Hei!
Mitä mieltä olette siitä, minkä ikäiset lapset ovat "helpoimpia" au pairin vahdittavia? Entä vaikeimpia? Tai voiko edes helppoa ja vaikeeta määrittää? Tietenkin lapset ovat omia persooniaan, mutta haluaisin kuulla mielipiteitä ja perusteluja.
Mitä mieltä olette siitä, minkä ikäiset lapset ovat "helpoimpia" au pairin vahdittavia? Entä vaikeimpia? Tai voiko edes helppoa ja vaikeeta määrittää? Tietenkin lapset ovat omia persooniaan, mutta haluaisin kuulla mielipiteitä ja perusteluja.
Vastaukset 14
Vanhimmat
helpoimmat kouluikàiset, eivàt vaadi leikkimààn vaan usein leikkivàt jo itse mieleisiààn leikkejà esim. videopelejà jne
vaikeimmat 1-4 vuotiaat, tarvitsevat jatkuvaa seuraaamista etteivàt satuta itseààn ja haluavat ohjattua leikkiseuraa.
Mä olen hoitamassa 7- ja 11-vuotiaita lapsia, nuorempi on tyttö ja vanhempi on poika.
Kesälomalla oli vähän vaikeuksia keksiä tekemistä, joka kiinnostaisi molempia - poika kun halusi kokeilla seinäkiipeilyä ym. hurjempia isompien ihmisten juttuja, joihin tyttö ei olisi vielä edes päässyt. Toisaalta taas jutut, jotka olisivat riittäneet viihdyttämään tyttöä, tylsistyttivät poikaa. Tämän ikäiset ovat vaativampia kaiken ohjelman suhteen kuin jotkut pikkulapset, joille riittää perus puistoleikit: kaiken pitäisi olla uutta ja ennenkokematonta. Ja silti kyllästyvät puolessa tunnissa. Ja sitten tietty pitäisi jo olla uusi viihdyke tarjolla.
Siinä mielessä ovat helpon ikäisiä, että molemmat ovat koulussa, osaavat itse pukeutua, syödä jne. ja leikkivät myös itsekseen. Voivat myös mennä kavereille yökyläänkin.
Mutta... 7-vuotias saa vielä jotain vauvamaisuuskohtauksia, jolloin ei osaa/viitsi tehdä itse mitään ja itkee äidin perään. 11-vuotias taas on jo iso ja viisas ja tietää parhaiten, ainakin omasta mielestään, ja rupeaa vänkäämään vastaan. Pientä esiteiniyttä siis ilmassa...
Jos nyt valitsisin perhettä uudestaan, ottaisin mielummin perheen, jossa lapsilla on vuosi, maksimissaan kaksi, ikäeroa. Ja luulen, että tähtäisin joko about 5-vuotiaisiin tai sit 8-vuotiaisiin.
Minulla on 3, 6, ja 8- vuotiaat ja isoin on yllättäen kaikista hankalin. Tytöllä on tiukasti päässä asetelma meidän perhe-lastenhoitaja, eli vaikka asunkin samassa talossa ja olen päivittäin lasten kanssa, hän pitää minua jollain tavalla ulkopuolisena. Ei kuitenkaan niin ulkopuolisena että olisin auktoriteetti, eli minulle voi purkaa raivoa kun kouluun lähtiessä lempparisukat on hukassa... Hän on myös koululaiseksi ihmeen, noh, uusavuton (rumasti sanottu mutta en keksi nyt mitään kivempaa=)), yleensä tyttö saa lähdön hetkellä raivarin esimerkiksi kun repun hihna on liian löysällä ja joudun auttamaan hänelle vaatteet päälle kun kaksi muuta odotavat jo pihalla...Vanhempien kanssa olen jutellut,ovat samaa mieltä että tyttö saisi alkaa vähän omatoimisemmaksi mutta itse hoitavat vastaavat tilanteet näin. Uravanhemmilla kun on aina vähän kiire töihin...
Voidaan helposti ajatella että isompi lapsi on omatoiminen ja itsenäisempi ja pitäähän se paikkaansa. Itse pidän pienintä kaikkein helpoimpana, vaikka häntä joudun "vahtimaan" eniten ja olemaan vähän varuillani, hän innostuu helpoiten kaikesta pienestä eikä kiukuttele turhista. Monesti hänkin kokeilee vähän mutta tietää kyllä kuka määrää kun vanhemmat eivät ole paikalla. Sama koskee 6-vuotiasta. Isoinkin tyttö toki tietää että vanhemmat ovat joka tilanteessa minun puolellani mutta silti jatkuva päteminen tyylillä "näin MEIDÄN perheessä" on kiristää hermoja; vaikka miten yritän niin ei ole hyvä ja koko homma on pilalla kun ei ne tietyt sukat on likaisena pyykkikorissa...huoh:)
Sanoisin siis että helpoin on se lapsi jonka itse kokee helpoimmaksi. Eli siis riippuu ihan hoitajasta ja mitä itse tykkää tehdä. Joku ei ehkä koe saavansa kontaktia pikkulapsiin eikä tunne oloaan luontevaksi heidän kanssaan, se on ihan sallittua. Minun perheessäni kuitenkin isoin lapsi on juuri se jota saisi kokoajan olla patistamassa ja auttamassa ja erityisesti ottamassa vastaan lapsen turhautumisen kun homma ei pelitä.
Kaikkien kanssa tulen silti toimeen, kukaan näistä kullannupuista ei ole hirveän hankala, mutta esikoisen kanssa joutuu useimmiten kaivamaan ässiä hihoistaan:)
Ite mieluummin ottaisin joko 1 vuotiaan tai sit jonkun kymmen vuotiaan hoidettavaks. 1v:n sen takia kun ne on niin helppoja. Ne itkee jos joku on hullusti ja niitten kanssa leikkiminen on tosi helppoa. Yksinkertaista. Ja kymmenen vuotiaan sen takia kun ne keksii jo omaa tekemistä, eikä kiukuttele niin kauheesti kun nuoremmat lapset.
tällä hetkellä hoidan 2v ja 4v lapsia ja ne osaa olla kunnon hirviöitä välillä, mutta oon au pair kavereilta kuullu noista 6-8 vuotiaista kans että ei oo mitään enkeleitä vielä siinäkään iässä.
itselläni on yksi 7-vuotias tyttö, ja vaikka aluksi tuntui helpolta kun on vaan yksi lapsi hoidettavana, niin nyt olen ensimmäisen kuukauden jälkeen ehdottomasti toista mieltä lasten lukumäärän suhteen! Tällä yhdellä ei ole sisarusta leikkikaveriksi, joten minulla ei kotonaoloaikana ole YHTÄÄN OMAA RAUHAA! lapsi tulee kokoajan seuraan, haluaa leikkiä eikä mikään tunnu riittävän! aamu kymmenestä ilta yhdeksään menee päivä lapsen kanssa viikonloppuna, jos olen kotona. vanhemmatkin ovat kotona viikonloppuisin, ja sanoivat, että viikonloput ovat vapaat. niimpä tuntuu,että jos hetken haluan ollla omassa rauhassa niin täytyy poistua talosta.. huoh..
Mä hoidan tällä hetkellä 4-vuotiasta tyttöä. Perhe on aivan älyttömän tiukka mun työajoista (varmasti pitää tulla työtunnit täyteen viikossa...) ja silloin kun olen lapsen kanssa, mun pitäisi keskittyä KOKONAAN siihen eli en saisi lukea esim. lehtiä samaan aikaan jos tyttö vaikka piirtää tai leikkii yksinään!? Ilmeisesti heille au pair tarkoittaa samaa kuin henkilökohtainen viihdyttäjä/seuranpitäjä. Mutta siis tämä tyttö on ainakin hiton hankalassa iässä. Sanoisin, että älä never ever lähden au pairiksi perheeseen, jossa äiti on kotona (mulla on näin, ja todella, todella huono juttu minun kantiltani) ja lapsi on alle 7v. 4-v tyttö ei tietystikään käy kunnon koulua vaan eskarimaista leikkikoulua, josta ei mitään läksyjä tule, joten kaikki työaika menee tytön leikittämiseen, viihdyttämiseen, jonkun aikaa tietysti syömiseen ym, mutta kokonaisuudessa työ on aivan hiton tylsää, jos tilanne on tämä.
Sanoisin, että paras yhdistelmä on se, jos lapsia on vähintään kaksi, molemmat yli 7v. ja vanhemmat työssäkäyviä. Kannattaa myös varmistaa että viikonloput ovat pääsääntöisesti vapaat ja illat myös, jos toivoo joskus jotain hauskaa tekevänsä.
Hei, oletko lähtenyt au pairiksi vai lomalle ja lukemaan lehtiä? Ei lapsen kanssa leikkiminen voi olla raskasta. Luulisi että se olisi kivaa sinullekkin ja aika kuluisi nopeammin kun leikkisit lapsen kanssa.... sillä suuremmalla syyllä host mamysi varmaan haluaa että leikit lapsen kanssa kun hän itse on kotona ja lapsi menee helposti äidin kintereille.Jos ei leikkiminen kiinnosta miksi olet lähtenyt au pairiksi???
Minä tajuan tätä au pairia. Itsekin teen pelkästään lastenhoitohommia, ja ajoittain pelkkä leluilla leikkiminen oikeasti puuduttaa. Tuskin kukaan väittää, että se erityisen rankkaa olisi (ei ainakaan "tylsää on"), ja itsekin oikeasti tekisin ajoittain mieluummin jopa "raskaampaa" työtä esimerkiksi kodinhoidon parissa. Tykkään siitä, että huisketta ja hulinaa on, ja olenkin oppinut au pair aikanani, että parhaiten minulle sopii nopeatempoinen työ, jossa oikeasti saa kirjaimellisesti tehdä töitä miltei tauotta. Tällä en toki halua väheksyä lastenhoitotyötä pätkääkään.
Isompien lasten kanssa leikkimisessä hyvä puoli on se, että he usein pelailevat mieluusti erilaisia pelejä. Niitä rakastan itsekin, harmittavasti kun tuo pelkkä leluilla leikkiminen ei aina oikein sytytä. Vinkkeinä voisin tosiaan suositella noita erilaisia pelejä tai askartelua, siitä lapset ainakin tykkäävät täällä! Ja jos askartelun teema on joku astettakin monimutkaisempi, saa au pair auttaa sopivasti ja itsekin innostua... :) Siinä aika kuluu ajoittain kuin siivillä!
Samoni kyllä minäkin ymmärrän tätä au pairia.
Kyllä mielestäni lapsen pitää oppia puuhastelemaan myös itsekseen. Toki aupairin tehtävä on myös viihdyttää sitä lasta tarvittaessa, mutta jos se tyytyväisenä piirtelee itsekseen, niin mitä siihen mennä sohlaamaan.
Ja puuhavinkkinä näin joulun lähestyessä: taikataikina-askartelu!
Huomenna me mennään shoppailemaan taikina-ainekset sekä maaleja ja koristenauhaa ja hileitä sun muita, ylihuomenna leivotaan ja paistetaan ja sit sitä seuraavana päivänä koristellaan. Voilà, kolmen päivän aktiivitoiminta hoidettu ;)
Niimpä, leluilla leikkiminen on niin puuduttavaa, jos sitä tehdään koko päivä! pari tuntia vielä jaksaa mielelläänkin, ja kyllä se ymmärrän, että lapsille täytyy olla seurana, mutta mielestäni ei ole kohtuullista, jos hostvanhemmat katsovat vain vierestä, kun lapset vetävät babysitterin mukaan nukke ja sotaleikkeihinsä koko päivän! eivät he voi olettaa, että au pair tätä haluaisi tehdä koko päivän aamusta iltaan. ja nämä kun eivät innostu peleistä, askartelusta, ei mistään muusta.. tuntuu, kuin täällä ollessa enemmän palaisi takaisin lapsen tasolle kuin aikuistuisi.
tuntuu ku lapset ei osaa itse leikkiä. itse viihdytän 3 ja 5 vuotiaita jotka ei suostu askartelemaan tai menemään ulos. muut leikit ei kelpaa kuin kotis ja lelut. tympäsee ja köyhältä vaikuttaa näiden mielikuvituski.
Mielestäni tähän ei ole yksinkertaista vastausta. Paljon riippuu lapsien luonteesta, kasvatuksesta ja ympäristöstä. Kaiken ikäiset lapset voi esim saada raivareita, ja se, tykkääkö leikkiä enemmänkin yksin kuin toisten seurassa, riippuu lapsesta itsestään. Lapset on erilaisia, samalla tavalla kuin aikuisetkin on erilaisia.
Tottakai jos esim pukeutumista ajattelee niin helpottaahan se jos lapsi osaa jo tehdä sen itse. Mutta haluaako tehdä onkin sitten toinen asia. Kaksivuotiaan voit vielä pukea "pakolla" harhauttamalla huomio esim laulamalla, mutta sama ei enää onnistukaan vahvan kouluikäisen kanssa.
Lisäksi jos ajatellaan että lapsia on useampi, niin hyviä puolia on tietty se että jos ovat tarpeeksi vanhoja voivat leikkiä keskenään. Mutta voivat myös keskenään tai yhden "johdolla" liittoutua sinua vastaan.
Itse mietin paljon näitä asioita kun lähdin au pairiksi enkä vieläkään ole tullut mihinkään tulokseen. Ihan kivasti on mennyt kahden alle kolmevuotiaan kanssa.
Itse hoidon aikoinani vauvaa. Kun aloitin tyoskentelyn han oli 8 viikon ikainen.
aupairille helpointa: 1 pieni lapsi alle 2-vuotias
perustelut: (itse olen hoitanut aupairina tyttöä 2kk-1v2kk ja poikaa 5kk-8kk)
-jos tykkää lapsista perushoito on mukavaa ja leikkiminen tämän ikäisen kanssa on ihanaa.
-ei tarvitse juoksuttaa koko ajan aktiviteetistä toiseen ympärikaupunkia tai hakea koulusta ja pianotunnilta jne. selvitellä kaverisuhteita, tietokonepelejä ym.
-Voit itse luoda säännöt yhdessä ololle, ei väännä kättä joka asiasta koska 'meillä on aina tehty näin'.
-ei uhmaikää eikä esiteini ikää, eikä ole vielä pilalle hemmoteltu.
-voit tehdä myös omia asioita työaikana, koska lapsi nukkuu ja nauttii rauhallisesta puistokävelystä, retkestä kirjastoon, kauppaan ihan minne tahdot ja saat hänen kanssaan mennä - sinä päätät, ei lapsi.
-au pairin vapaa aika pysyy vapaa aikana, koska alle 2-vuotias ei pyri häiritsemään aupairia kuten esim. kiinni roikkuvat 5- ja 6-vuotiaat.
-ainoa miinuspuoli, jos ihan pieni vauva niin jos talon äänieristys on huono niin itku voi häiritä myös silloin kun ei ole työaika.
-voi olla että jollekin pienen vauvan hoito on rankkaa tai tylsää.