Tämä nykyfilosofi E e r o O j a n e n tähdentää viime vuosisadan jääneen siihen mihin Wittgenstein jäi.Mistä ei voi puhua , siitä on vaiettava. Ylitajunta käsittelee asioita kuten hyvyys, totuus ja kauneus.
Hän tuo meille alitajunnan vastakohtana ylitajunnan, joka ei suinkaan ole sama kuin yliminä. Hän tähdentää, että vain henkisten kykyjensä, hengen todellisuuden kautta ihminen pystyy tietämään, että hän on biologinen ja aineellinen olento, joka liittyy elämän, materian ja energian käsitteen kautta kokonaisuuden kenttään.
Jos esimerkiksi moraalin tosiasioista ei voi puhua tietellisesti, se ei ole moraalin vika , vaan tieteen puutteellisuutta.
e ei merkitse ongelmien tai pahan kiertämistä. Vain totuuden kautta voi ymmärtää kuinka paljon maailmassa on epätotta, huijausta ja petosta.
Ihmisellä on kuitenkin itsepintainen , jatkuva pyrkimys hyvään.
Ylitajunta , tai sen tavoittaminen, voidaan ajatella myös eräänlaisena huippukokemuksena, jossa ihminen hetkellisesti koskettaa jotakin, ja saavuttaa sellaista, joka on kyllä pysyvästi olemassa, mutta normaalin kokemuksemme ulkopuolella.
Ikuisuus koskettaa aikaa ja antaa uuden kokemuksen ajallisuudesta, varmuudesta ja turvallisuudesta, sillä ikuisuus on y h t ä t o s i k u i n a j a l l i s u u s , ja ajan katoavaisuus tai muuttuvaisuus voi olla olemassa vain sen kautta, että on myös ikuisuus ja muuttumattomuus.
Tuo kokemus häviää taas aikanaan, se on hetkellinen, ja juuri siksi äärimmäisen objektiivinen ja tosi.
Tässä hieman filosofi Eero Ojasen ajatuksia kirjassaan Hyvyyden filosofia jossa hän kertoo valituksen ajan ranskalaisen matemaatikon esitellessä maailmanmalliaan Napoleonille, tämä kysyi piruuttaan mihin Jumala tässä mallissa sijoittuu, johon tiedemies ylpeänä: Emme tarvitse enää sellaista hypoteesiä.
Nyt on parempi kysyä, mihin ihmeeseen tiedollinen ajattelu enää tarvitsee sellaista hypoteesia, että Jumalaa tai uskonnon tarjoamaa todellisuuden aluetta ei ole olemassa.
Wittgensteinistä eteenpäin....
21
151
Vastaukset
- Arkinen minä
Ihmisellä on kuitenkin itsepintainen , jatkuva pyrkimys hyvään.. tämä pistää ajattelemaan.
Mikä on se ryhmä joka kerta kerran jälkeen rikostelee ja rötöstelee?
Ei voida yleistää edes tässä asiassa, aina on filosofiassakin ne aukot joista näkyy vihreämpi ruoho, niitä vain ei oteta esiin, se sotkisi.- pilvi*
niitä ole olemassa, ihminen vain pyrkii torjumaan aktiivisesti, että löytyy myös pyrkimys hyvään totuuteen ja kauneuteen....harvoin filosofiassa pohditaan hyvyyden olemusta !
- 13+7
pilvi* kirjoitti:
niitä ole olemassa, ihminen vain pyrkii torjumaan aktiivisesti, että löytyy myös pyrkimys hyvään totuuteen ja kauneuteen....harvoin filosofiassa pohditaan hyvyyden olemusta !
http://www.teosofia.net/filosofia/ojanen_hyvyys.htm
löysin,tässä vähän avarammin juttua - pilvi*
13+7 kirjoitti:
http://www.teosofia.net/filosofia/ojanen_hyvyys.htm
löysin,tässä vähän avarammin juttuaOn vaan niin mahdotonta supistaa olennainen noin pieneen otokseen. Tuossa otteessaan Ojanen pohtii miksi totuus on niin tärkeä ihmiselle.
Se on, ilman minkäänlaista filosofian tuntemusta on ihminen sen kautta hahmottanut olemassaolonsa.
Samoin käsitteet hyvyys ja kauneus, vaikkakin ovat laajoja käsitteitä, me vain tiedämme mikä on hyvyyttä, jos syvennymme ajattelemaan.
Minulle on Ojasen ajatusmaailma antanut vastakaikua, ollut rakentavaa, kun verrataan esim. Esa Saarisen yksilön hyvinvointiin ja menestykseen pohjautuvaan filosofian luentoihen, jotka jättivät aika kylmäksi.
Tänä päivänä on paljon kuppikuntia filosofiassa, jotka puivat edelleen menneiden filosofien ajatuksia, tämä nyt sattui olemaan uusia aspekteja tuova ajattelija. Ikuisiahan nuo uskoon liittyvät ajatukset ovat, harvemmin vain joku niitä tuo esille.
- Ramoona*
Toivottavasti et Pilvi pahastu, kun mainitsen toisen, arkisemmalla tasolla ja käytännöllisesti kitteydestä ja hyvyydestä kirjoittaneen, ruotsalaisen syöpälääkäri Stefan Einhornin. Kiltteys yhdistetään usein naiiviuteen ja tyhmyyteen, alistumiseen. Hänen kirjansa "Aidosti kiltti" tuo uudella tavalla esiin vanhan, tavallaan itsestänselvyyden kiltteyden merkityksestä yhteisön selviytymisen kannalta, mutta myös yksilön menestykseen johtavana tienä. Mitä menestys itsekullekin sitten merkitsee, korkeita virkoja vai tyytyväisyyttä vähään, hyvä ihminen joka tapauksessa saavuttaa rauhan itsensä ja ympäristönsä suhteen. Kiltteys kannattaa.
Ihmisen pitää olla ensin kiltti itselleen, olla siinä mielessä itsekäs, eikä tämä tarkoita toisten kynnysmatoksi alentumista. Hän käyttää nimityksiä sydämen hyvyys ja eettinen älykkyys. Vaikka hyvän teon motiivina on hyvän vaikutuksen tekeminen, sekin on hänen mielestään hyväksyttävää.
Englantilainen kirjailija ja filosofi Aldous Huxley sanoi elämänsä loppupuolella: "On hiukan noloa, että sen jälkeen kun on omistanut koko elämänsä ihmisyyden ongelmalle, käsittää loppuvaiheessa, että ei voi antaa muuta elämänohjetta kuin 'yrittäkää olla vähän kiltimpiä."- pilvi*
Päinvastoin, kyllä noiden ajattelijoiden esimerkit liittyvät juuri hyvyyden filosofiaan. Huxleyn sanoma sai ihan hellän hymyn aikaan ! Tuon aineellisuuden ja materialismin vastakohtana, on niin tarpeellista tuoda esiin
arvoja, jotka tiedämme olevan ihmisen "sisäiselle" kasvulle välttämättömiä.
Tänä päivänä on ohjelmia onnellisuuden tavoittelusta, joissa julkkikset psykologin avulla vapauttavat itsessään olevia estoja/harhakäsityksiä.
On helppo olla kiltti, kun on hyvä olla, Leinon sanoin: " Ken kerran itse on onnellinen, hän tahtois onnehen jokaisen "! - osallistuja myös
pilvi* kirjoitti:
Päinvastoin, kyllä noiden ajattelijoiden esimerkit liittyvät juuri hyvyyden filosofiaan. Huxleyn sanoma sai ihan hellän hymyn aikaan ! Tuon aineellisuuden ja materialismin vastakohtana, on niin tarpeellista tuoda esiin
arvoja, jotka tiedämme olevan ihmisen "sisäiselle" kasvulle välttämättömiä.
Tänä päivänä on ohjelmia onnellisuuden tavoittelusta, joissa julkkikset psykologin avulla vapauttavat itsessään olevia estoja/harhakäsityksiä.
On helppo olla kiltti, kun on hyvä olla, Leinon sanoin: " Ken kerran itse on onnellinen, hän tahtois onnehen jokaisen "!jonka Ruuneperi toi palstalle, pitkään jatkuneen riitelyn ja eripuran jälkeen. Kuinka riemulla siihen osallistuimme, kaikki antoivat parastaan, ja hetken vallitsi todellinen hyvyys ja kauneus!
Kuinka kiitollisina otimme sen vastaan, hyvää tekevänä ja eheyttävänä. - oonairmali
osallistuja myös kirjoitti:
jonka Ruuneperi toi palstalle, pitkään jatkuneen riitelyn ja eripuran jälkeen. Kuinka riemulla siihen osallistuimme, kaikki antoivat parastaan, ja hetken vallitsi todellinen hyvyys ja kauneus!
Kuinka kiitollisina otimme sen vastaan, hyvää tekevänä ja eheyttävänä.Ja.-.-. ja tähän on tultu, taas listataan kirjoittajia.
ne ovat vain lätinää, kun joku rekattu aloittaa, pyristellään ja puristellaan nyrkkejä, huu haa ja höpö höpö!! - osallistuja myös
oonairmali kirjoitti:
Ja.-.-. ja tähän on tultu, taas listataan kirjoittajia.
ne ovat vain lätinää, kun joku rekattu aloittaa, pyristellään ja puristellaan nyrkkejä, huu haa ja höpö höpö!!saat nähdä, että kannattaa.
- oonairmali
osallistuja myös kirjoitti:
saat nähdä, että kannattaa.
joo ei mitään väliä kunhan se on se Ruunaperä
- lukija*
oonairmali kirjoitti:
joo ei mitään väliä kunhan se on se Ruunaperä
jos Ruuneperi on tehnyt hyviäkin aloituksia, eikö se palstan kannalta ole hyvä asia?
- minä mies
lukija* kirjoitti:
jos Ruuneperi on tehnyt hyviäkin aloituksia, eikö se palstan kannalta ole hyvä asia?
minkäs tähden sinä näitä syntyjä syviä mietit? Kun olen ymmärtänyt sinun olevan hyvässä taloudellisessa asemassakin , niin etkös voisi vain nauttia elämästäsi, kun se ei voi niin kovin pikään jatkua,,,vaikka sitähän on vaikea ennustaa.
Vai luonteesta se kai on kiinni. Hyvää jatkoa nyt kuiteskin.
ja tavallaan en. Ymmärrän siksi,että mietit näitä "elämän peruskysymyksiä" vasta nyt.kun sinulla ei ole ollut aikaa aikaisemmin.Mutta ymmärrä en,miksi olet tämän "purkautumisesi" näin myöhäiseen jättänyt. No,vastaus jälkimmäiseen tulikin tavallaan edellisessä.
Toki kunnioitan pyrkimyksiäsi päästä selville totuuksista.Mutta sinnikkäästi jankutan,etten sittenkään ymmärrä.Minusta kun tuntuu monesti,että olet kuin Ruususen unesta herännyt prinsessa,joka ihmettelee; maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...
Muista,etten ilkeile, ihmettelen vaan purkautumistesi tulvaa.
Haluat nähdä maailman vain kauneuden ja hyvyyden silmin,kukas sinulta sitä kieltämään voisikaan.
Ehkäpä sellainenen elämänkatsomus onkin helpompaa kuin raadollisen intohimoisen rationalistinen-kin.
Itse nähnen.en sano näen, maailman sellaisena,että kaikki kuuluu kaikkeen,en paneudu vain kauneuden,hyvyyden,inhimillisyyden ihannoimiseen.
Kyllähän Wittgenstein aikoinaan lukiessani olikin mielenkiintoinen filosofi,ja Georg Henrik von Wrightin elämänkerroissa tulevat Wrightin ja Wittgensteinin ystävyyssuhteet,heidänkin elämänsä inhimilliset piirteet esille. Wittgensteinilla oli itsellään vaikeita elämäntilanteita jne. Lukemisistani on varmaan aikaa erinäiset kymmenet vuodet jo enkä tunne mitään tarvetta ruveta miettimään ja selailemaan niitä uudelleen.
Romantikko en missään nimessä ole, enkä varmasti fantastinen realisti, (viittaan vaikkapa esim Kalervo Palsaan,huh),mutta mielelläni idealistina säilyisin loppuuni saakka.on paljoltikin moniselitteinen.En niinkään käsitä sitä hyvyyteen pyrkimiseen,mitä sekin sitten sanana merkinnee,vaan inhimillisyys on ihmisenä elämistä kaikkine raadollisuuksineen, "puutteineen."
"Hyvyys" ja "kauneus" hyvinkin subjektiivisia käsitteitä.- pilvi*
in myöhään näitä syntyjä syviä?--- Hm, enpä taida olla ainoa, kautta aikojen näitä on pohdittu ja tullaan pohtimaan.
Tosi on, niinkuin Susmorsian tuossa mainitsee, minun kovin myöhään jättäneen nämä kypsyttelyni, niin,-- ehkä me kypsymme eri aikoina. Viis- kuuskymppisenä käytin 6v. elämästäni itseopiskeluun, silloin vasta ehdin todella.
Nyt on paras aika meneillään oman itseni kannalta. Saan luotaa tarjonnasta mitä mielin, antaa aivoilleni ja sielulleni mietittävää. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän näyn tarvitsevan "hengen ravintoa".
Pahin herkkähipiäisyys on onneksi jo kadonnut, onhan elämän realiteetit tässä iässä jo tutut. Mutta elämän kauneutta en voi kieltää, ihmisenkin vajavuudessaan ja pyrkimyksissään,-- kaipuussaan.
Kalervo Palsaan viitatessasi,ymmärrän mitä tarkoitat, se tie on destruktiivinen-- tuhoon vievä.Ja jättää niin etovaa jälkeä:D Hyi helkkari Hieronymus Bocsh, Palsan esikuva, en yhtään pidä tuon alank
omaalaisen kuvakielestä. herkuttelee kaikenlaisilla hirveyksillä ja luonnottomuuksilla. Viimeisellä tuomiolla.
Ihanteet säilyttäen--- sunnuntai-aamun terveisin! pilvi* kirjoitti:
in myöhään näitä syntyjä syviä?--- Hm, enpä taida olla ainoa, kautta aikojen näitä on pohdittu ja tullaan pohtimaan.
Tosi on, niinkuin Susmorsian tuossa mainitsee, minun kovin myöhään jättäneen nämä kypsyttelyni, niin,-- ehkä me kypsymme eri aikoina. Viis- kuuskymppisenä käytin 6v. elämästäni itseopiskeluun, silloin vasta ehdin todella.
Nyt on paras aika meneillään oman itseni kannalta. Saan luotaa tarjonnasta mitä mielin, antaa aivoilleni ja sielulleni mietittävää. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän näyn tarvitsevan "hengen ravintoa".
Pahin herkkähipiäisyys on onneksi jo kadonnut, onhan elämän realiteetit tässä iässä jo tutut. Mutta elämän kauneutta en voi kieltää, ihmisenkin vajavuudessaan ja pyrkimyksissään,-- kaipuussaan.
Kalervo Palsaan viitatessasi,ymmärrän mitä tarkoitat, se tie on destruktiivinen-- tuhoon vievä.Ja jättää niin etovaa jälkeä:D Hyi helkkari Hieronymus Bocsh, Palsan esikuva, en yhtään pidä tuon alank
omaalaisen kuvakielestä. herkuttelee kaikenlaisilla hirveyksillä ja luonnottomuuksilla. Viimeisellä tuomiolla.
Ihanteet säilyttäen--- sunnuntai-aamun terveisin!Myönnän että filosofian ymmärrykseni on enempi Konsta Pylkkäsen, Juutas Käkriäisen ja Ryysyrannan Joosepin elämän arvoitusten tasolla. Siinä lähtökohtani.
Minusta "korkeampi" filosofia on turhanlaista ajausten pyörittelyä suurelta osin, skolastiikkaa. Tulee mieleen sanonta;" jouduin kirjoittamaan pitkän, koska ei ollut aikaa lyhyeen.
Hyvään pyrkimisestä tai näyttelystä siihen. Monet uskonsodat, pakkokäännyttämiset, on ainakin verhottu hyvään pyrkimiseen. Kenen hyvään ja millä uhreilla? Eri kulttuurit määrittelevät "hyvänsä" eri tavalla ja eri asioihin. Islam on ristiriidassa toisten kanssa hyvin monissa inhimillisissä kysymyksissä. Kenen " hyvä"on paras? Mitä ja ketä pitää sietää ja mihin pistetään rajat? Lisäksi; melkein aina on "hyvälläkin" keinottelijat.
Kun toimiva ja tuottava tehdas suljetaan, selityksillä että se on kaikkien parhaaksi. Onko se todella niille sadoille työtekijöille sitä, jotka ovat velkarahalla elämisensä perustaneet jopa yhtiön kannustamana ja koettaneet kaiken aikaa tehdä parhaansa. Kenen hyvä siinä toteutuu? Myöskö kortistoon joutuvien?
Kollektiivista "hyvyyttä" tavoittelevat etujärjestöt. Hyvään pyrkimisen lähtökohdat ovat ristiriitaiset. Kenen tahto siinä toteutuu? Löytyy yhteinen hyvä hyvässä sovussa? Ei ainakaan helpolla. Esim. ammattiliitot > työnajajaliitot, edustavat tietysti eri etupiirejä : pari, kolme miljoonaa työntekijää vastaan muutama tuhat työnantajaa. Onhan siinä hyvään pyrkimisesä työntekijätkin jotain aikaan saaneet. Ja huonoina aikoina "selkäänsä."
Tiedän että poikkean aiheesta. Perustelin sen alussa. Minusta filosofointikin pitää sitoa ihan arkiseen elämään. Muutoin se jää tietätämyksellä snoppailuksi, ehkä kolikon heittämiseksi kerjäläisen hattuun, jolla rauhoittaa omaatuntoaan. Koska fiolosofia on käsitteenäkin laaja, luen sitä mieluummin kaunokirjallisesti "höystettynä" Osattiinhan sitä vanhaan aikaankin, esim.Guy de Maupassant, novelli "Ravapallo", vuodelta 1880.- yxinkertainen
ynnämuu kirjoitti:
Myönnän että filosofian ymmärrykseni on enempi Konsta Pylkkäsen, Juutas Käkriäisen ja Ryysyrannan Joosepin elämän arvoitusten tasolla. Siinä lähtökohtani.
Minusta "korkeampi" filosofia on turhanlaista ajausten pyörittelyä suurelta osin, skolastiikkaa. Tulee mieleen sanonta;" jouduin kirjoittamaan pitkän, koska ei ollut aikaa lyhyeen.
Hyvään pyrkimisestä tai näyttelystä siihen. Monet uskonsodat, pakkokäännyttämiset, on ainakin verhottu hyvään pyrkimiseen. Kenen hyvään ja millä uhreilla? Eri kulttuurit määrittelevät "hyvänsä" eri tavalla ja eri asioihin. Islam on ristiriidassa toisten kanssa hyvin monissa inhimillisissä kysymyksissä. Kenen " hyvä"on paras? Mitä ja ketä pitää sietää ja mihin pistetään rajat? Lisäksi; melkein aina on "hyvälläkin" keinottelijat.
Kun toimiva ja tuottava tehdas suljetaan, selityksillä että se on kaikkien parhaaksi. Onko se todella niille sadoille työtekijöille sitä, jotka ovat velkarahalla elämisensä perustaneet jopa yhtiön kannustamana ja koettaneet kaiken aikaa tehdä parhaansa. Kenen hyvä siinä toteutuu? Myöskö kortistoon joutuvien?
Kollektiivista "hyvyyttä" tavoittelevat etujärjestöt. Hyvään pyrkimisen lähtökohdat ovat ristiriitaiset. Kenen tahto siinä toteutuu? Löytyy yhteinen hyvä hyvässä sovussa? Ei ainakaan helpolla. Esim. ammattiliitot > työnajajaliitot, edustavat tietysti eri etupiirejä : pari, kolme miljoonaa työntekijää vastaan muutama tuhat työnantajaa. Onhan siinä hyvään pyrkimisesä työntekijätkin jotain aikaan saaneet. Ja huonoina aikoina "selkäänsä."
Tiedän että poikkean aiheesta. Perustelin sen alussa. Minusta filosofointikin pitää sitoa ihan arkiseen elämään. Muutoin se jää tietätämyksellä snoppailuksi, ehkä kolikon heittämiseksi kerjäläisen hattuun, jolla rauhoittaa omaatuntoaan. Koska fiolosofia on käsitteenäkin laaja, luen sitä mieluummin kaunokirjallisesti "höystettynä" Osattiinhan sitä vanhaan aikaankin, esim.Guy de Maupassant, novelli "Ravapallo", vuodelta 1880.tuon ihan lyhyesti sanoa, että yhden hyvä on toisen huono.
Hyvät hyssykät, pitääkö yrittää kaikesta tehdä muka niin hienoa ja hörsöttää perustotuudet näennäisviisauksilla ! - pilvi*
ynnämuu kirjoitti:
Myönnän että filosofian ymmärrykseni on enempi Konsta Pylkkäsen, Juutas Käkriäisen ja Ryysyrannan Joosepin elämän arvoitusten tasolla. Siinä lähtökohtani.
Minusta "korkeampi" filosofia on turhanlaista ajausten pyörittelyä suurelta osin, skolastiikkaa. Tulee mieleen sanonta;" jouduin kirjoittamaan pitkän, koska ei ollut aikaa lyhyeen.
Hyvään pyrkimisestä tai näyttelystä siihen. Monet uskonsodat, pakkokäännyttämiset, on ainakin verhottu hyvään pyrkimiseen. Kenen hyvään ja millä uhreilla? Eri kulttuurit määrittelevät "hyvänsä" eri tavalla ja eri asioihin. Islam on ristiriidassa toisten kanssa hyvin monissa inhimillisissä kysymyksissä. Kenen " hyvä"on paras? Mitä ja ketä pitää sietää ja mihin pistetään rajat? Lisäksi; melkein aina on "hyvälläkin" keinottelijat.
Kun toimiva ja tuottava tehdas suljetaan, selityksillä että se on kaikkien parhaaksi. Onko se todella niille sadoille työtekijöille sitä, jotka ovat velkarahalla elämisensä perustaneet jopa yhtiön kannustamana ja koettaneet kaiken aikaa tehdä parhaansa. Kenen hyvä siinä toteutuu? Myöskö kortistoon joutuvien?
Kollektiivista "hyvyyttä" tavoittelevat etujärjestöt. Hyvään pyrkimisen lähtökohdat ovat ristiriitaiset. Kenen tahto siinä toteutuu? Löytyy yhteinen hyvä hyvässä sovussa? Ei ainakaan helpolla. Esim. ammattiliitot > työnajajaliitot, edustavat tietysti eri etupiirejä : pari, kolme miljoonaa työntekijää vastaan muutama tuhat työnantajaa. Onhan siinä hyvään pyrkimisesä työntekijätkin jotain aikaan saaneet. Ja huonoina aikoina "selkäänsä."
Tiedän että poikkean aiheesta. Perustelin sen alussa. Minusta filosofointikin pitää sitoa ihan arkiseen elämään. Muutoin se jää tietätämyksellä snoppailuksi, ehkä kolikon heittämiseksi kerjäläisen hattuun, jolla rauhoittaa omaatuntoaan. Koska fiolosofia on käsitteenäkin laaja, luen sitä mieluummin kaunokirjallisesti "höystettynä" Osattiinhan sitä vanhaan aikaankin, esim.Guy de Maupassant, novelli "Ravapallo", vuodelta 1880.joutuu lukemaan näitä filosofeja, jotka seuraavat opinnoissaan aikanaan skolastiikkaa ja sen myötä väittelyä opinnoistaan. Jättäähän se jälkensä tekstiin, harvemmin enää koluan kirjastoista filosofiaa, vain silloin kun joku uusi ilmestyy, saatan ostaa kirjan seuratakseni mitä sillä rintamalla tapahtuu.
Täällä tulee kirjoitettua ajatuksiaan, kas kun se keskustelukumppani siirtyi toiseen olomuotoon.
Tuo Maupassantin Rasvapallo herätti aikanaan säälin tunteita, olin kovin nuori lukiessani sen novellin.
On kuitenkin ollut ilo saada osallistujia näihin ajatuksiin. Ei tunnu niin yksinäiseltä silloin. Omat jälkipolveni eivät ole sillälailla kiinnostuneita:)
- Anonyymi
Pilvi taitaa olla ss. Korkeissa sfääreissä tässäkin. Ihan mielenkiintoista.
Niin Pilvi olin hyvinkin. Mutta huomioni kiinnittyi siihen, että mehän todella keskustelimme tuolloin ! Mielipiteiden vaihtoa ja niissä eriäväisyyttäkin, ilman toisen mitätöimistä!
Ilo lukea.
- Anonyymi
Aivan, onneksi on saanut elää aikana jolloin filosofia, ajattelu ja keskustelu ovat olleet tärkeä osa elämää. Niin ei ole enää. Nuoremmat eivät oikeastaan tiedä enää mitä filosofiaa on. Saa nähdä mihin tietyllä tavalla sisällyksetön tapa elää vie. Miten se vaikuttaa aivoihin ja kuinka yksinkertaisia ihmisistä tulee kun heidän ei tarvitse ajatella enää. Oli hyvä kirjoitus vaikka vuosien takaa. Wittgenstein jaksoi innostaa aikoinaan kovastikin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Et voi olla loputtomasti hiljaa
Nainen. Tarkoitan siis meidän juttua. Eihän tämä tällaiseen epätietoisuuteen voi jäädä siinä vaan särkyy kumpikin. Kerto1071692Nainen mitä tekisit
Joutuisit tekemään miehelle ja sinulle tai sinulle ja miehellesi ja kahdelle lapselle ruokaa ja kaapista löytyy 2 litraa1701113Ajatus aamuun
Tämä jollekin tärkeälle. On asioita mistä jutellaan, on asioita mistä vitsaillaan, on myös asioita mistä ei puhuta kenen721077- 155880
- 82782
Rita syyttää muita "virheistään"
Taas Donnasta lasu ilmoitus ja kaiken maailman kriisejä Akin virheen takia. Aki teki vakavan rikoksen, turha sitä on mui54749Niiiiin pihkassa
Hänen ihanan vuoksi minulla on pikkarit märät koko ajan. Säikähdin vähän, näetköhän kaiken minusta? Yritän pitää perusil39680- 35675
Ei kannata lähteä sotaan jos ei omaa edes alkeellisia taitoja.
Sodastahan tässä ei varsinaisesti ole edes kyse, vaan naisten ja lasten suojelusta ja oikeuden toteutumisesta, tavalla t118646Ihan yleisesti
Mitä kautta sun pöksyihin pääsee? Pitääkö luvata kuut taivaalta vai riittääkö jokin muu arkisempi asia?42640