Erosin puoli vuotta sitten exästäni. Seurustelimme 3,5 vuotta. Eron ensimmäiset 2 kuukautta olivat tuskaa. Itkin päivittäin. Kolmen kuukauden jälkeen tajusin että olo oli alkanut helpottua. Tällöin jo luulin että olin päässyt erosta yli, mutta exän näkemisen jälkeen ajauduin taas suremaan eroa.
Pikkuhiljaa taas tokenin. Tajusin että mies oli vain yksi osa elämääni. Keskityin muihin asioihin, esim. kavereiden kanssa olemiseen ja liikkumiseen. Välillä kuitenkin mietin ja itkin eroa. Kirjoitin päiväkirjaa ja käsittelin tunteitani. Muutaman kerran olen nähnyt exääni ja joka kerta näkemisen jälkeen tuli suru ja ahdistus - lukuunottamatta viime kertaa, joka tapahtui noin kuukausi sitten. Näin exäni ja hänen näkemisensä ei aiheuttanut minulle valtavia tunteita.
Pari viikkoa sitten tapasin uuden miehen. Mies on kaikkea mitä vain voi toivoa ja olenkin häneen ihastunut, mutta jotenkin minua epäillyttää että etenenkö liian nopeasti. Epäilen että sydän ei pysy mukana hommassa. Onko tämä vainoharhaista epäilyä? En ole miehelle kertonut mitään erostani, koska luulen että olen päässyt oikeasti siinä jo eteenpäin (eikä existä pidä keskustella treffeillä muutenkaan).
Miten itse toimisitte tilanteessa? Ja yksi asia mikä myös mietityttää on se, että ihmettelen miten helposti kiinnostavan miehen löysinkään.. Kun yleensä ei tahdo löytyä millään..
Pikkuhiljaa taas tokenin. Tajusin että mies oli vain yksi osa elämääni. Keskityin muihin asioihin, esim. kavereiden kanssa olemiseen ja liikkumiseen. Välillä kuitenkin mietin ja itkin eroa. Kirjoitin päiväkirjaa ja käsittelin tunteitani. Muutaman kerran olen nähnyt exääni ja joka kerta näkemisen jälkeen tuli suru ja ahdistus - lukuunottamatta viime kertaa, joka tapahtui noin kuukausi sitten. Näin exäni ja hänen näkemisensä ei aiheuttanut minulle valtavia tunteita.
Pari viikkoa sitten tapasin uuden miehen. Mies on kaikkea mitä vain voi toivoa ja olenkin häneen ihastunut, mutta jotenkin minua epäillyttää että etenenkö liian nopeasti. Epäilen että sydän ei pysy mukana hommassa. Onko tämä vainoharhaista epäilyä? En ole miehelle kertonut mitään erostani, koska luulen että olen päässyt oikeasti siinä jo eteenpäin (eikä existä pidä keskustella treffeillä muutenkaan).
Miten itse toimisitte tilanteessa? Ja yksi asia mikä myös mietityttää on se, että ihmettelen miten helposti kiinnostavan miehen löysinkään.. Kun yleensä ei tahdo löytyä millään..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Anna palaa vaan, elämä on liian lyhyt alkaa miettimään tuollaisa!
Jos sinusta tuntuu että se mies on sulle oikea niin täysillä mukaan vaan.
Kannattaa kyllä vähän passailla, eikä huumaantua ihastumisen tunteesta.
Itsellä vastava tilanne takana, eikä käynyt hyvin. Pettymyksen taso itseeni *100
Voi herrajestas miten tuo aika on suhteellista... Minä olen eronnut 3,5 vuotta sitten liitosta joka kesti 22 vuotta, minä lähdin. Uutta miestä ei ole ollut sen jälkeen eikä ole vielä tiedossakaan. Ei liity sinänsä kysymääsi asiaan, kunhan sanoin....
Ja mun kaveri erosi 5 vuotta kestäneestä suhteesta, josta 4 vuotta oli samankaton alla.
Hän laittoi deitti-ilmoituksen n. 3 viikkoa erosta, alkoi seurustelemaan ja alle vuoden kuluttua oli kirkko varattu. Kaiketikin heillä on ihan kivasti pyyhkinyt, joskaan sellaisia mielettömiä viboja eivät ole kai saaneet, mutta toisaalta kumpanenkin on sitä mieltä, että tärkeintä suhteessa on tasapaino ja kunnioitus sekä halu perustaa perhe.
Suhteellista, suhteellista ;-)