Haluatko nähdä toisen kodin

Väitän kyllä että ainakin minun luonteestani voisi tulla aika erilainen stoori, jos sisustukseen olisin käyttänyt moninkertaisesti enemmän rahaa. Luonteeni olisi silti varmaankin todellisuudessa aika samanlainen. Persoona ja temperamentti ovat kait aika stabiileja.

Minusta se voi kertoa kyllä varallisuudesta jotain, esim. että paljon on investoitu sisustamiseen, arvostetaan sitä, miltä kaikki näyttää jne. Jos oma kämppäni olisi viimisen päälle, joku voisi kuvitella varakkaaksikin, mutta todellisuudessa kaikki mitä minulla olisi, olisi ympärilläni. Harhaanjotaisin siis. Siisteydestä sillä hetkellä, kodikkuudesta, mukavuudenhalusta ja tyylitajusta jotain voisi päätellä. Tyylitajua voisi olla enemmänkin, mutta rahalle löytyy tärkeämpääkin käyttöä. Joku voi päätellä yhteensopimattomista tavaroista jotain, mutta johtopäätökset voivat jälleen johtaa harhaan, sillä kukaan ei tiedä, ett'ä kärsin joka kerta, kun näen joitain kämppääni sopimattomia kamoja.

Minusta kauneudentajun voi nähdä tai sitten ei voi ihmisen kodista.

"Jos uusi tuttavuus ei halua päästää kotiinsa, on aiheellista epäillä että tämä ei asu yksin, tai on jotain muuta salattavaa, häpeää asuntoaan, on valehdellut jotain oleellista tms." Niin se varmaan on.

Saa kyllä olla aikamoinen psykologi, että kaikki arvioinnit osuvat yhteen todellisuuden kanssa.

Musta on ainakin naisilta ihan fiksua olla päästämättä kotiinsa ketään lyhyen tuttavuuden (muutama deittiä) jälkeen. Mutta siinä olet kyllä oikeassa, että kyllä kodista voi jotain päätellä.

Koti voi kertoa jotain, mut ei mulle merkkaa esim. huonekalut juuri mitään. Enemmän esim. se, että onko levyjä ja kirjoja yms. Ne ovat mulle tärkeitä, joten kerran muistankin yhdessä paikassa ihmetelleeni, kun tyypillä ei ollut yhtään levyä. MTV:ltä kuulemma kuuli musiikkia. Ei ollut mun tyyppiä hän.

Mutten tosiaankaan raahaisi ketä tahansa omaan kotiini.

Jos varakkuutta hakee oisko varmempi kysyä suoraan sitä rahaa, pyytää vaikka varaamaan sviitti hotellista ja mieluummin lämpimämmistä maista, maksunkin voit periä iltojen ilosta.

Mun kämppä ei kerro mitään mun vittumaisesta luonteesta, eikä sinne ole idiooteilla asiaa. Harvat ja valitut vaan pääsee mun yksityisalueelle. Tyhmäähän se olis joku Urpo päästää mun Edelfeltejä nuuskimaan.

Epäileviä vainoharhaisia tyyppejä en muutenkaan tapaile, saatika tyhmiä tyylitajuttomia.

Jopas sait tylyjä vastauksia. Minä taas innostuin muistelemaan niitä muutamia nuorukaisten koteja, joissa nuorena vierailin.

Useimmilla oli telkkari (noina aikoina vain nörteistä nörteimmillä oli tietokone edes töissä) ja stereot. Kaikilla ei suinkaan ollut sänkyä, ja jos oli, lakanoita ei ollut tai ne olivat lähteneet omin voimin etsimään pesukonetta, jota siis ei myöskään ollut. Astioita oli käytetty, muttei pesty. Kauhean sekaista ei voinut olla, koska huonekaluja, kirjoja, levyjä ja muuta oli niin vähän, mutta vaakatasot olivat tahmeina pölystä. Ikkunoissa oli jokin riepu esittämässä verhoa, useimmiten kirjava lakana. Yhden nuorukaisen kämppä yllätti minut, koska siellä oli huonekaluja, verhoja, siistiä ja puhdasta, mutta tarkemmin katsottuna olohuoneen nurkkaan sijoitetussa sängyssä nukkui nuorukaisen ÄITI. Viis siitä äidistä, mutta se tyttöystävä oli minulle liikaa.

Sitten rupesin seurustelemaan miesten kanssa.