Olen ollut pari vuotta parisuhteessa ja rielun vuoden avoliitossakin.. Ikää alkaa olla jo sen verran, että olisi kiva että tämä avoliitto olisi (ehkä) pysyvä..
Minä rakastan avopuolisoani, hän on tosi ihana ja leppoisa persoona, mutta ainoastaan kerran olen meidän yhdessä oloaikana kuullut hänen suustaan, että rakastaisi minua. Parisuhteemme on hyvä (alkuhankaluuksien jälkeen), juttelemme paljon ja kumpikin antaa sopivasti vapautta toisilleen (ystävyys?). Tulemme toimeen puolin ja toisin lastemme (kummallakin omat) kanssa, siinäkään ei ongelmaa.. mutta.. Välillä tuntuu, että haluaako hän TODELLA olla kanssani, vai onko hänellä tunne, että no, tässä ollaan ja sillä sipuli ja silti haluaisi jotain muuta?! Kai olen tunteellinen hölmö, että haluaisin tulla huomioiduksi, että hän jotenkin osoittaisi, että olen tärkeä ihminen hänen elämässään..
Minä rakastan avopuolisoani, hän on tosi ihana ja leppoisa persoona, mutta ainoastaan kerran olen meidän yhdessä oloaikana kuullut hänen suustaan, että rakastaisi minua. Parisuhteemme on hyvä (alkuhankaluuksien jälkeen), juttelemme paljon ja kumpikin antaa sopivasti vapautta toisilleen (ystävyys?). Tulemme toimeen puolin ja toisin lastemme (kummallakin omat) kanssa, siinäkään ei ongelmaa.. mutta.. Välillä tuntuu, että haluaako hän TODELLA olla kanssani, vai onko hänellä tunne, että no, tässä ollaan ja sillä sipuli ja silti haluaisi jotain muuta?! Kai olen tunteellinen hölmö, että haluaisin tulla huomioiduksi, että hän jotenkin osoittaisi, että olen tärkeä ihminen hänen elämässään..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Täällä on eletty kohta 23 vuotta ihan taivallisen hyvässä liitossa, eikä ole vielä koskaan sanottu ääneen että "minä rakastan sinua." Eikä olla kyllä hämmästeltykään sitä koskaan yhdessä... : ))
Aina kun herää epäilys ja kysymyksiä, kandee kääntyä rohkeasti sen siipan puoleen, sillä onhan kyse ajattelevasta ja tuntevasta ihmisestä. Täytyyhän teidän olla varmoja toistennekin motiiveista olla parisuhteessa, ei siinä yhdessä olemisessa muuten ole mitään mieltä.
Kuulostaa myös siltä, että kaipaat enemmän huomiota uudelta siipaltasi, mutta et ole ehkä ehtinytkään vielä opettamaan häntä "tavoille" elämisessä nimenomaan sinun kanssasi. Se oppi tapahtuu usein parhaiten esimerkein, sekä tietysti ymmärtämällä sen millaisesta vastapuolesta on kyse, koska toiset meistä ilmaisevat tykkäämisenkin käytännön teoin eikä niinkään romanttisen fyysisin keinoin. Silloinkin on vain opiskeltava yhdessä ymmärtämään niitä eroja, sillä persooniahan tässä ollaan, jokainen.
Palkitsemalla toisen ns. onnistuneet teot kannustaa samalla häntä tekemään samoin toistekin.
Härkää sarvista siis, ja tutustumaan siihen uuten avopuolisoon.