En huoli itseäni lyhyempää, nuorempaa, juoppoa, tupakoivaa, lihavaa, liian laihaa, en tärkeilevää enkä tyhmää miestä. Siinä mielessä olen siis nirso. Kyllä se miehen olemus pitää kolahtaa, ennenkuin seurustelusúhde voi alkaa. Jos mies ei tunnu missään, niin en suhdetta edes aloita.
Kaikki eivät vain kaikkia miellytä. Miksi pitäisikään?
Ei jokainen vastaantuleva mies minuakaan huolisi, eikä toki tarvitsekaan!
Kaikki eivät vain kaikkia miellytä. Miksi pitäisikään?
Ei jokainen vastaantuleva mies minuakaan huolisi, eikä toki tarvitsekaan!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Enkä minä ota naista joka tekee tuollaisia listoja.
tietää mitä tahtoo. Tosin jos alat ensi treffeillä kyselemään naiselta listojen teoista saatat vaikuttaa hieman typerältä. Jos menee noin vähästä herneet nenuun niin ei taida itsetunto olla kovin korkealla.
Monenlaiset naiset käy, mutta ei sellaiset jotka tekee noita typeriä listoja.
mutta et koskaan tiedä kuka nainen niitä todella mielessään tekeepi! :D
aika moni nainen, miten muuten pystyy erottelemaan jyvät akanoista. Jos ei pysy valppaana voi hyvin sekaantua johonkin luuseriin!
Sinäkin. Vaikka et myönnä. Kriteerit on sullakin. Tuskin ketä sattuu seurustelukumppaniksesi huolisit. Et uskalla vaan kertoa, kun pelkäät raukka, että jäät ilman. Ehkä joudut ottamaankin kenet satut saamaan.
Kaikki me ollaa jotenkin vääränsorttisia.
Liian pitkä tai pätkä
Liian lihava tai laiha
Liian juoppo tai absolutisti
Liian blondi tai kalju
Liian nuori tai vanha
Liian ujo tai puhelias
Liian tylsä tai värikäs
Liian vilkas tai nörtti
Liian menevä tai kotikissa
Liian sanavalmis tai verbaalisesti huono
Liian nuori tai vanha
Liian spontaani tai saamaton
Liian rohkea tai arka
Liian itsevarma tai epävarma
Liian koulutettu tai kouluttamaton
Liian rikas tai köyhä
Liian hyväkuntoinen tai sairas
jne
jne
Kaikissa meissä on vikoja. Kaikissa muissa on vikoja. Kaikki ei tykkää kaikista.
Juuri sen sopivan tyypin etsiminen on kuin neulan etsimistä heinäsuovasta.
Jos kaksikymppisenä tuntuu, että kukaan ei huoli tai kukaan ei kelpaa... niin on vielä aikaa vaikka kuinka muuttaa tilanne. Kun sama tunne on vanhemmalla...40...50...60... vuotiaalla, niin silloin saa varmaan jo masentuakin ajoittain koska aikaa ei ehkä ole enää paljon eikä yksin ole kiva vanhentua. Silloin voi oikeasti ajatella, että ei ole enää toivoa tai että ei kelpaa enää kenellekään. Parikymppinen ei välttämättä vielä ole edes tarpeeksi kypsä miettimään kaikkea tuota. Elämä vasta alussa.
Siispä nuoret: älkää nyt hyvät ihmiset vielä toivoa menettäkö!!
Terveisin Täti
vitun kiva päästä sit nelikymppisenä painaa jotain BB-Minnaa jälkiliukkaille... vitun kiva...
Kaikki ei vaan voi voittaa tässä pelissä. Joten parempi hyväksyä että toiset saa jämät.