Paniikkihäiriön oireet, kokemuksia?

Käytätkö kofeiinia, se aiheuttaa paniikkihäiriötä, se saa myös suolistohiivan rehottamaan elinvoimaisena ja aiheuttaa turvotuksen tunnetta. Vatsalihasten krampit ja ärtyvä suoli kuuluvat kuvaan mukaan jossain vaiheessa. Sydämentykytykseet ovat myös usein kofeinistien vaivana, itselläni olivat niin kivuliaita, että joskus oli tulla paskat housuihin pelosta.

http://qmies.blogit.fi/

Ensin pitää todeta tuolle ex-kofeinistille, että lakkaa nyt ihmeessä sen kofeiinin syyttämistä joka vaivaan ja asiaan. Itse olen ollut kofeiinittomalla linjalla jo miltei kymmenen vuotta, eikä mikään oireistani ole sen ansiosta hävinnyt (PH,OCD, Masennus), paitsi tarve juoda jotain kofeiinipitoista päivittäin, ettei tulisi päänsärkyä.

No niin, nyt kun tuo on saatu alta pois, niin lähden purkamaan dr.paniikkipillerin viestiä...
Iltaiset sydämentykyksesi ja raajojen puutuminen ovat todennäköisesti osa ahdistuneisuuttasi, johon kuuluvat myös paniikkihäiriökohtaukset. Näin ymmärsin kirjoituksestasi. Paniikkihäiriöstä ja/tai ahdistuneisuushäiriöstä kärsivälle mainitsemasi oireet ovat osa sairautta. Vaikka jokaisesta ahdistuskohtauksesta ei kehittyisikään paniikkihäiriökohtausta, voi se silti kuulua taudinkuvaan. Ahdistus voi olla eri tasoista päivittäin, viikottain, kuukausittain tai vaikka minuuttitasolla, mutta mikäli se kuitenkin on jatkuvaa, vaikkakin aaltoilevaa, niin se on yhtä lailla samaa ahdistusta. Sydämentykytykset ovat hyvin yleisiä tadinkuvalle, kuten myös mainitsemasi raajojen puutuminen ja/tai pistelyn tunne, joka taas johtuu ahdistuksen kiihdyttämästä hengityksestä, joka ilmenee hyperventilaationa ja täten saattaa aiheuttaa mm. huimausta, raajojen pistelyä tai puutumisen tunnetta. Myös tuo mainitsemasi "pala kurkussa" -tunne kuulostaa niin kovin tutulta. Oikeastaan kaikki pienetkin fyysiset oireet saattavat moninkertaistua, kun niitä alkaa mielessään pyörittämään ja niistä ahdistumaan.
Suosittelen hakeutumista ensin vaikka terveyskeskuslääkärille, jolle voit kertoa kaikista sinua vaivanneista oireista, jotta ensin voidaan sulkea kaikki fyysiset sairaudet pois kuvasta (eli teetätät EKG:n ja kaikki tarvittavat labrat ja kokeet varmuuden ja oman mielenrauhasi tähden). Mikäli kokeista ei ilmene mitään fyysistä vikaa, niin sitten psykiatrian polin lekurille ja muut keinot käyttöön. Tsemppiä, voimia ja jaksamista! :O)

Sydämen tykytyksistä sen verran, että ne ovat todennäköisimmin vaarattomia. Itte kävin niiden takia jos jonkinmoisissa testeissä 20-30 vuotiaana kun niitä oli kokoajan. Urheilun jälkeen, nukkumaan mennessä, tai ihan muuten vaan. Päivittäin kumminkin. Tykytystä ja sitten sitä että jää lyönti väliin ja sitten tulee kaksi peräkkäin. Usein kesti minuuttikaupalla. Lääkärit yritti todistella että ovat vaarattomia ja tosi yleisiä nuorilla aikuisilla. Olin kuitenkin jo leikkausjonossakin kun häiriöitä oli niin paljon (kerran olin tuntikaupalla terkkarin päivystyksessä piuhoissa sen takia), mutta ajatus leikkauksestakin tuntui sen verran keljulta etten mennyt. Ja nyt on ollut jo muutaman vuoden ihan ok olo. Välillä pumppu sekoilee, mutta ei pahasti. Kahvin olen kyllä jättänyt pois, kun se oikeasti altistaa minua näille. Ja tietysti ahdistus joka kanssa vaivaa. Mutta tosiaan vaikka ahdistus on jääny, niin sydänvaivat alkaa olla parempaan päin.

Itselläni paniikkikohtaukset ovat selkeästi stressiperäisiä (liittyvät yleensä rahapulaan ja rahallisesti tiukkoihin tilanteisiin; koska paniikkihäiriö on saanut alkunsa sellaisesta) ja paniikkikohtaukset laukeavat nykyään tilanteissa, joita en voi siis itse hallita (kuten linja-auto, istuminen autossa jonkun toisen kyydissä, etenkin pidemmillä matkoilla, lentokonetta enää en oikeastaan edes harkitse, elokuvateatteri, teatteri, konsertti, kaupan pitkä kassajono...jne.). Olen tullut siihen tulokseen, että ajatuksilla on valtava voima tässä taudissa ja ajattelemalla pystyy "ruokkimaan" itse kohtausta... näin ollen kohtauksen oireiden ilmaantuessa, jos sitä rupeaa kovasti pohtimaan, kohtaus pahenee. Sitten yritän ajatella muita asioita ja keskittyä johonkin muuhun... myös asiat jotka aiheuttavat mielihyvää helpottavat tilanteita. Esim. shoppailu; jotain itselle ("palkkio") ja suklaa. Nämä kaikki liittyvät aivojen tuottamaan mielihyvään ja siksi siis helpottavat pääsemään kohtauksesta. Uskon, että paniikkihäiriötä pystyy myös täysin hallitsemaan ja kontrolloimaan, kunhan löytää itselleen sopivan keinon. Itse en halua missään nimessä syödä mitään lääkkeitä, joten "ajatuksen voimalla" mennään. Pitää vain kehitellä "ajatuksia" miten selviytyä eri tilanteista ja miten oppia rentoutumaan. Kun lihakset jännittyvät ja hengitys kiihtyy; kohtaus pahenee, kun taas rauhoittuu, se menee ohi. Sen kanssa voi oppia elämään. Mutta on se kertakaikkiaan ärsyttävä sairaus. Paniikkikohtaus sekoittaa mahani ja se tapahtuu sekunnissa... sitten vaan yritetään kestää, että kerkee vessaan. =)

Paniikkihäiriön pääoireeni ovat: tuskanhiki, maha menee sekaisin ja "pakottava halu päästä pois"

hei olkaa kilttejä ja auttakaa mua ! olin tnää suihkussa ja yht äkkiä sydänalkoi tykyttää nopeaan tahtiin , minua alkoi ahdistaa ja hengitys oli vaikeata, katselin peloissani ympärille ja tuli oksettava olo... minua ei pelota julkiset paikat tai esiintyminen tai mitään vastaavaa mutta olen kokenut muutamia ahdistavia kokemuksia.. voiko kyseessä olla paniikki häiriö?

minulla paniikkihäiriöt alkoivat reilun vuoden ajan kokemieni hurjien kipujen jälkeen. en tarkoita pikkukipuja vaan sellaista kipua joka lähes vie tajuttomaksi, pahimmillaan 3 x päivässä. Kipu johtuu rintarangan luupiikeistä.

Paniikki on mitä pirullisin "seuralainen", sitä alkaa välttää tiettyjä paikkoja ja sittemmin koko ulosmenoa. Parhaan tuloksen olen saanut kun olen tieten tahtoen mennyt paikkaan, missä paniikki tulee. Annoin paniikile nimen MR Paniikki. Sille olen nyrkkejä heiluttanut ja sanonut lukemattomia kertoja, Mr Paniikki sinä et minua nujerra. Menen tietentahtoen niihin paikkoihin joissa paniikki iskee, jäänyt paikalleni Mr Paniikkia kiroten. 2 kk olen nyt näin menetellyt ja sen ote ei enää ole niin vahva kuin alussa.

Yölläkin olen sitä hätistellyt ja sanonut; sinä et minua saa. Olen aikamoisen tyytyväinen tuloksiin.

Lääkehoito on tarpeen, sekä terapia. Minä käyn psykiatrisen sairaanhoitajan luona juttelemassa.

Älä jää paniikkiisi kiinni, uhkaa ja aja sitä pois, anna paniikille joku nimi. Paniikkia jolla on nimi on helpompi ruveta ahdistelemaan pois, älä suostu paniikin hirmuvaltaan. Vältä välttämistä, sitähän tämä on.

Hei!Minulla todettiin paniikkihäiriö n.11v sitten.Yhden kunnon kohtauksen sain ja sitten vain alkoi muuten ahdistamaan,en edes autolla uskaltanut ajaa,saati istua kyydissä.Zoloft merkkistä lääkettä kokeiltiin mutta teki pökkelömäisen olon,kuin olisi jossain aineissa ollut.Sitten vaihdettiin optipar merkkiseen,20mg,tällä annoksella meni seksuaalinen tunto.Vähensin 10mg ja tällä on menty siitä lähtien.Ei ole paniikit juuri vaivanneet.Pari vuotta sitten tuli stressi ja yliväsymys työnohella opiskelujen loputtua ja oli muutakin murhetta,silloin iski oikein kunnon ahdistus ja kävin ylikierroksilla.Oli univaikeuksia ym.Menin käymään psykiatrin puheilla kun ei tilanne helpottanut,nostettiin taas annos 20mg ja sain myös xanor merkkisen lääkkeen jolla sainkin sitten tilanteen normalisoitua.Lääkkeen puolitin taas kun olo parani.Hyvin on mennyt ja nostan lääkeannosta aina silloin kun tuntuu että taas ahdistus iskee.Nyt on ollut taas se tilanne kun tuli juhlittua kahtena iltana ja vatsa meni huonoon kuntoon.No,se ja krapula tietenkin aiheutti sydämmen tykytystä jonka takia kävin lääkärissä.No,tästähän se sitten alkoi taas se itsensä tarkkailu,eli kun esim.laitan pötkölleen niin alan kuuuntelemaan sykettä....No,ei muuta kuin taas annosta isommaksi että pääsis yli tästä.Tällä tarinallani halusin kertoa,että kannattaa oikeasti hakea apua jos siltä tuntuu ja jos se lääkkeestä löytyy niin ei siinä mitään pahaa ole jos se kerran elämänlaatua parantaa.Itse olen aika lääkevastainen ollut aina mutta onneksi olen tuolla minimi annoksella tullut toimeen.Joskus vois harkita lopettamistakin....rauhottaviakin minulla on mutta niitä en juuri tarvi,koska jo ajatus,että niitä on mukana poistaa paniikin.Tsemppiä vaan kaikille asian kans painiville!

Minua vaivaa myös helv tulokset paniikkikohtaukset. Kohtaukset alkoivat stressaavan elämäntilanteiden jälkeen, kuten asuntomurto, läheiseni yritettiin tappaa, menetin lapsen, kaverini menehtyi ja opiskelut jäi kesken. Jaksaminen oli äärirajoilla ja olin useista tapahtumista niin shokissa että tärisin, olin surun murtama. Ikävää on se, että vaikka traumat sain psyyk selvitettyä ja hyväksyttyä,niin keho silti reagoi stressiin ja taistele-pakene tilanteisiin rankasti jonka seurauksena oli loppuunpalaminen. Vaikka tapahtumista oli selvitty niin kohtaukset alkoivat jälkiviiveellä. Minulla kohtaukset tulevat usein bussissa tai kauppojen tai pankin jonoissa, joskus ihan kotonakin tv:tä katsellessa. Tällöin kuuloaistini lukioihin, tuntuu kuin ei olisi läsnä tässä maailmassa. Ahdistus, kuumeinen olo, pyörtymisen tunne, sydämen epärytmiset tykytykset, sekoamisen pelko ja kauhu valtaavat tunnetilan. On turhauttavaa että vaikka tiedostaa ettei kohtaukseen kuole, niin tuntemukset ovat silti 100% aitoja ja alkuun luumuilun kohtauksia sydänkohtaukseen tai muuhun vakavaan sairauteen johtaviksi. Elämä on hankaloitunut päivittäiseen kohtauksien takia, koska enää ei uskalla lähteä ulos vaikka olen aina ollut ulospäinsuuntautunut,sosiaalinenja rohkea. Paniikki syö ihmistä sisältä, toivottavasti elämä helpottuu. Lääkkeitä en haluaisi napsia mutta ei ole enää muita vaihtoehtoja.. Mitkä asiat teillä ovat lieventäneet oireilua, lääkkeiden lisäksi? Jätin kofeiinin pois ruokavaliosta ja kohtauksia ei ole ollut 3 päivään, ennen niitä oli useita kertoja joka ikinen päivä. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

"Keuhkoveritulpan oireet: Osa potilaista tuntee pistävää kipua rinnan alueella sisäänhengityksen aikana. Melko yleinen oire on yhtäkkisesti alkanut yskänpuuska, ja joskus suuhun nousseissa ysköksissä on verta.

Oireiden voimakkuus vaihtelee suuresti. Suuri keuhkoveritulppa voi johtaa vaikeaan kohtaukseen, jossa tajunta häiriintyy ja voi esiintyä jopa kouristuksia. Jos laskimotukos "syöttää" pieniä veritulppia pitempään, päivien kuluessa ilmaantuu lisääntyvää hengenahdistusta."

Osa on samankailtaisia oireita, mutta en usko, että kyseessä oli kohdallani tuo embolia. Koska yskinyt en ole, verta ei ole tullut. Luulen että lentokoneen valtavat liike-energian voimat ja muut fysikaaliset pahensivat paniikkikohtauksen kokemusta, kun aistit olivat yliherkkinä tai vääristyneinä niin normaalisti ei kiinnitä huomiota energiakenttiin, tai mitä ne ovatkaan. En sitten tiedä...
Paniikkikohtaukseen kuuluu tajunnantason muutokset ja jopa aistiharhat. Näitä kohtauksia mulla ehti olla jotain 50 ennen kuin sain paniikkihäiriödaignoosin ja lääkkeeksi tarvittaessa xanor. Oireet lievittyneet / lähes kokonaan kadonneet 3 viikoksi, vaikka xanoreita olen syönyt max 1kpl / per viikko. (syön vain tarpeen tullessa 1/4 tabletin, koska en halua lääkkeitä turhaan napsia enkä itseäni niihin koukuttaa). Tämä on auttanut ja elämä on alkanut normalisoitumaan kun työstää asennetta ja psyykkaa itseään paniikkihäiriön myötä. lääkkeestä on ollut valtava apu sietää kohtauksia, kun niistä ei enää välitä ja osaa hyväksyä ja sietää ne.

:P

Minulla on em. oireet ainakin osaksi. Johtuu kait verensokerin laskusta. Eli kun veren sokeri on (kait?) alhaalla niin syödessäni saan outoja oireita jotka viittaavat paniikkihäiriöön ilman pelkotilaa. Sydän tykyttää mahdottomasti, henki ei kulje kunnolla, otsalta hiki virtaa norona, joka paikka kipeänä kuin olis saanut selkään ja lisäksi kaamea rapula, paremmin en osaa kuvata! Kestää puolesta tunnista tuntiin ja loppuillan vähän "huono olo"! Lisäksi minulla on nukahtamisongelmia ja tinnitystä.
Onko muilla vastaavia oireita?

Tuo sydämentykytys on ihan hirveä oire, mulle on vasta äskettäin tullut se mukaan kuvioihin... Sen seurana sitten huimaus ja kuvotus.. Usein iltaisin jos jään kuuntelemaan sykettä niin se lähtee varmasti kiihtymään ja aloittaa paniikkikohtauksen. Mulle auttanut hengitysharjoitukset ja keskittymisharjoitukset kuten rauhassa hengitys ja käsien nyrkkiin puristaminen vuorotellen. Se jotenkin laukaisee jotain aivoista eikä päästä paniikkia valloilleen niin helposti.

Huohoa verenkiertoa eikä mitään paniikkia.

Mulla tulee paniikkikohtaus, kun luen jonkun järkyttävän jutun kuten: "Suomeen leviämässä epidemia."
Ekaksi menen shokkiin, jäädyn paikalleen ja ajatus ei kierrä. Sitten kädet ja jalat rupeavat sinertämään. Sen jälkeen syke nousee jopa 180:neen. Sitä kestää tunteja, hikoilen, kouristelen, vapisen, tuntuu kuin kuolisin.

Ja olen siis 13 vuotias poika. :)

"Mulle auttanut hengitysharjoitukset ja keskittymisharjoitukset kuten rauhassa hengitys ja käsien nyrkkiin puristaminen vuorotellen. Se jotenkin laukaisee jotain aivoista eikä päästä paniikkia valloilleen niin helposti."

Kyse on siitä että keskität ajatuksesi johonkin asiaan ja jätät ne ajatukset pois mitkä saattavat johtaa kohtaukseen.

Tässä ketjussa on jokunen joka on löytänyt apua lääkkeistä, mutta mielestäni ne ovat vain väliaikainen ratkaisu, eli sitä pysyvää muutosta tulisi hakea muuttamalla niitä ajatusmalleja ja mekanismeja jotka saattavat aiheuttaa sen paniikkikohtauksen. Toki lääkkeet usein tukevat hyvin tätä prosessia.

Vaikka paniikkihäiriössä päälimmäisenä ovat fyysiset "oireet" ja tuntemukset niin se pohjautuu täysin ajatusmalleihin ja pelkoihin. Vaikka ette itse tiedosta sitä pelkoa ja niitä ajatuksia mitkä saattavat synnyttää kohtauksen niin ne ovat siellä taustalla. Lääkkeet siksi eivät välttämättä auta pysyvästi. Ne useinkin lievittävät niitä oireita, ei syitä.

Paniikkihäiriö on vähän kun opittu tapa, se voi lähteä pienestä ja sitä voimistaa entisestään ne käytösmallit ja ajatusmallit. Pelko siitä että ne fyysiset tuntemukset ovat jotain vakavaa saa aikaan stressin joka taas ruokkii entisestään paniikkihäiriötä. Voi myös tuntea stressiä itse kohtausta kohtaan joka itsessään voi johtaa siihen kohtaukseen. Eli kun ihminen stressaa niitä oireita, kohtausta, hän tiedostamattaan ruokkii ja pahentaa omaa paniikkihäiriötä. Näihin kuuluu käsittelemättömät traumat ja tapahtumat mitkä ovat voinneet alun alkaen laukaista koko paniikkihäiriön.

Erillaiset keskittymis harjoitukset ja ajatustapojen muuttaminen auttaa lievittämään paniikkihäiriötä, joskus näihin tarvitsee apua toiselta ihmiseltä. Tarvitsee mahdollisesti toisen ihmisen antamaan ideoita ja näkemyksiä miten voisi toimia eri tavalla, tai tuoreen näkökannan siihen miten voisi muuttaa omaa näkemystään asioista.

Kaikki eivät kuitenkaan ole samallaisia ja paniikkihäiriöitä on eri asteisia. Eli välttämättä samat asiat eivät toimi kaikilla. Pitää muistaa kuitenkin että se parantuminen ja halu siihen lähtee itsestään.

Mutta miten syöminen (liian pitkä ateriaväli?) voi laukaista "paniikkikohtauksen" tai ainakin samanlaiset oireet?

Minulla ollut kyseinen sairaus jo 7-8 vuotta ja vasta muutamien eri lääkkeiden kokeilulla saatiin sopivaksi optibar 20mg×2/per päivä. Alkuun oli ongelmia viivästyneen siemensyöksyn kanssa kun parin tunnin seksin jälkeenkään ei irronnut. Nyt normalisoitunut ja olen pitänyt kyseisen annoksen samana. Raajojen pistelyä on silloin tällöin iltaisin nukkumaan mentäessä, ja tykytystä mutta siihenkinon jo pikkuhiljaa tottunut. Tinnitystä on toisinaan mutta ei kauaa. 5mg diabam on määrätty kohtauksiin tarvittaessa. Tosin niitäkään ei ole mennyt kuin 1-2 puolessa vuodessa. Ärsyttävintä on kun pitäisi mennä nukkumaan jos kohtaus tulee. Kuoleman pelkoa ettei herääkkään tai että herää kun ottaa pumpusta vaikka jälkimmäistä ei ole tapahtunut kuin ajatustasolla. Hyvin voin olla töissä sekä olen ulospäinsuuntautunut ja esiintymishaluinen. Olen kuullut myös lääkärien sanovan että monesti tämä paniikkihäiriö on myös periytyvä. Isällä ja äidillä on molemmilla mutta koskaan se ei kuulemma ole ns. Samanlainen. Tänään jouduin ottamaan diabamin pitkästä aikaa tässä illalla. Vielä lisätäkseni noihin oireisiin on lihasten jännittäminen,hermostuneisuus sekä läheisyyden halu mutta silti halu olla yksin ja koittaa rauhoittua. Taidan myös itse koittaa tuota kahvin lopettamista vaikka en kyllä sitä paria kuppia päivässä enempää otakkaan. Huh.... nyt lääke vaikuttaa ja olen vähän piupau :-)
joskus myös kokenut kohtauksen joka kesti parikin tuntia ja SE oli niin kova koetus keholle että oli pakko päästä nukkumaan. Mehut siis lähti toden teolla. Normaalisti kestää noin 2sec-10min/max
Ei auta kuin elää asian kanssa ja voin kertoa että jokainen on yksilö ja oppii varmasti kontrolloimaan sairauttaan josain vaiheessa.

Joogaa, hengitysharj ja venyttely rentouttaa.

Miten teet tuon jos paha paniikkikohtaus yllättää?

Heh ei kai sitä koko ajan joogata. Opamox /oxamin auttaa kohtaukseen.

Mitä myrkkyjä nuo on?
Jos mömmön ottaa niin meneekö kohtaus heti ohi?

Ne ovat rauhoittavia lääkkeitä. Juttele lääkärin kanssa asiasta tarkemmin.

En tarvitse rauhoitusta, lääkärit ymmällään syystä, liittyy jotenkin syömiseen/syömättä olemiseen eli pitkään ateriaväliin. Veren sokeri OK, myös pitkäaikainen verikokeiden mukaan. Oireet ovat kuin paniikkikohtauksessa, mutta paniikki ja pelko puuttuvat. Stressihormoni voi aiheuttaa tuon tai jokin muu hormoni, mutta mikä? Yksi vaihtoehto valtimotukos, mutta liikkuminen ei aiheuta ongelmia, ei edes marjametsällä "ravaaminen". Olen tosin keskittymistä vaativassa työssä ja joskus stressaavassa kun on kiire.

Stressihormonit/ahdistus/paniikki kulkevat käsi kädessä. Pitkäaikainen stressi aiheuttaa ahdistuksen/paniikin jolloin tulee mitä ihmeellisempi fyysisiä oireita.

Kortisolia (stressihormoni) ja/tai adrenaliinia ("paniikkihormoni" tavallaan) minäkin olen epäillyt mutta kokeissa ei ole löytynyt, tosin kokeita ei ole otettu kohtauksen aikana. On satunnaisesti fyysisiä oireita (samoja kuin paniikkikohtauksessa) ja ne tulevat syönnin aikana tai heti sen jälkeen, oireet lieviä, pahoja tai siltä väliltä. Ahdistuksesta tai paniikista en kärsi tai siis en ole ahdistunut tai paniikkinen, stressiä on joskus ollut kuten useilla ihmisillä kun on liikaa työkiireitä. Nukahtamishäiriöistä kylläkin kärsin jonkin verran kun kaiken maailman asiat pyörii mielessä, joskus myös työasiat.

Käykääpäs lukemassa mun blogia jos saatte siitä jotain itsellenne :)

http://paniikkihairio.blogspot.fi/

Ite oon kohta 15 ja tulee paniikkikohtauksia ihan päivittäin tuntuu että kuristaa tai että happi loppuu sydän tykyttää huimaa oksettaa on epätodellinen olo ja pelkään kuolevani eli on noi sun ihan normaaleja

Homeopatia auttaa tosi hyvin.

Kokemusta on 15 vuoden ajalta. Ennen lääkitystä oli todella vaikea käydä kaupassa.
Vapina ,hikoilu ,sanojen takertelu,paniikintunne, ovat tuttuja. Propral on auttanut näihin vapinoihin,punastumiseen ja hikoiluun. Ja sitten its paniikkihäiriöön ei tepsi ,kuin xsanor 1mg päivässä propral näillä on voinut jatkaa tyyöntekoa ja normaali elämää. kerran yksi lääkäri lopetti keralla ja jouduin teholle, mutta sain eri lääkäriltä uudet lääkkeet. Tämä paniikki,ahdistuneisuushäiriö ja kahhvikuppineuroosi ovat , niin pahoja , että lääkitystä ei voida lopettaa. Diagnoosi ,erittäin vaikea paniikkih ym. häiriö.

Jatkoa edelliseen, minua raivostuttavat ne jotka käyttävät lääkkeitä viihdetarkoituksiin ja pilaavat monen niitä todella tarvitsevienkin maineen ja niitä on yhä vaikeampi saada

Pala köyttä auttaa kummasti.

Paniikkihäiriö todettu. Lääkitys aloitettu.
Ihmettelen vain kun minulla ei syke nouse tai sydän mitenkään hakkaa. Kaikki sanoo että se on oire mikä kuuluu siihen...
Pahimmat oireet on hikoilu, vapinan tunne,
Heikotus, huimaus, todellisuuden katoaminen,
Rinnan tuntemukset (sydänkohtaus fiilis)
Lievät puutumiset...
Kamala pelko on että sydämessä jotain vikaa.
Ja se pelko on kamalaa ja aitoa....