Olen tapaillut yhtä miestä pari kuukautta. 2 viikkoa sitten hermostuin kun itse olisi halunnut myös enemmän kuin vain pelkkää kahvittelua. (suhde alkoi yhden illan juttuna)
Kirjoitin miehelle viestin, jossa kerroin, että haluan muutakin kuin kaveruutta mutten missään nimessä seurustelua vaan avointa tapailua.
(Tiedän että mies on samaan aikaan tapaillut myös muita yhtä vähän vakavasti, ja tämä on ollut minulle vilpittömästi OK. Olemme puhunet paljon suhteista ja mies on aluksi ilmaissut minulle ettei ole nyt kiinnostunut vakavasta tapailusta eikä itseänikään sellainen kiinnostanut aiemmin.)
Mies vastasi viestiini ja ilmoitti pitävänsä minusta todella paljon. Hän oli laittanut muut suhteensa poikki ja sanoi, ettei ollut uskaltanut lähennellä minua, koska ei halunnut loukata. Tämän jälkeen vietimme viikonlopun yhdessä, mutten halunnut puhua näistä suhdeasioista kun oli niin ihanaa saada olla ilman paineita. Tarkoituksena on keskustella vakavammin kunhan palaan työmatkaltani.
Olen miettinyt miestä ja haluaisin kuitenkin pitää seurustelun vaihtoehtona tulevaisuudessa. Meillä molemmilla on taustalla pitkä ja vähän ongelmallinen seurustelusuhde, mikä on ollut minun syyni pitää tämä suhde kevyenä. Miehen motiivina on kuitenkin ollut se, että hän haluaa tapailla myös muita tai ainakin pitää sen vaihtoehdon avoimena. Aiempi seurustelukumppani (kyseessä 8 v kestänyt suhde) on ollut huomattavasti vaikeampi ja omistushaluisempi kuin minä - en ole kovin mustasukkaista tyyppiä. Molemmilla erosta on reilu vuosi ja ns. laastarisuhteet on jo ehditty kokea tässä välissä.
Ongelmana on että uskallanko kertoa miehelle, että haluaisinkin jotain vakavampaa ja missä vaihessa tämä kannattaisia sanoa? Millaisia merkkejä tässä pitäisi lukea? Voisiko olla niin, että koska olen itse monta kertaa sanonut miehelle etten halua häntä poikaystäväkseni, hän ei uskalla ehdottaa minulle vakavampaa suhdetta?
Mies on renttumaisella tavalla hyvin seksikäs ja saa paljon huomiota naisilta, tosin erilaisilta kuin minä. Itse olen kai klassinen kaunotar, ja saan myöskin huomiota mutta pikemminkin illalliskutsujen muodossa kuin baarilähestymisinä.
Meillä on myös tietty luokkaero. Mies on kaukaa maalta köyhästä perheestä ja minä taas ylempää keskiluokkaa pitkälle historiaan. Minua tämä ei kuitenkaan haittaa ollenkaan
Kirjoitin miehelle viestin, jossa kerroin, että haluan muutakin kuin kaveruutta mutten missään nimessä seurustelua vaan avointa tapailua.
(Tiedän että mies on samaan aikaan tapaillut myös muita yhtä vähän vakavasti, ja tämä on ollut minulle vilpittömästi OK. Olemme puhunet paljon suhteista ja mies on aluksi ilmaissut minulle ettei ole nyt kiinnostunut vakavasta tapailusta eikä itseänikään sellainen kiinnostanut aiemmin.)
Mies vastasi viestiini ja ilmoitti pitävänsä minusta todella paljon. Hän oli laittanut muut suhteensa poikki ja sanoi, ettei ollut uskaltanut lähennellä minua, koska ei halunnut loukata. Tämän jälkeen vietimme viikonlopun yhdessä, mutten halunnut puhua näistä suhdeasioista kun oli niin ihanaa saada olla ilman paineita. Tarkoituksena on keskustella vakavammin kunhan palaan työmatkaltani.
Olen miettinyt miestä ja haluaisin kuitenkin pitää seurustelun vaihtoehtona tulevaisuudessa. Meillä molemmilla on taustalla pitkä ja vähän ongelmallinen seurustelusuhde, mikä on ollut minun syyni pitää tämä suhde kevyenä. Miehen motiivina on kuitenkin ollut se, että hän haluaa tapailla myös muita tai ainakin pitää sen vaihtoehdon avoimena. Aiempi seurustelukumppani (kyseessä 8 v kestänyt suhde) on ollut huomattavasti vaikeampi ja omistushaluisempi kuin minä - en ole kovin mustasukkaista tyyppiä. Molemmilla erosta on reilu vuosi ja ns. laastarisuhteet on jo ehditty kokea tässä välissä.
Ongelmana on että uskallanko kertoa miehelle, että haluaisinkin jotain vakavampaa ja missä vaihessa tämä kannattaisia sanoa? Millaisia merkkejä tässä pitäisi lukea? Voisiko olla niin, että koska olen itse monta kertaa sanonut miehelle etten halua häntä poikaystäväkseni, hän ei uskalla ehdottaa minulle vakavampaa suhdetta?
Mies on renttumaisella tavalla hyvin seksikäs ja saa paljon huomiota naisilta, tosin erilaisilta kuin minä. Itse olen kai klassinen kaunotar, ja saan myöskin huomiota mutta pikemminkin illalliskutsujen muodossa kuin baarilähestymisinä.
Meillä on myös tietty luokkaero. Mies on kaukaa maalta köyhästä perheestä ja minä taas ylempää keskiluokkaa pitkälle historiaan. Minua tämä ei kuitenkaan haittaa ollenkaan
Vastaukset 6
Vanhimmat
>>Voisiko olla niin, että koska olen itse monta kertaa sanonut miehelle etten halua häntä poikaystäväkseni, hän ei uskalla ehdottaa minulle vakavampaa suhdetta?
Tai voisiko olla, että mies ei halua sinua tyttöystäväkseen, vaan haluaa vain ylempää keskiluokkaista seksiä? Haloo?
Taidat olla tosiaan niin klassinen kaunotar illalliskutsuinesi, että sinulla on mennyt kusi päähän. Ensin jankkaat että et halua seurustelua, mutta kun tämä onkin miehelle ok eikä hän vonkaakaan maassa polvillaan että suostuisit nyt seurustelemaan kun säoot niin ihana, kuten ilmeisesti odotit, niin sitten muutatkin mielesi ja haluatkin seurustella. Varsinainen pissis! Toivottavasti mies ymmärtää jättää sinut vatvomaan suhdeasioitasi keskenäsi ja tapailla vaan niitä muita tyttöjä.
Saatat olla oikeassa mutta miksi sitten ei halunnut jatkaa tällä seksilinjalla aiemmin? Ja miksi sitten jättää ne muut, joista en aiemminkaan huomauttanut? Enkä tosiaan tiedä haluaako mies minua tyttöystäväkseen, saatan olla liian tylsä. Taidankin alkaa käyttää tuota termiä "ylempi keskiluokkainen seksi", aika loistava camp-heitto. (oon yhteiskuntatieteilijä, josta nuo luokkakäsitteet. Olisi toki pitänyt ymmärtää ettei täällä voi kirjoittaa samalla tavoin kuin puhun ystävilleni...)
En tosissaan halunnut aiemmin seurustella, olisin ollut kauhuissani, jos mies heti ilmoituksen jälkeen olisi alkanut tunnustaa ihastustaan. Mutta haluaisin ilmaista, että kyllä vakavampikin suhde käy jos siltä näyttää. Aluksi syynä oli osittain myös se, että mietin miten mies koskaan voisi osallistua sosiaaliseen elämääni, kun hänestä se voisi olla tylsää - illalliskutsuineen ;) mutta tällä ihanuudella vaikuttaa olevan pokkaa olla teeskentelemätön ja sanoa mistä pitää ja mistä ei. Lisäksi tapasimme aivan muualla, enkä uskonut koko jutun johtavan pidempään tapailuun.
Ei siis pissis vaan aika epävarma nainen, taidat olla mies, jota on juuri satutettu?
Kai se tässä vaan on otettava oinasta sarvista ja kerrottava niin kuin asia on. Pelottavaa niin hurjasti, että vaadin toiselta liikaa väärällä hetkellä - ehkä odotan vielä muutaman tapaamisen. Toisaalta jos tämä tyyppi oikeasti kokkaa mulle kotonaan niin kuin on suunnitellut, niin kai siinä sitten jotain on miehenkin puolelta. Seksiä kun saisi ihan baari-illan päätteeksikin.
Ongelmana on että uskallanko kertoa miehelle, että haluaisinkin jotain vakavampaa ja missä vaihessa tämä kannattaisia sanoa?
-> mielestäni tästä ilmenee homman clue: sinä haluat, sinä olet valmis, sinua ei haittaa jne. Entäs se mies? Vaikka teillä onkin molemmilla entiset suhteet takana ja laastarisuhteet päälle, ei se teistä samanlaisia tee. Mies ei välttämättä ole vielä valmis suhteeseen ja haluaa edetä iisisti.
Kysymys kuuluu, oletko sinä valmis siihen, että et kiinnostaisikaan tätä miestä tarpeeksi sitoutumiseen saakka? Että jos hän ei haluakaan sitoutua sinun vuoksesi? Jos on ollut 8 v pallo jalassa, niin kyllähän sitä vähän haluaa huilata. Kuvittele itsesi hänen asemaansa.
Ihmisen omaa tahtoa pitää kunnioittaa. Olen huomannut, että varsinkin monilla nuorilla naisilla on pyrkimys suunnitella asiat muidenkin puolesta valmiiksi ja kauhea kontrollifriikkeys. Miksei voi antaa asioiden edetä omalla painollaan, niin ei tarvitse stressata sitä ja tätä? Vai haluatko kuohita lampaasi jo etukäteen? Ehkä sen lampaan pääkimistäkin kantsis kuunnella, ennen kuin se lopullisesti päättää karata sinne aidan taakse...?
Ulkonäköasiat ja luokkaerot ovat enemmänkin suhdepelien kilpailuvälineitä, niihin on vaikea ottaa kantaa. Ja mitä väliä niillä oikeastaan on, kun arjessa mietitään, kumman vuoro viedä roskat?
Viisas vastaus. Viestistäni ei käynyt ilmi, että se siis mies, joka on pyytänyt minua luokseen keskustellakseen suhteesta tarkemmin, en minä.
Mies on sanonut suhteen aluksi ettei halua seurustella. Tällöin oltiin tunnettu 2 viikon verran, tavattiin siis kesällä muualla, vietettiin joka päivä melkein 24h yhdessä pari viikkoa mutta molemmille se oli kesäromanssi. Sitten oli vähän taukoa ja nyt 1,5 kuukautta sitten nähtiin ekaa kertaa (miehen aloitteesta) kavereina ja aloitettiin kahvittelu. Olen nyt vielä 2 viikkoa sitten meilissä todennut että ollaan varmaan seurusteluasiosta samaa meiltä, kun ollaan jo silloin aluksi puhuttu ettei seurustella. Mies ei kommentoinut tätä väitettäni mitenkään, vastaili vain muihin juttuihini ja ilmoitti siis että tykkää ja haluaa myös enemmän kuin pelkkää kahvittelua. Viesti oli kyllä kiireessä kirjoitettu,joten tuskin ehti miettiä kaikkea tarkasti.
Ja kyllä se negatiivinen vastaus on myös kestettävä vaikken siihen valmis olekaan. Voihan se olla että hän ole vielä pitkään aikaan valmis mihinkään vakavaan tai sitten on, muttei minun kanssani.
Ei olla enää ihan nuoria vaan kolmekymppisiä mutta kyllä kai tuosta kontrollifriikkeyden aineksia löytyy...
Ulkonäköasia on aivan samantekevä, paitsi että sillä miehellä tosiaankin vientiä riittää jos kiinnostusta on.
Ole oma itsesi,se riittää aika pitkälle.Ei puhdast avosuhdetta ole olemassakaa.Kyl viimestää exät kummittelee.Minä nykyää hiukka ronkeli ketä tänne tuon.Kapakki tuttavuudet(niisillei) vail maja paikkaa.Vuos sitte kyl viimeksi.
tuomitulta kuulostaa ;) Luokkaero tulee esiin vielä jossain vaiheessa, uskokaa pois