Avopuolison alaikäinen tytär moitti eli haukkui omien täysi-ikäisten lasteni elämäntapoja.
Joissa ei ole mitään moitittavaa.
Sanoin sille että HÄPEÄ ja pidä suusi kiinni.
Tästä avokki riemastui eli suuttui täysin.
Onko oikein teistä?
Miten mun olis pitänyt reagoida???
Joissa ei ole mitään moitittavaa.
Sanoin sille että HÄPEÄ ja pidä suusi kiinni.
Tästä avokki riemastui eli suuttui täysin.
Onko oikein teistä?
Miten mun olis pitänyt reagoida???
Vastaukset 11
Vanhimmat
keskustelehan avokkisi kanssa eläkä täältä neuvoja kysele... sillä ne ongelmat ratkeaa että nostetaan se kissa pöydälle siellä kotona ja jutellaan siellä niiden kanssa joita ongelmassa on mukana.. eikä täällä...
Silleen vaan yleistä mielipidettä kyselin...
Mutta eipä sitä sulta saanut.
Siis mitään mielipidettä
Harva vanhempi halua, että hänen lastaan nuhtelee kukaan muu kuin lapsen omat vanhemmat. Lapsen nuhteleminen koetaan helposti viestiksi myös lapsen kasvattajille.
Ja mitä pienempi ihminen on sisältä, sen suurempi huuto kun joku "astuu reviirille."
Edellisen sanoin: puhukaa asiasta, aikuiset.
Varmasti puhutaan.
Mutta mun ei siis olis pitäny sanoa mitään, niinkö??
Ihan kyllä sanoin ja seuraukset on tässä.
Minusta tein oikein.
Eihän alaikäisellä lapsella ole mitään asiaa kommentoida aikuisten elämäntapoja.
Etenkin jos ulkopuolisia istuu pöydässä.
kun ei tiedä koko tilannetta, missä juttu tapahtui ja miten alaikäinen on moittinut toisten elämäntapoja ja minkälaisia elämäntapoja. Asiaan voi toki reagoida monella tavalla. Olisko tilanteessa kysyä alaikäiseltä perustelua moitteilleen?
Mutta siitä olen eri mieltä, etteikö alaikäinen saisi kommentoida aikuisten elämäntapoja! Miksei saisi? Ei kai ikä ole peruste arvostelulle - onhan sanonta, että lasten suusta kuullaan totuus (vai miten se nyt meni..)
Kyllähän eri ikäisiä pitäisi opettaa keskustelemaan asioista, oli ne sitten omia tai toisten saman katon alla.
Enpä taas ihmettele, miksi ystäväni sanoi, että hänen lapsensa on avomiehen mielestä kakaroita, mutta avomiehen jälkikasvu on lapsia...
Haloo, aikuisena ihmisenä sinun pitäisi osata käyttäytyä, vaikkei alaikäinen tytärpuolesi sitä osaakaan! Todella "loistavaa" esimerkkiä näytit siitä, miten asioita hoidetaan uusioperheessä!!!
Sen sijaan, että käskit toista pitämään suunsa kiinni, olisiko kannattanut kysyä, miten tyttö perustelee kantansa ja sitten kertoa oma kantasi asiaan?! En yhtään ihmettele, että avokkisi "riemastui" - menetithän itsekin malttisi kun KESKENKASVUINEN LAPSI rohkeni kyseenalaistaa AIKUISTEN lapsiesi elämäntapoja!
Avokillasi ei siis mielestäsi ole oikeutta pitää lapsensa puolta?!
Ei olis pitäny sit keuhkota.
Minkäs sille voi kun suuttuu.
Joskus kuppi kaatuu ja maito menee maahan
Sellaista sattuu, mutta teidän kannattaisi varmaan vielä puhua tästä asiasta keskenänne rauhallisesti, muuten tuollaisia riitoja voi sattua uudelleen ja uudelleen, kunnes ette enää tule toimeen keskenänne.
Tosiaan me ulkopuoliset ei voida ottaa kantaa itse asiaan, kun et kertonut millaisia elämäntapoja se lapsi arvosteli ja miksi ja miten. Mutta häpeämään ja suun sulkemiseen käskeminen ihan vaan siksi, ettei siedä alaikäiseltä tulevaa arvostelua, ei ole aikuismaista käytöstä. Sillä saa taatusti lapsen äidin raivostumaan ja lapsen itsensä pitämään sinua kalkkistyranniääliönä. Eli vaikka lapsen arvostelu olisi ollut kuinka asiatonta, niin oma viestintä pitää kuitenkin osata harkita sellaiseksi, että ei riko välejä. Siis ei pidä myöskään kiltisti kuunnella jos kakara vittuilee päin naamaa, mutta ei pidä vittuilla takaisin eikä ikään vedoten nujertaa häntä, vaan jollain älykkäämmällä tavalla saada kakara huomaamaan ettei hänen mielipiteensä välttämättä ole fiksu.
Itse teininä ollessani äitini miesystävä kertoi muun jutustelun ohessa, miten hänen poikansa on tehnyt sitä ja tätä tyhmyyttä mistä miehelle on koitunut rahanmenoa ja muuta huolta. Kommentoin siihen jotakin tyyliin, että antaisit sitten aikuisen pojan itse vastata teoistaan etkä maksaisi kaikkea kiltisti. Mies tokaisi, että se on hänen oma asiansa miten hän omaan poikaansa suhtautuu. Just joo, mitä sitten lätisee niistä omista asioistaan ellei muiden mielipiteet kelpaa. Äitinikin oli miehelle tosi vihainen, vaikka mies ei minulle sentään niin rumasti sanonut kuin aloittaja oman naisystävänsä lapselle.
Kyllä noille mukuloille pitää käytöstavat jonkun opettaa. Minun huushollissani ei alaikäisillä ole sananvaltaa kuin lausuntoa pyydettäessä.
Nii. Ja jos mä olisin ollut aloittaja olisin piessy likan siniseksi.
Ja sitten jos olisin ollut sen likan äiti, ni olisin kirveellä huitonu tota alottajaa joka tytärtäni menee solvaamaan ja häpäisemään.
Ja sitten jos olisin ollu se likka ni olisin hakenu ruutituikun ja tahkonnu koko huushollin tasaseks lakoon.
Koska mitäs se keskustelu mitään auttaa, tällee uhoomalla nää asiat pitää hoitaa, nii.
Kyllä uudessa suhteessa käydään hyvinkin tarkkaan läpi kunkin rajat ja roolit. Tällöin pitää aikuisena sietää erilaisia tilanteita kuin myös itseltään todella erilaista käytöstä ja reagointia asioihin. Meillä ainakin asuinkumppanini tyttö osoittaa mieltään isänsä mennessä muualle monin tavoin. Olen ollut huomaamatta ja jatkanut vaan eteenpäin sekä antanut hänelle mahdollisuuden olla arjessa mukana. Isänsä kommentoi etten ole tarpeeksi paljon tyttären kanssa tai keskustele hänen kanssaan. Kun kerroin mitä tapahtuu hänen poissaollessaan hän vain tuumasi ettei voi kaikkea nähdä eikä tietää ja homma jatkuu. Että se siitä keskustelusta.
Viime kuukausien aikana olen ollut kuin huomaamatta tyttären temput ja kehottanut käyttäytymään kunnolla. Itse käyttäydyn häntä kohtaa asiallisesti, en kiivastu ja annan tilaa, mutta määrään niissä asioissa, joissa pystyn. Kahden perheen yhdistyessä on ne 2-4 säännöt ja toimintatavat. Vaikeaa meille aikuisille, mutta itselleen pitää olla rehellinen.
Eli pidä toimintatavastasi kiinni. Vaadi samaa käytöstä kuin lapsiltasi ja ymmärrä hassut. lapselliset huomiokipeän, ehkä yksinäisenkin tytön teot. On se vaikeaa mennä toisen perheeseen ja huomata, että oma isä on jotain tärkeää muillekin !!!