Moi! Mitäs vinkkejä teiltä tähän? seurustelin mukavan miehen kanssa ja en ollut ihan varma tunteistani, miehen kanssa oli ihan kivaa olla jne mutta jokin puuttui?? Jätin hänet yhtäkkiä kun minulle iski paniikki tai jokin, mies murtui täysin ja rakastaa minua. Nyt kuitenkin alkanu kaduttaan ero ja kun jätin miehen, olin tosi kylmä ja töykeä jotta mies unohtaisi helpommin minut, mutta eihän mies unohda ja en myös minäkään. Meillä oli joskus riitoja ja yleensä ne oli aina johtamas eroon, syynä oli etten osannut puhua ja halunnu selvittää niitä riitoja, nyt pelkään ja ajattelen, jos otan miehen takaisin, muuttuisko mikään?? Kaipaan nyt miestä tosi kovaa, koska hänessä oli niitä hyviä puolia paljon. Minun on silleen vaikeata, kun en halauisi antaa periksi eropäätökselle, mutta piruvieköön ikävä toisen luo nyt liian kova :( ja mitenkä ne tunteeni myöhemmin, tuleeko pian taas tilanne, onko niitä? Pliis auttakaa, kertokaa kokemuksia.
kadun eroa, mitä teen?
Sanni28
53160
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
- Mikään ei muutu, jos et itse muutu, ei se itsestään tule. Se oletko kylmä ja miten reagoit, on sinun päätettävissäsi ja sinun vastuusi.
- Opetteletteko puhumaan on teidän opeteltavissa ja se, miten päätät omalta osaltasi jatkossa keskustella on sinun. Kirjoitat ikäänkuin haluaisit asioita, mutta et mahtaisi millekään mitään, ikäänkuin vain "käyttäytyisit" etkä voi sille mitään. Tottakai voit, ja sinun pitääkin voida, ei kukaan muu voi muuttaa toista. Aikuiset ovat itse vastuussa omasta kasvamisestaan.
- Aina, joka suhteessa tulee puuttumaan jotain, hyväksy se. Ikävä kyllä täysin tyydyttävää suhdetta ei ole olemassa, kyse on vain siitä, mikä riittää kenellekin ja minkä laskee etusijalle elämässään. Kyse on valinnoista.
- Suhteeseen kuuluu hyvien puolien lisäksi huonot. Joten tottakai ne epävarmuudet tulee takaisin, tottakai on hetkiä, kun epäilet, ja aivan taatusti tulee päiviä, jolloin melkein jopa inhoat pariasi. Siitä voit olla varma. Rakkautta seuraa tyhjyys, luottamusta mustasukkaisuus, varmuutta epävarmuus... Oletko huomannut, että koko elämäsi kiertää aina kehää: menet ylös ja tulet alas, mikään ei säily, se on mielesi luomaa harhaa. Joten jos odotat suhdetta, missä niitä tunteita ei tule, älä pidätä hengitystäsi. Kyse on valinnoista ja siitä, mikä riittää ja sen määrittelet sinä: mitä sä haluat parisuhteelta? Miksi sulla semmoinen pitäs nyt olla? Mitä sä odotat että se mies ja suhde antaa sulle? Onko sulla mitään annettavaa sille miehelle ja suhteelle?
- Kyllä se on realismia, epäromanttista ja mälsää, mutta totuus, muu on sitä, miksi me se tehdään, ihan itse. Jokainen on eniten vastuussa itsestään ja hyvin pitkälle kaikki elämässä lopultakin tulee vain sen kautta mitä valitsee, siis etenkin, kun olemme syntyneet onneksemme paikkaan, missä voi valita ja on mahdollisuuksia. Mutta sitä satua ei tule, prinssit ja prinsessat ovat vain siellä, onni ei tule itsestään, käytös ei muutu, jos sitä ei muuta, ihmiset on juurikin sitä, mitä käytöksellään kertovat ja elämä juuri sitä, mitä elät. Ja sen lisäksi, kaikki jaetaan epätasaisesti, ja sellaista se on. Kannattaa elää rohkeasti siitä huolimatta, itsesäälillä häviää vain itse! Joten tee valintoja sydäntä kuunnellen ja elä, ota opiksesi ja mene eteenpäin.
- Paniikki ei haittaa, opi elämään sen kanssa. Sitä tekee ratkaisuja aina jonkun perusteella, tämä on nyt sun ominaisuus. Korjaa se tai hyväksy se, ei siinä muuta. Ei mitään elämää suurempaa virhettä. Joten näin mennään.
Ilman muuta pyydät anteeksi mieheltä ja juttelette kasvotusten. Älä hyvä ihminen menetä miestä sen takia, että sua alkoi joku ahdistaan ja kirjotuksen mukaan miehes ei oikeen ollu mitään vikaa ja rakastaa sinua, opettele puhumaan ja avautumaan, mene vaikka terapeutille jotta saisit sinun tunnelukon avattua. Älä tee samaa virhettä mitä minä tein nuoruudessani, jätin ihanan miehen minun tunne-elämän lukkojen takia, miehessä ei ollu mitään vikaa mutta iski usein kans paniikki ja sitten yhtenäpäivänä paniikki oli raju ja jätin miehen. Kaduin 3kk eroa ja sitten päätin ottaa yhteyttä mieheen mutta mies oli surru tarpeeksi ja löytänyt uuden naisen :(
Tajusin kanssa ettei ruoho ole vihreämpään niin airan toiselle puolella...Mulle kävi ihan samoon kun tolle joka tämän kirjotuksen alotti eli ihana mies ja ku ei osaa puhua asioosta niin sitte on vaan helppo jättää kaikki taaksensa vaikka rakastaaski aiva älyttömästi..
Erostamme kolme kuukautta tajusin miten tyhmä oon ollu..Miks haluaasin heittää kahden vuoden suhteen mäkeen vaan sillä ku ei puhuttu asioosta? Miks se onki niin vaikeeta puhua vaikka se oikiasti helpottaa..
Kolmen kuukauden aikana oon tajunnu miten paljon rakastan ja kaipaan häntä..enemmän kun koskaan oon kaivannu ja haluan hänet takas:)
Olen eroamassa, minun (mies) aloitteesta, ja kaipaan puolisoani jo etukäteen. Hän on ihana, upea, hyvä nainen ja rakastan häntä ja haluan olla hänen kanssaan aina. Mutta rakastuin myös toiseen naiseen, jonka kanssa haluan olla, vaikka tulevaisuus on epävarma. En voi saada molempia.
Puolisoni haluaa minut vaikka olen rakastunut toiseen, vaikka pettäisin, hän haluaa tapella suhteemme vuoksi, antaa kaikkensa. Ja minä paskapää haluan silti kaksi naista ja kaksi elämää. Yritin sanoa hänelle sen. Että hän ansaitsee parempaa eikä miestä joka haikailee toisen naisen luokse. Hän sanoo että on hönn oma asiansa määritellä, millaisen miten hän ansaitsee ja että hän haluaa minut. Hän on niin uskomaton etten voi mitenkään piinata häntä kun itse kerran olen niin paska.
Sattuu ihan vitusti, kun nyt taas näen miten upea hän on ja mitä olen menettämässä, mutta en silti voi lakata haluamasta toista naista. Sanokaa nyt, eikö olekin oikein että annan niin upean naisen olla paremman miehen kanssa vailla hän sanookin haluavansa mut vaikka mkä olisi? En kestä tätä kipua haluaisin kuolla!!!
Kyllä sä teet oikein. Olet rohkea ja ajattelet teidän molempien parasta pitkällä tähtäimellä, vaikka se nyt sattuu.