Okei, katkeruus ja epätoivo on huonoja juttuja, jos haluaa iskeä naisen tai ylipäätään tutustua vakavemmassa mielessä. Mutta entä surullisuus, jos siihen ei kuulu esim epätoivoa. Itse olen aika ailahteleva ja surullinenkin välillä, karkottaako naiset? Surullinenhan voi olla monesta syystä.
Miehen surullisuus
Sad sad they say
51056
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Surullisuus on naisille kiltteyden, periksiantamisen ja luuserin merkki. Eli ei toimi.
Ellet sitten ole viileällä tavalla salamyhkäisen surullinen joka näkyy sun silmistäs.
Toisin sanottuna et lainkaan surullinen mutta esität sellaista jotta vaikuttaisit salaperäiseltä.
Riippuu miten surullisuutesi ilmenee. Tuotko sen ilmi baarin tiskillä välittömästi, jos nainen tulee juttelemaan kanssasi? Vai puhutko siis jo tutusta naisesta, johon haluat tutustua vakavammin?
Jos ny mietin että näkisin sinut baaritiskillä. Jos olet surullinen, et luultavasti hae katsekontaktia, jolloin mahkut juttusille tulolleni ovat pienemmät, koskapa en halua olla vaivaksi (pakko mainita heti alkuun, että jos menen miehelle juttelemaan vaikka sitten baaritiskilläkin, en todellakaan oleta että minulle tarjotaan, käyn kyllä töissä ja tienaan omat olueni ;) ). Jos sitten kuitenkin luot vaikka yhden surumielisenkin katseen, kuitenkin katseen, saattaisin ihan hyvin puhutellakin. Jos edelleen vaikutat surulliselta, saattaisin kysyä että anteeksi tungettelevaisuuteni, mutta onko sattunut jotain. Tämä riippuen edelleen siitä, millaista sanatonta viestiä annat. Jos mulkkaat mua niin taatusti jätän sut rauhaan. :) Tai jos jutustelu alkaa muissa merkeissä, mutta vaikutat kuitenkin surulliselta, niin ei se yksittäisenä tekijänä ole mikään luotaantyöntävä seikka. Katkeruus ja epätoivo enemmänkin, niinkus tiesitkin, kokisin ehkä että saatat purkaa sitä minuun, eikä se ole kyllä mukavaa ei-ansaittuna (eikä mukavaa muutenkaan, heh).
Jos taas tuntisimme jo, ja huomaisin myöhemmässä vaiheessa surumielisyytesi, niin edelleen kyllä auttaisin "normaaleissa mitoissa" parhaani mukaan, kyselisin voinko olla avuksi tai haluatko puhua siitä, mutta en ehkä kaikkia resurssejani käyttäisi puolitutun auttamiseksi, mutta ehdottomasti ei olisi tässäkään vaiheessa hylyn paikka.
Mun paha (?) puoleni on joskus ylitsevuotavakin empaattisuus, siis typeriin mittasuhteisiin saakka. Normi-ilta baarissa saattaa hyvin mennä niin, että jos esim. joku vieras nainen (no miksei mieskin, mutta harvemmin :D ) vaikkapa itkee, eikä näytä huomionhakuvollotukselta, niin saatan hyvinkin käyttää tunnin pari lohduttaakseni häntä, kotimatkalla taksissa nappaan joskus sammumispisteessä olevan juopon kyytiin ja osoitteen saatuani heitän rundin sitä kautta (omaan piikkiin) jne.
Taidan olla siitäkin omituinen eläjä, että sen sijaan, että nimettömänä nettipalstoilla haukkuisin muita, yritän antaa rakentavia vastauksia. ;)
Kyllä jotkut naiset voi tuntea sympatiaa surullisia miehiä kohtaan, he vain ovat usein ujoja ja herkkiä itsekin eivätkä ainakaan juokse baareissa - joten sieltä ei kannata etsiä. Ehkä kannattaa kokeilla jotain "taiteellista" harrastusta tai käydä kirjastossa. Siellä niitä kaunosieluja liikkuu ;)
JUMALAUTA VITTU NÄÄ NAISET ON JÄLJES!!!
jos mies kävelee vastaan, on surullisen näköinen ja katselee mua syvälle silmiin,
sellasella KOIRANPENTU ILMEELLÄ PITKÄÄN, niin jumalauta lähtee jalat alta !!!
.. olisin ilmaissut asian hieman vähemmillä huutomerkeillä ja CAPS LOCKILLA mutta, valitettavasti olen samaa mieltä. Surullisuus ei minua ainakaan karkota.