Erosin rankasta suhteesta ( tulin petetyksi ) puoli vuotta sitten. Monesti kokeilimme uudestaan ja aina sama lopputulos, suhde meni mietintään "mitä haluamme" teemalla.
Viimein puoli vuotta sitten sain kierteen katkaistua kertoessani perheelle miehen käyneen käsiksi minuun. Enää suhde ei olisi mahdollinen koska perheeni olisi niin sitä vastaan ja arvostan heidän mielipidettään PALJON.
Kuitenkin jatkoimme tapailua silloin tällöin, lähinnä sexin merkeissä.
Molemmilla on ollut lyhyitä suhteita, mutta yhä pidämme yhteyttä. Tällä hetkellä tapailen uutta miestä, mutta exäni kummittelee yhä mielessäni. Soitin hänelle kyselläkseni kuulumisia ja sain kuulla hänen uudesta tyttöystävästään josta hän kertoikin pitkät pätkät. Raivostuin. Tunteet joita minulla on, ovat käsittämättömiä. Olen yrittänyt käydä suhdettamme läpi järjellä, se oli täysin tuhoon tuomittu jo ensimmäisen vuoden jälkeen, kuitenkin kitkuttelimme lähes 4vuotta.
Miten pääsen näistä ajatuksista eroon? Olen mustasukkainen ja turhautunut. Hän oli pahinta ja parasta mitä minulle on käynyt, kuin olisin narkkari joka on kiinni huumeessa. Asiaa ei helpota se, että hän tietää tasan mistä hän saa minut kiukkuiseksi tai mikä on arka paikkani ja käyttää niitä julkeilematta hyväkseen.
Miten saan itteni repäistyä irti? LOPULLISESTI? selvästi en ole valmis uuteen vakavaan suhteeseen?
Viimein puoli vuotta sitten sain kierteen katkaistua kertoessani perheelle miehen käyneen käsiksi minuun. Enää suhde ei olisi mahdollinen koska perheeni olisi niin sitä vastaan ja arvostan heidän mielipidettään PALJON.
Kuitenkin jatkoimme tapailua silloin tällöin, lähinnä sexin merkeissä.
Molemmilla on ollut lyhyitä suhteita, mutta yhä pidämme yhteyttä. Tällä hetkellä tapailen uutta miestä, mutta exäni kummittelee yhä mielessäni. Soitin hänelle kyselläkseni kuulumisia ja sain kuulla hänen uudesta tyttöystävästään josta hän kertoikin pitkät pätkät. Raivostuin. Tunteet joita minulla on, ovat käsittämättömiä. Olen yrittänyt käydä suhdettamme läpi järjellä, se oli täysin tuhoon tuomittu jo ensimmäisen vuoden jälkeen, kuitenkin kitkuttelimme lähes 4vuotta.
Miten pääsen näistä ajatuksista eroon? Olen mustasukkainen ja turhautunut. Hän oli pahinta ja parasta mitä minulle on käynyt, kuin olisin narkkari joka on kiinni huumeessa. Asiaa ei helpota se, että hän tietää tasan mistä hän saa minut kiukkuiseksi tai mikä on arka paikkani ja käyttää niitä julkeilematta hyväkseen.
Miten saan itteni repäistyä irti? LOPULLISESTI? selvästi en ole valmis uuteen vakavaan suhteeseen?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Toivon, että joku vastaa sinulle, sillä samalla hän voisi vastata minulle. Nimittäin se mitä minulle tapahtui, oli hyvin paljon tarinasi kaltainen. Miten repäistä irti? Miten voi unohtaa niin ettei jäisi kaipaamaan?
Itse en näe metsää puilta.
..kuulla etten ole ainoa joka ei tosiaan näe metsää puilta.
Varsinkin kun järki sanoo että nyt on kohdeltu todella huonosti ja ansaitsen parempaa, silti kaipaan häntä. Välillä jopa mietin oliko hänessä narsistin piirteitä? Sain juuri häneltä puhelun jossa hän vain kysyi "miten jaksan" tietäen että vihaan kun minua paapotaan ja samalla hän nostaa itseään ylemmälletasolle.
Raivostuttavaa.
Aino järkevä asia mitä tällaisissa tapauksissa kannattaa tehdä on kertarykäyksellä irti. tarkoittaa ettei MITÄÄN yhteydenpitoa eikä kuulumisten vaihtelua. Ihan kokemuksesta voin kertoa että muu ei auta, muuten olette löysässä hirressä jatkuvasti. Kun poistaa sellaisen ihmisen elämästään kokonaan kenestä ei ole kuin haittaa omalle mielenterveydelle, niin elämä helpottuu kummasti. Niinkauan kun vastailette viesteihin tai puheluihin ja vaikka haukkuisitte maan rakoon, on se sulka hattuun näille tapauksille jotka luulevat olevansa jotain hyvinkin erityistä. Tämä tosiaan tarkoittaa kokonaan eroon, lopullisesti. Jotta tämä toteutuisi, täytyy sitä itsekkin haluta ihan täysillä. Mitäänhän tässä ei menetä, jopa sitä hyvää seksiäkin saa muualta. ;) Tehkää palvelus itsellenne.
Samaa mieltä.
Ei soittelua. Poista puhelinnumero kännykästä. Ei viestittelyä, poista yhteystiedot netistä, sähköpostista facebookista ym. Ei mitään yhteydenottoja.
Ei saa tavata. Vähintään kaksi vuotta ilman mitään kontaktia ja sen jälkeen ei halutakaan edes soittaa tai nähdä.
Revi ja laita roskiin kaikki valokuvat, joissa hän on. Miksi ihmeessä säilyttäisit kuvia ihmisestä, joka on sinulle ollut väkivaltainen? En näe yhtään syytä palvoa sellaista henkilöä tai kuluttaa aikaansa sellaisen ihmisen muistelemiseen! Kuvat siis roskiin heti. Niitä ei sieltä kaivella eikä muistella.
Sitten hankitaan itselle järkevää tekemistä, työtä, harrastuksia, lukemista, kavereita ja jutellaan yms. Nettiinkin voi kirjoitella. Sekin helpottaa ja auttaa.
Ilmiselvästi aloittaja on riippuvuussuhteessa ja yleensä se onkin väkivallantekijän keino hallita toista ihmistä, eli saada hänet riippuvuussuhteeseen, joka mahdollistaa hänen jatkaa väkivallantekojaan. Siihen ei pidä alistua, vaan tällainen suhde pitää katkaista heti ja välittömästi.
minulla vähän saman tyyppinen tilanne..paitsi vain että ex kävi kerran kiinni ravistelemalla..tietenkään ei puoluste.lisäksi petti naisen kanssa kenestä tiesi etten siedä tätä naista(jo ennen pettämistä)emme pidä mitään yhteyttä,mutta törmäämme jatkuvasti(pieni paikka kun on)raastaa aina nähdä tämä mies.varsinkin kun aina esittelee uudet hoidonsa aika julkisesti..nyt tapailee ex kaveriani.sattuu joka kerta.aina haavat revitään auki.miten tästä tilanteesta pääsee eroon!?!täytyykö minun oikeasti muuttaa jonnekkin muualle ja aloittaa alusta vai kuinka?neuvokaa ekaa niin ehkä saan jotain vinkkejä samalla...
Itsekään en kokenut varsinaista väkivaltaa vaan myös "ravistelua" hänen sanojensa mukaan yritti rauhoittaa minua seinää vasten kun olin taas kerran saanut hänet uudesta naisesta kiinni ja hermostuin, todella.
Itse asun eri paikkakunnalla nykyään kuin exä mutta käyn silti samalla paikkakunnalla usein. Silloin myös tulee törmätty, esim baarissa ja lähdettyä yhtä matkaa. Vihaan tunteitani ja heikkouttani. Vaikka tiedän etten ikinä suostuisi palaamaan yhteen tai edes harkitsemaan, saan silti näitä mustasukkaisuus puuskia. Naurettavinta ehkä se että itsekin olen tapaillut ja jatkanut elämää mutta jos hänkin tekee niin saan sätkyt.
Ajatus siitä, että olin kerran (sanojen mukaan, teot puhuvat toista) jonkun elämän tärkein asia. Autoin häntä niin paljosti yli, revin aina ojasta ja nostin jaloilleen ja tässä kiitos.
Tunnen hänet kuin omat taskuni ja niin väittää hänkin tuntevansa minut, vaikka olen käynyt näinä kuukausina melkoisia muuttoksia ihan kaikilla elämänalueilla läpi. Hän tunsi minut silloin, ei enää, enkä siihen ikinä enää anna tilaisuutta.
Nyt poistin nron ja fbook kaveruudet sun muut humpuukit. Tiedän hänen myhäilevän onnesta kun huomaa tekoni "ei se kestä katsoa onneani" periaatteella. Mutta siinähän myheilää. Ikinä en enää ole nostamassa häntä sieltä ojasta ylös. Nyt nämä naurettavat kahleet on pakko katkaista koska hitto vie, ansaitsen ENEMMÄN ja myös sen vielä saan :)
Kiitos paljon ajatuksista! ja niitä kiitos myös lisää!
Tiedän hänen myhäilevän onnesta kun huomaa tekoni "ei se kestä katsoa onneani" periaatteella.
Enpä usko hänen ajattelevan niin,minä tunnistin itseni tässä tapauksessa eksästäsi. Minun eksä teki aikoinaan noin ja se kolahti syvälle. Luulin että olemme ystäviä ja jossain taka-alalla flirttailin aina hänelle ja "olimme löyhässä hirressä" kirjaimellisesti. Lopulta hän pääti katkaista suhteet minuun ja se sattui ja tuntui todella pahalta.Samalla varsinainen eroprosessi vasta lähti liikkeelle,tuli suru ja viha jne.
Tuokin voi olla aivan totta. Ja tietenkin hän voi sanoa minulle mitä haluaa kuten myös minä hänelle, totuuden tietää vain itse mielessään.
Olen ennenkin yrittänyt näitä "repäisyjä" ja aina löytänyt kuitenkin itseni hänen vierestään tai puhelimesta. Nyt tarvitaan vaan sitä tahdon lujuutta, lopettaa todella se kaikki yhteydenpito.
Hmp
"hän oli pahinta ja parasta mitä minulle on käynyt, kuin olisin narkkari joka on kiinni huumeessa."
juuri näillä sanoilla kuvailisin itse yli kolme vuotta kestänyttä on/off suhdettani... kierteestä ei meinaa päästä irti millään, tuntuu kuin koko elämä vaan menisi ympyrää... mutta, kyllä se tästä jonain päivänä... itse olen lähdössä ulkomaille, se on viimeinen ja paras vaihtoehto tähän tilanteeseen... voimia sulle! ansaitsemme molemmat parempaa ja tiedämme sen itsekkin...