Olen 25v nainen. Olen joutunut tietynlaisen ahdistelun kohteeksi ja se on vaikuttanut siten että olen nykyään hyvin varautunut miehiä kohtaan. Saatan olla hyvin kärkäs, en ikinä ilkeä, mutta pidän mielummin oman reviirini tiukemmin omassa kontrollissa. Annan ymmärtää heti että minusta on parempi pysyä etäällä. Olen ahkera ja toimelias ihminen mutta oman luonteeni kulmakkuus on alkanut terävöityä yhä enemmän.
Miten koet kaltaiseni naisen? Onko kanssani vaikea olla ja oletko halukas esim työskentelemään ollenkaan kaltaiseni naisen kanssa?
Miten koet kaltaiseni naisen? Onko kanssani vaikea olla ja oletko halukas esim työskentelemään ollenkaan kaltaiseni naisen kanssa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jos vääryyttä kokenut ihminen kokee muut ihmiset potentiaalisina vääryydentekijöinä, niin parempihan sellaisesta on kaukana pysyä. Eikä työkavereiden kanssa tarvitse ylinpiä ystäviä olla, mutta toimeen pitäisi kuitenkin tulla. Ja vaikeaa se on, jos koko ajan täytyy varpaillaan olla. Etenkin jos itsekin väität, että olet vain huonompaan suuntaan menossa.
työskennellä kanssasi, edellyttäen tietysti, ettet ole jonkinlainen feministi tai se ei ainakaan vaikuta sinuun työpaikalla. Jos omaat aivot ja hypotetisoinnin taidot, ja osaat tehdä päätöksiä, en usko, että kanssasi olisi minkäänlaisia ongelmia tehdä töitä, nimenomaan, koska määrätyt jännitteet olisivat poissa. Mies/nainen työpari sellaisessa tapauksessa olisi varsin hedelmällinen. Enkä nyt tarkoita hedelmällisyydellä...
Juu ei. Feminismi on aikaansa elänyt juttu. Mitä tarkoitat "määrätyillä jännitteillä"? Kenties miehen kanssa työskentelyyn verrattuna...
Mä ainakin annan kaltaistesi olla ihan omissa oloissaan. Tehköön työnsä yksin, jos ei kykene ryhmätyöhön.
Ryhmätyöhön kykenen kyllä ja sitä teen mielelläni. Naisten kanssa pärjään hyvin... mutta miehet.. heidän suhteen menen jokseenkin lukkoon ja tilanteet saattavat muuttua omituisiksi ihan minun puolelta. Noh, ehkä se on parempi että mies joka kokee sen vaikeana todella osaa jättää rauhaan.
Haluan toki ihmisiä lähelleni, siitä ei ole kysymys. Miehet monesti käytöksellään pyrkivät kuitenkin jatkuvasti ylittämään tiettyjä reviirirajoja ja olo on monesti kuin lisähappea tarvitsisi. Osaan nauraa asialle itsekin, mutta totta puhuessa en tiedä mitä tälle tekisi... tavallaan noloa. Uskon että se kaiken lisäksi näkyy selvästi.
Vielä toivoisin mielipiteitä millä keinoin saan miehen ymmärtämään että haluan kommunikoida mutta en halua mitän muuta...
...
Työskennellessä käyttäydyn itse melko asiallisesti, joten eihän sillä pahemmin ole väliä siinä hommassa. Mikäli kärkäs käyttäytymisesi on päällekäyvää, niin jättäisin sinut hyökkimään yksiksesi, koska en ujona jaksaisi mitään sellaista egoboostausta kuunnella kaiken päivää.
käydä niin, että jos mä huomaisin, että mua karsatetaan, niin mä taitaisin pysyä suosiolla loitommalla. Voi olla, että mä loukkaantuisin ja alkaisin vastareaktiona kokea sut vastenmielisenä työkaverina.
Tietysti homma olisi ihan erilainen, jos tietäisin taustasi.
Hyviä vastauksia... Tidän että vika on itsessäni. Muistakaa toki huomioida että kyse saattaa olla hetkellisestä tilanteesta omassa päässä mikä aiheuttaa mitä aiheuttaa, eli hermostumista.
Egobuustausta.. sitä tuntuu tekevän kyllä moni muu enemmän kuin minä.
Toivottavasti oma tilanteeni vielä helpottuu...
"Toivottavasti oma tilanteeni vielä helpottuu... "
No eihän se mitään helpotu, jos et itse sitä muuta. Jos siinä ihmeitä odottelet, niin niitä saat odotella hautaan asti.
No sehän tässä juri onkin tarkoituksena. Eli vaikuttaa asiaan itse. Halusin lähinnä kuulla kommentteja millaisia väristyksiä naiset saavat aikaan miespuolisissa työkavereissaan negatiivisesti silloin kun niin tapahtuu ja kuinka vakavasti se otetaan.