Seurustelin ihanan miehen kanssa puolitoista vuotta. Meillä meni vuoristorataa koko suhteemme ajan. Välillä olin ihan pilvissä ja rakastin miestäni todella, välillä taas hän joi liikaa ja sain itkeä petettyjä lupauksia avioliitosta ja lapsista. Meillä on 20 vuotta ikäeroa, joten lapset ja avioliitot eivät olleet niin varmoja tulevaisuuden juttuja, kuin mitä nuorilla pareilla on. Olen siis itse 22 ja mieheni 42. Hän on myös jollain tavalla alkoholisti, hoitaa kyllä työnsä ja elämisensä, matkustelee ja säästää, mutta joka päivä on kitattava olutta, siis ihan joka päivä.
Noh, juhannuksena sain tarpeekseni kaikesta. Olin kypsytellyt asiaa mielessäni jo jonkin aikaa, mutta silloin vasta sain sen sanottua. Halusin pysyä hänen ystävänään, sillä silloin kun hän on hauska ja älykäs niin silloin hän todellakin on sitä ja minulla on ollut hänen kanssaan elämäni parhaimmat hetket.
Koko kesä meni siinä, että näimme usein, teimme kaikkea mukavaa yhdessä, suunnitelimme jouluksi yhteistä ulkomaanmatkaa ja vaikka mitä. Uskuin, että palaisimme yhteen vielä, kun olisimme saaneet vähän aikaa "hengittää". No, minä soitin hänelle muutama päivä sitten kertoakseni, että haluan jatkaa hänen kanssaan parisuhdetta. Haluan jakaa iloni hänen kanssaan. En ehtinyt onneksi kertoa tätä hänelle, sillä hän ehti ensiksi, mutta ei samaa asiaa, vaan HÄN ON LÖYTÄNYT UUDEN NAISEN. Nyt olen siitä lähtien oikeastaan vain itkenyt, itkenyt ja itkenyt. Antaisin mitä vain siis ihan mitä vain, että saisin hänet itselleni! Hän on elämäni rakkaus. En välitä avioliitosta ja lapsista, kunhan vain saan hänet itselleni. Kaikki on myöhäistä, olen pilannut kaiken ja nyt itken kotona yksin silmäni punaisiksi ja tuntuu, etten koskaan pysty toipumaan tästä...
Noh, juhannuksena sain tarpeekseni kaikesta. Olin kypsytellyt asiaa mielessäni jo jonkin aikaa, mutta silloin vasta sain sen sanottua. Halusin pysyä hänen ystävänään, sillä silloin kun hän on hauska ja älykäs niin silloin hän todellakin on sitä ja minulla on ollut hänen kanssaan elämäni parhaimmat hetket.
Koko kesä meni siinä, että näimme usein, teimme kaikkea mukavaa yhdessä, suunnitelimme jouluksi yhteistä ulkomaanmatkaa ja vaikka mitä. Uskuin, että palaisimme yhteen vielä, kun olisimme saaneet vähän aikaa "hengittää". No, minä soitin hänelle muutama päivä sitten kertoakseni, että haluan jatkaa hänen kanssaan parisuhdetta. Haluan jakaa iloni hänen kanssaan. En ehtinyt onneksi kertoa tätä hänelle, sillä hän ehti ensiksi, mutta ei samaa asiaa, vaan HÄN ON LÖYTÄNYT UUDEN NAISEN. Nyt olen siitä lähtien oikeastaan vain itkenyt, itkenyt ja itkenyt. Antaisin mitä vain siis ihan mitä vain, että saisin hänet itselleni! Hän on elämäni rakkaus. En välitä avioliitosta ja lapsista, kunhan vain saan hänet itselleni. Kaikki on myöhäistä, olen pilannut kaiken ja nyt itken kotona yksin silmäni punaisiksi ja tuntuu, etten koskaan pysty toipumaan tästä...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos hän vaihtaa sinut noin helposti uuteen, anna toisen mennä. Sinä olet kuitenkin saanut kerran tarpeeksesi tilanteesta, etkä varmasti silloin tehnyt päätöstä kevein perustein. Jos mies ei rakasta sinua, anna hänen mennä. Routa ajaa porsaan kotiin, jos on ajaakseen. Mutta nyt sinun on pidettävä itsestäsi huolta. Minulle kävin samoin, mutta mies palasi takaisin vain tehdäkseen minulle uudestaan sen, että löytää toisen naisen minun ylitse. Enää kolmatta kertaa en anna niin tapahtua. Mutta minun piti nähdä ettei mies rakasta minua sittenkään.
Voimia sinulle sinne!
Mun mielestä olit fiksu kun pistit suhteen tauolle. Ei ole kivaa kun toinen löytää uuden, mutta fakta on se, että luojan kiitos mies näytti, ettei välitä sinusta niin paljoa kuin sinä hänestä. Ei ole koskaan välittänyt eikä tule välittämäänkään. Lisäksi on juopahtava ja vanha. Eli kunhan olet surusi surrut, niin tulet taatusti löytämään sekä paremman miehen että sen aidon rakkauden. Tuossa suhteessa ei oikeasti ollut mitään minkä vuoksi elää siinä. Ja vielä tehdä lapsia tuollaisen juopahtavan kanssa. Ihan ehdoin tahdoinko haet perhehelvettiä ja haluat pilata myös lastesi elämän valitsemalla vanhan juopon? MIETI nyt hetki nainen! Älä ole typerä ämmä ja vastuuton paska. Rakkaus ei paranna juoppoja. Sun kannattaisi tutustua termiin "läheisriippuvuus" jos tuollaisen miehen perään itket. Lue aiheesta ja mieti elämääsi, mikä ihan oikeasti on tärkeää ja millaista on oikeasti hyvä elämä.
Itse tein ihan samoin. "Elämäni rakkauden" kanssa on ollut kaiken maailman ongelmaa ja välit mennyt poikki moneen moneen kertaan. Sitten lopulta kun itse pistin suhteen poikki niin halusin melkein saman tien palata yhteen, koko loppuelämäksi. Ja tietenkin - mies oli löytänyt uuden.
Tunsin ihan samaa kuin sinä, että olin itse ollut idiootti ja pilannut elämäni, että olisin voinut saada kaiken ja ei vaan kelvannut, sitä saan nyt sitten surra loppuelämäni. Mutta huomasin myös, että olisin omistautunut loppuelämäni ajan miehelle, jolle on ihan sama kuka siinä vierellä on. Minä tai joku muu kiva tyttö. Jos olisi välittänyt yhtä paljon kuin minä niin ei olisi ikimaailmassa voinut tehdä noin.
Suhteen lopettamiseen on aina syy, vaikkei sitä jälkeenpäin meinaa muistaa. Pitää tunnistaa itsesyyttely ja pyrkiä siitä pois. Se ikuinen jossittelu nyt vaan kuuluu ihmisluonteeseen eikä tarkoita että olet tehnyt väärän päätöksen. Mutta kyllä se on maailman pahin fiilis kun ei osaa olla katumatta, yritä jaksaa! Elämä jatkuu ja suru menee ohi, niin tyhjältä kuin se nyt kuulostaakin.
mielenkiintoista lukea tällainenkin tarina, itse olen selviämässä erosta 1,5 vuoden suhteen jälkeen poikaystävän jättämänä. Syynä eksän tarve keskittyä omaan elämään ja niihin asioihin, jotka hänen on saatava kuntoon ennenkuin kuulema pystyy täysin panostamaan parisuhteeseen..Ollaan molemmat kolmekymppisiä ja voisi kuvitella että elämä olisikin melko mallillaan ja "aika" panostaa yhteiseen elämään oman kullan kanssa olisi oikea..mutta ei. Itselleni vain tuntuu mahdottomalta ajatella ainakin tällä hetkellä, että pieni "happihyppely" ja ero voisi tehdä hyvää ja parisuhde saman henkilön kanssa jatkua sitten myöhemmällä ja paremmalla ajalla..miksi asioita ei voi miettiä etukäteen ja yhdessä vaan tajuta vasta myöhemmin kun se usein on jo liian myöhäistä...?? vai olenko outo ihminen kun usein eksät ovat eksiä, joiden perään ei sen kummemmin katsella..
tsemppiä kuitenkin!!