Ajattelun/puheen/tarinan kerronnan erottelu

Maija ja Noora on liian tavallisia nimiä, vaihda ne nyt aluksi.

Koulun jälkeen Nooralle. Hänen ylisiisti kotinsa, oma huoneensa kaikkine luxustavaroineen oli aikoinaan tehnyt suuren vaikutuksen, mutta ystävyytemme rakentui ainakin minun puoleltani nykyisin enemmänkin yhteiseen hauskanpitoon. Kulutushysteriaa.

Kun Noora laittoi uusimman cdnsä soimaan hänen innokkuutensa purppuraiseen kiiltokuvamusiikkiin sai minut taas kerran kiemurtelemaan sohvalla vaivautuneena.

”No mitäs pidit?”

Noora kysyi silmät tähtinä tuikkien. Tuijotin eteeni lasittuneesti ja huokailin teatraalisesti.

”Huoh! Olisko kiva enskerralla mennä kimpassa shoppailemaan?”

Miten joku voikin olla noin yksinkertainen tyyppi niin paksulla lompakolla...

Kyllä se selviää tuosta alusta, ettei se toinen tykännyt, kun käänsi katseensa pois. Ja itse mielsin niin, että toinen tajusi sen kun vaihtoi seuraavan kappaleen.

Ei lukijalle todellakaan tarvitse kaikkea vääntää. Se on lukijan aliarvioimista.

Nimet ovat ihan ok. Mitä niiden sitten pitäisi olla? Marigold ja Sulamith?

Vaikka näin:

Noora ja Maija löhösivät Nooran sohvalla. He olivat päässeet koulusta kolme tuntia sitten ja ahkeroineet kotitehtävien parissa. Kun Noora oli saanut läksyt tehtyä, hän päätti soittaa Maijalle uuden lempilevynsä.
"Mitäs pidät?" Noora kysyi Maijalta muutaman kappaleen jälkeen.
"Ihan jees."
Maija käänsi katseensa pois. Noora vilkaisi ystäväänsä. Vai niin. Hän vaihtoi toisen kappaleen cd-soittimeen.

Noissa välimerkeissä on "Ljsjkjlksla."
tai "Lklhkhkh", sanoi kkjjjkkj.
tai "Ljkklhklkl?"

Sivulause erotetaan pilkulla. Kannattaa noudattaa tavallista sanajärjestystä ja välttää samojen sanojen toistoa. Jos joku sana meinaa esiintyä monta kertaa, niin se pitäisi korvata synonyymillä. Kannattaa myös välttää käyttämästä hirveästi liian tavallisia sanoja kuten istua, sanoa jne.

Täällä on hyviä ohjeita kaikille kirjoittajille, ei vain romantiikan harrastajille. Samat periaatteet pätevät kaikille periaatteessa.

http://www.eharlequin.com/store.html;jsessionid=B2849D22F62533F98FC094353AF938B7?cid=535

Kyseessä nyt tietenkin on esimerkkikappale, mutta sellaisenaan se on mielestäni ihan ok. Täällä muut jo alkoivat rakentelemaan kaikenlaista siihen ympärille, mikä on myös ihan ok. Minä ainakin merkitsen ajatukset ihan vain kursiivilla, mutta vain ne, jotka hahmo ajattelee sanasta sanaan siinä muodossa. Se taisikin tulla tässä jo epäsuorasti esiin. Sitaatit sekoittavat mielestäni liikaa dialogia.

Ajatuksissa, keskustelussa ja kaikessa muussakin, mikä jollakin tavoin keskeyttää "yleisen tarinankerronnan" yritän kiinnittää erityistä huomiota lukijan tilannetajuun. Saatan olla nipo, mutta mielestäni kuluvan ajan täytyy jollakin tavoin näkyä tekstissä. Esim. jos henkilö A sanoo "hei" ja henkilö B sanoo kolme kappaletta myöhemmin "hei" se voi tuntua vähän omituiselta ajan ja tilanteen tajuamisen kannalta. Ja sama tietenkin toisinpäin. Jos välissä on aikaa, siihen voi ihan hyvin pistää kohtuu pitkääkin pätkää väliin.

Mitä muuta se tarvitsee? Kursiiveista sun muista vielä sen verran, että jos kirja julkaistaan, niin joku onneton graafikko joutuu käymään sen läpi kuitenkin ja pistämään ne kursiivit sun muut sinne itse vielä paikoilleen. Tästä syystä osa kustantajista ottaa vastaan vain muotoilematonta tekstiä. Niistä ei siis kannata ottaa aivan ylenpalttisia paineita: pääasia että teksti on selkeää.