Olen ollut avoliitossa mieheni kanssa kolmisen vuotta. Hänellä on 6-vuotias lapsi edellisestä suhteesta. Olivat kaiketi noin vuoden verran yhdessä ennen kuin tämä ns. vahinkoraskaus tapahtui ja olivat sen jälkeen yhdessä lapsen vuoksi. Hankkivat talon yms., toinen lapsikin oli tulossa, mutta meni kesken. Sitten erosivatkin, kun mieheni ei jaksanut pitää kulissiliittoa yllä (tai näin minulle on kerrottu). Nyt lapsi on meillä joka toinen viikonloppu.
Nyt itse kun olemme olleet kuitenkin jo ihan mukavasti yhdessä, olen ehdotellut miehelleni kihloja. Hän on ollut suostuvainen, mutta koko ajan siirtää asiaa, rahatilanteen ja milloin minkäkin vuoksi. Olen myös varovaisesti alkanut puhumaan lapsista, että mitä jos jättäisin pillerit pois. Tästä hän melkeinpä raivostui, että se ei kyllä sovi, elämän täytyisi olla tasapainossa joka suhteessa (mitä se meillä omasta mielestäni on).
Itse en tiedä mitä tästä kaikesta ajatella.. Itse olen asiasta erittäin mustasukkainen. Koska ihminen ketä ei omien sanojensa mukaan koskaan rakastanut niin kuin minua, on "saanut" hänen kanssaan paljon enemmän. Lapsen, talon, parisuhteen (joka ei lopulta kestänyt).. Mutta minun kanssani hän ei edes halua mitään? Tulisiko meidän lapseni edes olemaan mitään tuon esikoisensa rinnalla? Pysynkö ja kannattaako edes jatkaa suhdetta?
Nyt itse kun olemme olleet kuitenkin jo ihan mukavasti yhdessä, olen ehdotellut miehelleni kihloja. Hän on ollut suostuvainen, mutta koko ajan siirtää asiaa, rahatilanteen ja milloin minkäkin vuoksi. Olen myös varovaisesti alkanut puhumaan lapsista, että mitä jos jättäisin pillerit pois. Tästä hän melkeinpä raivostui, että se ei kyllä sovi, elämän täytyisi olla tasapainossa joka suhteessa (mitä se meillä omasta mielestäni on).
Itse en tiedä mitä tästä kaikesta ajatella.. Itse olen asiasta erittäin mustasukkainen. Koska ihminen ketä ei omien sanojensa mukaan koskaan rakastanut niin kuin minua, on "saanut" hänen kanssaan paljon enemmän. Lapsen, talon, parisuhteen (joka ei lopulta kestänyt).. Mutta minun kanssani hän ei edes halua mitään? Tulisiko meidän lapseni edes olemaan mitään tuon esikoisensa rinnalla? Pysynkö ja kannattaako edes jatkaa suhdetta?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Arvottaa asiaa talon, lapsen tai minkä tahansa tuollaisen suhteen.
Jos yhtään viitsisit ajatella niin vaikka tuo toinen nainen sai ne kaikki asiat - niin sä sait kuitenkin sen miehen.
Eikö se kerro jo jotain? Kuten myös se että mies suojelee suhdettanne ja omaa osallisuuttaan siihen olematta hyppimättä liian nopeasti mihinkään. Hän haluaa olla sinun kanssasi, rakentaa suhdetta sinuun - eikä sitä taloa tai penskaa. Miksi sä lähdet samalle linjalle kuin se entinen nainen ennenkuin sen aika on _molempien_ mielestä?
Kenties se mies yksinkertaisesti ei vielä luota suhun ja haluaa tietää mikä on suhteen tila. Oletteko yhdessä vai oletko vain lapsen ja talon perässä juokseva nainen jolle sillä miehellä ei ole muuta funktiota pohjimmilaan kuin tuottaa nuo hyödykkeet sulle.
Kaikki tai ei mitään. Siihen kaikkeen kuuluu myös suhteen vakaa pohja, olla yhdessä kumppanin kanssa. Mies haluaa sen olevan kunnossa ja siksi noin. Siksi sä et saa "sijoituksellesi" mitään katetta materiaalisesti ennenkuin olet oikeasti sen arvoinen. Onko sulla parisuhde vai onko sulla hyödykesuhde itsellesi?
siihen tilanteeseen, että se joutuu valitsemaan sun ja lapsen välillä, se ei ole reilua.
Äläkä syyllistä sitä siitä, että sillä on jo lapsi. Tai jos syyllistät, niin mikset saman tien eroa?
miun ämmämäisestä pälinästäni :)
haluta lasta - ja miehelläsi olla haluamatta. Se on kyllä ongelma, jos halunne eivät tuossa asiassa koskaan kohtaa.
Sinun mielestäsi elämänne on tasapainossa - mutta miehesi mielestä ilmeisesti ei. Miksiköhän?
..."meidän lapseni"... joihinkin lapsuksiin voi sisältyä totuuden siemen.
Teillä taitaa olla muutama kivi kääntämättä ja muutama luuranko kaapista poistamatta vielä.
Kuinkakohan hyvin miehesi on edellisestä liitosta selvinnyt ja paljonkohan hän vielä märehtii sitä epäonnistumista?
Mustasukkaisuuden tunteminen ja vertailu entisiä kohtaan on tuhoisaa, vaikka sille omasta mielestä olisikon perusteita. Me olemme jokaisessa uudessa liitossa vähän eri ihmisiä kuin edellisissä. Ei niitä voi verrata, koska asialla ovat eri ihmiset.
Tässä saman kokenut nainen vastaa:
Aloitin suhteen mieheen jolla yksi lapsi edellisestä suhteesta, minulla lapsia ei ollut. Suhteen edetessä vuosia, olisin tahtonut jotain pysyvää meille mutta mies vain jaaritteli keksien mitä milloinkin. Lapsista puhuttaessa tai yhteenmuutosta, vastaus oli aina se sama että olimme olleet vasta niin "vähän" yhdessä... Hmm, nooh mielestäni kolmekymppiset jos ovat olleet jo yli 5v yhdessä niin se oli kyllä jo aika kauan oppiakseen tuntemaan toisen hyvin.
Tein myös suhteemme alussa miehelle selväksi, että tahdon lapsia tulevaisuudessa ja että tahtooko hän vielä lisää, vastaus oli että kyllä. Suhteemme tultua siihen pisteeseen, että vaadin rehellistä vastausta näistä tärkeistä asioista, hänen vastauksensa oli se että hänelle riittää tämä poika joka hänellä jo oli, hän ei tahtonut ketään muuta lasta siihen "kilpailemaan" pojan huomiosta ja toivoi että hänen lapsensa riittäisi myös minulle.....
Joten opin erittäin hyvin tästä suhteesta, en tietenkään yleistä mutta jos kohdalleni sattuu mies jolla on lapsi/a, lähden toiseen suuntaan ja nopeasti. Onneksi en tuhlannut enempää aikaani tähän mieheen, jolla oli selkeät kuviot jo suhteemme alussa ja valehteli minulle tosi tärkeästä asiasta.
Mielenkiintoisia vastauksia, sain ajattelun aihetta moneltakin kantilta.
Itse sain miehen..ok, kyllä. Mutta haluan myös perheen ja lapsia ja yhteisiä asioita _meille_. En hänen ja hänen exänsä asioita (asun mm. heidän talossaan, heidän lapsensa kanssa). Huoh, voi että tämä elämä on hankalaa.. Tai ainakin siltä välillä tuntuu.
Mieheni "jumaloi" minua, kertoo usein rakastavansa minua, kehuu kauniiksi, seksikkääksi jne. Ja on siis suostuvainen kihloihinkin, mutta ei vain saa aikaiseksi.. Miksei hän vain voi sanoa miksi!
Olen siis hänelle itselleenkin asiasta puhunut, että koen asioita näin. Hän ei juurikaan sano juuta eikä jaata, sanoo vain rakastavansa ja käskee minun unohtaa nämä ajatukseni koska ne ovat "höpöhöpöä", mutta eivät minulle.
Hän on myös itse sanonut, että ei voisi elää kanssani, mikäli minulla olisi lapsia mitättömän exäni kanssa.. Miten hän voi kuvitella, että minulle asia sitten olisi helppoa? Saan jatkuvasti kuulla mieheltäni ja hänen sukulaisiltaan kaikkea lässyn lässyn juttuja tuosta lapsesta. Ja joskus talostakin, "teitteikö tähän taloon siis mitä remonttia", voih.. omg, koko ajan kaikki muistuttavat tuosta exästä je heidän elämästään. Eikä kukaan juurikaan kysy mitä meille kuuluu tai mitä me olemme saaneet sitten aikaan..
Ehkä tosiaankin vaihdan itse lapsettomaan mieheen, missä exät eivät elä suhteissa mukana - vaikkakin joillain taitavat silti elää...
Mies ei ole tosissaan sinun kanssasi, joten älä haaskaa aikaasi. Olet hänelle vain esine, jolta hän saa mitä tahtoo. Näitä on nähty tarpeeksi.
siun ei ilmeisesti ole lapsia, eikä eroa takana?
Nythän vaan on niin, että ihmissuhdepettymyksestä syntyy tietynlainen sitoutumiskammo (väärä termi, mutten keksinyt sitä oikeatakaan). Jos se on sanonut rakastavansa sua, sen on vaan riitettävä. Mitä enempi asiasta jankutat,sen kauemmaksi hän ottaa etäisyyttä. Ja luultavasti takertuu lapseensa enemmän, koska siltä suunnalta tuleva rakkaus on aina täysin pyyteetön.
Se, pystytkö suhdetta jatkamaan, on täysin kiinni siitä, oletko mieheesi tyytyväinen vai tahdotko reginaromantiikkaa, joka on ikävä kyllä oletusarvoisesti mahdottomuus. Teidän lapsenne on silti taatusti aivan yhtä tärkeä. Nykyistä lasta tapaa harvoin,joten tunteet tiivistyvät niihin about 48 tuntiin.
"Nykyistä lasta tapaa harvoin,joten tunteet tiivistyvät niihin about 48 tuntiin. " Juuri näin. Siinä ne puhelinsoitotkaan eivät korvaa fyysistä lähelläoloa. -terveisin vknlppuisä
Muutenkin oli pelkkää asiaa kommenttisi
Ei sitä opi kun niin, että omat lapset asuu joskus siä toisella, ja sydäntä revitään irti 24/7.
Miehen pitäisi kihlata sinut, varmaan pitäisi panna sinut paksuksi (ei välttämättä tässä järjestyksessä) ja teidän muuttaa (ilmeisesti ette asu omassa talossa) omaan kämppään jotta pääsisit mielesi päähän. Saisit enemmän kuin se toinen, edellinen nainen. Niinkö? Mutta mitäs sitten? Sinä saisit haluamasi, eli lapsen, mutta mitäs sitten, mitä sen jälkeen? Anteeksi että epäilen, mutta jostain syystä nyt tuli sellainen fiilis, että näinköhän aivan vilpittömästi rakastat miestäsi. Kai kuitenkin rakastat häntä?
En tiedä... nähdäkseni ainoat reilut vaihtoehdot ovat nämä: joko lähdet kävelemään, tai nielet mahdolliset epävarmuutesi, mustasukkaisuutesi ja kaikki muut tuollaiset, ja elät sitä "tavallista arkea" miehesi rinnalla kuulostellen, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Hoputtamalla et saa miestä toimimaan mieleiselläsi tavalla, en ainakaan usko, ja jos teet niitä meidän kaikkien tietämiä ratkaisuja ehkäisyn suhteen, niin voit kyllä saada sen lapsen/lapsia, mutta en jaksa uskoa miehen jäävän suhteeseen kanssasi.