Tapasin naisen alkukesästä yhteisen tutun syntymäpäivillä. Mutta kohtalo jakoi taas huonot pelikortit ja nainen asuu toisella paikkakunnalla. Minulla on omat kiinnitykseni omassa kotikaupungissani työni puolesta. Nainen puolestaan olisi valmis muutttamaan samaan kaupunkiin kanssani jos meistä tulisi jotain. Nainen ei ole ripustautuvaista tyyppiä onneksi, mutta teenkö väärin kun annan hänen muuttaa tänne ja revin hänet juuriltaan? Aikuinen ihminenhän on jo kyseessä ja kukin tekee omatt ratkaisunsa mutta minun takiani hän tänne kuitenkin muuttaisi.. Mitä teen?? Nainen on upea!! Hänen kanssaan voin olla täysin oma itseni! En todennäköisesti löydä toista yhtä hyvin itselleni sopivaa ihmistä ainakaan ihan heti.. Tai eihän tämä vielä mikään vuosisadan rakkaustarina ole mutta nyt hän tuntuu kaikinpuolin täydelliseltä. Mitä jos päästän hänet nyt menemään?? Tulisin varmasti katumaan sitä myöhemmin.. Mutta koskaan ei voi olla varma suhteemme onnistumisesta täällä.. Onko teille koskaan käynyt niin että tapaatte jonkun todella hyvältä ja oikealta vaikuttavan ihmisen mutta välimatkan tai olosuhteiden takia juttu ei voi toimia?? Mitä olette tehnyt??
Ihannenaiseni asuu muualla...
ihannenaiselleni
3206
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ilmeisesti ole vielä vähän epävarma että tuleeko jutusta jotain vai ei..? Niin se tietysti alussa onkin.
Ei sinun mielestäni liikaa kannata miettiä, että mitä jos juttu ei menekään hyvin ja sitten hän on sinun takiasi muuttanut sinne ja pilasit hänen elämänsä jne jne.. Jos se ei toimi niin sitten se ei toimi, tuskin hän tulee siitä sinua tilille vaatimaan, että miksi annoit hänen muuttaa ja nyt tämä menikin näin. Rohkeasti vain eteenpäin.
Ja kuten sanoit itsekin, tulisit varmasti sitä jälkeenpäin katumaan, jos et "antaisi" hänen muuttaa sinne. Toki en tiedä mikä kiire sillä on, meinaan voihan juttu toimia pidemmälläkin etäisyydellä hyvin ainakin jonkin aikaa!
Ainut rajoittava asia kai on työ. Mut jos nainenkin löytää työtä sieltä sun paikkakunnaltasi, en näe mitään kummallista siinä, että muuttaa rakkauden perässä paikkakuntaa.
Aluksihan te voitte asuakin eri osoitteissa ja jatkaa siitä rauhallisesti toisiinne tutustumista, jos se yhteenmuutto arveluttaa vielä molempia.
Kyllä hyvän puolesta kandee taistella, sitä mieltä mä olen.
Ihan hieno juttu, että ajattelet asiaa naisen kannalta. Mutta muutetaan sitä eri maihin ja maanosiinkin toisen vuoksi, paikkakunnanvaihto on lasten leikkiä. Seurustelkaa ensin etänä ja vierailkaa toistenne luona. Mikä kiire teillä on? Kyllä siitä jo saa käsityksen, miten ylipääsemättömän palava ikävä on sitten kun ollaan erossa. Ja jos aikuinen ihminen ottaa riskin ja muuttaa, niin eläköön sen päätöksen kanssa. Et sinä revi ketään mistään, kunhan et heti aluksi lupaile kuuta taivaalta. Ehkä naisesta on jopa kiva muuttaa uusiin maisemiin.
Se ei pelaa joka pelkää, sanoo tämän "riskin" ottanut, nykyään vihitty vaimo, Saksasta ;-) Jos olisi pitänyt palata maitojunalla kotiin, niin mitä sitten? Yhtä kokemusta rikkaampana sitten vain. Elämä on sitä varten, että sitä eletään.