Minusta se kuulostaa sairaudelta.
Sureminen on luonnollinen tapa reagoida silloin, kun menetetään jotain, mutta murehtimista en ymmärrä. Se on ilmeisesti jotakin epäaitoa itsessä? Kynnetään ojia, vaikka tiekin olisi käytettävissä.
Murehtiminen ei edes kuulu sanavarastooni. Kuuluuko teidän?
Kuulostaisi todella raskaalta olla tekemisissä murehtijan kanssa. *hrrr*
Onko murehtiminen jotakin ammattisuremiseen viittaavaa? Oikein imetään ympäristöstä kaikki surun aiheet itseen ja mässäillään ja ryvetään niiden keskellä kuin mikäkin surusta läheisriippuvainen ihminen.
Sureminen on luonnollinen tapa reagoida silloin, kun menetetään jotain, mutta murehtimista en ymmärrä. Se on ilmeisesti jotakin epäaitoa itsessä? Kynnetään ojia, vaikka tiekin olisi käytettävissä.
Murehtiminen ei edes kuulu sanavarastooni. Kuuluuko teidän?
Kuulostaisi todella raskaalta olla tekemisissä murehtijan kanssa. *hrrr*
Onko murehtiminen jotakin ammattisuremiseen viittaavaa? Oikein imetään ympäristöstä kaikki surun aiheet itseen ja mässäillään ja ryvetään niiden keskellä kuin mikäkin surusta läheisriippuvainen ihminen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
on sitä Empatiaa ja Suurta Ymmärtämistä. Murehtimisella voi ansaita ihan vitusti poliittisia irtopisteitä. Siihen ei tarvita mitään muuta kuin kertoa kaikille miten murehtii maailman nälänhätää ja muitekin ongelmia. Siinä on Hyvän ja Kauniin Ihmisen Mitta. Murehtiva Ihminen...
murehtiminen on kiero tapa hankkia itselleen auktoriteettia ja koskemattomuutta. Eihän murehtijaa voi häiritä arvokkaassa vapaaehtoistyössään.
Onhan vissi ero murehtia vaikkapa oman lapsen sairautta ja tulevaisuutta kuin murehtia naapurin kumminkaiman kissan kynnen katkeamista. Minusta murehtiminen on kuin muutkin asiat, se on normaalia ja tervettä kohtuuden rajoissa.
Miltä lapsesta mahtaa tuntua, jos vanhempi murehtii jatkuvasti suupielet alaspäin? Ettei vain tekisi jatkuvalla murehtimisellaan lapselleen karhunpalvelusta? Eikö vanhemman tehtävä ole antaa toivoa parenemisesta, eikä vain murehtimisella masennuttaa lasta(kin)?
Murehtimisella märehtiminen on vähän kuin ottaisi töistä kottia ennen palkkapäivää.
Murehtija on Hyvä ja Kaunis Ihminen. Siitä murehtimisesta sellaisen tunnistaa...
juttuja sairastuneiden lasten vanhemmista ja niissä yleensä käy ilmi, että se sureminen/murehtiminen tapahtuu silloin, kun ollaan yksin. Lasten edessä vanhempien on pitänyt näytellä vahvaa, vaikka lapsi olisikin jo terminaalivaiheessa. Mä en pysty kuvittelemaan kauheempaa kohtaloa.
kimppakiva, eli surkuttelu, voivottelu, samaan kaivoon hyppääminen...sympatiseeraus
ja hyödytöntä. Siinä ei muuta kuin innostetaan toista rypemään siellä murehtimisen suossa.
on huolissaan oloa. Sureminen tapahtuu sitten jälkeenpäin, jos asioista ei kannettu huolta silloin kuin niihin olisi voinut vielä vaikuttaa.
pikemminkin lamauttavan toimintakykyä, kuin edesauttavan ongelmien ratkaisua ennakolta.
Liitätkö murehtimisen selvännäköisyyteen?
Onko yritysjohtajan tavoitelluin ominaisuus se, että murehtii otsa kurtussa ja hankkii itselleen vatsahaavan ja muita stressisairauksia? Kuka haluaa työskennellä riippuvaposkisen murehtijan alaisuudessa?
on surusta lievempi versio..suru on syvempää..murheet voi olla ihan arkisia ja ohi meneviä ihan huomattavasti kepeemmin, kun suru...suru kaivaa sisukset ylösalasin..mutta murhe saattaa olla pienimmillään juttu joka käväsee mielessä muttei nakerra niin kuin suru...=o)
...sitten jos on paljon murheita..esimerkkinä työttömyys..läjäpäin maksamattomia laskuja..jotain muuta murhetta siihin viellä lisäksi, niin kyllä mä silloin sanon, että mulla on murheita..ja murehdin miten ja koska saan asiat hoidettua poies päiväjärjestyksestä..yymm saattaapa murheet viedä yöunetkin..
semmoi ero on must murheella ja surulla..molempia koen elämässäni..
vaikka esimerkiksi autosta joka on aina rikki ja tulee omistajalle kalliiksi ja aiheuttaa jatkuvasti harmia...että oikea murheen kryyni...ootte varmaan muutki tuon kuullu..=o)
se kuvaa minusta murheita hyvin..murheet on arkisia vastoinkäymisiä....joskus niitä on enemmän ja joskus vähemmän..vähemmän kun kaikki sujuu suht hyvin =o}
maalliset on murheeni mun..sano nääs..
kantaa huolta jstkn. Ei siinä ojassa tarvi rämpiä.
Jos se äityy taudiksi asti, se on sellaista jotta aina on huolissaan jostain, kun yhdestää pääsee niin jo tulee toinen mitä murehtia, todella raskasta.
kyllä että jos ei murehdi niin on kylmä ja tunteeton paska.
muuta, kuin itsensä kipeäksi. Miksi murehtia jotain, mille ei itse voi mitään? Murehtiminen on tavallaan myös sympatiseeraamisen synonyymi, sillä kumpikaan ei tavoittele todellista ulospääsyä tilanteista, olivatpa mitä vain. Päinvastoin, niillä saattaa olla tilannetta ratkaisevasti huonontava vaikutus.