Olen itse ollut useaan otteeseen työttömänä ja aina välillä työllistynyt pätkätöihin. Onneksi olen välttänyt tähän mennessä ns. pehmohommat. Tarkoitan niitä hommia joita on vyörytetty ns kolmannelle sektorille, joka hoitaa ne tukityöllistetyillä ja muilla sellaisilla.
Olen välillä luokitellut töitä sen mukaan, onko niillä edellytystä edes työllistyä normaaliin palkkatyöhön.
Esim. kirjastotyöt ovat sellainen pehmohomma jota pyöritetään monessa kunnassa ja kaupungissa kaikenmaailman tukitöillä ja työmarkkinatuilla. En suosittele mitään informaatikon koulutusta kenellekkään joka ei halua seuraavat 20 v pyöriä noilla pehmomarkkinoilla. Kaikenmaailman sosiaalikerhojen vetäminen, yksi tuttuni vetää niitä. Opettaa maahanmuuttajanaisia korjaamaan lastenvaatteita, oikein söpöä mutta kun ei sellaiseen kukaan oikeasti työllisty. Taitaa olla siellä niin sanotussa työharjoittelussa, johon saa sen pienen ylimääräisen aktivointirahan.
Ennemmin kannattaa opetella leipuriksi, niin voi saada oikean työpaikan josta maksetaan palkkaa ja eläkekin karttuu. Yksi tutuntuttu kävi yli 50 laitoshuoltajakurssin ja sai oikean työpaikan Meilahdesta, siitä maksetaan vielä oikeaa palkkaakin.
Kannattaa tarkistaa pikipäin kaikenmaailman sosiaalikerhojen ja yhdistysten tilanne, niin siitä hahmottaa mitä ei oikeasti kannata tehdä. Nämä yhdistykset ovat niitä pahimpia hyväksikäyttäjiä, kun ne hankkivat porukkaa harjoittelemaan "työntekoa".
Pääkaupunkiseudulla ainakin lähihoitajan koulutuksella työllistyy oikeaan työpaikkaan.
Metalli- ja konepajatkin palkkaavat jopa oikeasti töihin, eikä pelkästään tukitöihin, sillä niiden on tärkeä pitää kiinni osaavasta ja motivoituneesta porukasta. (Palkka on hyvä motivointikeino.)
Ikävintä työttömyydessä on se, että kun olet jäänyt työttömäksi tunnut muuttuvan 2 luokan kansalaiseksi ja idiootiksi. Minulle tipahti työttömyyskautena kaikenmaailman IT-kurssien mainoksia, kurssit olivat selkeästi tarkoitettu jollekin jonka osaamistaso ylitti roimasti omani.
Olen välillä luokitellut töitä sen mukaan, onko niillä edellytystä edes työllistyä normaaliin palkkatyöhön.
Esim. kirjastotyöt ovat sellainen pehmohomma jota pyöritetään monessa kunnassa ja kaupungissa kaikenmaailman tukitöillä ja työmarkkinatuilla. En suosittele mitään informaatikon koulutusta kenellekkään joka ei halua seuraavat 20 v pyöriä noilla pehmomarkkinoilla. Kaikenmaailman sosiaalikerhojen vetäminen, yksi tuttuni vetää niitä. Opettaa maahanmuuttajanaisia korjaamaan lastenvaatteita, oikein söpöä mutta kun ei sellaiseen kukaan oikeasti työllisty. Taitaa olla siellä niin sanotussa työharjoittelussa, johon saa sen pienen ylimääräisen aktivointirahan.
Ennemmin kannattaa opetella leipuriksi, niin voi saada oikean työpaikan josta maksetaan palkkaa ja eläkekin karttuu. Yksi tutuntuttu kävi yli 50 laitoshuoltajakurssin ja sai oikean työpaikan Meilahdesta, siitä maksetaan vielä oikeaa palkkaakin.
Kannattaa tarkistaa pikipäin kaikenmaailman sosiaalikerhojen ja yhdistysten tilanne, niin siitä hahmottaa mitä ei oikeasti kannata tehdä. Nämä yhdistykset ovat niitä pahimpia hyväksikäyttäjiä, kun ne hankkivat porukkaa harjoittelemaan "työntekoa".
Pääkaupunkiseudulla ainakin lähihoitajan koulutuksella työllistyy oikeaan työpaikkaan.
Metalli- ja konepajatkin palkkaavat jopa oikeasti töihin, eikä pelkästään tukitöihin, sillä niiden on tärkeä pitää kiinni osaavasta ja motivoituneesta porukasta. (Palkka on hyvä motivointikeino.)
Ikävintä työttömyydessä on se, että kun olet jäänyt työttömäksi tunnut muuttuvan 2 luokan kansalaiseksi ja idiootiksi. Minulle tipahti työttömyyskautena kaikenmaailman IT-kurssien mainoksia, kurssit olivat selkeästi tarkoitettu jollekin jonka osaamistaso ylitti roimasti omani.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.