, mutta en mistään iskubaareista. Olen ihan hyvä ja nätti nainen, 54 v ja sairaanhoitajan työssä. Mistä niitä miehiä löytää...?
Haluan ihanan MIEHEN
Helmi Adalmiina
452008
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Hei,
Ikää yli 50v. ja mitat 180 cm; 95 kg ilman läskiä, tukka päässä, äly kuin kansallispankin oravalla:):, vakituinen työpaikka, hyvä toimeentulo. Vua yks o miulla puute, mie uo savolaane ja kulkuripoeka, ei siis mistään kotoisin, aina mänössä ja aena kaepoomassa:)))
Miten olis? Passar det? Is it okey? Es ist gut?
kyllä Helmi Adalmiinaa alkoi vähän jo kiinnostamaan...
Oletko sinä rento ja luotettava savolainen..? Siellä savossako Iki-Adonis asuu? Asustelen itse täällä pääkaupunkiseudulla. Älä vaan minnuu sahaa linssiin? Mie en ookkaan hyvä peluriksi !
Hei,
En ole savolainen mutta samana iltana kun kirjoittelin sinulle, olin ollut sauna-illassa tutussa miesporukassa, jonka eräs vakijäsen on savolainen. Tätä savolaisukkoa kun kuuntelee tuo murre alkaa tarttumaan väkisin ja ne jutut:)) Kyllä on naurussa pitelemistä kun tämä vääräleuka pääsee kunnolla puheenjuuresta kiinni:))
Minä olen kotoisin läntisestä Suomesta eli sivistyksen kehdosta:))
Muutoin antamani tiedot ovat oikein, mutta tuo savolaisuus ei pidä valitettavasti muutoin paikkaansa kuIn että isoisäni äitini puolelta oli savolainen. Eli verenperintöä on, mutta isäni karjalaisjuuret tasoittavat ominaisuuksiani tai sitten ei. Karjalaisethan ovat aina menossa ja kaik jääp keske:)) Totta toinen puoli:(
Eli ihan huumorimielellä vastailin sinulle, mutta nyt olen niin asiallinen kuin pystyn.
Kerrotko itsestäsi tarkemmin tai jotain sinnepäin?
Siis sinulle Iki-Adonis,
Minulta sujuu aika hyvin savo- tai karjalaismurre, koska isän puolelta ovat juureni savosta ja äidin taas karjalasta. Pääkaupunkiseudulla olen kuitenkin koko ikäni asunut.
Niin. Saahan tänne palstalle ihan vapaasti kirjoitella ihan mitä vain haluaa, vaikka ei aina olisi tottakaan.
En kuitenkaan viitsi enkä välitä satuilla. Se mitä kirjoittelen, niin on faktaa elämässäni. Huumorintajua kyllä löytyy minulta.
Vierailen aika harvoin näillä palstoilla. Tänne on kyllä kiva ilmaista mielipiteitään, jopa vaihtaa ajatuksiaan kaikenlaisista elämää koskettavista jutuista. Tuossa aloituksessani jo ilmaisinkin, että en ihan oikeasti viihdy ns baareissa ja kaljalasin äärellä kovinkaan pitkään. Hoitelen ammatikseni ihmisiä ja vapaa-aikani täyttyy suuresti musiikinharrastuksistani sen eri muodoissaan ja opinnoistakin. Siis luovuus on itsessäni syvää ja haen myös kaikenlaista luovuutta ympäristöstä...!
Hmm. tämähän ei ole mikään kirjeenvaihtopalsta... Kovasti tykkään kyllä kirjoitella kaikkea. Näitä palstoja kun lueskelee, niin voi tutustua mitä erilaisempiin "ihmiskohtaloihin". Hyvä, että tällaisikin kanavia on.
Hei,
Kiitos kirjoituksestasi. Kirjoitat osuvasti ettei tämä palsta taikka nämä palstat ole mitään kirjeenvaihtopalstoja. Näin se on.
Itse olen yksinäisyyteen ja etenkin luontoon mielellään vetäytyvää tyyppiä. Saatan samoilla joskus koko viikonlopun metsässä ja yöpyäkin siellä. Olen harrastanut luontokuvausta jo kauan. Mustikkaankin minut saa, kunhan joku vain perkaa roskat niistä:)
Kapakoissa ei minuakaan ole näkynyt aikoihin, sain niistä tarpeekseni nuorempana. Lisäksi olen entinen kilpa-urheilija ja edelleen harrastan liikuntaa mitä moninaisimmassa muodossa. Mottoni on että nautinto takaa hien ja ruumiin terveen kurituksen.
Kirjallisuus on kolmas harrastukseni. Yöpöydällä on nytkin yksi romaani luettavana (Taivaanraapijat; Antti Tuuri). Eipä tässä muuta tällä kertaa.
Musiikkihan oli yksi sinun harrastuksistasi. Mikä musiikki on lähellä sydäntäsi? Tässä yksi minun suosikkilaulajistani. Kerran, surun hetkellä, kauan sitten se antoi minulle voimaa. Itse lauleskelen lähinnä omaksi huvikseni, joskus karaokea, enkä kuulemma hassummalla äänellä.
Hyvää Viikonalkua Sinulle
http://www.youtube.com/watch?v=T_3cWqaHJDc&feature=PlayList&p=7E31AF15C44E8352&playnext=1&playnext_from=PL&index=97
Kaunis oli tuo kappale! Tykkään laidasta laitaan monensävyisestä - ja tyyppisestä musiikista. Toiveena on, että oppisin soittamisen kautta ilmaisemaan ja tulkitsemaan persoonallani musiikikkia. Soitan ja opiskelen siis erästä instrumenttia. Olen parissa musisoivassa ryhmässä myös mukana. Laulutuntejakin haluaisin ottaa ja kehittyä siinä, mutta työni takia en saa järjestettyä aikaa tähän.
Selvemmin ei voi asiaa sanoa: yksinäisyyden hetkistä se syvin elämänvoima, jopa vitaalisuus arkeen kumpuaa..!
motto: "Se, MILLÄ tavoin haluat elämääsi katsella, semmoisena se sinulle näyttäytyy..
terveisin,
Helmi Adalmiina
Hei vielä ennenkuin "yöpuu" kutsuu.
Kirjoitit seuraavasti:
motto: "Se, MILLÄ tavoin haluat elämääsi katsella, semmoisena se sinulle näyttäytyy..
Olen samaa mieltä kanssasi ja tietynlainen optimistisuus ja ehkä lapsenomainen naiviuskin auttavat jaksamaan elämässä. Perisuomalainen synkistely ei todellakaan anna sellaista arjen kokonaiskuvaa, josta voisi nauttia.
Ei, mutta nyt minä menen nukkumaan. Kanssasi oli mukava keskustella/vaihtaa ajatuksia. Kiitos siitä. Jatketaan tästä.
Hyvää Yötä.
Nyt on minun vuoroni toivotella sinulle hyvää yötä!
Ajatusten vaihtaminen on kivaa ja myös halpaa kun ei se maksa mitään. Suorastaan harrastan pitkiä keskusteluja livenä ihmisten kanssa. Ja toisinaan myös täällä bittiavaruudessakin. Olen keskustelija- sekä "kirjoittajatyyppi". Se verran olen elämänpolkuja jo tallaillut ja monissa ryteiköissäkin joutunut rämpimään, että ihan pienet vastoinkäymiset eivät hätkähdytä. Siis hento oljenkenkorsi voi olla sitäkin sitkeämpi, kun se tuulissa tuivertuu, mutta ei taitu.
Ainahan bittiavaruuksissa käydyt keskustelut voivat sisältää riskejä, ainakin sen että keskustelija kirjoittelee puuta heinää. Mutta, jos aina epäilee ja pelkää kaikkea, niin ihminen voi alkaa kehittelemään jos minkinlaisia suojamuureja itsensä turvaksi. Ja sitten onkin lopulta omien pelkojensa vanki...
Hei,
Kiitos kirjoituksestasi. Saavuin kotiin juuri. Työpäivä on ollut pitkä, saunassa toki ehdin käväistä. Lenkki jäi nyt väliin, mutta mustat urut terävöittivät oloa sen verran että jaksoin avata tietokoneen.
Minä pidän myös kirjoittamisesta/ajatusten vaihdosta, eikä siinä mitään ongelmaa synny täällä bittiavaruudessa, jos pysyttelee yleisissä aiheissa.
Kirjoitat kokeneesi vastoinkäymisiä. Niitä olen minäkin kokenut matkani varrella. Sanotaan että vastoinkäymiset vain kasvattavat ihmistä. Totta, mutta joskus ja useinkin ne jättävät jälkensä ihmismieleen. Se ei ole enää se sama kuin mitä alussa, mutta kaikesta huolimatta pitää pyrkiä olemaan ja elämään katkeroitumatta. Pitää vain uskoa huomiseen ja elää siinä toivossa että täältä vielä tullaan elämä.
Elämä on hento oljenkorsi, niinkuin kirjoitat. Totta, ja tämän tosiasian tajuaa entistä konkreettisemmin kun elämänkokemusta alkaa olla niinkuin minulla ja sinulla on. Nyt pystyy punnitsemaan asioita erilailla, pystyy näkemään uudessa valossa ja tottavie kaikki ympärillämme ja me mukaanlukien olemme kun hentoja oljenkorsia, jotka katkeavat joskus yhtäkkiä ja vain lakkaavat olemasta, niinkuin niitä ei olisi ollut olemassakaan.
Usein mietin hetkeä, niinkuin tätäkin hetkeä kun kirjoitan sinulle, mihin se häviää, mikä on sen muisto ja arvo? Elämämme koostuu useista, loputtomista hetkistä, jotka vain katoavat jonnekin. Yhä uusia hetkiä, onnen, ikävän, jännityksen ja jne. hetkiä saamme kokea kunnes elämämme ehtoossa nuo hetket vain loppuvat yhtäkkiä. Jäljelle jää vain sammuva ihmiskeho ja läheisten muistot hänestä. Sanotaan että ihminen on kuollut vasta silloin, kun yksikään ihminen maan päällä ei häntä enää muistele tai muista.
Tällaisia tällä kertaa. Ehkä hieman raskassoutuista ja omituista, mutta joskus ajatus kulkee väsyneenä näin.
Nyt Hyvää Yötä Sinulle.
http://www.youtube.com/watch?v=8_96uyfmqgo
Kiitos jälleen tuosta kappaleesta! En itse osaa liittää teknisesti viestiin mitään musiikkilinkkiä. Ehkä senkin opin. Musiikki kun on yksi syvimmistä voimanlähteistä ja tarpeistani elämässä, Se sytyttää aina toistuvasti uuden elävän kipinän itsessäni.
Huomaan, että kohtaan Sinussa nyt tällä hetkellä samankaltaisen syvällisen pohtijan, ajattelijan kuin itsekin olen. Kun toinen henkilö alkaa ilmaista syvällisellä tasolla tätä elämänmenoa, niin minä aina innostun...
Niin kuin kuvasitkin, muodostuu elämä lukemattomista hetkistä eikä niitä läheskään aina voi tallettaa ja säilyttää ainakaan sellaisena alkuperäisenä. Kaikki on arvaamatonta, tulee yllätyksiä sekä "hyvässä ja pahassa"! Aavistella ja arvioida voi toki elämänsä kulkua ja tulevaakin, mutta emmehän me ihmiset voi loppujen lopuksi tehdä valmista vedenpitävää etukäteissuunnitelmaa ja ikäänkuin johdattaa itse itseämme.. Sen olen ainakin oppinut ja kokenut, että hetkessä voi ihmistä kohdata esim jokin menetys tms. Silloin on aloitettava ikäänkuin alusta ja lähdettävä taas opettelemaan suuntaa, mikä sillä hetkellä eteen avautuu. Ja jo melko piankin voi sitten todeta, että taas taaperretaan eteenpäin...
No taisi tulla aika sekaviakin ajatuksia. Näiden ajatuksieni myötä sinullekin hyvää yötä! Nyt unta palloon! Otan vielä "yömyssyksi" Burana tbl kun viimeviikkoinen flunssa meinaa uudelleen nostaa päätään. Huomenna menen kuitenkin töihin.
Hei,
Olen ollut kiireinen eilen ja tänään, anteeksi etten ole ehtinyt vastailla.
Olin katsomassa Raumalla jääkiekkopeliä eli Lukko-TPS. Lukko voitti ansaitusti 5-1 ja jatkaa SM-liigan kärjessä. Mahtava ottelu ja mahtava fiilis Äijänsuolla:)
Nyt ei ole sen enempää kerrottavaa että menen tästä nukkumaan.
Hyvää Yötä Sinulle ja paranemisia. Olen itsekin flunssan kourissa ja mietin ankarasti että ottaisin flunssapiikin sikaflunssaa vastaan minulla kun on joskus todettu astma (90-luvulla) vaikken enää ole siitä juuri kärsinyt.
Tässä sinulle hyvän yön kappale:)
http://www.youtube.com/watch?v=a5aW0M_Ujmw&feature=related
Kiitos kauniista kappaleesta.
Olen tässä ihan umpirätti kun tein kaksi työvuoroa peräkkäin. Töissäkin mietimme ottaisiko tuon sikapiikin. Siitä voi jollekin joskus olla haittaakin. Joskus vuosia sitten otin flunssarokotteen ja seuraukset olivat; huh, huh...Nenä meni tukkoon kuukaudeksi ja yskittikin tämän tästä. Minullakin todettiin joskus astma ja lääkkeitäkin otin. Eipä ole kuitenkaan kymmeneen vuoteen astmaoireet vaivanneet, joten olen koko asian jo unohtanut.
Niin. Älä vaan ota mitään velvollisuutta tai painetta tästä kirjoittelusta! Jos tuntuu siltä, että sitä haluaa jotain viestejä välillä lähetellä, niin ok. Samoin suhtaudun itsekin.
Tuo 1. Helmi Adalmiinan aloitusviesti on varmaan saattanut huvittaa lukuisia lukijoita. Se oli sellainen hetkellinen toteamus minulta. Olen kyllä aika pärjäävä ja napakkakin tarvittaessa. Enkä välitä yhtään, vaikka puolet Suomen kansasta nauraisi...Parempi sekin, kunhan eivät itkijöiksi vaan rupea...
Uni tunkee silmiin...Öitä.
Hei,
Kiitos kirjoituksestasi. Ai, sinullakin on astma. Eikös me olla sitten riskiryhmässä molemmat? Mietin asiaa kuumeisesti ottaako vai ei?
Muutoin aika raskas viikko on takana niinkuin varmaan sinullakin. Olen tämän illan pelkästään oleillut ja katsellut jotain typerää Totuuden hetki-nimistä ohjelmaa. Taas yksi avioliitto karahti kiville ja rahat jäivät saamatta:) Ihmiset ovat kyllä naiveja osallistuessaan tällaisiin ohjelmiin kuuluisuuden/rahan himossa. Ei ole väliä vaikka suhteet menee katkolle:)
Hei, en muuten ota paineita vastata heti, mutta velvollisuudentuntoinen olen kieltämättä. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että koitan aina vastata kunhan vain ehdin.
Tuohon viimeiseen kirjoittamaasi kappaleeseen olen sitä mieltä, että ei ole mitään naurettavaa kun mitään sellaista ei olla meistä kumpikaan kirjoitettu. Olet varmasti napakka ja pärjäävä nainen, sitä ei käy kiistäminen. Mitä minuun tulee nimimerkkiini ja ensimmäisiin kirjoituksiinin niin suorastaan hävettää, mutta muuta ei tullut mieleen kun olin mukamas humoristisella päällä. Nimeni voisi muutoin olla vaikka
Mitäs viikonloppuna aiot tehdä? Itse lähden huomenaamulla juoksulenkille ja sen päälle avantoon merelle. Sinne jäävät muuten stressi ym. muut mielen ja ruumiin rasitukset.
Kuulemisiin.
Tässä herkkä kappale Hyvän Yön Toivotukseksi Sinulle:)
http://www.youtube.com/watch?v=V80nSU2O24o
Hei taas,
Ihana kappale!
Siitä sikaflunssasta. Luulen, että sinulla on jo todella hyvä vastustuskyky, kun harrastat esim. tuota avantoon pulahtelua. Semmoinen nostaa immuniteettisuojaa ihmisellä! Minua ei taida saada avantoon kirveelläkään. Olen aina ihaillut niitä ihmisiä, jotka siihen pystyvät. Oletko jo ollut siellä avannossa? HUI!Jätän oman sikapiikkini väliin. En pelkää, jos se tauti tuleekin ensi vuoden alussa epidemian myötä. Kyllä siitä selviää. Siihen ei työikäinen kuole. Näin olen ajatellut.
Minäkin koen, että vastailen viesteihin vastavuoroisesti. En ainakaan häviä yhtäkkiä bittiavaruuteen. Jos häviämisen tarve tulisi, niin jotenkin sen ilmaisen kyllä..
Menen kohta töihin iltavuoroon. Huomenna käyn hoitamassa erään vanhan ihmisen kauppa-asioita. Loppupäivä menee musiikillisissa jutuissani, tulee olemaan hauskaa taas.
Niin, eipä sitä kai ole itseään ihan naurunalaiseksi saattanut. Onhan tämä inhimillistä, että haluaa vaihtaa ajatuksiaan tälläkin tavalla, aikuisen tasolla. Tottakai haluaisin johonkin luotettavaan mieheen tutustuakin, mutta en ole sellainen, joka "epätoivossaan" tarttuu ja takertuu kehen tahansa miekkoseen. Vuosia kun on yksikseen hoidellut elämäänsä, niin arjen kulku on monin tavoin tehnyt vahvemmaksi. Sinun ei tarvitse hävetä noita ensimmäisiä kirjoituksiasi. Niitä oli ihan hauska lukea.
Täällä alkaa vähitellen jo luonnon väriloisto haalistua ja lehdet putoilevat vauhdilla maahan. Syksy ja sen karuus on kuitenkin aina kiehtonut minua. Tykkään tuosta luonnon olotilasta paljon.
Voi hyvin,
PS. Miten sinä satuit tällä palstalle? Luetko ja kirjoittet paljonkin näille sivustoille? Vähän mietin tässä, että miksi juuri tälle "Särkynyt sydän"-palstalle. Mutta ei sinun tarvitse vastata, jos et halua. Minulla on viime aikoina ollut joidenkin tapahtumien johdosta "sydän murskana", mutta se on kovaa vauhtia eheytymässä. (Ei ole kuitenkaan kyse mistään seurustelun päättymisestä, jolloin hakisin esim. "laastaria" tältä palstalta.) Puran yleensä syvimmät tuntoni musiikin, soittamisen avulla. Tämä oli 1.kerta kun luen ja kirjoittelen "sydän särkyy"- palstalle.
Hei,
Saavuin vasta kotiin. Olin todella avannossa ja juoksin sinne noin 7km. Pirullisen nouseva reitti. Kävi melko kovilla kierroksilla meikäläisen kone etenkin kun en saanut jalkojeni lihaksia toimimaan. Hapot jylläsivät het alusta, mutta avannossa/saunassa käynti oli kertakaikkiaan euforisen upea kokemus:) Kyllä sinä menetät paljon kun et uskalla kokeilla! Jälkeenpäin nukuttaa makeasti ja stressistä ei ole tietoakaan.
Niin illalla intouduin vielä kuntosalille:) Taidat pitää minua aivan hulluna. Niinhän minä olenkin, nautin vain itseni rääkkäämisestä:)
Niin, piikin ottamista olen itsekin todella ajatellut. Nyt tuntuu siltä etten ota sitä. Niin kyllä minulla pitäisi olla vastustuskykyä.
Mitä tällaisessa on nauramista jos kaksi ihmistä kirjoittelee toisilleen? Ei mitään. Kiitos kommentistasi viitaten "savolaiskirjoituksiin". Tämä vääräleuka oli muuten taas porukoissa tänäänkin. On hänellä jutut, joillekin on suotu puheenlahjat:)
Ilmantilasta täällä länsirannikolla sen verran että valkoista eli lunta on syksyisessä maassa sen värin verran ja muutoin ilma on ollut kuin talventuloa odotellessa. Maa martona makavi sanotaan.
Selailin ajankulukseni näitä sivuja muuten vain ja kirjoituksesi vain pysäytti minut. En ole noin viiteen vuoteen kirjoitellut mitään näille sivuille. Syy siihen miksi kirjoittelen nyt on se, että elämä on tällä hetkellä yksinkertaisesti tunne-elämältään köyhä ja muutenkin on mukava vaihdella mielipiteitä. Jos ei ota yhteyttä ulkomaailmaan on vaarassa erakoituminen:)
Mitään laastarisuhdetta saatikka muuta seuraa en minäkään ole hakemassa. Minulle riittää juuri nyt olla vain omissa oloissani. On aika katsella ympärille ja ottaa etäisyyttä menneeseen. En ole siis hakemassa itselleni seuraa. Hiljaa hyvä tulee jos koskaan on eräs mottoni:) Vitsi:)
Työ merkitsee minulle paljon. Olen vuosia työskennellyt ulkomailla. Erilaiset kulttuurit, joissa olen saanut työskennellä, ovat olleet elämässäni melkoinen mauste ts. maailmankatsomukseni on muuttunut paljon näiden kokemusten myötä. Osaa mm. arvostaa isänmaata aivan erilailla.
Tällaisia tällä kertaa. Nyt pitää mennä saunaan. Hyvää Viikonloppua Sinulle.
Tässä ABBAA, se oli minun yksi nuoruuden suosikkibändeistä.
http://www.youtube.com/watch?v=-_IGxXxsoE8
Hei,
Taidan viestitellä nyt ennenkuin lähden touhuamaan omiin puuhiini. Abba oli silloin nuoruuteni aikoihin kova sana, on varmaan ikisuosiossa.
Sen kyllä tiedän, että jään jostain suuresti paitsi, mikäli en uskalla sinne avantoon itseäni järjestää. Mutta eiko sinne jään alle voi vahingossa liukua...?Jos todellakin nukkuminen ja ajoittainen stressi vähenee avantoharrastuksen myötä, niin kyllä minun sitten pitäisi. Elimistöni näet ei tykkää vuorotyön ankarista vaihteluista; nukun huonosti ja työstä seuraa myös stressiä. Laitetaan siis asia harkintaan, mutta se harkintani voi kestää kyllä ikuisesti.
Niin. Monet ihmiset ovat ns "urheiluhulluja". Liikuntaa sen eri muodoissaan on saatava lisää ja varmaan se euforisen tunteen saavuttaminen on aina palkitsevaa. Eikös liikunnasta tule se euforia. No, oma liikunta on lähinnä työmatkat kävellen. Aion kyllä johonkin soft-dance ja/tai kevytaerobiciinkin mennä. Olen joskus ollut ja se oli tosi kivaa. Töissä saan fyysistä rasitetta säännöllisesti auttaessani omia potilaitani.
Mutta hulluutta on minullakin, sitä ihan omituistakin sorttia. Tiedän, että monikaan ei sitä ymmärrä enkä yleensä hulluuspiirrettäni mainosta kenellekään. Nimittäin minulle ei riitä yksi soitonopettaja vaan käyn viikossa kolmella eri opettajalla. Jokainen opettaa jotain soiton aluetta ja minä tykkään valtavasti kun näin on. Tykkään kun saan kokea toistamiseen opettaja-oppilasprosessia. Nautin kun voin"piinata" itseäni ja iloitsen siitä oppimisen ja luovuuden tuskasta! Se on samalla kerralla antoisaa, mutta tuskallista. Itse maksan ilolla kaikki hulluuteni palkastani, joten kenelläkään ei ole mitään sanomista tähän. Että näin täällä.
Kyllä tuntuu kivalta kun kirjoitit, että et varsinaisesti hae mitään "taka-ajatus-seuraa" tms. Haluat olla omissa oloissasi. Niin minäkin. Minäkin olen tässä vasta "kuoriutumassa" ja ottamassa kontaktia "ulkomaailmaan tälläkin tavalla. Tiedän, että se "erakoitumis-elämä" saa vähitellen otteen jos en ala katselemaan ympärilleni. Mutta kun ihminen voi tarvitä pitkänkin "simpukka-ajan" jossain mielessä ja silloin se on paljon omaa valintaa. Hyvä on yksinkin koota itseään. Olen tarvinnut syvästi tällaista aikaa. Viimeisten vuosien asiat ovat sen vaatineet ainakin tällä persoonallisuuden rakenteella, mikä olen. Tänä päivänä olen vain naivisti elämälle kiitollinen! Toisinaan huomaa, että vaikka olisi tosi mustia, rankkojakin elämänjaksoja ihmisellä, voi sieltä karuuden keskeltä alkaa kasvamaan jotain ihan uutta ja parempaa. Minusta se hyvän ja sisäisen rikkauden kokemus avautuu juuri sen kärsimyskokemuksen kautta. Silloin näkee ainakin selvemmin ja kirkkaammin.
Tuo työelämä on merkinnyt minullekin sen sitovuudessaan paljon. Tällä hetkellä punnitsen työn kaikkia puolia ja mietin, mikä on tärkeintä sielläkin. Mietin omaa työtäni ja mahdollisesti joitain muutoselementtejä jossain vaiheessa.
Nyt jatkan sunnuntai-päivääni. Kirjoittele ihan sitten kun sattuu siltä tuntumaan.
Hei,
Oletpa kirjoitellut syvällisiä. Ihan mukava lukea "sinisiä ajatuksiasi". En ehdi ehdi enempää kommentoida kuin että viikonloppu on ohi ja mukavastihan se meni. Viime yönä en pystynyt nukkumaan kun täysikuu mollotti täydellä terällään. Olen aina täynnä energiaa täydenkuun aikaan niinkuin nytkin.
Kävin ulkonakin katsomassa yöllistä pihamaisemaa. Jossain kolmen korvilla nukahdin viimein. Osasyy oli varmaan liikunnassa, jota tuli harrastettua ehkä liikaa. Mutta olen kuuhullu ei onneksi sen enempää:)
Vuorotyö on muuten melkoisen raskasta kenellä tahansa. Itse kun nukun huonosti, niin se ei sopisi lainkaan. Pää menisi sekaisin. Nostan hattua sinulle ja muille vuorotyöntekijöille.
Niin työasioistan sen verran, että työskentelen teknologiateollisuuden parissa ja projektiluonteisissa työtehtävissä. Koskaan ei tiedä milloin kutsu tulee lähteä ulkomaille. Se vain pitää ottaa positiivisesti.
Nyt nukkumaan. Hyvää yötä Sinulle ja jaksamisia.
Hei,
Toisinaan puhkean kovinkin syvällisiä kirjoittelemaan, koska kirjoittaminen on niin mieluista minulle. No, lukekoon nyt Suomen kansa tekstiäni. Yleisiä ja inhimillisiä asioita, mitä voi moni muukin kokea ja miettiä.
Vai, että olet kuufani. Kuulla on kyllä taipumus vangita ja lumota ihminen. Siinä vaan kiehtoo jokin.
Vuorotyö on todella epäkiitollista! Eilen minut hälytettiin ylimääräiseen yövuoroon, jonka seurauksena meni rytmi ja muut systeemini sekaisin. Tänään täytyy hoidella juttuja, jotka ovat nyt edessä. Sain nukuttua univelat takaisin. Sellaista hektistä työelämää minulla. No, sinun ammattialasi on varmasti myös vastuullista ja vaativaa. Ulkomaillekin on käskystä lähdettävä! Silloin ihmisellä varmasti on oltava tavallista enemmän sopeutumis-ja ongelmanratkaisukykyä sekä muuntautumiskapasiteettia.Varmasti nuo työprojektisi myös antavat kokonaisuudessaan paljon, niinkuin kirjoititkin aiemmin. Kuitenkin aika hurjalta kuullostaa. Olen joskus asunut lyhyen aikaa Englannissa. Sielläkin voi tuntea, että "oma maa mansikka, muu maa mustikka."
Hei,
Niin kirjoittaminen on yksi ellei paras tapa ilmaista itseään.
Mitä siitä jos Suomen kansa lukee juttujasi, ei niissä ole mitään pahaa saatikka huonoa:)
Niin todellakin olen kuuhullu, sen lisäksi olen aina nukkunut kuin vahtikoira- olen heti hereillä pienenkin rasahduksen kuultuani. Saisit minusta hyvän ja pelottoman "vahtikoiran":)) Kyllä valo aina antaa energiaa ihmiselle, olennolle joka on päivä-eläin. Tällä tarkoitan sitä, että yötyö ei sovi kyllä kenellekään.
Olen joskus joutunut tekemään yövuoroa, eikä se todellakaan ole sopinut minulle. Oloni oli kuin olisin ollut voimakkaassa humalatilassa.
Niin, projektiluonteinen työni edellyttää aina valmiustilassa olemista, huolimatta siitä, että olen allekirjoittanut sopimuksen johonkin ja tietylle aikavälille. Sillä olemassaolevat resurssit muuttuvat koko ajan esim. yllättäviä sairastumisia ja jne. Käsky voi käydä hyvinkin lyhyellä aikavälillä. Toisaalta viime aikoina on ollut tasaisempaa. Nyt kun kirjoitan näin, niin varmaankin huomenna tulee uusi komennus:))
Kyllä työskentely eri kulttuureissa erilaisten persoonien kanssa on kasvattanut minua kaikin puolin. Sitä jaksaa olla kärsivällisempi ja kunnioittaa toista osapuolta. Sen lisäksi keskustelutaito on kehittynyt-small talking sujuu:)
Kirjoitat muuntautumiskapasiteetista osuvasti, sillä olen joutunut parhaimmillani solmimaan uudet työsuhteet neljänkin asiakkaan kanssa vuoden sisällä eli työpaikkani vaihtuu paikan lisäksi myös kanssapelurien suhteen. Sitä ei moni asiaan vihkiytymätön tule ajatelleeksi kun on kyse projektiluonteisista työtehtävistä.
Ensimmäinen ulkomaan komennukseni oli jo alta kahdenkymmenen ikäisenä, tosin nuoremman ammattimiehen roolissa. Aikaa on siitä kulunut paljon. Työskentely ja eläminen muualla kuin kotimaassa on ollut osa elämääni jo niin kauan että en sitä juurikaan enää ajattele. Mutta kun lomat koittavat niin onpa mahtavaa on tulla kotiin.
Kerrankin, muutama vuosi sitten, palasin Suomeen heinäkuussa yli puolen vuoden poissaolon jälkeen. Lentokone laskeutui Vantaan lentokentälle ja koneen ikkunasta saattoi nähdä heinäkuun valoisan, iltaöisen maiseman avautuvan silmiensä eteen. Kyllä siinä raavas reissumieskin liikuttui nähdessään kauan kaipaamansa Suomen suven, jollaista ei muuten ole missään muualla. Pelkästään tämän ainutlaatuisen tosiasian takia jaksaa lähteä vieraaseen ympäristöön pitkäksikin aikaa. Toisaalta taas Pohjois-Italian alppimaisemat ovat henkeäsalpaavia vuoristopuroineen ja viini- sekä hedelmätarhoineen.
Niinkuin kirjoitat, oma maa mansikka ja muu maa mustikka, se pitää paikkansa täydellisesti kaikesta huolimatta. Miten olisi esim. kesäaamuinen uintireissu Punkaharjulla kristallinkirkkaassa järvivedessä?
Olin muuten lenkillä taas ja täytyy sanoa, että kyllä juoksulenkki pitää miehen tiellä:) Kokemuksesta tiedän herääväni huomenaamulla reippaana "sällinä" valmiina harmaan arjen haasteisiin:)
Hyvää Viikonjatkoa Sinulle tämän Engelbertin Humperdinckin kappaleen myötä:
http://www.youtube.com/watch?v=uQBqXFyN64s&feature=PlayList&p=E7ED308627A29150&index=61&playnext=7&playnext_from=PL
Hei,
Niin. Tuo kirjoittaminen on kyllä mainio ilmaisun kanava, mutta omaan myös melko laajan "sanaisen arkunkin" eli kyllä keskustelu kaikenlaisesta sujuu yleensä mutkattomasti minulta. Joudun kaiken aikaa työkseni jo osallistumaan ja hallitsemaan monia asiakaskeskusteluja.
Ai, että "vahtikoiran" saisin sinusta... Kyllä "vahtikoirankin" on saatava leponsa ilman valppailla oloa.! Siis huumorilla: rauhallisesti nukkuva miekkonen on mieluinen...
Tuo vuorotyö kokonaisuudessaan on aina ollut osa sitovaa ja stressiäkin aiheuttavaa elämääni. Joskus varhaisnuoruudessani tein päivävuoroa muutaman vuoden. Hetkittäin vuorotyötä kyllä kapinoin, sitten taas pyrin sopeutumaan. Hinta on kuitenkin monin tavoin kova. Joudun perumaan monia juttuja tai tunnen välillä, että vapaapäivästä huolimatta en jaksakaan lähteä johonkin harrastukseeni. Siis lyhyesti olen koko työelämäni strapetsitaiteillut vuorokausirytmiäni ja tekemisiäni säädellessä. Olen juuri nyt kysellyt vähän ns päivätyötä. En osaa sanoa, mihin homma kääntyy.
Joskus tein opiskelun ohessa pelkkää keikkatyötä, jolloin minulla oli noin 7 työnantajaa. Sekin on siis tullut koettua, tuo hektisyys ja ainainen epävarmuus, milloin tulee työpyyntö jonnekin. Yleensäkin epävarmuuksien sietäminen ja alati muuttuvien tilanteiden kohtaaminen on ihan jokapäiväistä elämää. Kuka oikeastaan voikaan nykyaikana elää täysin varman päälle!
Luulen, että minua taas on kasvattanut esim kärsivällisyyteen ja toivottavasti myös laaja-alaisuuteen oma työni. Kun joutuu kohtamaan jos minkinlaisia potilaita/asiakkaita ja hoitamaan osaksi heidän verkostosuhteitaan, niin sitä joutuu silloin venymään, vanumaan, joustamaan ja loputtomasti ymmärtämäänkin. Työ siis on opettanut minuakin. Kuitenkin on varmasti niin, että sinun vaativan ammatin käytännön toteuttajaksi ei ihan kuka tahansa kykenekään! Jatkuvasti tarvitset uusia voimavaroja prosesseihin, mitä tuonlaatuinen projektityö vaatiikaan. Liikuntasi, "se ruumiin kuritus" on luonteva keino säädellä omaa tasapainoaan, luulisin. Saat lisäksi nähdä ja kokea maailmaa jo työsi kautta, nuo erilaiset luontomaisemat niinkuin kuvasit, on suurta elämystä. Totta.
Joskus menneinä vuosina taisin melkein huomaamatta olla ns ikuisen opiskelijan maineessa. Kävin näet noin 7 oppilaitosta lähes peräkkäin, kaikenlaista täydentävää koulutusta se oli. No, opintovelkaa karttui sen varran paljon, että makselin niitä sitten reippaasti pois. Ei siis ollut vuosiin mahdollista lainojen takia juuri matkoja tehdä. Opintojeni anti oli kuitenkin suuri, joten en ole sitä aikaa katunutkaan.
Tänä päivänä sitä punnitsee monia asioita ja huomaan, että tärkeysjärjestys muuttuu. Priorisointa on täytynyt myös toteuttaa monin tavoin. Ei sitä silloin NUORENA uskonut näitä näin pohtivansa.
Hyviä juoksulenkki-hetkiä Sinulle. Milloinkahan pääsisin tuohon juoksuasteelle edes neljäsosan verran..No ulkoilua ainakin minulle tulee säännöllisesti.
Hei,
Viikonloppu on taas alkanut. Takana on raskas työviikko. Ulkona sataa lunta. Ajatukseni ovat väsyneen miehen ajatuksia eli ei mitään erikoista.
Olet kirjoitellut mukavasti "sinisiä ajatuksiasi". Kiitos niistä. Luin niitä ajatuksella.
En valitettavasti jaksa kirjoitella enempää. Oloni on hieman huono- päätä särkee. Etten olisi tulossa kunnolla kipeäksi.
Palaan kun voin paremmin.
Nyt tämä "vahtikoira" menee nukkumaan.
Hyvää yötä sinulle.
Jatkoa aiemmalle kappaleelle:
http://www.youtube.com/watch?v=kUkHvlFQ4TM
Tulin ihan äskettäin kotiin töistä. Olen myös VÄSYNYT. Työkaverit ovat ihania, mutta työ on ajoittain raskasta ja liian kiireistä.
Lepää ja nuku väsymyksesi pois! Kun pää tuntuu tyhjältä se on vain hyvä, että niin voi kokea. Hoida itseäsi kunnolla. Nykyisin pienikin flunssa voi kehittyä pitkälliseksi ja vaikeaksi jälkitaudiksi.
Kiitos ihanasta musiikkivalinnastasi! Sydän sulaa ja rentoutuu. Nyt kiireesti nukkumaan täälläkin. Viimeinenkin ajatukseni huuhtoutuu tajunnastani kun jo uni valtaa...
Hei,
Miten päiväsi on kulunut? Minulla on mennyt vaihtelevasti kamppaillessani tätä alkavaa flunssaa vastaan. Aamulla olo oli melko surkea, mutta päivän mittaan se on parantunut. Vieläkään en tunne itseäni terveeksi. Toivottavasti tervehdyn maanantaiksi ja ettei tämä ole sitä pelättyä sika-flunssaa.
Niin sää on sumuinen, pilvinen ja muutoinkin kaiken puolin marraskuisen masentava. Väkisin tulee mieleen työkomennus jonnekin lämpimään...
Olen pääasiassa vain oleillut ja katsellut telkkaria. Mitään erikoista en ole kyennyt toimittamaan saatikka tekemään.
Sen verran opiskelustasi olen samaa mieltä siinä, että se kannattaa aina ja ikään katsomatta myös vanhemmalla iällä. Oppia ikä kaikki sanotaan!
Liikunnasta sen verran että olen vuosien mittaan huomannut sen olevan omalla kohdallani mitä parhain ase stressiä vastaan, kunhan siitä itsestä ei ota mitään suorituspaineita. Keho ja mieli on hyvä nollata päivän päätteeksi miellyttävällä fyysisellä hetkellä.
Työmatkoistani johtuen en ole muutoin paljon harrastanut matkailua. Ne perinteiset "aurinkomatkat" on laskettavissa melkein yhden käden sormissa. Ei suoraan sanoen ole kiinnostanut.
Kirjoitat että kukaan ei voi olla tänä päivänä mistään varma, se on totta. Pitää alati olla valmis hetkeen, jossa nykyinen työnantajasi ilmoittaa että työt päättyvät esim. kahden viikon kuluttua. Se on tätä päivää eli kustannustehokkuutta, jokaisen palkansaajan suurin vihollinen. Ennen tavattiin sanoa että VR tarjoaa kapean, mutta pitkä leivän eli yleistäen em. paikka kuului niihin ns. suojatyöpaikkoihin. Enää ei tällaista systeemiä ole missään, vaan kaikkien on osallistuttava yrityksen kulloisenkin taloustilanteen mukaisesti saneeraustalkoihin. Tulos tai ulos.
Terveysalallakin toimii tämä jossain määrin arveluttava yritystoimimuoto. Mielestäni sillä alalla rahalla ei saisi olla niin paljon valtaa. Mitä olet mieltä nuoren, sika-flunssaan menehtyneen 8-vuotiaan torniolaistytön hoitotavasta? Eiköhän siinäkin ollut pelissä mainitsemani kustannustehokkuus ja erittäin kyseenalaisella tavalla?
Tämä tässä tällä kertaa.
Hyvää viikonlopun jatkoa Sinulle.
http://www.youtube.com/watch?v=-OmztoW3NFY&feature=related
Hei,
Sunnuntai-iltani kuluu töitten merkeissä. Eilen lepäilin enkä oikein mitään saanut minäkään aikaan. Siis laakereilla.
Minulla on se käsitys, että tuo sikaflunssa nostaa äkillisen korkean kuumeen, ehkä kuitenkin kaikki on yksilöllistä. Kuulin juuri, että ko. influenssa tulee herkemmin lapsiin ja nuoriin. No jokin "ilo" on siitä, että tuo nuoruus on jo aika takanapäin. Onneksi voi olla ja tuntea itsensä ihan nuorekkaaksi! En mitenkään juuri tuijottele omaa ikääni. Teen kaikkea sellaista mikä kivalta tuntuu. Voin opiskella, jos siltä tuntuu. Nyt vaan on murheena, että miten oman vapaa-aikansa saisi riittämään kaikkeen siihen, mitä haluaisin tehdä..? Mielestäni tämä ikä tuo myös hyviä asioita tullessaan. "Ikinuoruuden" tavoittelua en ole oikein koskaan ymmärtänyt. Tottakai ulkonäöstään on pidettävä huolta, ettei olemus näytä 20v vanhemmalta...(Ylpeänä tässä rohkenen mainita, että tein kevään aikana ns pysyvän "ruokaremontin" ja tulos on, että varrestani lähti 6 kg. Kivaa! )
Vielä tuosta terveydenhuollon hoitokäytännöistä. Aina joutuu tällä alalla kohtaamaan sen kovan asian, että ihmisiä priorisoidaan; kuka ja kenet hoidetaan. Karsitaan tietenkin ensin ne ihmiset, jotka eivät tuota rahassa. Esim. jos asiakas on ns. kalliissa maksuluokassa, niin ainakin hoitava taho valtsee hänet, koska saa asiakkaan hoidosta hyvät rahat. Vanhusten yksityiset palveluorganisaatiot valitsevat asukkaansa, ne varakkaat tietysti. Ongelmavyyhtiä terveydenhuollon suhteen riittää loputtomasti, seurauksia valinnoista ja teoista.
Minäkään en ole välittänyt harrastaa noita etelän aurinkomatkoja. En oikein voi pitkään makoilla kuumassa auringossa, koska palan hetkessä. Ei aina auta suojakertoimet maximitkaan. Olen palanut siitäkin huolimatta. Kuumassa auringossa tulee huono olo.
Nyt on jo kiire töihin. Muista, että et ota mitään viestin vastauspaineita, velvollisuuksia liikaa. Se miltä tuntuu on hyvä. Minusta on kyllä ihan kivaa tämä kirjoittelu ollut.
Hyvää sunnuntain jatkoa. Hienoa, jos tunnet flunssasi jo hieman paremmaksi.
Hei,
Viikko on mennyt ja aika taistelua on ollut joka rintamalla. Olo on nyt ihan ok. mutta alkuviikosta olo oli päinvastainen. Töissä olin kuitenkin ja pitkee päiveetä tuli pakerrettua. Kiire kun on. Päivät ovat menneet kuin sumussa.
Miten sinulla on mennyt?
Nyt käväisen koneella ja kohta lähden mökille viikonlopun viettoon meren äärelle kalastamaan ja nauttimaan hiljaisuudesta.
Hyvää Viikonloppua Sinulle!
Tässä nuoruudestamme kappale, jonka kuulin tänään ajaessani kotiin:
http://www.youtube.com/watch?v=98aFe3egpNA
Hei,
Kun tässä en näköjään saa nukuttua, niin kirjoittelen vähän tänne bittien sekaan.
Kulunut viikko meni kovassa työn puurtamisessa ja tavallisessa arjen pyörittämisessä. Olin eilen työhaastattelussa ja mietin sitäkin nyt paljon. Pitää osata tehdä oikeita päätöksiä ja on hyvä arvioida näitä työjuttuja mahdollisimman laajasti ja kauaskantoisesti. Enpä sitten oikein saa unta, kun ajatukset mylläävät päässäni. Toinenkin juttu varmaan valvottaa nyt: Tässä melko pian joudun musisoinnin merkeissä esiintymään ja sekös jännittää, hirvittää ja hermostuttaa. Siis rimakauhu yrittää iskeä. Samaan aikaan tuntuu kivalta ja hurjalta; mihin sitä onkin itsensä laittanut likoon!
Täällä päin on sää jo pakastumaan päin. Kylmä viima lyö kasvoihin, kun ulos lähtee. Onko siellä maan sydämessä, meren tuntumassa vielä kylmemmät ilmat? Kerroit, että aiot viikonlopun aikana kalastellakin. Meinaatkos taas avantoonkin mennä?
No, nyt yritän uudelleen mennä pehkuihin. Jospa saisin untakin kun tuli purettua näitä yöllisiä mietteitä.
Levollista sunnuntaita !
Hei,
Tulin muutama tunti sitten mökkireissulta meren äärestä. Olo on kuin uudestisyntyneellä nimittäin olen saunonut, uinut meressä (!) monta kertaa, kalastellut ja lenkkeillytkin. Kaikkea sopivasti mukavassa porukassa.
Flunssakin on mennyttä historiaa.
Ai jaa, ettet ole saanut nukuttua ja tietyt asiat painavat mieltäsi? Työpaikkhaastattelu tietää ilmeisesti työpaikan hakua eli pelkästään jo se pistää miettimään yön pikkutunteina tulevaisuutta puhumattakaan jostain esiintymisestä:)
Voin vain sanoa että olen hengessä mukana kun menet estraadille. Tsemppiä! Työpaikan vaihdosta en voi neuvoa mitenkään muutoin että jos tuntuu siltä että on aika vaihtaa, niin mikä ettei.
Ilma on täällä lännessä marraskuisen suttuinen eli aurinko on kadonnut jonnekin paksunharmaan pilvikerroksen taakse lopullisen tuntuisesti:(
Niin kalaa tuli sen verran että voin kehaista sitä todella tulleen. Yksi taimen ja kolme haukea. Maistuivat hyvältä grillissä paistettuina.
Tätä lukiessasi olet toivottavasti saanut nukuttua eli olet levännyt tarpeeksi.
Hyvää työviikkoa sinulle!
Lopuksi savolaisvoittoista huumoria. Minua ainakin naurattaa jo se kun katsoo äijän naamaa ja liikkeitä:)
http://www.youtube.com/watch?v=8EynV4Mp7Rc
Kirjoittelin juuri äsken perjantain ajatuksiani Sinulle. Bitit heittivät tekstin jonnekin ulkoavaruuteen asti. Joskus voi tuo teksti sitten putkahtaa niinkuin jälkilähetyksenä. Katson vähän aikaa ilmestyvätkö pienet ajatukseni tälle ruudulle vai ei. Myöhemmin ehkä sitten lisää.
mukavoo perjantaita sinulle:) Miten on viikkos männy? Huomaatko, murteet sekoavat mielessäni. Leikki sikseen, saavuin kotiin noin tunti sitten ja suoraan töistä. Mennyt viikko on ollut yhtä pyöritystä ja pitkee päivee kuten savossa tavataan sanoa.
Miten sinun viikkosi on mennyt? Miten työpaikkahaastattelussa kävi? Entä soittokeikan suhteen?
Itse olen aika väsynyt ja menen tästä maaten, koskapa huomenna on taas työpäivä. Työhullu kun olen ja oliskos sitä myös että urakeskeinen, jota en hevillä myönnä, niin sekin perhana väijyy takaraivossa. Toisaalta en koskaan ole osannut kieltäytyä, jos minua kohtaan on osoitettu luottamusta. En ole sitä ikinä pettänyt.
Joten palataan astialle huomenna:)
Hyvää Yötä Sinulle!
Hei,
Niin siinä kävi, että ikuiseen tuntemattomuuteen haihtui se kirjoitukseni. Kirjoittelen nyt vielä uudestaan, koska huomenna olen iltavuorossa ja tulen "reporankana" töistä kotiin myöhään.
Vai olet sinä urakeskeinen ja luottamusta herättävä...työpaikallasi. Tutulta tuntuvat nuo piirteet kun itsestäni löydän tuota samaa. Hmm.,olen ollut aikaisemmin paljon urakeskeisempi. Nykyään olen jo sellaisesta vähän loitonnut. Olen myös alkanut opettelemaan sitä ei-sanaa, minkä voisin aina sopivissa kohdissa sanoa esimiehelleni. Mutta kyllä se onkin vaikeata! Opettelu jatkuu kuitenkin edelleen.
Työhaastattelu-juttu on prosessi, mikä on veilä kesken. Aika näyttää. Se soittokeikka ei ole vielä ollut. Siis edessä on kohta estraadille asteleminen. Tänään juoksin tukka putkella koluamassa vaatekauppoja. Esiintymisessä on oltava asuna jotain ns käytettyä ja reissussa rähjääntynyttä. Lopulta löysinkin napakymppi-vaatteet. Siitä vain sovittamatta nakkasin ne kassalle. Onnistunut ja halpa ostos kaikin puolin. Pahin, mitä voisi tapahtua on, että kaatua kupsahdan lattialle kun katson suureen yleisöjoukkoon. Yleisö on kyllä mutkatonta ja "helppoa" porukkaa. No, saan tukea kun katson omia soittokavereitani ja annan parastani.
Niin. Mietin tuota Joulua kun on jo kohta ovella. Kiva on kohdata kaikki se esteettinen kauneus ja somistajien loihtima väriloisto kun liikuskelee kaupoissa. En kuitenkaan ole juuri koskaan välittänyt kalliista lahjapakettien runsaudesta Jouluna. Eniten nautin noista kukkakaupoista! Haluaisin ostella kymmenittäin persoonallisia joulukukkia kotiini, mutta semmoinen taitaa olla vähän epäviisasta.
Huomenna siis töihin. Töissäni on jatkuvasti sellainen kiire, että ei kerkiä kunnolla niitä ihmisiä hoitamaan. Siis kiiretauti vaivaa lukuisia työpaikkoja.
Siitä savolaishuumorista. Aina se rentouttaa. Hyvä olet murtamaan noita murteita. ( Minulla myös sitä taitoa on.)
Nyt menen minäkin jo pötköttämään. Lampaitten laskeminen alkaa...
Tuleekohan se lyhyt tekstini vielä yllätys-lähetyksenä tuossa parin päivän päästä.. Tulkoon sitten... mokomalle tietokoneelle, joka tyhmänä mokasi...
Hei,
Olen valveilla, ja ajattelin kirjoitella muutaman rivin sinulle. Olen ollut pitkällä työmatkalla Euroopan ulkopuolella, siksi en ole kirjoitellut vähään aikaan. Aika-ero eli jet-lack vaivaa jo muutenkin huono-unista miestä ja nukahtamispilleriä en suostu ottamaan. Joten ollaan sitten hereillä. Olo on kuin olisi ryypännyt.
Miten sinulla on mennyt? Oletko jo esiintynyt?
Jatkan valvomista itsenäisyyspäivän alkaessa armon vuonna 2009. Saa sitä kirjoitella Suomenkielellä, kiitos sotiemme veteraanien!
Hyvää Yötä.
No hei jälleen,
Tässä olenkin arvellut, että taisit saada jonkun työkomennuksen jonnekin ihan yllättäen. Mieleen tuli kyllä semmoinenkin ajatus, että ehkä olen kommentoinut jotain asiaa vähän kömpelösti. Ehkä sait "Helmistä" tarpeeksesi. No, mukava juttu, että näin...Oliko sinulla rankka reissu? Olitko ihan jossain vieraan ja erilaisen kulttuurin keskellä? Ehkä tuo kokemuksesi on myös piristävä kun täällä kotomaassa on sen verran harmaata jo säidenkin puolesta. Joulu on kuitenkin jo lähempänä.
Ihan hyvää tässä minulle kuuluu. Pitäisi osata hyvin pian päättää, vaihdanko työpaikkaa. Minut on valittu sinne, mutta olen sisäisessä taistelussa nyt, kun punnitsen laajasti asioita puolin ja toisin.
On se kova helpotus, että se esiintymisurakka on jo takana päin. Ensin on tiiviit kuukausien harjoitukset. Ja sitten jännitys iskee rimakauhuineen, vaikka yleisö on pienimuotoinen ja kiva. Täytyy sanoa tässä, että soittokeikka onnistui melkein loistavasti. Nyt on hyvä mieli ! Hauskassa jutussa olemme soittoporukkana saaneet menestyä. Kaiken tuon jälkeen nukuin sitten lähes kellon ympäri. Nukkumalla sitä parhaiten palautuu! Oli kyseessä sitten kaukaiselta matkalta paluu tai musisoinnin jälkimainingit.
Palaillaan taas sitten kun keritään,
terv,
Helmi Adalmiina
Kuinka on, oletko jo löytänyt sen ihanan miehen, vai oletko vielä haku päällä. Mä voisin ruveta sinulle mieheksi, vai mitä tykkäät. Olen fiksu, komea, rehellinen, uskollinen, varakas. Odotan vastaustasi innolla.
JeroK:lle,
Vaikka miehen tarvitsisinkin, en haahuile millään pinta-arvoilla: Rahakirstut, isotkaan ei ole tavoitteitani eikä liian komea ulkomuoto vedä puoleensa. Mutta tuo rehellisyys ja uskollisuus jo kiinnostaakin...Eiköhän vain kaikkia naisia..
Hmm. Olen sen verran laiska nainen, että en halua enkä viitsi harrastaa ihmissuhteissani esim. miehen suhteen mitään pelejä. Siis kaikki pelurit ja "huvittelijat" voivat pysyä kaukana. Tämä tässä oli sitä epäilevää puoltani kun vastaan sinulle tuntemattomalle. Kyllä minulta huumoria löytyy, mutta aidolla ja terveellä pohjalla on senkin oltava.! Niin miehenkipeä en ole, että tarttuisin jotenkin epätoivoisesti johonkin "nettimieheen". Mutta tykkään tosi paljon kirjoitella ja tutustua silläkin tavalla toisen ihmisen ajatuksiin. Eipä tuota elämää tiedä...Mitä sitten tapahtunee. Parasta kun on jalat maassa ja ei ummista tieten tahtoen silmiään, tällä elämälle itselleen.
Vielä voin ilmoittautua siihen tilaisuuteen. Olen nimittäin vapaa sinun ikäisesi mies.....
Ihana lukea tuota teidän kirjeenvaihtoanne. Vaikutatte molemmat syvällisiltä ihanilta ihmisiltä, ja samankaltaisilta! Tavatkaa :) Olen varma että rakastuisitte toisiinne.
täällä olis sulle oikea valio yksilö. sellanen namu että maiskis.
Helmi Adalmiinaa ei kiinnosta "täys-valioyksilöt" eikä "karamellit" ollenkaan. Nyt on kiva vaihdella ajatuksia silloin tällöin...Iki-Adoniksen kanssa. Hyvää loppuelämää sinne!
Voi ei mikä mun tulevaisuus on olen päälle 30 v ja jos vielä 20 vuoden päästäkin etsin sitä oikeaa no ei oo kyllä tähän mennessä löytynyt mutta kai mä luovutan jo sitten kun olen 40 v...
tuolloin jo koiranputkea kasvava haaska. Kannattaa siis elää täysillä nää viimeiset 20 vuotta. Tai kannattaa luovuttaa jo nyt ja mennä munkkiluostariin.
viellä löytänyt miestä ,vaikka olet parhaassa ijässä ,luulis olevan helppoa kuin heinänteko!
Entäs lapsukasia ,sulla on edessä lapsien teko ,viisikympisillä on jo lapset kasvatettu ja voi alkaa nauttimaan uudestaan elämästä . Muistan kuin nukuin huonosti ainakin kymmenen vuotta ,milloin oli stressiä ,milloin lapset kipeinä ,milloin muita ongelmia,jne. Nyt voi mennä vaikka kylpylään ja nauttia vaan rauhasta ja keskittyä itsensä hoivailemiseen.
Hei,
Olen palannut kotimaahan lomailemaan työkomennukseltani. Muistin sinut. Mitä kuuluu näin kevään koittaessa? Ymmärrän kyllä, jos et halua vastata, sillä katosin mitään ilmoittamatta ennen joulua. Anteeksipyyntöni tapahtuneesta.
Joo, tää on just näitä miehiä. Eli sano vaan suoraan, että sulla oli joku vosu tossa välissä eikä "ehtinyt" kirjoitella. Ja nyt kun vosu on kadonnut maisemista, voi taas teeskennellä hyvää miestä täällä netissä. Miksi muuten kadota sanaakaan sanomatta?
Häpeäisit! Seurasin kirjeenvaihtoanne ja tuo nainen vaikuttaa upealta! Sinä et. Olet tyypillinen valehteleva mies, joka häipyy sanomatta sanaakaan kun itsestä siltä tuntuu. Et ota ketään muita huomioon.
Ei minulla ketään "vosua" välissä ollut. Hyvää miestä en ole koskaan teeskennellyt kun sitä en ole ollut koskaan sanan varsinaisessa ja oikeassa merkityksessä-syntinen kun olen. Olen vain työkeskeinen ihminen, jolla ihmissuhteet ovat aina olleet ongelma johtuen em. syystä. Uskon, että en ole ainoa tässä suorituskeskeisessä yhteiskunnassa.
Toivotan kaikkea hyvää sinulle ja muille etenkin nimim. Helmi-Adalmiinalle.
Kuunnelkaamme kevätyössä kuuluvia elämän ääniä, niissä on yhä se todellisen elämän kaiku.
Hei !!!
Aivan sattumalta tässä lueskelin näitä sivuja. Katosit tosiaankin ! Tottakai pahoitit mieleni, kun olen melko herkkä. Täällä netissä kun voi tehdä tuon katoamistempun niin helposti.
Näin kesän kunniaksi haluan antaa sinulle anteeksi. Mehän kaikki olemme vajavaisia. Tykkäsin kovin kirjoitella kanssasi. Et ehkä tätä nyt vuorostaan enää näe.
"Iki-Adoniksilleni" toivotan hyviä kesäpäiviä ! Kirjoitellaan jos vielä törmäämme...ehkä..
se alkuperäinen Helmi Adalmiina