hei, te kuka on arabilaisen tai turkkilaisen kanssa naimisissa. onko suhteenne muuttuneet naimisiinmenon jälkeen? mitä miehenne sanoo meikkien ja parfyymien käytöstä (siis häiden jälkeen)? oliko kellään niin, että ennen häitä sai käydä tyttökaverien kanssa ulkona, leffoissa jne... ja sit häiden jälkeen yhtäkkiä tuli hirveästi rajoituksia? kertokaa, olen menossa naimisiin marokkolaisen kanssa lähitulevaisuudessa...
MUUTTUIKO SUHDE
aisha29
1292326
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 129
Vanhimmat
turkkilaisen kanssa, ja ihan samanlaista on ollut ennen häitä ja häiden jälkeen.
Varmasti riippuu paljon miehen perhetaustasta, ja siitä kuinka uskovainen hän on.
Omani ei ole uskonnollinen, eikä hänen perheensäkkään.
mä oon naimisissa egyptiläisen kanssa. ja meillä kävi niin, että nyt kun olen vaimo, ei mua otetaankaan enää mukaan kahviloihin istumaan, niin kuin ennen, kävin aina poikaystävän, sen kavereiden ja niiden tyttöystävien kanssa aika usein istumassa kahvilla jne.. nyt kun muutuin tyttöystävästä vaimoksi, ei mua pyydetääkään enää mukaan... tää on ainoa asia mikä on muuttunut. ollaan nyt oltu naimisissa puolitoista vuotta. mikään muu ei muuttunut.
minulla on marokkolainen mies. ollaan oltu naimisissa 3 vuotta. ennen häitä, kävin pariin otteeseen marokossa, oli tosi kivaa. vuokrattiin auto, mentiin joka paikkaan, käytiin uimassa, ravintoloissa, ostoksilla, iltaisin kahviloissa mieheni kavereiden kanssa... sen jälkeen kun menimme naimisiin, ja minusta tuli rouva, kävin marokossa kaksi kertaa. molemmilla kerroilla minut on jätetty kotiin iltaisin. päivällä kyllä käytiin jossain paikoissa, mutta heti kun hämärtyi, minut vietiin kotiin, ja jätettiin sinne, siskon ja äidin kanssa iltoja istumaan.... että näin kävi meillä... muuten, samoin kun edellisella kirjoittajalla, mikään muu ei ole muuttunut (parfyymit, meikit, vaatteet jne..) . suomessa käyn edelleen tyttökaverini kanssa elokuvissa, ostoksilla ja kahviloissa. tosin en voi enää matkustaa yksin (lue - tyttöporukassa / tyttökaverin kanssa, ilman miestäni) mihinkään. kun seurustelimme, kävin risteilyllä, roomassa, pariisissa, mallorcalla... tyttökaverini kanssa... tuollaiset matkat loppui naimisiinmenoon... harmittaa tämä asia kyllä pikkasen...
Ja epäilyttääkö tämä sinua?
Oletko aivan tahdoton? Tuosta saa sellaisen kuvan että sinua viedään ja sinulle tehdään asioita, eikä sinulla ole mitään osaa eikä arpaa omiin asioihisi. Ryhdistäydy! Et ole kenenkään omaisuutta.
http://www.iltalehti.fi/turku/2009102510487446_tu.shtml
Ryöstöhälytin pelasti nuoren naisen
Sunnuntai 25.10.2009 klo 16.38 (päivitetty 26.10.2009 klo 08.59)
Varsinais-Suomen poliisilaitos kaipaa silminnäkijähavaintoja tapauksesta, jossa nuori nainen yritettiin pakottaa auton kyytiin.
Nuori, vuonna 1991 syntynyt nainen oli matkalla kotiinsa, kun kaksi miestä yritti väkivaltaisesti pakottaa hänet autoon Turun keskustassa. Välikohtaus sattui Humalistonkatu 15:n kohdalla sunnuntain vastaisena yönä kello kahden jälkeen.
Ulkomaalaissyntyiset miehet uhkasivat naista myös teräaseella. Naisella oli onnekseen mukanaan ryöstöhälytin, joka säikäytti miehet matkoihinsa. Heitä ei ole saatu kiinni.
Tekijöiden auto oli tummansininen.
Varsinais-Suomen poliisilaitos pyytää tapauksesta vihjeitä numeroon 046 628 0265.
Oma moka - sen kuin lähdet. Ilmoistat miehkoselle että lähdet tyttökavereidesi kanssa pikkasen reissuun. Sillä selvä. Ei mitään mutku....
suhde ei muuttunut avioitumisen jälkeen millään negatiivisella tavalla. Olimme tosin asuneet jo vuoden yhdessä ennen naimisiin menoa, ja olin jo seurustelun alkuvaiheissa tehnyt miehelle hyvin selväksi, että olen itsenäinen nainen ja osaan päättä elämästäni itse. Minulla on ystäviä, käyn heidän kanssaan ulkona syömässä, kahvilla ja joskus harvoin baarissa. On myös illanviettoja pariskuntien kesken. Mieheni ei itse käytä alkoholia tai käy baareissa, mutta hänellä on tietenkin yhtäläinen "oikeus" tavata kavereitaan ja harrastaa. Aika paljon olemme kyllä molemmat iltaisin kotona.
Minä meikkaan, pukeudun haluamallani tavalla jne. Miehen mielipiteitä kuuntelen luonnollisesti ja ilmoitan aina menoistani. Harvoin tulee tällä saralla riitaa.
mun mies on turkkilainen. naimisiin mentiin 2005. ei ole mitään muuttunut seurusteluajoilta. mutta toisaalta mieheni on ortodoksi... ei muslimi... joten ehkä tällä on merkitystä...
että mieheni on aika uskonnollinen. Rukoilee, paastoaa, ei juo alkoholia, ei syö sikaa, käy perjantaisin moskeijalla rukouksessa jne. On paljon harjoittavampi kuin tavatessamme, mutta moderni ja joustava kyllä yhä. Mies tapaa kavereitaan todella harvoin muussa kuin harrastusten parissa.
Ex-mieheni on turkin kurdi, seurusteltiin 1 vuosi ennen naimisiin menoa ja juurikaan mitään rajoituksia ei ollut, emme tosin asuneetkaan silloin yhessä. Meno muuttui kyllä naimisiinmenon ja yhteenmuuton jälkeen melko dramaattisesti, kieltoja ja rajoituksia yritti sanella ja töiden jälkeen ei olisi juurikaan saanut nais- eikä etenkään miespuolisia ystäviä nähdä, kaikki harrastukset piti perustella melko tarkkaan. Yritin kyllä pitää puoleni, mutta hieman yli puolen vuoden jälkeen tilanne kärjistyi väkivaltaisuutena, josta muutama kuukausi eteenpäin liitto päättyi avioeropapereiden jättämiseen. En tiedä oliko vika miehen luonteessa vai kulttuurissa, todennäköisesti hieman molemmissa.
"En tiedä oliko vika miehen luonteessa vai kulttuurissa, todennäköisesti hieman molemmissa."
ehkäpä vika oli kuitenkin pikkuriikkisen sinussa joka et viitsinyt tutustua mieheesi saatika hänen kulttuuriinsa ja on hienoa että jälkeen päinkään mieleesi ei mitenkään tule että vika saattaisi piillä sinussa
Niin, väkivallan uhriksi joutuminenhan on aina naisen oma vika.
Hienoa lukea noin järkevästä ihmisestä, joka pistää poikki kun väkivalta tulee kuvioon. Onnittelut siitä ja oikein hyvää jatkoa. Miehenä arvostan tuollaista päättäväisyyttä oikeasta syystä erittäin korkealle.
Mieheni on Egyptistä eikä suhteessamme ole mitään uutiskynnyksen ylittävää raportoitavaa. Mielestäni tavallista arkea, nyt muutama vuosi takana.
Käyn noin kerran kuussa naisystävien kanssa viihteellä, porukassa kun on sinkkuja, joita ei sovi jättää yksin vain siksi, että osa ystäväpiiristä on vakiintunut. Yhdessä miehen kanssa käymme lähinnä ulkona syömässä ja shoppailemassa. Käyn myös ulkomailla työmatkoilla, eikä siitä mitään tulisi jos mies olisi mustasukkainen.
Mieheni on itse hyvinpukeutunut ja huoliteltu ja pitää tyylikkäistä ja parfymoiduista naisista, joten hän on tyytyväinen kun meikkaan, parfymoin, pukeudun naisellisesti ja käyn kampaajalla. Pukeudun ja meikkaan oikeastaan nykyään miehen kannustamana paremmin ja huolellisemmin kuin ennen.
Mieheni ei pidä naisen yllä verkkareista, sadetakeista eikä balleriinoista, joten hän marmattaa joskus jos näkee minun livahtavan verkkari-sadetakki-balleriina-asussa tukka poninhännällä ruokakauppaan. No, minulla nyt joskus menee mukavuus tyyliseikkojen edelle ;-)
Yksi rajoitus oli alusta lähtien se, että hän ei halua minun pitävän exääni yhteyttä (erosimme exäni kanssa ystävinä). En minäkään halua hänen pitävän exäänsä yhteyttä, joten se sopii puolin ja toisin. Tämä ei taida liittyä niinkään kulttuuriin, vaan molempien luonteeseen.
Eikä hänestä ole ollenkaan kiva katsoa vierestä, jos joku puolituttu mies ryntää minua halailemaan ja pusittelemaan. Minulla on vähän sama vika, joten olemme sopineet, että vain läheisten ystävien ja sukulaisten kanssa halataan, muitten kanssa kädestä-päivää tai perussuomalaisittain vain pelkkä tervehdys.
Tosin tervehdin edelleen ranskalaiset työkaverini poskisuudelmin, sillä se nyt vain kuuluu kuvioon. Herättäisi vain turhaa keskustelua ja ihmetystä, jos yhtäkkiä pitäisin heidät käsivarren mitan päässä. Toisaalta, eihän minun suomalaisena tarvitsisi halailla ja pusitella yhtään ketään työtuttavaa, eihän se ole mitään perinteistä suomalaista käytöstä. Tuossa on tullut joustettua "kansainvälisyyden" nimissä turhankin paljon.
Näistä asioista on hyvä sopia, vaikka kyseessä olisi pariskunta samasta tapakulttuurista.
kyllä! asioista kannattaa puhua ja sopia ennen avioliittoa, ettei tuu yllätyksiä
jokainen mies muuttuu häiden jälkeen. olet nyt hänen.
skitsnack!
Mies muutti Suomeen naimisiinmenomme jälkeen, mikä toki muutti kaikenlaista kaukosuhdeaikaan verrattuna. Se ei kuitenkaan muuttunut, että minä olen edelleen yksilö ja päätän edelleen omista tekemisistäni ja tekemättä jättämisistäni. En juurikaan käytä meikkejä enkä parfyymejä, silloin kun niitä on, mies kehuu, mutta silloin kun ei ole, mies kehuu silti ;) Käyn edelleen tyttökavereiden kanssa ulkona niin kuin haluan, joskin lähimmillä ystävillä tuppaa olemaan pieniä lapsia eivätkä iltamenot ole niin kovin railakkaita, enemmänkin tyyliin "Kaisan luokse iltateelle ja lapsille iltasatua lukemaan" tai pelkkiä kävelylenkkejä tai kahvittelua kaupungilla. Toisin kuin joku ketjussa kirjoitti, minä saan ja voin myös pitää yhteyttä exääni, vaikka eipä tuosta enää viime aikoina ole kuulunut. Exä on joskus jopa käynyt meillä, ei kylläkään vain iltaa istumassa vaan jotakin asiaa toimittamassa. Mies ymmärtää, että Suomessa toimitaan hieman toisin kuin hänen kotiseudullaan, enkä siksi ole vaarassa kulkiessani yksin iltaisin tms., mitä taas vähemmän uskaltaa harrastaa heilläpäin.
mieheni on kurdi. en saa enää häiden jälkeen käydä sinkku-ystävieni kanssa missään. naimisissa olevia saan toki tavata...
mieheni on kosovolainen. saan tehdä mitä vaan, mutta hänen seurassaan. jos hän on mukana. enkä myöskään mielellään saa nähdä sinkku-kavereitani... ennen häitä ei ollut mitään rajoituksia.
Avioliitot ja lasten saaminen itselle vieraan kulttuurin edustajan kanssa voi johtaa erittäin ikäviin tilanteisiin. Harva nuori tyttö pystyy edes kuvittelemaan, mihin hän oikeastaan on ryhtymässä alkaessaan seurustella sellaisen ihmisen kanssa, jonka kieli, uskonto ja tausta ovat hänelle aivan outoja. Aluksi liiton symbioosivaiheessa nainen on usein valmis tekemään mitä tahansa miellyttääkseen miestään, mutta kun se menee ohi, avautuvat silmät karuun todellisuuteen. Silloin alkavat ongelmat.
vihoinkin joku fiksu...
Vituttaa nää "saan tehdä sitä ja en saa tehdä tätä" -vastaukset. Mitä te ootte, jotain 5-vuotiaita vai? Kai te sentään ootte aikuisia, omalla tahdolla varustettuja ihmisiä ettekä kenenkään holhouksen alaisia aivovammapotilaita tai jotain karjaa? Ryhdistäytykää!
asiaa!!!
häiden jälkeen yritti laittaa kotiin istumaan huivi päässä, mutta ei onnistunut... sanoo nyt petturiksi...
"Vituttaa nää "saan tehdä sitä ja en saa tehdä tätä" -vastaukset. Mitä te ootte, jotain 5-vuotiaita vai? Kai te sentään ootte aikuisia, omalla tahdolla varustettuja ihmisiä ettekä kenenkään holhouksen alaisia aivovammapotilaita tai jotain karjaa? Ryhdistäytykää! "
Aikuinen ihminen ymmärtää, että eri kulttuurista oleva ihminen ajattelee eri tavalla joistain asioista, ja hyväksyy tai on hyväksymättä joitain asioita. Aikuinen ihminen ymmärtää myös sen, että jos lähtee suhteeseen eri kulttuurista tulevan ihmisen kanssa, hänen on keskusteltava asiat ja näkemykset selviksi ja osattava tehdä kompromisseja tai unohtaa koko suhde. Tämä on siis molemminpuolista! Koskee niin miehiä kuin naisia. Minä olen kurdin vaimo. Olen alussa tehnyt selväksi asiat, joita en hyväksy. Samoin teki hän. Suosittelen. Ei ole tarvinnut vääntää kättä, eikä kummankaan ole tarvinnut tuntea itseään 5-vuotiaaksi aivovammapotilaaksi.
Hei, olen naimisissa turkkilaisen kanssa,suhteemme ei ole muuttunut naimisiin menon jälkeen. Käytän meikkiä päivittäin,käyn kampaajalla, harrastan,matkustan jne. Ei rajoituksia, mieheni luottaa minuuun ja minä häneen, teemme myös asioita yhdessä. Suhteessa pitää olla myös omaa aikaa,omia juttuja.Asioista pitää puhua ennen avioitumista, tietty sanat ja teot kaksi eri asiaa . . .mutta tietty kasvatus,kulttuurierot vaikuttavat naisten kohteluun.
olen naimisissa marokkolaisen kanssa. saan käydä ulkona (ei klubeissa), naimisissa /kihloissa olevien ystävieni kanssa..ennen häitä ei ollut sellaisia vaatimuksia..
minulla on kosovolainen mies (muslimi) saan nähdä kavereitani, kotona.
olen irakilaisen kanssa naimisissa. istun kotona, ja käytän huivia. jos kaverini tai sukulaiseni haluaa nähdä minua, tulevat he meidän luokse kylään... ennen häitä kävin töissä, käytin farkkuja, kävin kuntosalissa ja kahviloissa kavereiden kanssa...
mulla on turkkilainen mies, naimisissa kohta 2 vuotta. häiden jälkeen paljonkin muuttui. nykyään pitää ilmoittaa tarkkaan, mihin menen, kenen kanssa, kuka muu siellä tulee olemaan, ja monelta tulen kotiin. ja kenen kyydissä. lisäksi saan seurustella vain naimisissa / kihloissa olevien kaverini kanssa, enkä saa enää lähteä ilman miestäni risteilylle, tai johonkin kaupunkilomalle, ennen kävin tyttökaverini kanssa pari kertaa vuodessa... tiukat paidat ja farkut ovat kiellettyjä, eikä mieheni enää ota minut mukaan kahvilaan, silloin kun oli poikaystävänä vielä - kävimme harva se ilta ulkona...
Vai onko tämä teidän yhteinen päätöksenne, joka koskee molempia? Asutteko Suomessa vai Turkissa?
asumme suomessa. emmekä ole muuttamassa turkkiin. yritän kestää. koska rakastan häntä. hän on muuten tosi mukava ja kiltti mies...
siis mulla on kolme lapsuuden ystävää, yhdellä on marokkolainen, toisella kurdilainen, ja kolmannella irakilainen mies. kaikilla kolmella asiat ovat muuttuneet jonkun verran häiden jälkeen...ei ole sellaista pariskuntaa jolla ei muuttuis yhtään..
meillä kävi silleen, että mies rupes olla kotona vähemmän. kuulemma nyt ku se "sai mut", nyt mä oon hänen rouva, niin emmä enää mihinkään karkaa. hän voi olla poissa vaikka koko päivän, ja tietää että mä olen silti kotona odottamassa, tapahtui mitä tahansa...
meille tuli ero viiden vuoden jälkeen. nimenomaan niiden "muutosten" tekia...
minä jaksoin jopa 2 vuotta.
Sinun osaltasi ehkä, mutta tuskin miehesi sinua kovin paljon rakastaa, jos haluaa rajoittaa elämääsi ja tehdä sinut onnettomaksi. Toivottavasti olen väärässä.
Anteeksi vain, mutta minusta tuo kuulostaa kamalalta. En antaisi ikinä mieheni päättää kuka ystävä minulle kelpaa, kuka ei. Tai päättää pukeutumisestani, huh!
Käyttääkö miehesi farkkuja? Onko hänellä sinkkukavereita? Kertooko sinulle tarkasti, missä liikkuu, kenen kanssa ja milloin tulee kotiin? Mieti oikeasti vielä kerran, miksi suostut tuohon. Onko rajat tiukentuneet pikkuhiljaa? Kenties tiukentuvat vastaisuudessakin. Joku päivä huomaat, ettei sinulla ole enää lainkaan omia ystäviä tai päätösvaltaa omasta elämästäsi.
Tsemppiä joka tapauksessa.
t. arabimiehen vaimo
meillä taas minä olen se uskovainen. olen muslimi, käytän huivia, en juo, en polta, en syö sikaa, enkä käy iltaisin missään, vaan hoidan mieheni, kotiani ja lapsiani kotona. rukoilen 5 kertaa päivässä, ja paastoan. elin näin siis ennen häitäkin. mieheni on marokkolainen. hän oli yhtä harras muslimi kuin minäkin ennen häitä, mutta häiden jälkeen asia on muuttunut. enää ei ole väliä, onko ruuassa sianlihaa tai ei, baarikaappikin löytyy nykyään olkkarista, ja siellä onkin aika hyvä kokoelma erilaisia syntijuomia...ja klubeissa käydään lähes joka viikonloppu... eikä tänä vuonna vietetty Ramadaniakaan...hän ei ole enää muslimi. hän ei näytä enää siltä mieheltä keneen rakastuin, ja kenen kanssa menin naimisiin. en tiedä mitä tehdä..
Tunsitko miehen pitkäänkin ennen avioitumista? Jospa hän vain esitti harrasta uskovaa, jotta sai sinut naimisiin ja itselleen oleskeluluvan? Vai oliko luvat kunnossa jo aiemmin?
Ei tuokaan kivalta kuulosta. Onko mies antanut syitä käytöksen muuttumiseen?
hän vaan sanoi että on kyllästynyt. ja haluaa elää niin kuin muutkin ihmiset täällä suomessa.. "normaalisti"...
älkää olkoo ovimattoja, hyvät naiset!!
maassa maan tavalla!
minä rupesin saaman turpaani enemmän häiden jälkeen.. :(
meillä tämä käsiksi käyminen alkoi vasta häiden jälkeen... nyt olen kuulemma hänen oma...
nyt kun olen virallisesti rouva, minua rakastetaan ja kunnioitetaan enemmän. suosittelen avioliittoa kaikille.
niin minäkin. huivi päähän ja kotiin.
nähdä kavereitasi? Edes kotona?
Kuinka tämä on mahdollista? Jos minulle tai vaikkapa äidilleni tai isoäidilleni olisi ruvettu aettamaan tuollaisia ehtoja, emme olisi tietenkään niihin alistuneet.
Kuinka on mahdollista, että nyky-Suomessa kasvaneet nuoret naiset, jotka ovat käyneet suomalaisen peruskoulun, menevät mukaan tuollaiseen sortoon?
Miksi annan kehitysmaalaisen päättää elämästäsi?
minunkin suomalainen mieheni on poissa koko päivän viitenä päivänä viikossa.
Hän nimittäin käy ansiotyössä.
Niin käyn minäkin. Kotona "odottaa" se, joka sinne ensin töistä ehtii.
Itse asiassa mies on muuttunut erittäin paljon. Tavatessamme hän oli nuori mies vailla velvoitteita tai tarkkoja tulevaisuudensuunnitelmia. Nyt, lähes 20 vuoden jälkeen hän on hieman vanhempi mies, jolla perhe, työ ja elämä ns. vakaalla pohjalla.
Yhdessä ollaan tässä kasvettu ja muututtu nuorista aikuisiksi, bile-elämää viettävistä perheelliseksi pariksi joiden prioriteetti on perhe... :D
Ikäviä yllätyksiä ei juuri ole tullut, pitkä seurusteluaika ja kunnollinen tutustuminen ennen perhe-elämän perustamista ovat varmasti myös toimineet ehkäisevänä tekijänä tässä.
Oletko tuntenut puolisosi miten kauan? Tutustunut hänen perheeseensä ja sukuunsa? Oppinut hänen kotikieltään? Elänyt yhteiseloa ennen avioliittoa? Onko teillä suht' sama käsitys siitä millaiseksi haluatte elämänne muodostuvan? Mahdollisten lasten kasvatusmetodit?
Kiire lisää riskiä siihen että niitä sovittamattomia erimielisyyksiä syntyy :( joten tutustukaa rauhassa ja kunnolla :D Jos jo ennen häitä epäilet että sinua tullaan komentelemaan ja "kasvattamaan" kuten pikkulasta, ehkä kannattaisi puhua näistä fiiliksistä myös tulevalle puolisolle?
nuorelle parille - eikä välttämättä vain mokupareille - useampikin hyvä ohje tulevaa elämää varten. Kiitos, haskiisa, viisaista sanoistasi!
kyllä suhde muuttuu. ihan takuulla.
mä en enää saa käydä risteilyllä kavereiden kanssa.. :(
multa ovat tiukat topit ja farkut kielletty. ennen häitä käytin ihania muodikkaita vaatteita...
mä en saa lähteä ulos klo 22 jälkeen. kuulemma myöhäis-iltaisin kunnollinen nainen on kotona... ennen häitä sain mennä ja tulla miten halusin..
mun mies aina hermostuu kun mulle soitetaan, tulee viereen kuuntelemaan, ja aivan varmasti kun olen suihkussa tai jossain, lukee myös kaikki mun viestit..ennen häitä häntä ei moinen kiinnostanut... hän on kosovon albaani (muslimi)
mulla on sama juttu, mies on egyptiläinen..
Teillä on ihan paskat ukot. Hommatkaa paremmat.
Säälittää, kun tätä viestiketjua lukee. Kenenkään ei pitäisi joutua sellaiseen tilanteeseen, että vetää itsensä rusetille, kun mies vain ymmärtää sitä vaatia. Minulla siis ei ole mitään sitä vastaan, että joku muuttaa pukeutumistaan, lakkaa käymästä baareissa tai yksin lomilla, mutta silloin, kun se tapahtuu toisen yksipuolisesta vaatimuksesta ja vieläpä niin, että tämä toinen itse tekee edelleen, mitä haluaa.. Otan osaa. Ja jos asiat ovat huonosti, niitä kannattaa aina yrittää muuttaa.
Itse olin juuri viikon matkalla ilman miestä, mies kun ei voinut saada lomaa töistä ja minä yllättäen sain. Olisi ollut mukavampaa matkustaa yhdessä, mutta kyllä se näinkin lomasta kävi. Tietysti miehen mukanaolo olisi auttanut myös torjumaan sinnikkäimpiä iskuyrityksiä.. Ymmärrän kyllä, että olen siinä mielessä hyvässä asemassa, että mieheni tosiaan luottaa minuun täysin. Miehen epävarmuus ei kuitenkaan minusta riitä syyksi rajoittaa vaimon elämää kohtuuttomasti.
hankkikaa elämä!!
mun mies ei tykkää kun iltaisin (lue: 18 jälkeen) mulla soi puhelin, tai tulee tekstareita...
ennen häitä sain käydä joka paikassa, häiden jälkeen kotoa töihin ja töistä kotiin...
siis uskomatonta!! herätkää, naiset!!
mieheni ei halua että menen illalla kuuden jälkeen ulos. eikä hän halua että olisin kokopäivä-työssäkään...
sama juttu. mulla on kosovon albaani
meillä on tasa-arvo. kerran viikossa minä pääsen ulos, kerran viikossa hän...
no tottakai!
Ei munkaan. Mitä sitten? Voi mennä toiseen huoneeseen jos häiritsee. Muaki vituttaa ku sille soittaa kaikki sen 60 kaveria kymmenen jälkeen, mutta en valita, joten jos joku mulle soittaa joskus harvoin tai lähettelee viestejä ja se sitä häiritsee ni voi kyynel. Tarpeeksi kauan ku inisee ni katkaisen sen puhelin liittymän ni eipä soita kukaan sitten enää sillekään.:)
Mulla oli hieman samoja kuvioita ex-mieheni kanssa, joskaan en paljon nähnyt eroa. Rahan ruinaaminen alkoi ja muukin määräily, kiukuttelu jne.
Mies oli Turkin kurdi ja muslimi.
Meillä ei ollut samaa uskontoa alun alkaenkaan.
En enää ottais muslimia, koska heillä on se tietty tapa vaimoa kohtaan, erotuksella että toiset on ihan pimeitä tapauksia. Kyllä se meno useissa tapauksissa, en luottais edes siihen mitä edeltäkäsin puhutaan koska muslimeilla on omat käsityksensä aviosta maassaan.
Aika usein kyllä on niin että ei nää miehet itsekään oikeesti noudata uskontoaan, mutta ne tavat mitkä on kulkevat äidinmaidossa. En millään usko että eri maasta täysin eri taustasta tuleva mies (muslimi) ja eri kulttuurista tänne tuleva hyväksyisi meidän tapoja.
Heillä ei sinkkuutta suosita eikä seurustelua, naimisiin on mentävä tai leimautuu oudoksi.
Mitä idemmäksi mennään, sen enemmän sovittuja liittojakin on.
Kannattaa todella tutustua huolella kulttuuriin ja miehen ympäristön tapoihin, se ottaa aikaa ymmärtää edes sitä koska se vaan on niin erilaista.
Meidän on vaikee käsittää, miten alhaalla naisen paikka voi olla kun ollaan kasvettu näin vapaassa maassa.
Ne tarkkailee vaimoja jo Turkissakin (toisten) ja raportoivat vaimon liikkeistä miehelle. Kaikkialle nainen ei voi edes yksin mennä. Vielä tarkempaa on lähi-idän maissa, naisia vahditaan vielä enemmän ja joissakin paikoissa ei kannata edes kävellä yksikseen naisena. "Esiliina" pitää olla jo messissä.
No, sellaista, kukin tavallaan...
tietenkin suhde muuttuu. häiden jälkeen olet miehesi omistama
oot täysin miehen vallassa häiden jälkeen!!!
Ei muuttunut suhde häiden jälkeen, pohdittiin yhteisiä "pelisääntöjä" ym. pitkään ja hartaasti ennen häitä ettei tulisi sitten väärinymmärryksiä tai pysty vetoamaan siihen "ettei tiedä". Toisinsanoen käytiin arvomaailmakeskustelut ja odotukset kunnolla läpi. Ollaan aika samanhenkisiä ja arvomaailmat aika samanlaiset joten ehkä senkään puoleen ei ole tullut mitään.
Mies pitää itsestään huolta, ja haluaa että mäkin pidän, tosin itse tykkää että kotona olen ilman meikkiä mutta töihin lähtiessä tai ulos mentäessä kannustaa meikkaamaan (mitä tosin teen aina muutenkin) ja pukeutumaan, etenkin pukeutumisen suhteen olen oikeastaan parantanut miehen aikana koska en ole juuri miettinyt mitä päälleni laitan. Käytän siis meikkiä, hajuvettä, laitan hiukset ym. eikä miehellä ole mitään sitä vastaan, päinvastoin. Toisaalta ala millä työskentelen (hiusala)myös vaatii itsestään huolen pitämisen.
Hupaisa juttu on se, että itse olen ollut aina aika konservatiivinen pukeutumisen suhteen, mitään minitoppeja-tai hameita ei mun päällä ole nähty, ja tykkään pooloista ym. ja herra toi sitten matkaltaan mulle tuubitopin tuliaisiksi :D Ehkä pienoinen vihje että voisin vähän hellittää.. Farkut ja toppi on sen suosikkiyhdistelmiä, niitä vastaan sillä ei ole mitään siis. Minihameista se ei tykkää, mutta kun en itse sellaisia käytä ei tarvitse niistä edes keskustella, eikä se liian paljastavista topeista pidä, muista kyllä. Pukeudun "säädyllisemmin" kuin monet sukulaisnaiset joten siinä mielessä kenelläkään ei ole mitään sanomista.
Mitä kavereihin tulee, tottakai saan nähdä ystäviäni ja käydä ulkona heidän kanssaan. Aiemmin olin kotona aika paljon, kun en oikein jaksanut nähdä ketään, ja tuona aikana mies kannusti lähtemään ulos ja soittamaan edes jollekin että lähtis kahville tms. varmaan pelkästi että eukosta tulee mökkihöperö ja se juttelee vaan seinille :D Eikä ole mitään ihme rajoituksia joidenkin ulkonaliikkumisaikojen suhteen, mutta tykkää siitä kun olen kotona kun tulee töistä, enkä mä oikeastaan koskaan missään olekaan enää siihen aikaan. Yöt vietetään kyllä kotona (missä muuallakaan?), ja koska yhteistä aikaa on vähän, vapaapäivät kuluvat aika tiiviisti yhdessä, itse pyrin välttämään tapaamisia kavereiden kanssa noina päivinä koska mielelläni vietän sen ajan sit miehen kanssa. Edellämainitusta johtuen tapaan oikeastaan ystäviäni enemmän kuin mies, mutta se ainakin väittää saavansa niistä jo tarpeekseen töissä.. ei tietysti ihan 24/7 välttämättä niitä vapaapäiviä aina vietetä eikä mun työaikataulutkaan siihen aina jousta :D
mieheni muuttui mustasukkaisemmaksi häiden jälkeen. hän on senegalilainen.
meilläkin tuli mustasukkaisuutta enemmän sen jälkeen kun menimme naimisiin...mies on bangladeshiläinen..
siis mun marokkolainen mies ei haluu et meen ulos iltasin ollenkaan... ennen naimisiinmenoa ei kiinnostanu se mihin menen...
ootteko mattoja oikeesti...
siis kyl kaikki suhteet muuttuu naimisiinmenon jalkeen. se on ihan selva juttu...
meillä häiden jälkeen lopetettiin yhdessä kahviloissa käynnin kokonaan...
meillä kävi niin, että ennen, matkustelin tosi paljon. tyttöjen kanssa etelään, kaupunkilomille viikonlopuksi, sukulaisten kanssa, risteilyillä, vaikka missä... nyt, kun olen mennyt naimisiin marokkolaisen poikaystäväni kanssa, matkustan vain yhteen paikkaan - marokkoon. kerran vuodessa mieheni kanssa hänen kotikaupunkiin.
mulla hei ihan sama juttu! lähes identtinen! paitsi ett mies on turkkilainen...
siis uskomatonta, mut mullakin on ihan sama juttu, ja mies on myös marokkolainen!
vanhempiinne, sisaruksiinne? Olen miettinyt hieman huolissani, että alkaako mies rajoittaa kanssakäymistä vanhempieni kanssa. olen huomaavinani jonkinlaista jännitettä heidän välillään joidenkin asioiden suhteen jo nyt. esim ihmettelee äitini lukuisia harraatuksia joskus. isäni esim on rento ja reilu suomalainen perusmies. en tiedä,mitä tapahtuisi, jos suhteeni mieheeni muuttuisi naimisiinmenon jälkeen jotenkin niin, että hän pyrkisi rajoittamaan elämääni ja olemistani. isäni ei koskaan hyväksyisi sellaista ja pelkäänkin mahdollisia riitatilanteita tämän asian suhteen, koska rakastan kumpaakin osapuolta.
onko kenelläkään kokemusta aiheesta?
Jokainen ihminen on yksilö, vaikka kulttuuritausta tietenkin vaikuttaa. Keskustele poikaystäväsi kanssa asiasta, tee hänelle selväksi, että olet aikuinen ihminen ja osaat ja myös aiot päättää omasta elämästäsi sekä ystävyys- ja perhesuhteistasi. Islamin mukaan perhesuhteet ovat erittäin tärkeitä, jokaisen velvollisuus on niitä vaalia. Ennen avioliittoa kannattaa keskustella ja sopia kaikesta mahdollisesta, ettei sitten tule mitään pikku ylläreitä. Toki niitä tulee joka tapauksessa, mutta kannattaa ainakin isoista asioista sopia jo etukäteen.
Sinuna olisin kyllä enemmän huolissani omasta jaksamisesta kuin mahdollisista jännitteistä miehen ja isäsi välillä. Suostuisitko itse muka katkaisemaan suhteesi omiin vanhempiisi? Kirpaisisiko se vain isääsi, ei sinua lainkaan?
Minä taas ihmettelen miehen perheen totaalista harrastusten puutetta, mutta kaipa sitä ihmetellä saa. En sen takia kuitenkaan ryhtyisi miestäni kieltämään pitämästä yhteyttä perheeseensä...
"en tiedä,mitä tapahtuisi, jos suhteeni mieheeni muuttuisi naimisiinmenon jälkeen jotenkin niin, että hän pyrkisi rajoittamaan elämääni ja olemistani. isäni ei koskaan hyväksyisi sellaista ja pelkäänkin mahdollisia riitatilanteita tämän asian suhteen, koska rakastan kumpaakin osapuolta."
Onko tämä ymmärrettävä niin, että sinulle olisi ihan OK jos miehesi rajoittaisi elämääsi ja olemistasi (vaikka isällesi ei olisikaan)? Siinä tapauksessa olen huolissani sinusta. On onni jos sinulla on sentään isä (ja toivottavasti muitakin ihmisiä), joka pitää puoliasi vaikket itse pitäisikään. Elämä yleensä muuttuu naimisiin mentäessä, mutta on aivan eri asia alistua toisen ihmisen käskystä muuttamaan elämäänsä. Varsinkin kun se useimmiten tarkoittaa elämänpiirin supistumista ja ihmiskontaktien rajoittamista ja valikointia toisen toimesta. Silloin mennään jo ihmisoikeuksien rikkomisen puolelle suorastaan.
siis jokainen suhde muuttuu naimisiinmenon jälkeen.
niin. ja VARSINKIN tummien kans olevilla...
mun kaverit eivät saa soittaa mulle enää häiden jälkeen ku sunnuntaisin, kun mieheni on kotona koko päivän...
mun mies rupes tarkistaa mun viestit, puhelin, facebook-profiilin jne... haluaa tietää kaiken... ennen häitä ei paljon kiinnostanut...mies on marokkolainen
mullon sama... mies on tosin kurdi...
"siis jokainen suhde muuttuu naimisiinmenon jälkeen."
Mutta muuttuuko jokainen suhde niin, että toinen alistaa toisen mielivaltansa alle?
en tietenkään tarkoittanut, että on ok,jos suhde muuttuu siten, että toinen rajoittaa toisen olemista. tokihan niin käy jossain määrin ihan kaikissa suhteissa, kompromisseja on molempien tehtävä ihan perussuomalaisissakin liitoissa.
tarkoitukseni olikin lähinnä kysellä kokemuksia, että miten vanhempanne ovat reagoineet siinä tapauksessa, että mies on ruvennut rajoittamaan kanssakäymistä perheen kanssa ja onko ruvennut?
mies pitää vanhemmistani,mutta kuten totesin aiemmin, ihmettelee välillä esim. äitini menoja. hänen äitinsä on perinteinen hellavaimo. mies tietää, että siihen en suostu, mutta hmmmm... mitähän sitten tapahtunee, jos avioon mennään. ja siis en missään nimessä suostuisi katkaisemaan yhteyttä vanhempiini, mutta kokemusta siinä kahden erilaisen perhekulttuurin välissä olemisestakin jo on jonkin verran. ja siis JOS se pahenisi, niin sitä varten kysyin muiden kokemuksia.
kolmen vuoden takainen marokkolainen exäni aloitti pettämisen muiden tyttöjen kanssa häämatkallamme....ja jatkoi avioerohakemukseen saakka...ja kaikki sen kaverit tiesi muista tyttöystävistä mutta eivät tietenkään "vaivaantuneet" kertomaan minulle vaan olivat tietysti juonessa mukana, kaikilla marokkolaisilla on monta tyttöystävää, oli ne vihittyjä tai ei
Ei meillä ainakaan muuttunut, samanlaista on ollut ennen ja jälkeen aamenen. Ja tästä on aikaa kolmatta vuotta.
Uskokaa nyt hyvät naiset,tytöt.Kaikki te, jotka podette huonoa oloa miestenne rajoittamisista jne.miehenne ei ole oikeanlainen ihminen teidän kumppaniksenne.Te olette kasvaneet suomessa,oppineet suomalaisen naisen itsenäisyyttä,vapautta.Noi miehet tulevat maista,joissa naisen vapaus on ihan eriä kun täällä.Suosittelen,että jos olette noita keskiverto suomalaisia naisia,älkää menkö naimisiin em.miehien kanssa.Jos haluatte pitää vapautenne ja itsenäisyytenne sellai normaalina,niin ei kantsi naida esim.arabia.En mä halveksi heitä,sillä olen itsekin arabin,muslimin kanssa naimisissa.MUTTA mulla ei ole ollutkaan tollaisia ongelmia,kun en ole sellainen tyypillinen suomalainen nainen.En ole käynyt paljonkaan yökerhoissa ennen naimisiinmenoani ja jos kävinkin,en todellakaan pitänyt siitä.Tanssia joskus halusin,siksi lähdin joskus yhden tai parin kaverin kanssa ulos.En ole koskaan juonut alkoholia,en polttanut.En ole koskaan ymmärtänyt ihmisten tapaa pitää hauskaa juomisilla.Olen harrastanut liikuntaa monta vuotta ennen aviota,pitänyt itsestäni huolta fyysisesti jne.Edelleen siis teen niitä asioita kuin ennen aviotakin.Miehelleni on ollut helppoa olla mun kanssa.Hän ei käy ulkona iltaisin kuin jossain harrastustoiminnoissa.Olen koko ikäni harrastanut liikuntaa naisten joukoissa.En edelleenkään halua mennä bailailemaan iltaisin mihinkään.En ole tarvinnut sellaista "menojalkaa" koskaan,sillä elämää voi elää pitämällä hauskaa monin eri tavoin.Aidosti ilman alkoholia.On persoonasta kiinni kaikki.Ei tarvii toista muuttaa.Jos ei saa olla oma itsensä,suhde ei ole kovinkaan vankalla pohjalla ja henkinen hyvinvointi voi pahasti järkkyä jossain elämän vaiheessa.Mulla ja aviopuolisollani samat arvot ja samalainen yksinkertaisen helppo tapa elää perhe-elämää.Emme halua loukata toisiamme emmekä kohdella toisiamme huonosti.EN käytä huivia enkä palvele mitenkään aviopuolisoani.En anna sen enempää kuin saankaan,sanoisin.Olen itsenäinen suomalainen edelleen.Vapaakin olen edelleen.Vapauteni on vain omintakeistani.Toisille vapaus merkitsee erilailla.Mun vapauteni on onneksi MINUN OMAA enkä koe sitä mitenkään rajoitetuksi.Arvostakaa itseänne naiset.Miettikää tarkasti haluatteko olla oma itsenne vai ihminen vailla omaa persoonaa!!!
nyt mies on tossun alla, vetelen kunnolla pitkin lattioita jos ei tottele.
Onneksi on sellainen hintelä ja minä tälläinen kunnon jokinorsu, minua ei pitele mikään kun hermostun.
Pysyy mies kotona ja tottelee, keittelee kahvit, nytkin tekee iltapalaa eikä valita.
Tai sanotaanko, ei uskalla valittaa, muuten vetelen pitkin korvia.
Ottakaa ohjat naiset, miehet on ihan kivoja kun ne opettaa oikein :)
siis aivan kaikkien suhde muuttuu, enemmän tai vähemmän, riippumatta miehen kotimaasta...
meillä häiden jälkeen alkoi nimittely. mies on nigerialainen..
mun mies on britti. häiden jälkeen muuttui niin, että hän halus must kotirouvan.. :(
britti ei kyl oo turkkilainen eikä arabilainen... tietääkseni =)
pitää ilmoittaa tarkkaan, mihin menen, kenen kanssa, kuka muu siellä tulee olemaan, ja monelta tulen kotiin. ja kenen kyydissä. mies on marokkolainen. ennen häitä sellaista ei ollut..
ihan samoin meilläkin. mies on albaani.
ja meillä!!! mies on kurdi
uskomatonta miten paljon samoja juttuja, vaikka miehet eri maista... meilläkin sama juttu. mies on kreikkalainen!
olen kääntynyt muslimiksi mieheni takia. luulin että hän sitten rakastaa minua enemmän, ja tulemme enemmän onnellisiksi... eipä tullut mitään hyvää. häiden jälkeen meni pari vuotta, sitten alkoi helvetti. kyttäily, tarkistelu, huorittelu... eipä auttanut että olin huivi päässä... mieheni mukaan vaikka olis niqabi päällä (se kaapu mikä peittää naamankin) niin olisin silti eurooppalainen flirttaileva lutka...
Tulipa kylmät väreet kun luin "turhaan käännyin" viestiäsi. Miksi ihmeessä halusit miellyttää miestäsi? Mieti mitä hän olisi valmis tekemään vuoksesi "voittaakseen aidon rakkauden"? Itse en huivia käyttäisi saadakseni hyväksyntää mieheltäni,muilta muslimisiskoilta tai mieheni perheenjäseniltä! Taidatko tietää kuinka monet arabinaiset eivät haluaisi käyttää huivia,mutta kun suku ja mies ja monet muutkin paineet pakottavat niin.Että oltaisiin sit muka säädyllisiä..Huiveineenkin naiset voivat olla todella hurjia. Sitä vaan ei kaikki tiedä kaikkea. Kunpa et kärsisi.Voisit vapautua persoonasta,jota et loppujen lopuksi kanna sisimmässäsi! Ota huivi pois. Se on sinun oma valintasi. Älä välitä muista!! Voit olla aivan yhtä hyvä ihminen ilman sitäkin! Minä en solvauksia hyväksyisi,sillä tiedän itseni. En ansaitse niitä. En ole ollut neitsyt naidessani mieheni joten olen ollut suhteessa ennenkin ilman avioliittoa. Se oli elämäni ennen miestäni,joten se elämä ei pitäisi kuulua hänelle. Ja hän tietää sen eikä voi solvata minua vertaamaalla minua eurooppalaisiin hutsuihin esim. Olen nykyään hänen vaimonsa,kunnioitan häntä ja kannan ylväästi hänen sukunimeään. En häpeä olla suomalainen,sillä olen hyvä! En aikuisena tarvitse ketään ohjaamaan minua. Monet suomalaiset naiset hakevat hyväksyntää kovasti muslimimieheltään,mutta miksi ette osaa vaatia heiltäkin jotain.Heidän tulisi elättää teidät,huolehtia perheen elannon hankkimisesta. Aika monet avustuksilla vaan elävät. Se ei kyllä onnistuisi heidän kotimaassaan! Siellä miehen tulee hankkia koti ennen aviota ja olla sen verran varoissa että elättää vaimonsa ja lapsensakin. Naiset vaatikaa enemmän ja jättäkää se makuuhuoneessa miellyttäminen vähemmälle ja miehen vaatimuksiin vastaaminen.Teilläkin on omat aivot ja tunteet jne. Ollaanhan me sentään SUOMALAISIA NAISIA, joiden vapaus on hieno asia. Ettehän te suomalaisen miehenkään eteen olisi ehkä valmiit tekemään asioita,jotka eivät mielllyttäsi teitä! Ei se ole aitoa rakkautta,jos mies solvaa ja aina hakee niitä negatiivisia puolia vaimonsa kulttuurista,tavoista sun muista. Heillä arabeilla on monia asioita myös joita me suomalaiset emme oikein katso normaaleiksi.
siis aploodeja edelliselle kirjoittajalle. oikeesti.
Kiitti kiitti vaan.Kunpa joku arabin vaimo tunsi jotain rinnassaan.Se täs on tärkeintä!!
mieheni on marokkolainen. muslimi. olen itse ollut muslimi. olen kävellyt huivi päässä. olen rukoillut 5 kertaa päivässä. ja olen ollut 4 vuotta muslimina. YKSIN. mieheni, vaikka on "syntyperäinen muslimi", ei harjoita hirveästi omaa uskontoaan. minä, alunperin "normaali", eurooppalaisessa kulttuurissa kasvanut, olin perheeni ainut muslimi. sen aikaa kun olin kotona, mieheni laittoi hienot vaatteet, tuoksut, ja lähti yökerhoon. tai kavereittensa kanssa Tukholmaan risteilylle.. ja minä olin se muslimi... en käynyt missään, en juonut alkoholia, lopetin tupakanpolton, lopetin "muodikkaiden" vaatteiden käytön jne...mieheni ei edes selitt'änyt minulle mitään uskonnostaan. ei tukenut millään lailla. hänelle oli ihan sama...ja hänen mielestään turhaan käännyin, ja minusta on kuulemma tullut tylsä...
olen ollut yksinäisenä muslimina 4 vuotta.
en ole enää.
Kerroit ex-aicha84, että et ole enää yksinäinen? Oletko kenties löytänyt muita muslimisiskoja,jotka ovat kääntyneet,palanneet. Toivon,että olet löytänyt kaltaisiasi,jotka ovat muslimeja. Vai oletko jättänyt nykyisen uskosi ja palannut uskoosi,jota et oikeastaan ennen koskaan paljon ajatellutkaan? Toivon,että teillä ei ole lapsia miehesi kanssa. Jos kuitenkin on,muista,että et tarvitse miestäsi kasvattaessasi lapsistasi muslimeja.Saat toki tukea muilta naisilta ja itse opiskelemalla uskoasi.
kääntyminen on aivan tyhmää. pysykää omassa uskonnossa ja kulttuurissa.
aivan totta!!!
jos mies haluaa rukoilevan palvelijan vaimoksi, hän tuo sellaisen kotimaastaan. jos hän ottaa suomalaisen, tai minkä tahansa eurooppalaisen naisen, hän tietää etukäteen että nainen saattaa juoda, polttaa tupakkaa, käydä tyttökavereidensa kanssa ulkona, käyttää vartalonmyötäisiä ja seksikkäitä vaatteita, kiroilla tai jotain muuta... mies tietää sen, kun ottaa "valkoisen" naisen. eli hyväksyy sen kaiken kun ottaa. miks helvetissa sitten pitää muuttaa toista ihmistä??
TÄYS TOTTA! HYVÄ!
niinpä. kaikki ovat aikuisia ihmisiä, eikä kukaan pakota ketään mihinkään...
oli mitä oli, ylpeys ja järki pitää olla aina!!
kaikkien suhde muuttuu automaattisesti naimisiinmenon jlk....
Muuttui se suhde naimisiinmenon jalkeen.
Nyt ollaan kotona kaikki illat yhdessa ja jos mennaan ulos niin ainoastaan kavelemaan tai voidaan kavelyn lomassa nauttia rantakahvilassa mehut :)
No, nukkumaan aikaisin ja paa on mentava tyynyyn ja joskus leikin nukkuvaa.
Mies ei ymmarra miksi kaytan meikkia muttei ole siihen puuttunut kun nakee etta se on mulle samaa kuin pukeminen. Yksin en voi menna ulos mutta ei meidan elamaamme oikein kuulu ravintoloissa/baareissa kayminen, mutten edes kavelemaan yksin voi menna, han tulee mukaan.
Paivalla voin tulla hanen tyopaikalleen yksin mutta han on antanut reitin minulle mita kaytan.
Mies on kiltti minulle ja han elattaa minut taysin taalla. Meidan elama on miltei minuutilleen samaa.
Se tuo hanelle kai turvallisuuden tunnetta, itse haluaisin valiin hullutella mutta pelkka katse hanelta rauhoittaa.
Mitäpä jos kysyisit tuota suoraan siltä marokkolaiselta ukolta. Toteat sitten että asiat eivät muuten tule muuttumaan tästä, joten onko asia nyt selvä. Muista avioehto sekä se, ettää alle 2 vuodessa pääset äijästä eroon helpommin jos ongelmia ilmenee (toivottavasti ei). Älä anna mitään tekosyitä itsesi hakkaamiseen tia tekemiesi rajoittamiseen jos asutte suomessa. Kenkää ja heti jos aihetta ilmenee. Älä tee ankkurilasta - odota rauhassa se yli 2 vuotta avioliitonm solmimisesta ennen kuin alatte tehdä lasta, ja ota tämä tosissasi.
mä en saa lähteä ulos sinkku-ystävieni kanssa enää naimisiinmenon jälkeen.. :(
mies on egyptiläinen
mulla on turkkilainen mies. eikä mitään ole hirveästi muuttunut avioliiton myötä... itse, omasta tahdosta, käyn vähemmän ulkona, enkä käytä enää yhtä tiukkoja ja lyhkäsiä vaatteita kun ennen...
Ei ole muuttunut avioliiton jälkeen. Saan juoda, polttaa tupakkaa ja nähdä sinkkukavereitani sekä tavata ystäviäni ja sukulaisiani, myös miespuolisia. Riittää, että ilmoitan kenen kanssa olen liikenteessä (mieheni on tavannut kaikki läheiset ystäväni) ja baarin/kahvilan minne olen menossa. Ei kyttää puhelinta eikä facebookia eikä muutenkaan ns.stalkkaa. Mieheni on kosovon albaani.
Niin ja lisäyksenä en ole mikään merinorsu, vaan kyllä voisin pettää ja vientiä on aina riittänyt.kyse onkin luottamuksesta
En ole naimisissa kun seurustelen. Välillä tuntuu ihan suoraan sanottuna että kun näillä joillakin ulkomaalaisilla, mun tilanteessa muslimi intialainen/meksikolainen niin on niin läheiset välit kavereihinsa että ne juoruilevat pahemmin kuin naiset niinkuin tekeekin ni on kyttärit joissakin paikoissa :D ainakin jos toisen naista näkee jossain niin heti tulee soitto että täällä se on ja sen ja sen kanssa. sitten soitetaan ja kysytään vilpittömästi että missä olet ja mitä teet että valehteleeko..heh onhan se välillä. nojoo vaikka suomalainen mieskin tai nainen olis ni kyllähän sitä ilmoittais toiselle jos jossain näkee toisen kanssa. en sano että olisin salaa jossain jonku kans mut ylipäätänsä. Mustasukkaisuudesta haluan sanoa että "kuulemma" ennen minua ei ole ollut yhtään vaikka suomalainen vaimo ollutkin mutta tiedän tasan tarkkaan että olen itse aiheuttanut meidän suhteen mustasukkaisuuden ja siinä on nyt ollut opettelemista uudelleen luottaa toiseen. seksillä en ole koskaan pettänyt vaan on monenmuunlaisiakin pettämisiä joista voi tulla sairaan mustasukkaseksi kun sellaista näkee..saan mennä kavereiden kanssa mutta itse laitan vähän rajaa itselleni etten halua baarista lähteä ilman omaa miestäni että mukavampihan se on olla kumppani mukana. Toki kavereiden kanssa saa käydä ja saan nähdä kavereitani enkä kyllä varmana kysyis sitä keltään ketä saan nähdä ja ketä en. Päätökset teen minä itse. Ja tätä samaa rataahan se on jos miettii onko suomalainen tai joku ulkomaalainen mies että ne MIESPUOLISET kaverit on sitten ihan asia erikseen. Olen paljon vähentänyt niitten kanssa jutustelua ja osaan eritellä ne vähänkin lipevät pois mutta tärkeimmät ovat jääneet ja ihan varmana jäävätkin. kyllähän itse kullakin tulis vähän mietteitä niistä toisen kavereista jos ei tunne varsinkaan että minkälainen kaveruussuhde niillä on.tavalla tai toisella sitä saattaa miettiä...tiedätte ehkä mitä tarkotan. Minulla, kuten myös kaikilla muillakin on oma elämä ja sitä pitää saada elää ja kumppani tulee siinä samassa paketissa joka kuuluu siihen ja jonka kanssa tehdään kyllä erillaisia sääntöjäkin tietenkin jos seurustelee yms. Olen niin itsenäinen ihminen ja pidän omista suomalaisista arvoistani ja temperamentistani yms yms kiinni ja kunnioitan toistakin osapuolta ja hyväksyn muitakin kulttuureja Se on taas eri asia sopivatko ne omani kanssa ja oman arvojeni kanssa. Sitähän varten tutustutaan ja katsotaan jos kiinnostusta on enemmänkin. Minä en missään vaiheessa ole ollut mieheni vietävänä että minusta tulisi hänelle sellainen mitä hän haluaa..niin se vain on että ihmistä ei minun mielestä voi muuttaa liikaa! Luin aikaisemmin muitakin palstoja ja se on taivahan tosi että jos monikulttuurinen suhde niin se ei ole välttämättä se helpoin tie, mutta ei se vaikeinkaan ole. Ja jos kaksi vahvaa persoonaa laitetaan yhteen ni siitä tulee vähän alkushokkia tieteyistä asioista ehkä ja sitten helpottaa jos hyvin käy :D...heh emminä tiedä mutta näin on meillä ollut ainakin. Eihän sitä turhaan kukaan kenenkään kanssa ole vaan jos synkkaa kemiat niin voihan sitä kokeilla miten menee ja pikkuhiljaa sitä huomaa. haluan sanoa vielä etten vaihtais ikinä toisen ihmisen vuoksi uskontoani. se en olisi silloin minä täysverinen suomalainen joksi olen syntynyt ja kasvanut ja joka haluan olla.
Siis ei voi olla totta! Kun näitä juttuja lukee, alkaa kyllä todella ihmetellä suomalaisia naisia. Miksi niin moni haluaa olla suhteessa miehen kanssa, joka määräilee ja pompottelee vaimoaan? Eihän tuossa ole mitään järkeä.
Olen kyllä itsekin naimisissa ulkomaalaisen kanssa, mutta ei tulisi mieleenkään sietää huonoa kohtelua. Eihän nyt erilainen kulttuuritausta mitenkään oikeuta toisen alistamiseen. Meillä erilaiset kulttuurit tarkoittavat sitä, että syödään monenlaisia ruokia ja puhutaan useampaa kieltä kotona. Tottakai molemmat myös tiedämme toistemme kotimaiden perinteistä yms.
Kannattaisiko ehkä valita itselleen puoliso, jolla on samanlaiset arvot kuin itsellä? Ei kai kukaan voi olla niin tyhmä, että lankeaa jonkun lirkuttelijan imarteluihin ja sitten huomaakin vasta vuosien päästä että mies onkin sovinisti pettäjä. Koska olen asunut ison osan elämästäni ulkomailla, olen itsekin ennen avioliittoani seurustellut useamman eri maasta kotoisin olevan miehen kanssa, mutta en ole koskaan kohdannut mitään pettäjiä tai valehteijoita. Todella omituista porukkaa kun sietävät huonoa kohtelua jonkun kulttuuritaustan varjolla!
On kylläkin "arabin" eikä "arabilaisen"..Kävitkö edes ammattikoulua loppuun?
Hei,
minä olen naimisissa egyptiläisen kanssa. Muuttui kyllä liitto, mutta parempaan suuntaan! :) Hän on harjoittava muslimi ja niin olen minäkin, olin ollut jo kauan aikaa ennen naimisiin menoamme. Ei hän häärää eikä määrää! Minä meikkaan ja käytän korkokenkiä, vaikka muuten en tietenkään muslimina paljastavia tai tiukkoja vaatteita käytä ja esim. huivin käytöstäkin hän on sanonut, että jos aiheuttaa minulle hankaluuksia, voin aivan hyvin olla ilmankin. Mutta se on viimeinen mistä luovun, sillä itse sen tien olen valinnut ! Sanoisin, että jokainen liitto on yksilöllinen, ei ole kahta samanlaista. Kuten myös jokainen on persoona sinänsä, ei voi kaikkia yleistää!
Ennen nykyistä avioliittoani seurustelin useamman vuoden marokkolaisen miehen kanssa. Hänkin oli harjoittava muslimi, eikä koskaan yhtään pahaa sanaa minulle sanonut, ei ääntään korottanut. Tai kenellekään muullekaan. Pehmomies oli, vastuuntuntoinen ja rehellinen. Suhteemme kaatui, kun ei hän sitten uskaltanut tänne tulla, ja jättää vakituista työpaikkaansa. Se varmaan olikin hänen suhteensa oikea päätös... tässä maassa pitää olla todella vahva, että jaksaa kohdata kaikki ne epäluulot, huutelut, keskisormien vilautukset ja syljeskelyt perään. Kuten nykyinen mieheni on joutunut kohtaamaan, vaikka kuinka on työssäkäyvä ja tunnollinen veronmaksaja. Mutta sitähän nämä huutelijat eivät kysy vaan olettavat ilman muuta, että kun iho on tietyn värinen, häntä voi kohdella miten sattuu.
Meillä ei juurikaan muutoksia tullut häiden jälkeen, koska kaikista asioista puhuttiin avoimesti ennen naimisiin menoa. Halusin itse tietää, mitä mieheni vaimoltaan vaatii, jotta tiedän sovinko siihen vai en. Pukeutumiseni muutin omasta halustani saatuani lapsen, ei tuntunut soveliaalta kulkea enää tissit paljaana rattaiden kanssa, samoin kuin juominen ja bilettäminen jäi lapsen myötä.
Ystäviäni saan nähdä, käydä kahvilla ja shoppailemassa..työni puolesta nään jo suurinta osaa kavereistani ja tutuistani.
Mieheni myöskin hoitaa lasta (ja kohta toista) ollessani yövuorossa tai viikonloppuna töissä, jotta poika saa olla kotona ja käy vain normaali päivähoidossa.
Meikkaan kyllä, laitan hiuksia ja käytän parfyymiä. Liiasta meikistä mieheni saattaa huomauttaa, mutta eipä siitä ikinä riitaakaan ole tullut.
Ruoan ja siivoamisen hoidan minä, mutta senhän olen aina ennenkin hoitanut joten asia ei minua häiritse.
Menoistani kerron kyllä, samoinkuin mieheni ilmoittelee minulle missä menee ja milloin on tulossa.
Yhteiset kahvilla käymiset vähenivät kyllä, osittain sen takia ettei vaimoa näytellä kaikille, osittain lapsen takia. Ei siellä kahvilla saa rauhassa istua 2-vuotiaan kanssa :D joten senkin takia usein skippaan jos hän mukaan pyytää.
Joten puolisoon kannattaa kyllä tutustua ennen naimisiinmenoa :)
Ja pointsit miehelleni siitä, että hän oli täysin oma itsensä siitäa sti kun tavatiin, eikä yrittänyt esittää muuta kuin on.
Ei ole suhde muuttunut mitenkään jonkun vihkimisen takia. Miksi olisikaan?