitäkin.