Moni kuvittelee, että uskottomuudesta päästäisiin eroon sillä, että ihmiset nostaisivat moraalista tasoaan ja kieltäytyisivät varattujen ihmisten kanssa seksittämästä. Ja varattujen pitäisi pysyä moraalisesti uskollisina toisilleen.
Tämän palstan otsikon alla on ohje kirjoituksien aiheille: Onko uskottomuus oikein vai väärin?
Vastaushan tällaisiin kysymyksiin oikeasta ja väärästä kuuluu: Se riippuu.
Todellinen syy uskottomuuteen ja liittojen rikkoutumiseen on kuitenkin se, että ihmiset ovat aloittaneet parisuhteen itselleen liian hyvän tai liian huonon ihmisen kanssa. Miksi kukaan haluaisi vaihtaa kumppaninsa parempaan, miksi etsiä uutta kumppania? Tietenkin sen takia, että haluaa vaihtaa parempaan.
Jos kaikki seurustelisivat sellaisen ihmisen kanssa, joka on juuri itselleen oikean tasoinen, niin uskottomuutta olisi vähän ja parisuhteet pysyisivät kasassa. Mutta vika on siinä, että suuri osa ahneuksissaan nappaa itselleen liian hyvän miehen tai naisen. Puoliso on liian tasokas itselleen, ja ennen pitkää hän myös itse tiedostaa tämän. Hän tajuaa, että voi saada paremman, ja miksi tyytyä nykyiseen, kun on parempia tarjolla. Tulee tilanne, jolloin alkaa etsiä parempaa. Ei halua hukata elämäänsä turhaan yhden kanssa elämiseen, kun on laatuakin tarjolla.
Jos haluat olla 100 % varma, että miehesi tai naisesi ei jätä sinua tulevaisuudessa, niin valitse sellainen, joka on omaa tasoasi alemmalla tasolla. Hän ei vaihda sinua, eikä ala etsiä uutta kumppania, koska tietää saavansa vain sinua huonomman. Jos taas haluat olla 90 % varma siitä, että jonain päivänä puolisosi pettää sinut ja vaihtaa sinut toiseen, niin ota sellainen mies tai nainen, joka on sinulle liian hyvä. Nautit elämästä hyvän, kauniin/komean kanssa hetken, muutamia vuosia, ehkä enemmän, mutta ennemmin tai myöhemmin hän vaihtaa parempaan.
Moraalisaarnat eivät auta, eivät toiveajattelut avioliiton ikuisuudesta. Totta kai nainen tai mies, jolla on itseään selvästi omaa tasoaan parempi puoliso yrittää vakuuttaa moraalisesti muille, että varattua ei saa vampata, varatut pitää jättää rauhaan. Pettäminen ja puolison vieminen toiselta on väärin. Mutta eikö tällainen moraalisaarnaaja ole itse tehnyt virheen jo silloin, kun on ahneena keplotellut itselleen omaa tasoaan paremman puolison? Eikö reilun kilpailun pitäisi olla oikein?
Tämän palstan otsikon alla on ohje kirjoituksien aiheille: Onko uskottomuus oikein vai väärin?
Vastaushan tällaisiin kysymyksiin oikeasta ja väärästä kuuluu: Se riippuu.
Todellinen syy uskottomuuteen ja liittojen rikkoutumiseen on kuitenkin se, että ihmiset ovat aloittaneet parisuhteen itselleen liian hyvän tai liian huonon ihmisen kanssa. Miksi kukaan haluaisi vaihtaa kumppaninsa parempaan, miksi etsiä uutta kumppania? Tietenkin sen takia, että haluaa vaihtaa parempaan.
Jos kaikki seurustelisivat sellaisen ihmisen kanssa, joka on juuri itselleen oikean tasoinen, niin uskottomuutta olisi vähän ja parisuhteet pysyisivät kasassa. Mutta vika on siinä, että suuri osa ahneuksissaan nappaa itselleen liian hyvän miehen tai naisen. Puoliso on liian tasokas itselleen, ja ennen pitkää hän myös itse tiedostaa tämän. Hän tajuaa, että voi saada paremman, ja miksi tyytyä nykyiseen, kun on parempia tarjolla. Tulee tilanne, jolloin alkaa etsiä parempaa. Ei halua hukata elämäänsä turhaan yhden kanssa elämiseen, kun on laatuakin tarjolla.
Jos haluat olla 100 % varma, että miehesi tai naisesi ei jätä sinua tulevaisuudessa, niin valitse sellainen, joka on omaa tasoasi alemmalla tasolla. Hän ei vaihda sinua, eikä ala etsiä uutta kumppania, koska tietää saavansa vain sinua huonomman. Jos taas haluat olla 90 % varma siitä, että jonain päivänä puolisosi pettää sinut ja vaihtaa sinut toiseen, niin ota sellainen mies tai nainen, joka on sinulle liian hyvä. Nautit elämästä hyvän, kauniin/komean kanssa hetken, muutamia vuosia, ehkä enemmän, mutta ennemmin tai myöhemmin hän vaihtaa parempaan.
Moraalisaarnat eivät auta, eivät toiveajattelut avioliiton ikuisuudesta. Totta kai nainen tai mies, jolla on itseään selvästi omaa tasoaan parempi puoliso yrittää vakuuttaa moraalisesti muille, että varattua ei saa vampata, varatut pitää jättää rauhaan. Pettäminen ja puolison vieminen toiselta on väärin. Mutta eikö tällainen moraalisaarnaaja ole itse tehnyt virheen jo silloin, kun on ahneena keplotellut itselleen omaa tasoaan paremman puolison? Eikö reilun kilpailun pitäisi olla oikein?
Vastaukset 10
Vanhimmat
On vain oikein tai väärin, myös parisuhteissa. Ei ole olemassa mitään harmaata aluetta, ei ainankaan minulla, on vain joko tai.
Ja mitenkähän arvon kirjoittaja lokeroisi ihmiset, että itseään "huononman" puolison löytäisi ? ? ? Koulutus, ikä vai mikä olisi kriteeri millä sen oikean löytäisi ? ? ?
Sinänsä kauniisti, mutta eläinmaailman "vahvin saa kaiken" ei toimi ihmisten kanssa, on näet hieman monimutkaisemmat kuviot meillä. Toki, jossain geeneissä on vielä jäänteitä, mutta tunnetason vaihtelut vievät niistä pohjan pois.
Jotkut ihmiset, kasvatuksen tsm. johdosta tai vuoksi, toimivat miten toimivat ja siitä johtuen joistain tulee "kunnollisia" ja joistain sitten "pettäijiä". Eli lähinnä lienee kysymys on moraalista ja toisen kunnioittamisesta, josta muodostuu loppujen lopuksi luottamus.
Uskoisin, että melko moni "hetken mieljohteestakin" pettänyt katuu, varsinkin ne joilla on ns. paljon pelissä (raha lienee tärkein, statuksen ohella). Ja vastaavasti, jatkuvasti pettävät eivät loppupeleissä löydäkkään sitä elämänsä suuruutta, jonka kanssa voisi istua kiikustuolissa vanhana. kun on sen kerran tehnyt, niin lähiympäristökin voi "painaa Kainin merkin" ao, henkilön otsaan ja "varoittaa" tällaisen henkilön ominaisuudesta . . . . . edellinenkin liitto päättyi pettämiseen . . . . .
Pikemminkin, vanha systeemi avioliittojen lopettamisissa takaisin, etsitään se syylinen ja hän saakoon rangaistuksen. Mutta jos molemmat ilmaisevat, että vikatikki oli liitto muodostaa, niin silloin sitä syyllistä ei tarvitse löytyä.
Mikä sinä ole panemaan ihmisiä arvojärjestykseen. Eiköhän lopulta jokainen ihminen ole samalla lähtöviivalla. Vain ammatti menestyminen koulutus ja sivistys voi olla toista luokkaa, sekään ei tee ihmistä ihmisenä sen paremmaksi. Sosiaalinen kehitys on toisilla hitaampaa kuin toisilla mutta hyväksytään se. Miksi pitäisikään olla valmis joka suhteessa kumppania varten. Elämä on jatkuvaa kasvua ja uusien asioiden oppimista yhdessä, ei avioliitto ole valmis kun avioon mennään, vaan vasta alku yhdessä elämiselle. Osaatko olla toisen rinnalla silloinkin kun hän ei ole samalla aaltopituudella? Vahva ihminen pärjää toisen erilaisuudesta huolimatta liitossaan, ei tarvitse olla samaa tasoa. Voi olla vierellä toisen heikkouksissa ja vahvuuksissa, auttaa tarvittaessa, etsiä ratkaisuja tilanteisiin ja tukea. Jo tuo asenne että vaaditaan aina toiselta on itsekkyyttä. Vaaditaan aina itselle parempaa vaikka itsekään ei olla täydellisiä. Vaativat ihmiset ovat vaikeita ja heihin väsyy. Ihmiset eivät ole hyväksikäytettäviä leikkikaluja eikä kukaan voi tietää mitä toinen ihminen sisimmässään todella tuntee ja kokee ellei hän sitä itse kerro. Saat ikuisesti etsiä aina vain parempaa ja parempaa, vaikka parempaa ei ole eikä tule. Ehkä joissakin asioissa luonteeltaan sopivampi voi löytyä, mutta paremmuudesta siinä ei ole kysymys.
uskottomuuteen ei ole "paremman" kumppanin etsimisessä vaan sopivamman löytymisessä - usein se ei ole ollut edes hakusessa. Ja tuo sopivampi taas voi olla mitä tahansa - riippuen ihmisestä. Lisäksi taitaa olla niinkin, että monesti uskoton tiedostaa myös sen, ettei täydellistä kumppania ole olemassa. Yksi on parempi jonkin asian suhteen - toinen jossain toisessa. Kyse ei ole kilpailusta vaan valinnoista.
"Jos haluat olla 100 % varma, että miehesi tai naisesi ei jätä sinua tulevaisuudessa, niin valitse sellainen, joka on omaa tasoasi alemmalla tasolla. Hän ei vaihda sinua, eikä ala etsiä uutta kumppania, koska tietää saavansa vain sinua huonomman"
Kenestäkään - ei edes itsestään - voi olla 100% varma. Lisäksi, jos valitsisit kumppanin, joka tietää saavansa vain sinua huonomman - niin mihinkä se logiikkasi perusteella johtaisi? Siihen, että sinä olet itse se pettävä osapuoli :D
...sijasta sanaa sopivampi. Ei kukaan petä sen takia että toisella on huonompi koulutus. Minä koin edellisessä suhteessani, että emme olleet naiseni kanssa kuitenkaan lopulta niin sopivia toisillemme kuin olin aluksi kuvitellut. Tutustuimme nuorina ja aloimme seurustella, minulla oli ollut vain yksi lyhytaikainen tyttöystävä ennen häntä. En tiennyt paremmasta, toki olin rakastunut ja totuimme toisiimme vuosien kuluessa. Mutta ajan myötä vastaan tuli yhä uusia piirteitä joissa huomasin oleellisia eroavaisuuksia. Yhteiset intressit menettivät merkitystään näiden noustessa pintaan. Silti ajattelin että tälläistä tämä rakkaus vain on, ehkä se lopulta vain laimenee ja yhdessä eläminen on tärkeintä. Kunnes tuli se päivä. Hän käveli elämääni. Joku aivan täydellisen tuntuinen nainen joka häikäisi minut ja joka ymmärsi jokaisen sanani. en tiennyt että sellaista sielunkumppanuutta voisi olla, luulin suhteeni olevan sellaista. Luulin että jos arki sujuu tyydyttävästi, ymmärrämme toisiamme. Nyt kuitenkin olin tavannut ihmisen jolle pystyin puhumaan asioista joista vaikenin naiselleni. Ja kyllä, ajauduin pettämään. Ajauduin hulluun ristiriitaan ja pääni oli aivan sekaisin. Ei vanhassa naisessani ollut mitään suurempaa vikaa, ja rakastinkin häntä, mutta hän ei tuntunut siltä miltä tämä uusi. Epäilin ja ihmettelin yli vuodenpäivät, en uskaltanut kertoa, enkä halunnut satuttaa. Huomasin kuitenkin etten pystynyt irroittautumaan uudesta naisesta, ajattelin häntä joka päivä. Hän oli ymmärtäväinen eikä painostanut mihinkään. Lopulta kuitenkin kerroin totuuden silloiselle naiselleni. Hän ei olisi millään halunnut uskoa sitä ja pyysi että yrittäisimme vielä. Lähdin kuitenkin. En ole katunut, ja nykyään olemme ystäviä entisen naiseni kanssa ja hän myöntää nykyään myös ettemme olleet sopivia toisillemme. Tai että sopivampiakin voi olla. Ikinä en kuitenkaan ole ajatellut että kukaan olisi parempi kuin toinen.
kuin minun elämästäni. Minä olisin se liittoni kolmas pyörä ja odottelisin, että milloin miehessä on rohkeutta kertoa mitä oikeasti on tapahtunut. Kunpa oma mieheni päättäisi nopeasti mitä haluaa. Hän löysi sen 'paremmin sopivan', mutta palasi kotiin, hetkeksi...? Itse keräilen voimanrippeitä, jotta pääsisin tästä nöyryytyksestä. Suhteesta tiesi kaikki muut paitsi minä, ja heitä suojeltiin. Voiko kamalammin tehdä ihmiselle, jota väittää rakastavansa..
Ei kannata tyytyä ihan ok-elämään, kun parempiakin on tarjolla. Yhdyn myös siihen näkemykseen, että ihminen pettää koska ei ole sopivan ihmisen kanssa yhdessä. Jotain suhteesta puuttuu. Tietysti on asia erikseen, jos taustalla on lapsuuden aikaisia väärinkohteluita tai muuten huonoja suhteita takana.
mutta vain henkisten moukkien keskuudessa, jotka arvoivat ihmisiä koulutuksen, ulkonäön, varakkuuden tai muun statuksen vuoksi. Puolisoa ei ole silloin alun perinkään valittu rakkaudesta vaan sen perusteella minkänäköinen tai kuinka varakas tämä on tai minkälaisen elämän tämä voi tarjota. Tottakai silloin kauniinpi/komeampi, varakkaakkaampi, paremmassa asemassa oleva vie helposti tällaisen heikkoitsetuntoisen ameeban mennessään. Silloin esimerkiksi puolison lihominen tai rupsahtaminen vie niin sanonut rakkauden mennessään, koska mitään rakkautta ei alunperinkään ollut vaan oman itsetunnon kohottamista sillä että on saanut niin hyvännäköisen, varakkaan yms. puolison itselleen.
JOS puoliso on alunperin rakkaudesta valittu ei jollain "tasolla" ole mitään merkitystä, mutta sitä ei voi ymmärtää jos oma itsetunto on sitä luokkaa että sitä pitää puolison statuksella paikata.
Mitenkä se määritellään, onko puoliso omaa tasoa, alempi vai ylempi? Mielenkiintoinen ja outo ajatus. Tai lähinnä se, mikä tai kuka sen määrittää, kuka mitäkin tasoa on. Itse en ymmärrä ollenkaan tuommoista asettelua. Tarkoittaako se sosiaalista asemaa, koulutusta, älyä, ulkonäköä, taloudellista asemaa, mitä?
Vastaus: Uskottomuus on aina väärin. Tilanteesta riippumatta.
Älkää olko uskottomia, koska se tuhoaa omaa ja läheisten elämää.
Älä tee huorin - lukee raamatussa yksiselitteisesti kymmenessä käskyssä.
En myöskään kannata tasoryhmien käyttöönottoa ihmissuhteissa. Parisuhteeseenkaan ei sovi tasoryhmäajattelu, josta peruskoulussakin on jo luovuttu.
Ainahan löytyy parempi jos hakee. Ei ihmiset lopu maailmasta. Mutta miksi sellainen ihminen yleensä lähtee parisuhteeseen, kun koko ajan hakee parempaa. Se on törkeää toisen ihmisen hyväksikäyttöä sanon minä.
Niin, no, ei kai siihen parisuhteeseen pitäisi todella lähteä sillä mentaliteetilla että vaihtaa parempaa jos tai kun sellainen vastaan kävelee. Se on toisen ihmisen hyväksikäyttämistä.
Mutta toki sitä joskus voi päätyä lähtemään, tai vaihtamaan ns. "parempaan", jos suhde yrityksistä huolimatta tuntuu epätyydyttävältä.
Joku sanoi aiemmin ettei kukaan petä "sen takia että toisella on huono koulutus". Suoranaisesti kai ei, mutta kyllä se toisen selkeästi eriävä koulutustaso on usein yksi eron syy. Eikä se kai ole osoitus siitä, että eroaja olisi tässä tapauksessa pinnallinen elitisti jolla on tarve arvottaa lähiympäristöään. Eriävän koulutustaustan myötä yhteiset kiinnostuksen ja keskustelun alueet kun vain saattavat aikaa myöden kaventua olemattomiin. Toinen osapuolista voi tällöin kokea ettei hänen tarpeensa tule tyydytetyksi, ja kasvetaan erilleen.
Koulutusyhtä lailla kuin muutkin elämänkokemukset ohjaavat sitä mitä kukin kumppaniltaan haluaa ja odottaa. Ei kukaan (toivottavasti) ole koulutuksen kanssa naimisissa, vaan ihmisen. Mutta ihmisen persoona muokkautuu osittain koulutuksen yms. kautta.