Mikä rooli kosketuksella on elämässänne? Kerran tuli telkasta dokkari, jossa oli vammainen mies joka sitten lopulta päätyi menemään prostituoidun luo ja hän puhui siitä, miten oudolta se tuntui, että halatessa se toinen ihminen on lämmin! Se oli ensimmäinen kerta kun itsekin tajusin, että niinhän se on. Mä olen usein yrittänyt kuvitella, että miltäköhän se tuntuisi, jos joku mies, johon olen ihastunut tai rakastunut halaisi oikein pitkään, pitäisi itseään vasten tai sylissä. Tai koskisi minuun, silittäisi vaikka selkää tai ottaisi kädestä kiinni. Ei sitä pysty kuvittelemaan, kun ei ole koskaan kokenut mitään sellaista. Tove Jansson sanoi jossain ehkä muumi kirjassa tai novellissa, ettei ihmistä ole edes olemassa, jos ei ole kosketusta toisiin ihmisiin. Ehkä minullekin on käynyt niin, ehkä edes tämä viesti ei tule näkyviin...
Kosketus
koskematon
16576
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
sinä olet se, joka on lähinnä itseäsi. Kaikki kosketukseen tarvittava on omissa käsissäsi ja aikanaan pääset toistakin koskettamaan, luotat vaan siihen. Ihminen on sillä tavoin laumansa olio, että lämpöä tarvitsee ja toisen kaltaisensa kosketusta. Muumipeikot ovat usein oikeassa, mutta mörkönsä niilläkin on.
Mutta eihän se oma kosketus tunnu yhtään samalta kuin toisen... Vai tuntuuko?
'Ihminen on sillä tavoin laumansa olio, että lämpöä tarvitsee ja toisen kaltaisensa kosketusta.' Olen samaa mieltä mutta kysymys onkin, että mitä tapahtuu ihmiselle, jota ei kukaan koskaan kosketa, jolla ei ole mahdollisuutta tulle kosketuksi? Möröstäkin tuli mörkö, joka jäädytti kaiken ympärillään juuri siksi, ettei kukaan koskaan välittänyt siitä. Missä vaiheessa minusta tulee mörkö? Missä vaiheessa lakkaan olemasta olemassa?
kosketuksen puutteesta lakkaa olemasta kun olet aikuiseksi asti päässyt...vaikka siltä hetkittäin tuntuisikin kun katselee ihmisiä koskettamassa toisiaan. Käy kampaajalla, hierojalla, kauneushoidossa ihan mitä keksit, ne on ammattikoskettajia osaltaan.
Tänään mietin lapsuutta ilman kosketusta, se on pahinta, mitä vanhempi voisi lapselleen tehdä että virheitä pelätäkseen ei lastaan uskaltaisi lainkaan koskea. Ja sitten sekin vielä, että koskemistahan se pahoinpitelykin on, joku ottaa vastaan vaikka nyrkkiä, että ihminen joskus koskettaisi...
Ja vielä, onhan fyysistä ja sitten on psyykkistä koskettamista, kuka mitäkin on enempi vailla. Ihmisten välillä, hyvä psyykkinen koskettaminen on mahdollista kun välillä on avointa myönteisyyttä ja vastaanottamisen kykyä. Vanhempi ei koskaan saa unohtaa sitä lasta rakastaessaan.
Näitä on mua viisaammat miettineet eivätkä voi väärässä olla.
Möröllä on kylmää hohkava kosketus, mutta sekin on olemassa ja tunnettavissa.
on parasta mitä ihminen voi ihollaan tuntea..se menee suoraan sydämeen..=o)
sitä ei oikeen ees kykene sanoilla selittämään miten hyvältä sen rakkaan kosketus tuntuukaan..halaaminen ja ruumiinlämpö...vasten sua..*huokaa*...se on jotain mistä ei ikinä haluaisi lähteä pois..lämpöisestä sylistä..=o)
sekin kun kuulet toisen sydämenlyönnit ja kuuntelet sitä..se on jotain uskomatonta..siinä se on, se ihana elävä olento..se ihminen johon haluaisi sulaa kii..upota sen ihon alle..olla vaate hänen iholla..tuulena hänen hiuksissa..=o)
kosketus..se on tärkeä asia..
Mitä sitten tapahtuu ihmiselle, joka ei koskaan saa minkäänlaista kosketusta? Sanotaan, että se vaikuttaa jopa vastustuskykyyn, ihminen, johon ei kosketa sairastuu helpommin.
...vaikai sanoa..koska en oikeesti tiiä..mutta uskon se että ihminen kaipaa toisen ihmisen läheisyyttä ja kosketusta..epäile en yhtää sitä..=oI
...muistan toki ajan kun itekki olin yksinäinen eikä ollu rakasta..jota olisi rakastanut ja paijannut..eikä toisin päinkään..se oli niinkun oisi ympärivuotinen pakkastalvi..=o(
Ehkä minulla on sikäli helpompaa, että ensinnäkään en kunnolla edes ymmärrä mistä jään paitsi, koska en ole koskaan kokenut mitään tuollaista ja toiseksi myös siksi, että tiesin aina, etten koskaan kokisi mitään sellaista. Ehkä saan tähän kaupanpäälle vielä jonkun syövän, tosi reilua... :)
parisuhteessa..jossa järjen mukaa olis pitäny olla se jota rakastit ja halusit koskettaa...mutta se inhosi sua..ja sen kosketuskin oli halveksiva eikä ollenkaan rakkautta ja lämpöä viestittävä...=o/
..sen katse oli inhoa..ja puheet rihkamalla koristeltuja, sillon kun se halusi jotain..mutta kaikkien niien puheitten läpi kuulsi halveksinta...ja välinpitämättömyys..se on yksinäisyydestä ehkäpä synkimpiä mitä tiiän..=o/
jos halasitkin joskus väärään aikaan..se tyrkkäsi sut syrjään kun jonkun tavaran tieltään ja kiukkusi päälle..näpit irti..tms..se rikkoo sydämen jos mikä..
reilusti yksinkin on parempi..kun tuommosessa parisuhteessa..uso mua..
Tuo on totta ihan varmasti. Ikävää, että sulla on tuonkaltaisia kokemuksia. :( Luulen, että se on aika monen naisen arkipäivää, niitä tunnevammaisia juntteja kun riittää. Jos sulla nyt on jotain muuta, niin ole onnellinen. :)
Siitä jostain muusta minäkin unelmoin, mutta kun niitä on ehkä kolme koko maapallolla ja kun ei riitä ulkonäkö kuin niihin tunnevammaisiin juntteihin ja kun niitä en huoli, niin yksin on selvittävä.
Joskus vain kosketuksen kaipuu tekee hulluksi. Mulla ei ole mitään vaikeuksia elää ilman seksiä, enkä minä tarvitse omakotitaloa ja perunamaata ja 1,3 lasta, ja ymmärrän toki, ettei kaltaiseni voi odottaa mitään itseeni kohdistuvia tunteita, mutta mä haluaisin, että minulla olisi joku jota minä saan rakastaa ja myös koskettaa, joku joka olisi sen arvoinen. Kadehdin miehiä, he saavat elämältä kaiken antamatta mitään.
kokemuksia..tommosiakin melko monella tulee parisuhteissaan vastaan..kun ei ole toisen mielestä minkään arvoinen...=o/
....noh ei sentään kaikki miehetkään ole tunnevammaisia juntteja..miehet vaan harvemmin toimiin, niin kun me naiset ja heittäytyy kaulaan roikkumaan..oikeastaan se ois aika ärsyttäväkin piirre miehessä..semmonen liika ripustautuminen....ettet pääse kun huoneesta toiseen ja jo se taas loikkaa kaulaan..meleko ahistavaa..=o(
on mulla ollu simmosestaki kokemusta...kun mies juoksee käet levällään hiekkatietä kohti autoa..kun tuun töistä kotiin ja pyörii kun lapsi karkkipusiin ympärillä ihan yli innokkaana..ja lärpättää...tunti tolkulla jotakin lurinoita..=o/ koeta siinä väsyneenä 10h jälkeen ja yön jälkeen olla jeeee...ihanaa..
mua ainaski ahistaa semmoi yli ätläkkyys..musta se siirrappisuus kuuluu enempiki naiselle..mennä vähän överiksi tossa lepertelyssä välillä..kun miehelle..noh makuasia tokkiinsa...saa mieskin olla herkkä ja hellä ja sortua joskus vaikka lässyttämään..ihan jees..mutta tossa voi mennä pahasti ylikin..=o(
...ei ne miehetkään kuule kaikkea saa antamatta itte mitään....ei ainakaan kaikki kaikissa suhteissaan..=o)
mun uskoakseni miehet kantaa kortensa kekoon..monella tavalla suhteensa ja perheensä hyväksi..tavat vaan voi olla toisenlaisia kun naisilla...mutta eihän mieheltäkään voi koko miehisyyttä viedä, siksi että se miellyttää naista..ja jos mies olis niinkun toinen nainen, ajattelis kuten nainen, nii eiks helpompaa olis rupeekki suhteeseen toisen naisen eikä miehen kanssa..??
..must miehessä saa ollla pikkasen sitä jämeryyttäkin..kunhan se ei ole niin macho..että ei ees tunteitaan kykene ilmaisemaan tai näyttämään...pelkkää äijäämistä vaan..ei semmostakaan ukkoa jaksa kattella..joka on niin testosteronia pullollaan..=o(
tunteeton möykky on sekin kauhea kumppani...
elää siitä, että saa koskettaa ja tulla kosketetuksi. Kosketuksia on kaikenlaisia...
Kuka mua koskettaisi,
sylissänsä lämmittäisi.
Kylmyydestä kärsin minä,
jäätynenkö jähmetynkö?
Yksin ei oo hyvä olla,
kylmentynein tunteinensa.
Kädet kylmät, kuten jalat,
kaihertaapi sydänalaa.
Etsinkö mä jostain toisen,
kohtalossaan samanmoisen.
Silloinko on lämmin meillä,
elämässään eksyneillä.
Sulaudumme toinen toiseen,
kokeakseen kosketuksen.
Silloinko on hyvä meillä,
vai olemmeko hakoteillä.
Hetken lohtu kosketuksen,
tuottaa suuren jännityksen.
Kädet kuumat, tunne myöskin,
jäätyy jääksi pettymysten.
että jalkaas vedät villasukat
kätees karheat lapaset
koskettelet itseäsi
lämmittelet, lemmittelet
eipä tarvitse katua
kärvistellä syytöksissä.
ISO KAUKOHALI.
Kosketus on mulle tosi tärkeetä, se viestii että toinen välittää ja huomaa. Mä oon muutenkin sellainen "hiplaaja" tyyppiä, että mä tykkään koskettaa ihmisiä kuten halata tai muuten vaan laittaa esim. käsi olkapäälle yhteisymmärryksen saattelemana, tota mä toki teen siis ystäville ja muille vähän tutummille ihmisille..
Muistan tosi hyvin, kun aloin ensimmäisiä kertoja saada lähempään kontaktia kanssaihmisiin kun oon ennen ollut tosi ujo ja sisäänpäinkääntynyt omine "ongelmineni". Niinä aikoina mä aina haaveilin kosketuksesta (jonkun muun kuin perheenjäsenten), mulla ei ollut kokemusta sellaisesta välittämisestä joka tulee jostain ulkopuolelta sillä olen aina mieltänyt kosketuksen välittämisen merkiksi. Sinä päivänä kun eräs puolituttu otti ja kosketti mua mä ihan säpsähdin säikähdyksestä, muistan sen niin elävästi. Ja kyseessä oli niinkin viaton kosketus kuin hartioille käsien laskeminen, mä melkein itkin onnesta kun se viesti välittämisestä jota en ollut ennen kokenut.. Sniff :))) Tästäkin on jo hirmuisasti aikaa.
Nykyään mä oon aina halaamassa, varsinkin humalassa x'D Siinä on sitten miehelle koettelemista jos se on vähän mustasukkaisuuteen taipuvainen, mulla on syyni miksi oon tämmönen läheisyyttä kaipaava enkä mä jaksa ees ajatella sitä enää :D
.