Poikaystäväni lopetti vuosi sitten tupakanpolton minun mielikseni, tietää että inhoan tupakanpolttoa. Ei ole sen jälkeen polttanut. Muutimme nyt syksyllä yhteen asumaan. Huomasin eilen, kun tulin tavallista aikaisemmin töistä ja hän tuli puolisen tuntia myöhemmin, että hän oli polttanut. Ei myöntänyt polttaneensa. Sanoo, että ulkona jotkut polttivat. Kyllä mun mielestäni hengityskin tuoksui. Ei myöntänyt millään, että on polttanut. Ei se nyt kauheaa, jos alkaa polttaa uudestaan, minkä sille voi. Mua ottaa vaan niin hitosti päähän, kun ei myönnä ja ole REHELLINEN, että on polttanut. Vai mitä mieltä olette? Muuten on rehellinen (niin ainakin luulen?).
Tupakoi salaa.
Elioi
8819
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
On täysin väärä peruste jättää joku asia vain "toisen mieliksi." Ilmeisesti se mieskin on sen vihdoin tajunnut, häpeää nyt vaan polttamistaan ja ilmeisesti sen perustella mitä olet muinoin siitä sanonut, sillä rakkaan sanat satuttaa ja merkkaa kaikkein eniten.
Voisit nyt rauhoitella miestäkin näillä tänne kirjoittamillasi sanoilla, ettei hänen tarvi enää turvautua valkoiseen valheeseen ja saada siten vielä "valehtelijankin" kammottavaa leimaa otsaansa...
Sanoin sille, että voit sä mulle kertoa, jos olet alkanut polttaa. Se on todellakin pieni asia verrattuna vaikka pettämiseen. Mutta ei kertonut mulle millään. Joskus aikaisemmin jo haistoin tupakan hajua, sanoi silloinkin, että ei voi olla. Kahvia hän on vaan juonut eli oli silloinkin polttanut sittenkin. Nyt vaan kyllä ottaa niin PANNUUN, kun ei voi myöntää. Mietinkin jo miten saisin sen polttamisesta itse teosta kiinni. Tivasin ja tivasin, että myönnä nyt, kun selvät merkit. Ei. Mulla varmaan väärä taktiikka saada totuus selville.
Mietipä, miksi se on sulle niin korostetulla tavalla tärkeä asia, että toinen myöntää tehneensä jotain...no kutsutaan sitä nyt vaikka ei-toivotuksi asiaksi? Ja että haluat ajatella että on tärkeää saada aina "totuus selville"?
Tänne ulkopuolisen korviin se kuulostaa heti kummalliselta ja viestii sun epävarmuudestasi ja epäilevästä mielestäsi, jolle sä annat nyt kaiken vallan. Ikään kuin se olis jotenkin "normaalia", että se risoo sua niin hiivatisti kun toinen ei tunnusta tuollaista (hiirenpaskan kokoista) asiaa...
Taidattekin vain olla yhtä jästipäisiä molemmat: toinen vaatimuksissaan ja toinen (tuollaisen tekonsa) tunnustamisessa.
Ei se kieltäminen kerro toisesta ihmisestä välttämättä yhtään mitään, jos sä sitä nyt pelkäät. Että kun se kielsi tupakoineensa niin se automaattisesti kieltää tulavaisuudessa kaikki muutkin "tekonsa".
Tämä tupakkajupakka kertookin kenties vain sen, ettei se mies halua tunnustaa mitään vain siksi että sinä vaadit sitä niin tosissasi häneltä. Asenteesi saattaa siis olla se hänen kieltämisintonsa perussyy. Se "väärä taktiikka" joka EI pure siihen nimenomaiseen mieheen, you know...
Opi kerrasta.
Hiirenpaskan kokoisten aivojen tuotosta tuommoinen selkärangaton toisen selkärangattoman ylemmäärinen ymmärtäminen!
Omaat moraalin joka on just sen hiirenpaskan kokoinen. Sanomallasi on hiirenpaskan vertainen arvo.
Mutta luule vain niin!
Rehellisyys on tärkeää, olet Elioi siinä hyvin oikeassa. Usein ihmiset turvautuvat turhiin valkoisiin valheisiin, voisit vähän kasvattaa miestäsi siinä suhteessa kertomalla hänelle, mitä rehellisyys ja luottamus tarkoittavat ja miten niistä pidetään kiinni, ja mikä niiden merkitys on sinulle ja ihmissuhteissa yleensä.
Tilanne päättyi hyvin, hän lopulta tunnusti. Asia saattoi olla pienenpieni. Suurin harmin paikka oli suora valehtelu päin naamaa henki haisten tupakalle ja tivasin monta kertaa ja aina suoraan silmiin katsoen vastaus en ole polttanut. Kieltämättä tulee mieleen mitä asioita tahansa, että onkohan tuossakaan asiassa puhunut totta..
Lopulta sain oikean vastauksen, kun sanoin jotenkin, että miten sä kehtaat valehdella päin naamaa. Etkö sä arvosta mua yhtään, pidätkö sä mua tyhmänä. Vastasi välillä, että jos sä tiedät asian, niin mitäs kysyt. Olisikohan se tunnustus juuri ollut se vaikein asia. En koskaan pakottanut lopettamaan tupakanpolttoa. Onhan se ollut välillä sellaista toivetta ja keuhkoahtaumataudin pelottelua ja äänestä tulee ruma tupakkaääni ja sitä paitsi EN voi sietää tupakanhajua yhtään. Hän silloin aikanaan oli vain yhtäkkiä lopettanut tupakanpolton ja oon ollut siitä tosi iloinen. Jos hän oli ollut nyt nolona asiasta. Oli kuulemma ollut stressaava päivä, oli ostanut joltain tupakan. No, toivottavasti ei polttaisi usein.
no onpa mitätön asia kierroksessa. itse olen joutunut avopuolisoni nappulaksi ja nyt on kolmas savuton päivä. ekana päivänä olin että joo, kyllähän tämä auttaa minuakin mutta tänään huomaan että ainoastaan kaukaiset kaverit ovat minua tukemassa.
aion tänään polttaa kaksi savuketta, ehkä kolme, elän ja nautin ja sanon suoraan avopuolisolleni mitä tämä kiva kasvi minulle tekee.
kukaan ei voi sanoa toiselle että minua tämä inhottaa, et saa tehdä noin.
kunnoitusta kehiin. molemmin puolin.