Miten ikinä pariskunnat selviytyvät keskenään kun heillä on voimakkaita mielipide-eroja isoista asioista? pitääkö toista opetella ymmärtämään? entä jos se ei onnistu? voiko yhteiselo onnistua vaikka näkemyserot jostain isosta asiasta, kuten harrastuksista ovat täysin päinvastaiset? kertokaa omia kokemuksianne ja miten olette niistä selvinneet?
(Minulla ja poikaystävälläni on valtavaksi ongelmaksi asti kehkeytynyt näkemysero kehonrakennuksesta, fitneksestä yms. hän on vuosia harrastanut kuntosalilla käyntiä säännöllisesti ja suurin hänen motivaationsa on nimenomaan kasvattaa lihaksia. siis ulkonäöllinen juttu. itse liikuntaa paljon harrastaneena pidän tärkeämpänä liikunnan terveysvaikutuksia ja liikunnasta aiheutuvaa iloa ja hyvää oloa. en liikkuisi koskaan itse pelkistä ulkonäkösyistä. no, itse ongelma on kehonrakentajat ja fitnessnaiset, joita itse kammoan ja pahasti. minulta ei liikene sellaiseen touhuun minkäänlaista ymmärrystä ja hermostun ja pahasti kun poikaystäväni mielestä sellainen on hyvännäköistä. kuntosali harrastuksena on oikein hyvä, mutta mielestäni tollainen kehonrakennustouhu menee niin överiksi ja pahasti. tästä meillä on ollut niin monta riitaa, kun kumpikin hermostuu kun ei ymmärrä toisen näkemyksiä. asiastahan toki ei kannattaisi keskustella mutta kun poikaystävälläni on esimerkiksi paljon kehonrakennuslehtiä ja hän seuraa keskustelupalstoja päivittäin pakkotoistolla jne. ja asia on niin lähellä hänen omaa harrastustaan, niin väkisinkin tämä tulee keskustelunaiheeksi aina välillä. lisäksi kun hän tarkkailee painoaan ja kehitystään ja samasta asiasta kiinostuneiden kavereidensa kanssa keskustelee reenaamisesta ja syömisestä niin se asia on vähän niinkun koko ajan läsnä ja puheenaiheena ja minulla menee hermot!)
(Minulla ja poikaystävälläni on valtavaksi ongelmaksi asti kehkeytynyt näkemysero kehonrakennuksesta, fitneksestä yms. hän on vuosia harrastanut kuntosalilla käyntiä säännöllisesti ja suurin hänen motivaationsa on nimenomaan kasvattaa lihaksia. siis ulkonäöllinen juttu. itse liikuntaa paljon harrastaneena pidän tärkeämpänä liikunnan terveysvaikutuksia ja liikunnasta aiheutuvaa iloa ja hyvää oloa. en liikkuisi koskaan itse pelkistä ulkonäkösyistä. no, itse ongelma on kehonrakentajat ja fitnessnaiset, joita itse kammoan ja pahasti. minulta ei liikene sellaiseen touhuun minkäänlaista ymmärrystä ja hermostun ja pahasti kun poikaystäväni mielestä sellainen on hyvännäköistä. kuntosali harrastuksena on oikein hyvä, mutta mielestäni tollainen kehonrakennustouhu menee niin överiksi ja pahasti. tästä meillä on ollut niin monta riitaa, kun kumpikin hermostuu kun ei ymmärrä toisen näkemyksiä. asiastahan toki ei kannattaisi keskustella mutta kun poikaystävälläni on esimerkiksi paljon kehonrakennuslehtiä ja hän seuraa keskustelupalstoja päivittäin pakkotoistolla jne. ja asia on niin lähellä hänen omaa harrastustaan, niin väkisinkin tämä tulee keskustelunaiheeksi aina välillä. lisäksi kun hän tarkkailee painoaan ja kehitystään ja samasta asiasta kiinostuneiden kavereidensa kanssa keskustelee reenaamisesta ja syömisestä niin se asia on vähän niinkun koko ajan läsnä ja puheenaiheena ja minulla menee hermot!)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ei tuo nyt kauhean isolta ongelmalta vaikuta, jos vähän mietit. Kyse on poikaystäväsi harrastuksesta, totta kai hän on siitä innoissaan ja kiinnostunut. Ei kai muuten sitä tekisikään.
Ongelma on vähän nyt sun päässä. Et näytä oikein kestävän, että poikaystävälläsi on jotain omaa jota et voi täysin rinnoin jakaa. Mun mielestä voisit sanoa, että kiva kun hänellä on harrastus joka kiinnostaa ja innostaa, mutta sinä et jaksa olla siitä niin kauhean kiinnostunut. Mutta kuuntelet kyllä aina välillä jos hän haluaa jakaa jotakin siitä kanssasi. Sinulla on puolestaan omat kiinnostuksen ja innostuksen kohteet joita odotat hänen kunnioittavan.
Ei parisuhteessa eletä niin, että molemmat jakavat samanlaiset kokemukset, innostuksen aiheet yms. Suhteessa on aina kaksi eri ihmistä jotka jollain osalla elämäänsä viihtyvät ja haluavat olla yhdessä. Ei kenenkään tule kadottaa itseään ja intressejään toisen vuoksi. Niin se toimii.
tommosta järjen ääntä vähän tarviinkin!
Bodarin tuntee jo kilometrien päästä, ei voi tulla yllätyksenä...
mikähän kommentti toi nyt oli. tiesin tietty harrastuksen heti tavattuamme ja siksi kiinnostuinki hyvin hitaasti aluksi hänestä, mutta kyseessä on nyt elämäni mies, niin ihana kokonaisuus. Tämä on pikku juttu, mutta se kiusaa minua ja siksi kaipaisin vähän tsemppiä jeesiä että tästä turhasta pikkuongelmasta päästäisiin!
Juu mulla ja exälläni oli vähän samantapaista "ongelmaa"...meillä siinä oli kyllä mukana myös se, onko ok käyttää vähän kyseenalaisia apukeinoja harrastuksessaan. Tiedän hirveästi pareja, joissa mies salaa aineiden käyttöä naiseltaan. Yhet saivat juuri lapsen, eikä nainen tiedä että miehellä oli kuuri päällä sinä aikana kun nainen tuli raskaaksi...mulla mitta täyttyi aikuisten miesten pelleilystä. Se on ihan ok käydä salilla ja mikäs siinä vaikka kävisi myös ulkonäön takia. Kyllä mielestäni liikuntaan liittyy aina hieman myös ulkonäkö. Vai miten sinä kysyjä reagoit ylipainoisiin ihmisiin, etkö ajattele lainkaan että pieni liikunta tekisi ehkä hyvää...
Mikäli poikaystäväsi touhuun ei liity napit ja vaikka liittyisikin, niin se on täysin hänen asia miten hän harrastukseensa suhtautuu. Sama kun minä en voi ymmärtää veljeni autovouhotusta, pitää olla koottavat vanteet ja sitä ja tätä, netissä notkutaan autoforumeilla ym ja kyseessä on jo sentään melkein 30v mies...mutta se on hänelle tärkeää, hän saa siitä iloa elämäänsä. Ei kaikkea tarvitse ymmärtää. Se on yksi parisuhteen saloista. Hyväksy toisen erilaisuus äläkä ajattele niin mustavalkoisesti. Miksi miehesi pitäisi ajatella salista kuten sinun? Hänelläkin ehkä iän myötä suhtatutuminen vähän muuttuu tai sitten ei...mites onko teillä muuten arvomaailma samanlainen? Jos on liikaa ARVOISSA eroja, ei mielipiteissä...niin suhteen mielekkyyttä voi ehkä kyseenalaistaa. Mutta tuo on varsin pieni asia, ja ongelma on enemmänkin ehkä oma kapea-alaisuutesi ja ehkä nuoruutesi, jolloin asiat näyttäytyy kovin ehdottomina.
T: itse samat tunteet läpikäynyt ja niistä kasvanut...
Oletko itsekin vetänyt hormoneja, kun pinna on noin tiukalla? ;)
Jokaisella normaalilla miehellä on harrastus joka on muodostunut hänen elämänsä tärkeimmäksi sisällöksi.
Nainen ei voi koskaan päästä tärkeysjärjestyksessä etusijalle, vaikka moni tätä havitteleekin.
Parempi on vain ottaa asioista ( ja mielipiteistä ) selvää ennen pidempiaikaisen yhteiselon suunnittelemista.
Miestä et voi muuttaa, hyväksy sellaisenaan tai vaihda...
Tiedän tämän, koska itse olen fanaattinen treenaaja ja punttia tullut veivattua jo toistakyt vuotta ja se näkyy...
Ja jokainen nainen, joka vaatisi mua valitsemaan voimailun ja itsensä väliltä, ni tulis häviämään ilman pienintäkään epäilystä...
Haen tällä sitä, että riippuen siitä, että kuinka tosissaan miehesi on reenaamisen suhteen, ni älä painosta häntä...tulet vain menettämään hänet...
Kannattaisi ehkä mielummin muokata sitä omaa ajatusmaailmaasi ja hyväksyä toinen sellaisenaan ku hän on. =)
joo,totta liikuntaan liittyy varmasti suurimmalla osalla ihmisistä myös ulkonäkö, mutta esimerkiksi ylipainoisilla mielestäni tärkeämpi tavoite on terveysvaikutukset kun ulkonäkö. ylipainoiset ovatkin aivan oma ryhmänsä, ja heillä ymmärrän kyllä ulkonäkötavoitteet motivaattorina ainakin kuntoilun aloittamiselle. mutta nyt on kyse liikkuvista terveistä normaalipainoisista hyvännäköisistä nuorista, jotka viilaavat pilkkua viilaamiseltaan kerittyä.
Ei liity napit onneksi enää nuoruuden hölmöilyjen jälkeen. mut joo, tää on samaa luokkaa oleva ongelma kuin esim. toi autovouhotus, jota nainen ei ehkä aina jaksa ymmärtää. sitä meillä ei onneksi ole, ainakaan vielä...siis pikkujuttu, joka ei ole vakava, mutta saa minut niin hikeentymään, kun en ymmärrä. siksi niitä neuvoja kaipaisinkin että miten te muut olette kestäneet ja ratkaisseet vastaavia juttuja kun oma ymmärrys ei riitä johonkin toiselle niin tärkeään asiaan.
arvomaailmat ovat muuten samat yhtä tosi isoo uskon eroo lukuunottamatta, mutta se on suht hyvin selvitetty, varmasti tuo ongelmia vielä mutta se onkin asia sitten ihan erikseen. pienemmistä arvoista puhuttaessa, minulle tärkeitä asioita elämässä ovat niin eri jutut kun ulkonäkö ja sitä että omistautuu jollekkin harrastukselle niin syvästi kun nämä poikaystäväni ihailemat kehonrakentajat ja uhraa sellaiseen touhuun niin hullun paljon aikaa elämästään, sitä en ymmärrä. onneksi hänelle saliharrastus on nykyään vähemmän aikaa vievä juttu ja siitä ei tarvitse vouhottaa niin paljon, mutta keskustelun aiheena olleita kahonrakentajia en pysty käsittämään ja se ärsyttää minua että poikaystäväni pitää sellaista ihan järkevänä touhuna. kun itse en käsitä ollenkaa että joku viitsii uhrata niin paljon elämästään johonkin niin turhaan
Kehonrakennuksessa ei ole kyse ulkonäöstä (aika harvahan pitää kisakunnossa olevaa kehonrakentajaa hyvännäköisenä) vaan fysiikan kehittämisestä niin paljon kuin suinkin mahdollista..
Mut tätä on lähes mahdotonta selittää sellaiselle, joka ei itse treenaa 100lasissa, joten en edes yritä.. ;)
Ja turhaa se ei tod ole...kuten ei mikään urheilu...parhaimmassa tapauksessa siitä voi tehdä itselleen jopa uran..ja muutenkin tavata saman henkisiä ihmisiä jne jne...
Toivottavasti löydätte asiaan jonkin kompromissin..
Jeps, samaa mieltä useimpien vastaajien kanssa, eli sun on vaan itse hyväksyttävä juttu. Jos jokin yleensäkin ärsyttää kumppanissa, niin ei kai siinä muu auta. Ei toista voi lähteä muuttamaan. Niinkuin sanotaan, että hyväksyminen on ymmärryksen alku, vai mitenköhän se meni..:)
Ihmettelin tosin kommenttia: "Et näytä oikein kestävän, että poikaystävälläsi on jotain omaa jota et voi täysin rinnoin jakaa." Ei aloittaja mitään tähän viittaavaa sanonut.
Mielipide-eroja saa ja pitää olla suhteessa. Sehän tuo vain jännitystä elämään kun on jotain, mistä kinailla...;P
Ei kyllä minun mielestäni tuo ole mikään iso ongelma tai edes iso mielipide-ero. Poikaystäväsi harrastaa fitnessiä, mitä sitten? Anna hänen pitää harrastuksensa. Ei sinun siitä tarvitse pitää. Ja jos keskustelut ynnä muu aiheesta riepoo, sulje korvasi ja tee jotain muuta. Ei kuitenkaan tarvitse loukata toista, eli yritä edes sietää tuota innostusta, ei pitäisi olla liian vaikeaa - ellei se mene siihen, että poikaystäväsi yrittää painostaa sinuakin harrastamaan samaa tms.
Kannattaa kyllä sanoa, suoraan, ettei sinua kiinnosta fitness. Järkevä ihminen ymmärtää tuon, ja jättää intoilun muiden samanhenkisten seuraan.
ei se mua patista ei...kun tietää et se olis turhaa kun oon tämmönen ulkoilmaihminen eli "eräjokke"... mut siis ehdottanu on ihan nätisti. mäkin kannustan sitä käymään salilla kyllä kun se on sen mielenterveydelle hyväksi, mut en kestä välillä kun keskustelut menee näihin tyyppeihin joilla se menee mielestäni överiksi. poikakaverillani nyt ei niin pahasti vielä mene et se mua ärsyttäis, kyllä se mun tekemää ruokaa ihan vikisemättä syö ja kiittää viä päälle vaikka välillä tarkka ruuistaan onkin. se ei vaan ymmärrä mun suhtautumista sellasiin tyyppeihin jotka esim. kisaavat mikä on mun mielestä niin älytöntä. mun mielestä mullakin sais olla oma mielipide asiasta, kun en poikakaverini henk.koht. juttuja kumminkaa morkkaa. sit tulee kinaa aina kun kommentoin jotain kehonrakentajan kisakuvaa et hyi helvetti ku hirveen näkönen, ja et toi on mun mielestä ihan sairasta. sen mielestä en sais morkata niitä. mut musta se vaan on sairasta ja se on mun mielipide, en oo missään vaiheessa yrittänykkään muuttaa poikakaverini mielipidettä asiasta, tykätköön se sellasesta jos tykkää mut haluan oikeuden myös omaan mielipiteeseen ilman kauheeta taistelua!
Mietipä, jos poikaystäväsi harrastaisi viinaa. Tai tupakkaa. Ja yhtä intohimoisesti.
Miehet on putkiaivoja. Kun ne jostain innostuu, ne innostuu siitä kybällä. Hymähtele sille vähän huvittuneesti ja anna sen olla oma itsensä. Kun se höpisee kehonrakennusjuttujaan, anna mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Ynähtele välillä kuuntelemisen merkiksi ja kysy joku muka-kiinnostusta osoittava kysymys välillä, niin mies pysyy tyytyväisenä.
Mun mies harrastaa pörssikursseja. En jaksaisi kuunnella sitä ollenkaan, kun se selittää niistä jatkuvasti, selaa netistä ja teksti-tvstä ja selostaa Kauppalehden uutisia. Välillä olen sanonut, että en halua kuulla, mutta sitten hän taas unohtaa sen ja aloittaa höpötyksensä. Ehkä sitä vaan täytyy jollekulle saada puhua. :) Lisäksi ärsyttää, kun mies harrastaa sikareita. Polttaa niitä ehkä kerran kuukaudessa vaan, mutta laittaa niihin isoja summia, yli 20 euroa per pötkylä. Nytkin sillä säilössä varmaan 1000 euron edestä kuvívattua tupakkakasvinlehteä pötkylöinä. Ihan pälliä. Mutta harrastakoon jos se tekee hänet onnelliseksi.
Vai oletko huolestunut siitä, että mies ei pidä sinua kauneusihanteidensa mukaisena ja haluaisi ennemmin sellaisen jonkun bodariprinsessan? Siihen ei taida auttaa se, että kiellät häneltä rakkaan (joskin) ääliömäisen harrastuksen.
..asenne...
Mutta toisaalta jos heittää noinkin ala-arvoista kommenttia kuin:
"rakkaan (joskin) ääliömäisen harrastuksen. "
..asiasta, josta selkeestikkin ymmärrät yhtä paljon kuin sika satelliitista, ni mitään älykkäämpää lieneekin melkosen turha odottaa... X)
kaikki mitä sanoit oli hyvin paikkaansa pitävää ja saa minut ajattelemaan myönteisemmin ja suhtautumaan koko hommaan paremmin. haluaisin vaan saada pitää oman mielipiteeni asiasta, enkä mitään muuta. jutusta on nyt keskusteltu ihan fiksusti ja molemmat ymmärsi vähän paremmin toisiaan. hyväksyn ja ymmärränkin ehdottomasti hänen harrastuksensa ja etenkin kun se ei ole sieltä pahimmasta päästä. siis hän ei ikinä kisaisi tms. pahin ongelma on vaan ollut kun hän pitää minua kamalan suvaitsemattomana ihmisenä kun mollaan jotain kehonrakennusta, en häntä ja hänen touhujaan vaan sitä mikä menee yli minun ymmärrykseni. hän on itse ylisuvaitsevainen ihminen ja se nostaa hänen karvansa pystyyn kun minä en aina ole yhtä suvaitsevainen.
joo, kyllä minä seurustelun alkuvaiheessa vähän pelkäsin että hän haluaisi minun olevan toisenlainen. ja hän harmittelikin sitä etten käy salilla kun minulla olisi kuulemma niin hyvät lahjat lihasten kasvuun. olen ikäni urheillut muuten ja välillä pitänyt itseäni liiankin lihaksikkaana, tosin en enää, kun tiedän että poikaystäväni tykkää siitä. mutta hänelle pääasia on että teen sitä mistä tykkään, eikä hän halua että kävisin salilla jos en siitä tykkäisi. ei minulla enää ole sellaisia pelkoja että hän haluasi mielummin jotain lihaksikkaampaa.
..ihan suosiolla sovi, että olette tästä aiheesta erimieltä?!
Kyllähän parisuhteessa(kin) täytyy olla oikeus olla sitä mieltä mitä on. Se voi päinvastoin olla jopa henkireikä, että kummallakin on ne omat juttunsa, joissa saa toteuttaa itseään ilman toista... Kunhan löytyy sitten niitä yhteisiäkin juttuja. =)