Olen valmistunut hiljattain ja aloittanut työn etsimisen. Pariin haastatteluunkin olen jo päässyt, mutta en ole kokenut onnistuneeni niissä ja varmasti siksikin, etten ole tullut valituksi. Kertokaa mielipiteitänne seuraaviin seikkoihin..
En oikein tiedä, että onko haastattelussa parempi istua hiljaa ja vastata ainoastaan kysymyksiin. Onko väärin olla rento ja edetä myös itse keskustellen. Ei tietenkään höpöttäen turhia, mutta että ei istu tuppisuuna ja odota vaan kysymyksiä.
Miten Suomessa voi esittää haastattelussa sitä vaadittua "itsensä kehumista", ettei heti ole ylimielinen, ylpeä tai muuten ärsyttävä. Itseä pitäisi mainostaa, mutta samalla se näyttää olevan kiellettyä, vaikka sen tekisi kuinka hienovaraisesti hyvänsä?
Olen myös kokenut, että naisen haastatellessa minua (varsinkin vain hieman itseäni vanhemman..olen myös itse nainen) heitä välittömästi alkaa ärsyttää jokin kun astun tilaan. Minun ei tarvitse edes sanoa vielä mitään ja pystyn aistimaan, että valinta ei taaskaan osu omalle kohdalleni. Eräässä haastattelussa haastattelija oli todellä lyhyt naishenkilö, joka joutui katsomaan minua puhuessaan ylöspäin, koska olen todella pitkä. Pystyin välittömästi havainnoimaan hänen eleistään kuinka tämä seikka ärsytti häntä.
Eli..tällaisiin seikkoihin olen törmännyt ja odotan todellakin, että pääsisin haastatteluun, jossa voisi lähestyä ihmistä ihmisenä ilman ennakkoluuloja jo ennekuin on kerennyt edes sanoa mitään. Menen aina haastatteluun siististi pukeutuneena ja huoliteltuna, mutta lienee parempi laittaa pussi päähän. En käyttäydy ylimielisesti enkä muutenkaan mielestäni huonosti. Silti haastateluissa syntyy selkeästi aistittava vaikutelma siitä..että ulkonäköni ja jokin ärsyttää. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
En oikein tiedä, että onko haastattelussa parempi istua hiljaa ja vastata ainoastaan kysymyksiin. Onko väärin olla rento ja edetä myös itse keskustellen. Ei tietenkään höpöttäen turhia, mutta että ei istu tuppisuuna ja odota vaan kysymyksiä.
Miten Suomessa voi esittää haastattelussa sitä vaadittua "itsensä kehumista", ettei heti ole ylimielinen, ylpeä tai muuten ärsyttävä. Itseä pitäisi mainostaa, mutta samalla se näyttää olevan kiellettyä, vaikka sen tekisi kuinka hienovaraisesti hyvänsä?
Olen myös kokenut, että naisen haastatellessa minua (varsinkin vain hieman itseäni vanhemman..olen myös itse nainen) heitä välittömästi alkaa ärsyttää jokin kun astun tilaan. Minun ei tarvitse edes sanoa vielä mitään ja pystyn aistimaan, että valinta ei taaskaan osu omalle kohdalleni. Eräässä haastattelussa haastattelija oli todellä lyhyt naishenkilö, joka joutui katsomaan minua puhuessaan ylöspäin, koska olen todella pitkä. Pystyin välittömästi havainnoimaan hänen eleistään kuinka tämä seikka ärsytti häntä.
Eli..tällaisiin seikkoihin olen törmännyt ja odotan todellakin, että pääsisin haastatteluun, jossa voisi lähestyä ihmistä ihmisenä ilman ennakkoluuloja jo ennekuin on kerennyt edes sanoa mitään. Menen aina haastatteluun siististi pukeutuneena ja huoliteltuna, mutta lienee parempi laittaa pussi päähän. En käyttäydy ylimielisesti enkä muutenkaan mielestäni huonosti. Silti haastateluissa syntyy selkeästi aistittava vaikutelma siitä..että ulkonäköni ja jokin ärsyttää. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä on, aivan samanlaisia kokemuksia. Onneksi tosin itselläni on sitten myös niitä kokemuksia että haastattelu on mennyt hyvin, tunnelma ollut leppoisa ja henkilökemia haastattelijan kanssa synkannut. Silti ei työpaikka välttämättä ole irronnut, sitä en tiedä mistä se noissa tilanteissa on voinut johtua.
En ole keksinyt mitään vastausta tai ratkaisua siihen, että jos haastattelijan kanssa ei synkkaa, niin miten siitä voisi jotenkin "päästä yli" haastattelutilanteessa. En tiedä voiko. On ollut tilanteita, jolloin olisin voinut jo 5 minuutin päästä aloittamisesta lopettaa haastattelun ja sanoa että ei kannata tuhlata enempää kummankaan aikaa, kun selvästi käy ilmi että haastattelijan asenne on töykeä, ylimielinen ja melkeinpä halveksiva, eikä mikään haastateltavassa (minussa) ole kohdallaan: kaikki työkokemus on väärää, koulutus on väärä, työsuhteet väärän pituisia tai laatuisia jne. Voi vain ihmetellä, miksi ihmeessä on näin "huono ihminen" (sitaateissa... ei oikeasti, ei todellakaan) haastatteluun ylipäätään edes kutsuttu.
Oikeasti: Älä lannistu. Kaikki paikat eivät ole kaikille tarkoitettuja, ja löytyy se sinunkin paikkasi vielä. Jos haastattelijalla on henkilökohtaisia ongelmia pituutensa, painonsa, ulkonäkönsä, koulutuksensa, työkokemuksensa tai minkä tahansa muun asian suhteen, jota hän käytöksellään viestii, niin älä sinä ota siitä stressiä. Häntä pystyyn vain ja kohti seuraavia haastatteluita. Itse yritän päästä yli noista tilanteista ajattelemalla, että oli vain hyvä etten päässyt noin ikävään organisaatioon töihin, ja että en tule koskaan tulemaan kyseistä firmaa asiakkaana enkä yhteistyökumppanina. Mielestäni rekrytointitehtävissä nimittäin työskentelee valitettavan paljon (liian paljon) ihmisiä, jotka eivät ollenkaan ymmärrä miten merkittävässä asemassa he ovat levittämään työnantajamielikuvaa kyseisestä yrityksestä. Sitä saa mitä tilaa, joten itse "rankaisen" näitä yrityksiä boikotoimalla heitä siinä määrin kuin vain voin. Haluan itsekin paljon mieluummin töihin organisaatioon, jossa osaamistani arvostetaan, johon minut halutaan ja johon tunnen itseni tervetulleeksi.
Onnea työnhakuun! Se on aika kovaa hommaa tällä hetkellä, mutta kyllä se vielä tärppää, ennemmin tai myöhemmin!
Tarkoitus ei toki ole lannistua vaan mennä eteenpäin ;) Kiva kuulla muiden kokemuksia, vaikka jokainen hyvin tietää, ettei työnhakuun liittyen varmasti ole yksin kokemustensa kanssa. Pohdinpa tuossa hetken myös sitä millainen haastattelija itse olisin ja mihin seikkoihin kiinnittäisin huomiota. Vaikeaa on varmasti pöydän toisellakin puolella, mutta sen yli-ihmisten etsimisen voisi jo lopettaa. Koulutukseen tuijotetaan liikaa ja ihmisiä rajataan vahvasti niiden mukaan. Totuus on kuitenkin se, että hyviä työntekijöitä (niitä oikeasti myös hyviä tyyppejä)olisi paljon tarjolla ja moni valmis oppimaan kaikkea uutta (kuten myös itsekin)! Sitä mahdollisuutta vaan tuntuu niin vaikealta saada..Kuten kirjoitit..meiltä hakijoilta kun aina tuntuu puuttuvan jotakin :) Vahvuuksia löytyy meiltä kaikilta, joten olisiko syytä kiinnittää enemmän huomiota niihin sen yhden puuttuvan ominaisuuden sijaan.
Jos itse olisin haastattelija, mun kanssa tilanne olisi välitön ja rento. Haluaisin selvittää myös sen millainen ihminen kaiken cv sepustuksen takana oikeasti on.
muitten naisten kanssa...Nainenpa minäkin.
Toimin itse rekrytoijana, ja katson hakijoissa seuraavanlaisia seikkoja: kyseleekö hän työpaikasta tarpeeksi ja vaikuttaako muutenkin sellaiselta että hänet voitaisiin ottaa töihin. Mitä enemmän kysymyksiä kysellään, sitä enemmän olen mielissäni. Se osoittaa että hakija on kiinnostunut paikasta. Kannattaa myös olla sinut omien hyvien puoliensa kanssa ja ehkä hitusen röyhkeäkin niiden suhteen, mutta pitää silti jalat maassa ja asenne "olen-oma-itseni". Mullekin tuli haastateltavaksi ehkä ikäiseni nainen josta katsoin että onpa nätti (ihan heteron näkökulmasta) mutta mieleenikään ei tullut halveksia, vaan katsoin enemmän niitä puolia, että kyseleekö ja onko kiinnostunut. En käsitä sitä miksi naiset ovat niin kateellisia toisilleen. Multa löytyy reippaasti ylipainoa enkä tosiaan ole mallinmitoissa, mutta en silti jaksa tuntea kateutta nättejä hakijoita kohtaan.
No ei niitä kysymyksiä ihan pilvin pimein varmasti tarvitse kysellä, eiköhän ihminen ole kiinnostunut jos on hakenut paikkaa ja tullut haastatteluun. "Vaikuttaa muutenkin sellaiselta että hänet voitaisiin ottaa töihin" Mitähän tämä tarkottaa? Että miellyttääkö naama?
Vinkkejä ja mielipiteitä on yhä paljon kuin ihmisiäkin, nämä on henkilökemia-asioita ja pitää olla oma itsensä.
Alkuperäiseen: Itse olen huomannut täsmälleen saman asian. Itse olen pitkä ja hieman harteikas mies, ja usein huomaan jo kätellessä (tai kun tulevat noutamaan aulasta) että joku pistää vastaan/ärsyttää. Tämä pätee vain vanhempien naisten kohdalla, miesten kanssa on aina tultu hyvin toimeen. Pukeutuminen on siisti (puku ja solmio) ja käyttäydyn aina diplomaattisesti ja teitittelenkin. Minusta kannattaa vain olla oma itsensä ja katsoa kenen kanssa natsaa. Nämä pyöreät vanhat rouvat ovat muutenkin olleet sellaisia, että olisin varmasti paikan saatuani hirttäytynyt vessaan tai masentunut :)
Vaikka haastattelu menisikin hyvin niin silti voi olla ettet saa paikkaa. Tämä johtuu siitä, että haastateltavia on usein aika paljon (3-15 itsellä) ja kaikki ovat tässä joukossa työnantajan silmään vähintään ihan hyviä. On siis turha miettiä mitä taas tuli "mokattua", ei välttämättä yhtään mitään.
Onnea matkaan :)
Itse naisena olen myös törmännyt samaan seikkaan työhaastettelussa kuin myös itse työsuhteessa. Se, että lihavien ihmisten on vaikea saada töitä,ei kokemukseni mukaan pidä paikkaansa ainakaan toimistotöissä. Viime työpaikassani se, että olen hoikka ja nuorekas 4-kymppinen ja sain työkavereiltani positiivista palautette pukeutumisestani, oli käsitykseni mukaan myös eräs syy siihen miksi työsuhteeni koeaikana päättyi, kun kuulemma persoonani ei ko. työpaikkaan sopinut. Näin minulle ylilaiha naispomoni kahdenkeskisesti sanoi, vaikka tietysti "virallisesti " olin sopimaton työtehtävään. Tilalleni otettiin sitten kuulemma tukevarakenteinen ja tietotekniikkataidoltaan heikompitasoisempi henkilö, joka ei ole uhkana pomon itsetunnolle.