meidän suhteessamme asiat ovat päälaelleen. Nainen, eli minä, olen sotkuisempi kuin avopuolisoni. Ja tämä aiheuttaa meille ainaista kärhämää.
Meillä on ollut pitkään avomieheni kanssa tiskaussuunnitelma, jossa kumpikin tiskaa omat astiansa. Tämä on toiminut, vaikka itse olinkin sitä vastaan, kun alussa puhuttiin siitä. Edelleen asiassa on puutteita, esimerkikiksi jos en tiskaa lautasiani samantien, tai saman päivän aikana, alkaa valitus ja huomautus. Ja hän oikeasti tiskaa vain omat astiansa, minä usein hyvällä tuulella pesen kaikki astiat mitä näen, jotta oisi siistimpää. Mutta hän pesee vain ne, mitä on käyttänyt.
Jos siivoamme, minä siivoan niin, että siivoan kaikki paikat ja tavarat. Hän siivoaa vain häntä koskevat asiat. Esim jos vaatteita on lattialla tai sohvalla, niin hänen vaatteensa ovat järjestetty hänen siivouksensa jälkeen, mutta ei minun. Tai jos pestään pyykkiä, hän jättää minun vaatteet koneeseen ja vie omansa kaappiin. Minä liian ihanana ja huomaavaisena haluan aina viedä hänen vaatteet hänen kaappiinsa siististi viikattuna. mutta en ikinä saa samaa elettä itseäni kohtaan.
nyt meni hermot totaalisesti, siksi kirjoitankin tänne. Söin äsken pinaattilettuja ja olin sattunut tiputtamaan puolukkahilloa valkoiselle apupöydälle. En kuitenkaan huomannut, vaan menin rauhassa syömään pöytään toiselle puolelle taloa. Noin 10minuutin päästä mieheni tulee keittiöstä ja pyytää minua pyyhkimään tämän tipan pois, ettei se sotke sitä apupöytää. Ilman muuta se pitää saada siitä pois, mutta miksi ei mieheni putsannut sitä nopeasti kun oli itse keittiössä lähempänä tiskirättiä. Ei hän voinut, koska se ei ollut hänen tiputtamansa, vaan minun piti itse tulla pyyhkimään.
Tottakai minä ymmärrän sen, että jos oikeasti olisi paljon sotkua ja tavallaan tahalleen sotkenut, niin silloin toimisi tämä, että kun olet itse stkenut, niin itse myös siivoat. Mutta mielestäni tämä ei vain ole hyvän avoliiton perusta. mitenkä sitten, kun meillä olisi yhteisiä lapsia? Kenen siivottavaksi jäisi kakkavaipat?
Huoh. onko muilla mitään samankaltaista? Miten asiat ovat ratkenneet teillä? Tuntuu (tai oikeastaan tiedän) ettei mies oikeasti vain ymmärrä tällaista huomaavaisuus-asiaa, että hän oikeasti uskoo siihen, et pitää hoitaa vain omat asiansa niin kaikki on tyytyväisiä. Ollaan juteltu monet kerrat, mutta hän aina unohtaa sen kun palataan arkeen.
Meillä on ollut pitkään avomieheni kanssa tiskaussuunnitelma, jossa kumpikin tiskaa omat astiansa. Tämä on toiminut, vaikka itse olinkin sitä vastaan, kun alussa puhuttiin siitä. Edelleen asiassa on puutteita, esimerkikiksi jos en tiskaa lautasiani samantien, tai saman päivän aikana, alkaa valitus ja huomautus. Ja hän oikeasti tiskaa vain omat astiansa, minä usein hyvällä tuulella pesen kaikki astiat mitä näen, jotta oisi siistimpää. Mutta hän pesee vain ne, mitä on käyttänyt.
Jos siivoamme, minä siivoan niin, että siivoan kaikki paikat ja tavarat. Hän siivoaa vain häntä koskevat asiat. Esim jos vaatteita on lattialla tai sohvalla, niin hänen vaatteensa ovat järjestetty hänen siivouksensa jälkeen, mutta ei minun. Tai jos pestään pyykkiä, hän jättää minun vaatteet koneeseen ja vie omansa kaappiin. Minä liian ihanana ja huomaavaisena haluan aina viedä hänen vaatteet hänen kaappiinsa siististi viikattuna. mutta en ikinä saa samaa elettä itseäni kohtaan.
nyt meni hermot totaalisesti, siksi kirjoitankin tänne. Söin äsken pinaattilettuja ja olin sattunut tiputtamaan puolukkahilloa valkoiselle apupöydälle. En kuitenkaan huomannut, vaan menin rauhassa syömään pöytään toiselle puolelle taloa. Noin 10minuutin päästä mieheni tulee keittiöstä ja pyytää minua pyyhkimään tämän tipan pois, ettei se sotke sitä apupöytää. Ilman muuta se pitää saada siitä pois, mutta miksi ei mieheni putsannut sitä nopeasti kun oli itse keittiössä lähempänä tiskirättiä. Ei hän voinut, koska se ei ollut hänen tiputtamansa, vaan minun piti itse tulla pyyhkimään.
Tottakai minä ymmärrän sen, että jos oikeasti olisi paljon sotkua ja tavallaan tahalleen sotkenut, niin silloin toimisi tämä, että kun olet itse stkenut, niin itse myös siivoat. Mutta mielestäni tämä ei vain ole hyvän avoliiton perusta. mitenkä sitten, kun meillä olisi yhteisiä lapsia? Kenen siivottavaksi jäisi kakkavaipat?
Huoh. onko muilla mitään samankaltaista? Miten asiat ovat ratkenneet teillä? Tuntuu (tai oikeastaan tiedän) ettei mies oikeasti vain ymmärrä tällaista huomaavaisuus-asiaa, että hän oikeasti uskoo siihen, et pitää hoitaa vain omat asiansa niin kaikki on tyytyväisiä. Ollaan juteltu monet kerrat, mutta hän aina unohtaa sen kun palataan arkeen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eihän tuossa ole mitään järkeä, että kumpikin hoitaa vain omat tiskinsä ja pyykkinsä. Mitenkäs kattilat, tarjoiluastiat, pöytäliinat yms.? Neuvotellaanko teillä jokaisesta epäselvästä kiposta ja rievusta erikseen, että kumman se on? Vai "kuuluvatko" ne epäselvät tavarat automaattisesti sinun hoidettaviksesi? Myös tuo kertomasi puolukkahillotapaus panee miettimään, että miehesi on jotenkin neuroottinen. Kuulostaa siltä, että teidän arkielämänne on jotenkin tarpeettoman rasittavaa kun tuollaisista asioista täytyy keskustella.
>>Tuntuu (tai oikeastaan tiedän) ettei mies oikeasti vain ymmärrä tällaista huomaavaisuus-asiaa, että hän oikeasti uskoo siihen, et pitää hoitaa vain omat asiansa niin kaikki on tyytyväisiä. Ollaan juteltu monet kerrat, mutta hän aina unohtaa sen kun palataan arkeen.>>
Eihän kyse silloin mistään unohtamisesta ole, jos mies on oikeasti tuota mieltä. Ei se jutteleminen auta, ellet saa miestä sopimaan jostain järkevämmästä käytännöstä. Se ettei toinen kykene pieneen arkiseen huomaavaisuuteen on toki surullista, mutta selvillä sopimuksillakin saa nämä asiat hoitumaan.
Meillä minä hoidan pyykit, mies tiskit. Jos te haluatte jakaa työt enemmän tasan, niin pyykätkää, tiskatkaa ja siivotkaa vaikka vuoroviikoin. Vaatteita ei tarvitse korjata lattioilta kun ei niitä jätetä sinne ajelehtimaan. Kummallekin oma tuoli/naulakko tms johon jätetään ne vaatteet joita on tarkoitus vielä pitää ja muut samantien pyykkikoriin.