Olen yksin kotona, pakko tulla kirjoittamaan.
Eli asia on näin, aina kun avomieheni on poissa kotoa, tuntuu että sekoan päästä että onkohan hän siellä minne sanoi menevänsä. Suhteemme alkoi omituisesti;
Tapasimme mieheni kanssa kun hän oli minun ja hänen yhteisellä ystävällään kylässä, kun hänen Ex-avovaimo oli heittänyt hänet taas kerran heidän kodistaan. Meillä alkoi ns. ystävyyssuhde (Hän olisi ollut valmis harrastamaan seksiä kanssani jo sinä iltana, mutta minä en) tapailimme silloin tällöin ja otettiin aina vähän alkoholia, keskusteltiin hänen ex-naisestaan. Sitten jossain vaiheessa, join aika kännin, mutta harrastettiin seksiä.. Siitä se sitten lähti. Meillä alkoi suhde, josta hänen ex ei saanut tietää pitkäään aikaan. Oltiin yhdessä päivät, yöt, pimeät talvipakkaset kestettiin toistemme suojassa. Hän rupesi vannottamaan minulle, että rakastaa vain minua, ei aio koskea exäänsä seksuaalisesti enää koskaan. Näin tilanne jatkui, olin todella sinisilmäinen, hän kuitenkin tekstaili aivan koko ajan exänsä kanssa ja sanoi että pakko pitää välit yllä että saisi nähdä lapsia, ja myös sen takia ei voinut kertoa meistä. Tilanne jatkui kuukausia, välillä avomieheni kävi exänsä luona "korjaamassa pesukonetta, korjaamassa autoa, näkemässä lapsia"... Ja en pitänyt sitä mitenkään pahana. Vähän epäillytti mutta mies sai puhuttua minut täydellisesti eri kantaan.
Sitten pienellä paikkakunnalla asiat oli kiirinyt jo ja ex oli kuullut meistä. Puhuin naisen kanssa puhelimessa ja kerroin hänelle kaiken. No hän vaan kertoi että nykyinen mieheni oli aikaísemmin käynyt siellä hänen kanssa seksiä harrastamassa monet,monet kerrat, lähetellyt rakkaus viestejä (joita sitten itsekin luin) ym. kamalaa. Tilanne ratkesi niin että se räjähti käsiin. Mutkien kautta asun nyt tämän miehen
kanssa yhdessä. Mutta jostain syystä tuntuu että en jaksa enää, kun hän lähtee kotoa ja ei parin tunnin päästä kun soitan, niin ei vastaa.. Pää räjähtää!!!!! Voiko tämä kestää?? Toisaalta uskon, että ei hän enää petä, niinkuin sanoo aina, ettei minkään lyhyen jutun takia pilaisi meidän elämää enää.. Mutta toisaalta en luota häneen enää ikinä.
Eli asia on näin, aina kun avomieheni on poissa kotoa, tuntuu että sekoan päästä että onkohan hän siellä minne sanoi menevänsä. Suhteemme alkoi omituisesti;
Tapasimme mieheni kanssa kun hän oli minun ja hänen yhteisellä ystävällään kylässä, kun hänen Ex-avovaimo oli heittänyt hänet taas kerran heidän kodistaan. Meillä alkoi ns. ystävyyssuhde (Hän olisi ollut valmis harrastamaan seksiä kanssani jo sinä iltana, mutta minä en) tapailimme silloin tällöin ja otettiin aina vähän alkoholia, keskusteltiin hänen ex-naisestaan. Sitten jossain vaiheessa, join aika kännin, mutta harrastettiin seksiä.. Siitä se sitten lähti. Meillä alkoi suhde, josta hänen ex ei saanut tietää pitkäään aikaan. Oltiin yhdessä päivät, yöt, pimeät talvipakkaset kestettiin toistemme suojassa. Hän rupesi vannottamaan minulle, että rakastaa vain minua, ei aio koskea exäänsä seksuaalisesti enää koskaan. Näin tilanne jatkui, olin todella sinisilmäinen, hän kuitenkin tekstaili aivan koko ajan exänsä kanssa ja sanoi että pakko pitää välit yllä että saisi nähdä lapsia, ja myös sen takia ei voinut kertoa meistä. Tilanne jatkui kuukausia, välillä avomieheni kävi exänsä luona "korjaamassa pesukonetta, korjaamassa autoa, näkemässä lapsia"... Ja en pitänyt sitä mitenkään pahana. Vähän epäillytti mutta mies sai puhuttua minut täydellisesti eri kantaan.
Sitten pienellä paikkakunnalla asiat oli kiirinyt jo ja ex oli kuullut meistä. Puhuin naisen kanssa puhelimessa ja kerroin hänelle kaiken. No hän vaan kertoi että nykyinen mieheni oli aikaísemmin käynyt siellä hänen kanssa seksiä harrastamassa monet,monet kerrat, lähetellyt rakkaus viestejä (joita sitten itsekin luin) ym. kamalaa. Tilanne ratkesi niin että se räjähti käsiin. Mutkien kautta asun nyt tämän miehen
kanssa yhdessä. Mutta jostain syystä tuntuu että en jaksa enää, kun hän lähtee kotoa ja ei parin tunnin päästä kun soitan, niin ei vastaa.. Pää räjähtää!!!!! Voiko tämä kestää?? Toisaalta uskon, että ei hän enää petä, niinkuin sanoo aina, ettei minkään lyhyen jutun takia pilaisi meidän elämää enää.. Mutta toisaalta en luota häneen enää ikinä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
>>sanoi että pakko pitää välit yllä että saisi nähdä lapsia, ja myös sen takia ei voinut kertoa meistä.
Noi voi hyvää päivää. Miksi ihmeessä välit exään rikkoutuisivat jos ex tietäisi miehellä olevan uusi naisystävä? Miten voit olla niin naiiivi että uskot tuollaista?
>>Tilanne ratkesi niin että se räjähti käsiin. Mutkien kautta asun nyt tämän miehen
kanssa yhdessä. Mutta jostain syystä tuntuu että en jaksa enää
Miten niin "räjähti käsiin"? Mitä tapahtui? Te riitelitte ja sitten sovitte, vai kuinka?
Asuitteko yhdessä suhteenne alussa vai ette? Jos asuitte yhdessä ennenkin, niin mitä tarkoitat että "mutkien kautta " asut nyt hänen kanssaan yhdessä? Oliko hän taas siinä välissä siellä kaverinsa luona, josta sinäkin hänet löysit? Tai jos ette asuneet yhdessä, miksi muutit hänen kanssaan yhteen sitten kun oli selvinnyt, että hän pettää sinua exänsä kanssa?
Mikä sinulla nyt on ongelmana? Miesystävälläsi on yhä exänsä kanssa suhde, jota hän yritti salailla teiltä kummaltakin mutta jäi kiinni. "Ei minkään lyhyen jutun takia pilaisi meidän elämää" -- HAHHAH! Exän kanssahan hänellä ei ole mitään lyhyttä juttua vaan pitkä.
Sinun pitää nyt vain päättää, haluatko elää yhdessä tuollaisessa haaremissa vai et. Jos haluat, sinun on hyväksyttävä se että hän käy välillä panemassa exäänsä. Ellet hyväksy tätä, sinun on lopetettava suhde. Mies ei selvästikään aio muuttaa tapojaan. Tuskailu ja miettimeinen mitä se on nyt tekemässä ja perään soittelu on vain tuhoisaa sinulle itsellesi, se pitää lopettaa heti.
Avaa silmäsi. Katso totuutta silmiin. Lapsia voi käyttää aina hyvänä tekosyynä nähdä X. Rakkausviestejä, kuka rakastaa ja ketä. Pakkaa sen ukon tavarat ja nosta ne ulos. Eiköhän hän siitä ymmärrä missä mennään.
Kuitenkin hän haluaa kanssani naimisiin, lasta yrittää koko ajan.. Sekavaa. Eilen itki kännissä kuinka exä säälittää.. Mitä tämä nyt tarkoittaa? Vähän mietityttää, että voiko olla mitenkään kestävä juttu kun ahdistaa. Mutta noihin sun kysymyksiin ; tilanne räjähti niin, että kaikki sai tietää aivan kaiken, puolin ja toisin, kummatkin oltiin niin rikki että jouduttiin sairaalaan.. Sanoin että en halua häntä enää, ja puhuttiin puhelimessa asiat halki. Sitten hän sanoi että ei exäänsä halua enää, että tekee mitä vaan saadakseen mut. Aikaa meni , mutta rakkaus on rakkautta.
Ja siihen että olin naiivi, niin olin, se oli virhe.. mutta kai se oli sitten sitä sokeaa rakkautta.
Mutta kiva kun vastasitte jotain, helpottaa pähkäilyäni..
Mukavaa jos kirjoitteluista on sinulle apua. Valitettavasti en osaa kovin optimistisesti sinua kannustaa.
>>tilanne räjähti niin, että kaikki sai tietää aivan kaiken, puolin ja toisin, kummatkin oltiin niin rikki että jouduttiin sairaalaan..
Tuo kuulostaa pahalta. Siis löittekö ja vahingoititte toisianne tai itseänne fyysisesti? Vai masennuitte ja saitte hermoromahduksen?
Älä nyt tyttöhyvä ainakaan lasta rupea tekemään tuohon tilanteeseen! Miehellehän se tietysti kävisi että on lapsia toisenkin naisen kanssa, se haluaa kylvää siemeniään ja geenejään. Mitä sitä nyt kaikkia munia samaan koriin... Kysyitkö mikä siinä exässä häntä säälittää? Onko exällä rahallisesti tai jotenkin muuten kauhean vaikeaa? Vai tarkoittikohan mies, että sääliseksiä hän vain exälle antaa?
Sokeaa rakkautta, no sitäpä juuri. Se vaan ei kestä kuin muutaman vuoden, ja sitten heräät huomaamaan että missä mielenhäiriössä olet ollut kun olet suostunut tuota eestaas vehtaamista katselemaan ja lapsiakin sille häntäheikille pyöräyttänyt.
Tuo mitä kerrot on hyvin sairasta elämää. Johtuuko se siitä että:
- te olette alkoholisteja ja viina on jo tuhonnut aivonne jolloin on mahdotonta tehdä realistisia päätoksiä?
- teillä ei ole mitään tekemistä, "laiskuus on kaiken pahan alku ja juuri"?
- kukaan teistä ei tiedä mitä henkinen moraali tarkoittaa?
- haluatte todistaa kaikin mahdollisin keinoin että ette ole ameebaa korkeammalla älyllisellä tasolla?
- tiedätte että kaikki yllämainitut kuvaavat teitä mutta vaatii liikaa energiaa/tahtoa/älyä muuttaa itseänne
Ellette vielä ole tajunneet että kuvaamasi elämäntyyli tuhoaa teidät kaikki, mukaan ottaen viattomat lapset, kaiutan se nyt kovalla äänellä teidan kolmen tietoonne.
Tilanteen voi korjata:
- Viina kaikissa muodoissaan pois siis ei olutta, viiniä, koskenkorvaa, pontikkaa jne.jne.
- hankkikaa ISO pulloharja. Tyontäkää se toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Hangatkaa korvienne välistä kaikki tuo saasta pois.
- Siittäjä pois elämästäsi ja sinne minne hän kuuluu: JO aiemmin hankimaansa perheeseen
- siittäjä toihin ja vastuuseen huolellisesti ja harkiten hankkimistaan lapsistan heidän äidistään
- sinä hankit itsellesi älykkäämpää tekemistä; joko palkallista tai vapaaehtoistyotä. Oli se sitten siivoamista tai auttamista kuntokerholla. Ei ole liian myohäistä alkaa kehittämään itseäsi henkisesti. Lue, lue ja lue. Käytä kyläsi kirjastoa ja opettele vaikka uusi kieli tai opi mitä rehellinen ja suora moraali tarkoittaa.
Meille on annettu vain yksi elämä ja käyttää se kuvaamallasi tavalla on valtava rikos sinua itseäsi kohtaan.
Ellet halua muuttaa elämäsi tyyliä, tee kaikista vähin: sterilisoi itsesi. Noihin olosuhteisiin hankkia lasta pitäisi kieltää lailla .