että pelkääkö nyky sinkku sitoutumista?????
eli selitän vähä tarkemmin!
nykysin kun meno on semmosta että kukaan ei juuri uskalla sitoutuu toiseen kun aina odotetaan, että mitä jos tuleeki parempi kumppani vastaan kun nykynen ja se tuleva kummppani onkin vasta se oikea eikä nykynen, ja toinen juttu on tämmönen kun nykysinhän mennää vasta kihloihin joskus parin vuoden jälkeen ja naimisiin vähä myöhemmin tai jos mennää olleenkaan?
niin sitten vielä ennen kun ees mennää kihloihin tai naimisiin ni sitä alotetan seksielämä, vaikka ei olla ees kunnolla sitouduttu toisiinsa.
ja semmonen sanontahan on että ennen kun alottaa mitään vakavempaa niin harrasta eka toisen kanssa seksiä ja kato sen jälkeen jos seksi toimii niin toimii kaikki muukin!!
eikö?????
sitä vaan pitää ihmetellä että odottako nyky sinkut vaa aina parempaa ja parempaa kumppania ja sitä joka on täydellinen pakkaus.
eikä sen takia uskalla sitoutua kun moni vaa lykkää päätöstä sen takia, että jos se parempi ja täydellinen kumppani tuleekin vastaan vasta myöhemmin niin on paljon helpompi jättä toinen kun ei oo sitoutunut siten että menee kihloihin tai naimisiin.
onko asia näin????
onko nyky sinkut vaan niin ronkeleita ettei mikään kelpaa???
ja sitten valitetaan kun ei löydy ketään!!!
vaikka jokaisenhan pitäisi tajuta että täydellistä ihmistä ei ookkaan ja toisessa on aina jotain vajavaisuuksia jotka vaan pitää hyväksyä!!
eikö??
niin ja sitten ite asiaan!!!
niin mutta entäpä jos onkin semmoset vakaumukset nyky päivänä että pitää vaikka mennä eka kihloihin tai naimisiin ennen kuin ees ajattelee makuuhuoneeseen menoa!
niin mitä itellä on kokemuksia niin tuntuu että kaikki jutut lopahtaa suoraan siihen kun sanoo kun ollaan jonkun aikaa tapailtu että pitää sitoutua kunnolla ennen kuin ees voidaan ajatella mitään makuuhuone puuhia.
koska siinä näkee heti toisesta onko toinen vakavissaan/tosissaan vai ei!
kun kysyy toiselta onko toinen valmis heti sitoutumaan vai ei!!!
kertokaapa onko nykyisin vaan niin että eka pitää harrastaa seksiä ja tehdä kaikenlaista muuta seurustelukumppanin kanssa ja katsoa miten kaikki toimii enne kuin ees ollaan valmiita menemään vaikka kihloihin saati naimisiin???????
eli selitän vähä tarkemmin!
nykysin kun meno on semmosta että kukaan ei juuri uskalla sitoutuu toiseen kun aina odotetaan, että mitä jos tuleeki parempi kumppani vastaan kun nykynen ja se tuleva kummppani onkin vasta se oikea eikä nykynen, ja toinen juttu on tämmönen kun nykysinhän mennää vasta kihloihin joskus parin vuoden jälkeen ja naimisiin vähä myöhemmin tai jos mennää olleenkaan?
niin sitten vielä ennen kun ees mennää kihloihin tai naimisiin ni sitä alotetan seksielämä, vaikka ei olla ees kunnolla sitouduttu toisiinsa.
ja semmonen sanontahan on että ennen kun alottaa mitään vakavempaa niin harrasta eka toisen kanssa seksiä ja kato sen jälkeen jos seksi toimii niin toimii kaikki muukin!!
eikö?????
sitä vaan pitää ihmetellä että odottako nyky sinkut vaa aina parempaa ja parempaa kumppania ja sitä joka on täydellinen pakkaus.
eikä sen takia uskalla sitoutua kun moni vaa lykkää päätöstä sen takia, että jos se parempi ja täydellinen kumppani tuleekin vastaan vasta myöhemmin niin on paljon helpompi jättä toinen kun ei oo sitoutunut siten että menee kihloihin tai naimisiin.
onko asia näin????
onko nyky sinkut vaan niin ronkeleita ettei mikään kelpaa???
ja sitten valitetaan kun ei löydy ketään!!!
vaikka jokaisenhan pitäisi tajuta että täydellistä ihmistä ei ookkaan ja toisessa on aina jotain vajavaisuuksia jotka vaan pitää hyväksyä!!
eikö??
niin ja sitten ite asiaan!!!
niin mutta entäpä jos onkin semmoset vakaumukset nyky päivänä että pitää vaikka mennä eka kihloihin tai naimisiin ennen kuin ees ajattelee makuuhuoneeseen menoa!
niin mitä itellä on kokemuksia niin tuntuu että kaikki jutut lopahtaa suoraan siihen kun sanoo kun ollaan jonkun aikaa tapailtu että pitää sitoutua kunnolla ennen kuin ees voidaan ajatella mitään makuuhuone puuhia.
koska siinä näkee heti toisesta onko toinen vakavissaan/tosissaan vai ei!
kun kysyy toiselta onko toinen valmis heti sitoutumaan vai ei!!!
kertokaapa onko nykyisin vaan niin että eka pitää harrastaa seksiä ja tehdä kaikenlaista muuta seurustelukumppanin kanssa ja katsoa miten kaikki toimii enne kuin ees ollaan valmiita menemään vaikka kihloihin saati naimisiin???????
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mies alkaa pitämään itsestään selvyytenä jo viimeistään kolmansilla treffeillä joten siinä yksi syy pikaiseen vaihtoon. Mies haluaa saada naisen kiinnostumaan itsestään ja alkaa pompottamaan joten pois vaan.
Miehet eivät rakasta on tullut täällä jo usein esiin ja se on totta. Heti vaan seksiä ja itkupotkuraivari ja haukkuminen jos ei saa mitä haluaa.
Mitäpä sitä huonoissa suhteissa olemaan.
Ihmiset eivät nykyään etsi elämänkumppania tai etsivät sitä toisenlaisin keinoin kuin millä sitä ehkä kannattaisi etsiä.
Oikeammin haetaan joko tilapäistä suhdetta/seurustelua tai sitten romanssia.
Romanssissa tärkeintä on tunteet ja varsinkin seksi. Tällainen ei yleensä kovin kaukaa kestä ja se intohimo haipuu unholaan. Sen jälkeen aletaan yhdessä ihmetellä mitä tehtäisiin. Usein nuo romanssit ovat myös todellisia huippukokemuksia monelle joten ihmiset haluavat sitten kokea niitä kokemuksia lisää tai kuvittelevat että sitä kautta se pitempiaikainen elämänkumppanikin löytyy. Valitettavasti niin käy vain harvoin.
Osa sitten hakee tuota tilapäistä suhdetta/seurustelua (vaikka väittävät että hakevat pitkäaikaista suhdetta jopa elämänkumppania). Tällaisessa on ehkä vähemmän intohimoa kuin romanssissa ja jonkin asteista "järkevyyttä" eli että ihmisten tavat ja ajatukset yms. ovat hieman samankaltaisia. Usein kuitenkin on niin että sekin lähtee liikkeelle siitä seksistä ja molemmat on aika rennolla mielellä liikkeellä. Tällöin voidaan katsella ja kuunnella tuon suhteen aikana mihin asiat lähtee kehittymään.
Ongelma noissa suhteissa on se että niistä ei välttämättä niitä pitempiä suhteita synny koska ne perustuvat lähinnä juuri siihen että olisi hyvä olla kulloisenakin hetkenä eikä tulevaisuutta mietitä tarkemmin mikä olisi järkevää ja mikä ei. Ihmiset eivät välttämättä halua kohdata sitä tosiasiaa että mikä tuntuu nyt hyvältä ei välttämättä tunnu hyvältä enää huomenna ja että ihmiset ovat yhdessä vääristä syistä jos tavoitteena on elämänkumppanin löytäminen pitkäksi aikaa.
Tuossa parissa ketjussa oli aiemmin näköjään puhetta pitempiaikaisesta tutustumisesta ja rauhallisuudesta. Sellainen johtaisi todennäköisimmin sen pitempiaikaisen elämänkumppanin löytymiseen mutta sellaiseen kukaan ei nykyään varmaankaan tahdo ryhtyä.
Tiedän että viestiini tulee vastauksena joltakin että mieluummin tunteita ja intohimoa kuin "järkisuhteita". Siitähän tässä ei ollut kysymys vaan siitä että jos keskittyy pelkästään tämän hetken tunteeseen ja intohimoon kiirehtien niin mitä muutakaan siltä voi odottaa kuin lyhyyttä? Asia on selvä kuin pläkki muttei ihmiset halua uskoa sitä koska se vaatisi usein myös tahtoa se uskollisuus toiseen ja tietynasteista uhrautumistakin se sitoutuminen. Ne ovat nykyihmisille kirosanoja koska nykyisin voi vapaana pitää hauskaa niin paljon kuin irti saa.
Jokainen lopulta tietää ne keinot muttei halua seurata niitä koska ne seikkailut ja rento elämä jossa vain katsellaan jatkuvasti parempaa ja täydellisempää on hyvin paljon sitä mikä ruokkii ihmisen hyvää oloa lyhyellä tähtäimellä. Eihän ne uudet partnerit usein ole yhtään parempia kuin se edellinen vaan ihmisen kuvitelma on se että ihminen on kasvanut ja kypsynyt jne. vaikka oikeasti se sama rumba ja uutuuden viehätys ajaa sitä uutta kumppania kohti kuten sitä edellistäkin.
Tuttavapariskunta meni naimisiin vuoden seurustelun jälkeen ja ensimmäinen lapsi syntyi 2 vuotta seurustelun aloittamisesta. Kyllä minusta tuntuu, että jos se oikea kumppani kävelee vastaan ja kummallakin on perheen perustamisinto niin toiminta on nopeaa.
Toisella pariskunnalla meni noin 3 vuotta samaan rumbaan. Eli jos ei mies kosi ensimmäisen vuoden aikana tai viimeistään toisena vuonna niin ei kannata jäädä odottelemaan. Juupas-eipäs-miehiä ei kannata jäädä katselmaan jos haluaa perustaa perheen.
Jos sinkkuelämä voittaa parielämän kyseisen pariehdokkaan kanssa, niin sitten ollaan mielummin sinkkuja, tai tapaillaan sataunnaisesti. Ja tietysti myös päinvastoin. En usko että yleisesti ajatellaan, että saa sitä paremmankin, tai jos ajattelee, niin sitten kuitenkin on sen kanssa kenen on kunnes mahd. paremman kumppanin löytää, noin siis jos sinkkuelämä on se viim. vaihtoehto.
keskustelu ketjut sinkut palstalla tässä linkki mitä vastauksia sinne on tullu!
lue!
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8556404