Mä oon vähän päälle kakskyt ja mullei oo paljo kavereita (oon miespuolinen) ehkä pari, mutten mä niitäkään usein näe elikkä mä oon aika paljon yksin. Välillä ahistaa kun ei keksi mitään järkevää tekemistä ja elämä on ihan bore. No kyll mä duunissa käyn mutt muuten oon aika paljo iteksein. Mä olisinkin tahtonu tietää onks paljonkin muita yksineläjii. Ja mitä te ootte suunnitellu tehä että elämä jotenkin muuttuis. Jos joku on radikaalisti saanu elämän suuntaa muutettua niin voisitko antaa vinkin miten. Kun tuntuu ettei jaksais alottaa mitään, vaikka kyllä mullaki on jotain suunnitelmia tuolla päässä mutkun ne on jääneet sinne vähän niinku jumiin. Oonks mä ainoo josta tuntuu tältä vai onks muitakin? Helpottais ehkä jos tietäis ett muillaki olis tällasta edes joskus vai kuuluuks tää ollenkaan normi elämään?
Onko kukaan muu paljon yksin?
yksinäinen sielu
12489
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Samassa tilanteessa olen kuin sinä. En hirveästi enää kärsi yksinäisyydestäni, pillun puutetta lukuunottamatta. Kai mä alan erakoitua kun normaali-ihmisten jutut ei enää nappaa.
Tietty helpottaa kun kuulee ett on siis muitaki, mutt onks ketään joka näkee tähän jonkun positiivisen näkökulman ett vois alkaa kelaa asiaa jotenki muuten kuin ahistuksen kautta. Ett keksis mihin päin alkais suunnistaa tai mitä uutta keksis, kun mä en kuiteskaan oo mikään doku ja mull on oikeestaan asiat aika hyvällä tolalla. Mä jaksan kyllä vielä huolehtii ittestä ja asioistani jotenkin mutta toi yksinäisyys painaa.Muita kun kattelee tuolla maailmalla niin tuntuu ett kaikila muilla on asiat paremmin kuin mulla vaikka kylhän mä jotenkin tajuun et eihän se niin oo. Miten te ootte päässy tällasista fiiliksistä pois, ne joilla on tuntunut samalta? Ja ulos tästä "painajaisesta"?
No mikä sinua sitten kiinnostaa? Jos "normaali-ihmisten" jutut eivät nappaa, niin mikä sitten kiinnostaa? Kiinnostaako yhtään mikään, vai keskitytkö vain olemaan ja möllöttämään? Pitäisikö muiden raahata sinut tekemään jotain?
Muut voisivat toimittaa minulle nuoren ja nätin blondin leluksi tänne.
harrastusten kautta löytää uusia ihmisiä ja tuttavuuksia. kai sulla jotain mielenkiinnon kohteita on? tai lähde opiskelemaan jotakin alaa mikä kiinnostaa.
pitää bailata kavereiden kanssa, eikä nököttää kotona! Ei me naiset teitä miehiä kotoa haeta.
Itselläni taitaa asiat olla vielä huonommin. :P
Mulla on vain 2 kaveria jotka molemmat asuvat toisella paikkakunnalla, minulla ei ole koulutusta tai töitä ja oon aina kotona, koska en kehtaa/uskalla käydä missään yksin.
Yläasteelta asti olen kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta.
Varaa aika lääkärille. Tiedän ettei ole helppoa mennä valittamaan tuollaisesta ongelmasta, mutta jotain on tehtävä! Jos omalääkäri ei auta, mene toiselle. Mulla iselläni on jo aika psykologille, sain sen rajan rikottua! :) Tuohon vaivaan on myös hyvät lääkkeet. Ei kannata odotella näin kauan kuin minä, olen jo kohta 40 v. Menee elämä hukkaan. Minä olen ollut arka aina. Nyt vasta kun saan apua, alkaa helpottaa.
Ja eikun kouluun! Nyt katsot työkkärin sivuilta itsellesi minkä tahansa koulutuksen ja haet sinne. Siellä tapaat ihmisiä ja voit opetella olemaan ihmisten kanssa.
Mulla on 2 ystävää (huom YSTÄVÄÄ, ei kaveria) jotka asuvat toisilla paikkakunnilla. Puhelin ja autokin (välillä) toimii. Sähköpostiakin voi lähettää. Pitää ehdotella kaikkea ohjelmaa ystäville, pidä tiiviisti yhteyttä!
tullut täydellinen erakko. Pari kaveria on yrittäneet pitää yhteyttä kerran vuoteen, mut en koskaan ole se aloitteellinen osapuoli, joten nääkin ovat luovuttaneet. En mä siitä mitään saa kun eri paikkakunnilla asutaan.
Tänä kesänä tajusin, että tulen olemaan ikuisesti yksin tässä mailmassa,etten koskaan saa vaimoa enkä perhettä. Alan tajuta että tämä oli tässä osaltani. Olisin tarvinnut sen naisen joka olisi minut vetänyt kuopasta,häntä ei koskaan saapunutkaan.
Loppuun erittäin hieno kappale joka kuvaa tuntojani yks yhteen.
http://www.youtube.com/watch?v=tTKxGhf2Yyw&feature=search
Samanlaiset fiilikset.
Olet vielä kovin nuori, etten oikein voin samaistua sinuun, kylly minä nuormpana liikuin ja hengailin kavereitten kanssa, mutta nyt keski-ikäisenä olen huomannut, että vihdyyn kaikista parhaiten yksikseni.
Kauniilla säällä vietän paljon aikaa ulkona, aurinkoa ottaen, kävellen, puutarhaa siistien, keinussa lukien ym.
Nyt kun ilmat ovat kymentyneet lämmittelen takassa, siivoilen, sisustelen, poltan kynttilöitä, juon lämmintä kaakaota ja luen paksuja kirjoja, lenkkeilen läpi vuoden, Jostain syystä tykkään tehdä nämä asiat yksikseni, harvoin kaipaan seuraa, mulla on ystäviä, jotka varmasti tulisivat mielellään viettämään aikaa kanssani (ainakin ovat heti olleet tulossa jos olen kutsunut), pidän heistä, mutta olen kovin huono ottamaan heihin yhteyttä, nimenomaan syystä, että viihdyn parhaiten yksin. En ole ujo enkä syrjäänvätäytyvä, kun olen ihmisten parisssa olen aika sosiaalinen. Työpaikalla minulla on hyviä ja lämpimiä suhteita työkaverehin, olen oikeastaan aika puhelias jos ajattelen tarkemmin. Kyllä mielestäni se on ihan normaalia elämää, niin kauan kun et itse ahdistu siitä, jos sun on hyvä olla, ei sillon ole hätää. Toisaalta jos sulla on tylsää, kannattaisi kyllä toteuttaa jotkut suun suunnitelmista, ihan vaan aluksi yhdestä vaikka.
Kaltaisiasi on Suomessa tuhansittain, jos se tieto sinua yhtään lohduttaa.