Eli erottiin jo melkein vuosi sitten ja ero jätti hieman ihmettelemään asioita. Eromme alkoi siitä kun menetin luottamukseni naiseeni kun hän baarissa kovan riidan jälkeen oli juonut kännit ja minun baariin palatessa tuli toisen miehen kanssa vastaan. Nainen kuitenkin pyyti itkien minulta kaikkea anteeksi myöhemmin. Siihen päivään asti molemmat oli mukana täysillä ja juurikin samaisena aamuna käytiin kihlasormuksiakin katsomassa. No siitä kuitenkin alkoi välit huonontua ja minulla oli kyllä halua jatkaa ja korjata asiat ja jutella mutta naiseni otti etäisyyttä koko ajan lisää. Minä sain mustasukkaisuuskohtauksia ja valvoin öitäkin putkeen silloin kun jouduin muuttamaan naiseni luolta pois ja yritin saada häntä puhumaan asioista mutta onnistuin vain ärsyttämään ja lopulta itseltänikin paloi mustasukkasuuksissani ja turhien epäilyjeni vuoksi hermot ja haukuin naiseni moneen otteeseen. Kuitenkin kun eromme realisoitui minulle, huomasin että hän se oli se oikea minulle ja yritin häntä saada takaisin pitkän aikaa. Häneltä tuli kuitenkin minulle kylmää vettä niskaan aina.. ja lopulta hän ei enään vastannut minulle kuinkaan mihinkään yhteyden ottoon. emmekä nyt ole missään väleissä... minulla kuitenkin olisi halua siihen, ja ajattelen häntä kokoajan ja haluaisin elää eron ajan uudelleen jotta olisin saanut meidät pidettyä edes väleissä. Omanarvontuntoni ei anna minun myöntää itselleni että hän vaan haluaa olla täysin erossa minusta aina. kertokaa naiset jotka olette jotakuta kohtaan saman tilanteen eläneet mikä sai näin toimimaan ettei voi asioita puhua läpi ja yrittää välit pitää yllä edes siihen tyyliin että voisi kuulumisia törmätessään parilla sanalla vaihtaa... tai edes moikata? kommentoikaa.. minulle jäi vaan vaivaamaan tämä riitaisa loppumme..
nainen pisti välit poikki..
ymmällä yhä.
71538
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ja jatka elämääsi eteenpäin. Mitä noita menneitä enää hyysäämään. Jos toinen ei halua olla enää sun kanssasi, oli syy mikä hyvänsä, niin vähän vaikeaahan se silloin on...mennä yhteen tms.
Suret aikasi, otat oppia tehdyistä virheistä ja sijoitut uudestaa markkinoille.
Niinhän se menee.
Tuskin teistä kovin onnellisia olis tullut, kihlauksellakin leikittellessänne vaikka mieltä painoi asiat, joita ette olleet selvittäneet yhdessä.
Päissään ollessa ihminen tulee tehneeksi kaikenlaista typerää ja se nainenkin teki virhevalinnan vain sua ärsyttääkseen ja suuttuneena. Silti sanot menettäneesi luottamuksesi häneen. Jos se olisi totta, et olisi edes leikkinyt ajatuksella kihlata sellaista ihmistä johon et luota.
Siispä: silmät auki ja vastuunkantoon, mars!
En tiedä muutakuin sen, että jos minä olen kuin ilmaa ensin jollekin, niin en tuhlaa enää aikaani sellaiseen ihmiseen. Voin yrittää kerran pari kokeilla, mikä on homman nimi mutta en tee itsestäni pelleä.
En tiedä mitä vastaisin sellaiselle ihmiselle, joka käyttäytyy minua kohtaan ensin näin ja sitten kysyisi tuota asiaa minun käytöksestäni. En suoraan sanottuna osaisi vastata muuta kuin sen, että olen tehnyt oman osani ja minä olen sinut sen asian kanssa. Tiedän itse mitä teen ja milloin teen sen päätöksen, että jätän tekemättä ja se riittää minulle. Minullakaan ei ole tarvetta enää muistella ihmistä, tai edes moikata, josta tiedän, etten merkitse hänelle mitään.
niin siis olet ollut mustasukkainen, epäillyt turhia ja haukkunut useemman kerran vielä perään. Sitten äijä kehtaa vielä mietiskellä miksi toinen ei moikkaile tai ole innostunut kyselemään kuulumisista. Ompas omituinen nainen, eikö vain? Sä siinä varmaan kovasti yritit pitää niitä välejä. Useemman kerran se menee niin päin, et nainen joskus koettaa pitää niitä välejä, sit kun huomaa, että turhaa vaivautuu, ja lopettaa sitten tekemiset, niin mies on että mikäs tässä nyt on.
Oishan sen pitänyt olla susta ja sun käytöksestä innostunut, vai mitä?
niin, ei taida olla toivoa saada välejä korjattua yhtään. mutta minua vaivaa ja vaivaa tämä asia varmaankin koko loppuelämän..
Tiedätkö, sä pystyt unohtamaan tämän naisen. Keskitä ajatuksesi muihin asioihin. Katso muita ihmisiä uusin silmin. Niin kauan kun roikut kiinni menneessä, et pääse eteenpäin. Minut on jätetty useammin kuin kerran ja myös itse olen jättänyt. Tottakai kun tunteet jylläävät näkee menetetyssä rakkaudessa juuri sen ihmisen, jota ilman ei voi elää. Tämä on mielestäni vain harhaa, kun aika kulkee eteenpäin huomaat ettet enää ajattele menetettyjä rakkauksia, huomaat asioita jotka olivat pielessä ja olisivat seuranneet suhteessa taustalla mukana. Itse olen niitä ihmisiä, joka ei pysty olemaan ystävä entisen rakkauden kohteen kanssa. Toki voin tervehtiä, jos vastaan tullaan. Kaikista pettymyksistä huolimatta uskon edelleen rakkauteen ja uskallan siihen täysillä heittäytyä, kun tilanne eteen tulee. Sydänsuruihin ei kuole ja ne helpottavat, kun uskaltaa päästää menneisyydestä ja turhasta haikailusta irti. Voimia ja tsemppiä sinulle.
Ehkä sanoit asioita joita sinun ei olisi pitänyt sanoa. Itse olen laittanut välit täysin poikki exääni, hän on kuin ilmaa minulle. Sen verran julmasti hän minua kohteli....
Itse haukuin kans tunti sitte naisen joka ei vastaillu viesteihin, mut kuitenkin lähti koirien kaa piknikille, tuli yöks joskus ym. Anto ymmärtää käytöksellään et on kiinnostunut vaik ei sitä ikinä sanonutkaan. Nyt sit ilmotti tylysti et tajuisit jättää mut rauhaan, ja et meillä ei oo suhdetta, ja toivotteli jotain hyviä jatkoja.
Kaikkein ärsyttävintä tossa oli toi asiallisuus, ihanku jostain käytöksen aapisesta noi kommentit. Mun kommentit oli sitten ala-arvosia, purin tuskani niihin. Ja ehkä se auttaa vaikka tässä tuntuu että ei auta mikään, röökiä piti mennä ostaan. Taivas on synkkä ja vettä tulee, viikko sit paisto aurinko kun oltiin piknikillä metsäs koirien kaa ja grillattiin makkaraa. Sitten tuli taas se sama kun aikasemminkin, ei mitään vastausta mun tekstareihin, ja jos soitin hänellä ei ollu aikaa. Kirjottelin jotain runoja ja muuta vähemmän järkevää, hänellä on varmaan ollu kivaa kun joku palvoo häntä.
Vihaan näitä lyhyitä suhteita missä toinen rakastuu ja toinen vain haluaa jotain jännitystä ja seksiä tai jotain muuta ihmeellistä mitä en tajua. Siinä kun oppii vähän tuntemaan viedään matto jalkojen alta. Eikä oo kenelle puhua kun koira ei juttele. Se on pahinta. Eikä se juttelu mitään auta, eikä lääkkeet, Kalja autto eilen vähän mut baarista pistin vaan jotain rakkausviestejä, no ehkä häntä rupes vituttaan ku yöllä tulee kymmenen viestiä.
OIs pitäny ehkä ymmärtää koiraihmisenä kun nainen sanoi treffeil et hänel on juoksu kun mentiin meille. Juoksuaika ja rakkaus on eri asiat.
Ei näistä ikinä oikeesti toivu, jokainen ero on kuin pieni kuolema. Unohtaa saattaa mut sit joskus kipu tulee takas. Niinku Lou Reed laulaa: "isn´t it funny how pain goes away, and then comes back another day, the air feels really good today..."
Nyt kun menin kunnolla haukkumaan tämän naisen, poltin lopullisesti sillan hänen sydämeensä. Silti toivon että hän tulisi mun luo ja halattaisiin ja rakastuttaisiin molemmat.
Elämä on julmaa, rakkaus lienee sen julmentuman huipentuma kaikessa raadollisuudessaan. Koska se kestää vain hetken, ja aika tuhoaa sitä kuin tuuli hiekkalinnaa. Tiedän että olen väärässä mutta tältä tuntuu nyt. Viikko sitten olisin puhunut että elämä on ihanaa, silloin linnunlaulu kuullosti kauniilta metsässä, eilen baarista tullessa se piipitys ärsytti.
MIstä noihin sais voimia en tiedä. En tiedä monta kaloria rakastuminen vie mutta olen laihtunut ehkä 15 kiloo tän suhteen aikana paris kuukaudes. Ai niin - ei se ollutkaan suhde - näin tänään kuulin.