Perheen hajotessa lasten isälle lähes poikkeuksetta jää vain viikonloppuisän ja elatusmaksujen maksajan rooli lastensa elämässä. Sosiaalinen totuus on että molemmat vanhemmat tasapuolisesti kuuluvat lapsen elämään.
Faktaa on että miehillä on vain 3% mahdollisuus saada lastensa huoltajuus ja yhteishuoltajuudessakin lapset harvoin saavat asua isän kanssa mikä käytännössä on sama kuin äidille annettu yksinhuoltajuus. Naisen asemaa äitinä ja lasten potentiaalisempana lähivanhempana vahvistetaan ja korostetaan ns. sosiaaliviranomaisten tekemillä olosuhdeselvityksillä. Lähes poikkeuksetta olosuhdeselvityksen tekijänä toimivat naispuoliset sosiaaliviranomaiset jotka "ammattitaitoisesti" tekemillään johtopäätöksillä ja sen mukaisesti käräjäoikeudelle antamillaan suosituksilla varmistavat sen että lasten äidille 97% varmuudella annetaan etuasema lasten huoltajuudessa ja sen käytännön toteuttamisessa yhteiskunnan antamalla tuella. Ei siis ole vaikeaa ymmärtää miksi tämä sosiaalinen vääristymä on saanut kaikessa rauhassa jatkaa "rutiini käytäntönä" lasten huoltajuudesta päätettäessä sosiaali- ja oikeusviranomaisten valtuuksilla.
Karkeasti voi sanoa että vain siinä tapauksessa että lasten äiti ei kykene suoriutumaan omin avuin ja tarvitsee holhoojan voidaan harkita huoltajuuden antamista isälle. Äidin etuasemaa lastenhuoltajuuden saamisessa on "valttikorttina" perinteisesti puoltanut näkemys ja usko naisen hoivausviettiin. Nykyaikaisen tutkimuksen valossa tämä käsitys on romutettu koska mies pystyy jopa paremmin vastaamaan lasten kasvatuksesta ja huoltajuudesta kun siihen mahdollisuus annetaan. Miehen mahdollisuus saada äänensä lasten isänä kuuluville nykyisessä sosiaalijärjestelmässämme on hyvin heikko. Nainen voi käyttäytyä täysin mielivaltaisesti vaikka omat lapset siitä joutuvat kärsimään koska lasten äitinä hän tietää että hänen asemansa on niin hyvin sosiaalijärjestelmässämme turvattu. Selvimmin tämä yksipuolinen asennoituminen tulee esille silloin kun on kysymys lasten äidin väkivaltaisuudesta ja itsetuhoisesta käyttätymisestä. Käytännössä on hyvin pieni mahdollisuus saada lasten äiti rikosoikeudellisesti edes syytteeseen lastensa mielivaltaisesta kohtelusta. Sen sijaan sosiaalitoimelle ilmoitettu pelkkä epäilys miestä kohtaan käynnistää kaikki mahdolliset viranomaistoimet.
Ei ole vaikea vetää realistista johtopäätöstä siitä miten suuria ongelmia tämän perusasian laiminlyönti on lasten elämään synnyttänyt jatkuvassa muutos paineessa elävän sosiaalisen rakennemuutoksemme keskellä. Eroisät ja erolapset ovat joutuneet sen tuomat menetykset ja vääristymät kaikkein raskaimmin kohtaamaan ja saaneet aina sen seurauksena itkeä tyynyynsä perheen hajoamisesta ja eron tuskasta ja pohjattomasta ikävästä syntyneet kyyneleensä. Sosiaalitoimen naisten "viranomaiskäytös" lasteni asioiden hoitajina on mielestäni alusta lähtien ollut miehen ja naisen välistä tasa-arvo periaatetta laiminlyövää ja loukkaavaa.
Jo aiemmin tein sosiaalitoimen puolueellisesta asennoitumisesta kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle joka antoi palautteen että asia on käsiteltävä lasteni huoltajuusoikeudenkäynnin yhteydessä mutta siitä ei siellä mainittu sanaakaan. Myöhemmin haastoin "sossutädit" käräjäoikeuteen virkarikoksesta kun estivät lasteni virallisen ja oikeuden asettaman viikonlopputapaamisen. Eivät saaneet edes varoitusta. Päin vastoin heitä kehuttiin hyvin hoidetusta työstä. Ymmärsin hyvin että "viranomaistahon yhteistyö" näytti jälleen kerran sen mitä mahdollisuuksia on tavallisella matti meikäläisellä viranomaiskoneistoa vastaan yrittäessään hakea oikeutta omien lastensa asioissa. Valitin asiasta Läänin hallituksen sosiaalitarkastajalle joka antoi "sossutädille" kirjallisesti kehoituksen vastaisuudessa olla tasapuolinen saman perheen asioissa ja siinä kaikki eikä mitään muutosta asioiden hoitotapaan ole tullut. Ihmeteltävää on että näin toimitaan juuri naisvaltaisessa sosiaalitoimessa mutta se juuri selittääkin sen miksi äiti on aina tärkeämpi kuin lasten oma etu sosiaaliviranomaisille.
Nyt on YK:n lasten oikeuksien sopimuksen Juhlavuosi 2009 joka huipentuu 20 vuotiseen juhlaan 20.11 lasten oikeuksien päivänä. Silloin on hyvä muistaa että lapsillakin on oma ääni jota tulisi kuulla tässä kylmässä ja kovassa aikuisten maailmassa.
Faktaa on että miehillä on vain 3% mahdollisuus saada lastensa huoltajuus ja yhteishuoltajuudessakin lapset harvoin saavat asua isän kanssa mikä käytännössä on sama kuin äidille annettu yksinhuoltajuus. Naisen asemaa äitinä ja lasten potentiaalisempana lähivanhempana vahvistetaan ja korostetaan ns. sosiaaliviranomaisten tekemillä olosuhdeselvityksillä. Lähes poikkeuksetta olosuhdeselvityksen tekijänä toimivat naispuoliset sosiaaliviranomaiset jotka "ammattitaitoisesti" tekemillään johtopäätöksillä ja sen mukaisesti käräjäoikeudelle antamillaan suosituksilla varmistavat sen että lasten äidille 97% varmuudella annetaan etuasema lasten huoltajuudessa ja sen käytännön toteuttamisessa yhteiskunnan antamalla tuella. Ei siis ole vaikeaa ymmärtää miksi tämä sosiaalinen vääristymä on saanut kaikessa rauhassa jatkaa "rutiini käytäntönä" lasten huoltajuudesta päätettäessä sosiaali- ja oikeusviranomaisten valtuuksilla.
Karkeasti voi sanoa että vain siinä tapauksessa että lasten äiti ei kykene suoriutumaan omin avuin ja tarvitsee holhoojan voidaan harkita huoltajuuden antamista isälle. Äidin etuasemaa lastenhuoltajuuden saamisessa on "valttikorttina" perinteisesti puoltanut näkemys ja usko naisen hoivausviettiin. Nykyaikaisen tutkimuksen valossa tämä käsitys on romutettu koska mies pystyy jopa paremmin vastaamaan lasten kasvatuksesta ja huoltajuudesta kun siihen mahdollisuus annetaan. Miehen mahdollisuus saada äänensä lasten isänä kuuluville nykyisessä sosiaalijärjestelmässämme on hyvin heikko. Nainen voi käyttäytyä täysin mielivaltaisesti vaikka omat lapset siitä joutuvat kärsimään koska lasten äitinä hän tietää että hänen asemansa on niin hyvin sosiaalijärjestelmässämme turvattu. Selvimmin tämä yksipuolinen asennoituminen tulee esille silloin kun on kysymys lasten äidin väkivaltaisuudesta ja itsetuhoisesta käyttätymisestä. Käytännössä on hyvin pieni mahdollisuus saada lasten äiti rikosoikeudellisesti edes syytteeseen lastensa mielivaltaisesta kohtelusta. Sen sijaan sosiaalitoimelle ilmoitettu pelkkä epäilys miestä kohtaan käynnistää kaikki mahdolliset viranomaistoimet.
Ei ole vaikea vetää realistista johtopäätöstä siitä miten suuria ongelmia tämän perusasian laiminlyönti on lasten elämään synnyttänyt jatkuvassa muutos paineessa elävän sosiaalisen rakennemuutoksemme keskellä. Eroisät ja erolapset ovat joutuneet sen tuomat menetykset ja vääristymät kaikkein raskaimmin kohtaamaan ja saaneet aina sen seurauksena itkeä tyynyynsä perheen hajoamisesta ja eron tuskasta ja pohjattomasta ikävästä syntyneet kyyneleensä. Sosiaalitoimen naisten "viranomaiskäytös" lasteni asioiden hoitajina on mielestäni alusta lähtien ollut miehen ja naisen välistä tasa-arvo periaatetta laiminlyövää ja loukkaavaa.
Jo aiemmin tein sosiaalitoimen puolueellisesta asennoitumisesta kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle joka antoi palautteen että asia on käsiteltävä lasteni huoltajuusoikeudenkäynnin yhteydessä mutta siitä ei siellä mainittu sanaakaan. Myöhemmin haastoin "sossutädit" käräjäoikeuteen virkarikoksesta kun estivät lasteni virallisen ja oikeuden asettaman viikonlopputapaamisen. Eivät saaneet edes varoitusta. Päin vastoin heitä kehuttiin hyvin hoidetusta työstä. Ymmärsin hyvin että "viranomaistahon yhteistyö" näytti jälleen kerran sen mitä mahdollisuuksia on tavallisella matti meikäläisellä viranomaiskoneistoa vastaan yrittäessään hakea oikeutta omien lastensa asioissa. Valitin asiasta Läänin hallituksen sosiaalitarkastajalle joka antoi "sossutädille" kirjallisesti kehoituksen vastaisuudessa olla tasapuolinen saman perheen asioissa ja siinä kaikki eikä mitään muutosta asioiden hoitotapaan ole tullut. Ihmeteltävää on että näin toimitaan juuri naisvaltaisessa sosiaalitoimessa mutta se juuri selittääkin sen miksi äiti on aina tärkeämpi kuin lasten oma etu sosiaaliviranomaisille.
Nyt on YK:n lasten oikeuksien sopimuksen Juhlavuosi 2009 joka huipentuu 20 vuotiseen juhlaan 20.11 lasten oikeuksien päivänä. Silloin on hyvä muistaa että lapsillakin on oma ääni jota tulisi kuulla tässä kylmässä ja kovassa aikuisten maailmassa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mä Erosin. niinkuin hienosti sanotaan. oikeesti Juoppo ja huorapukki nostetaan ulkoruokintaan yli 50 % tapausista. Mutta hoidin kaksi lastani. niin, että asuimme edelleen 5 km. etäällä toisistamme Lapest esxä Ja mä. Ja sanoin huoltajuus papereita tehdessämme, että haluan maksaa niin paljon jotta pärjäätte varmasti. ja Annoin omakotitaon heidän haltuun. otin vain vanhan Volvon ja kaksi jätesäkillistä mun vaatteita. Koska mun oli helpompi ns. poikamiehenä säästää Asunnon hinta uudestaan ja niin tein muutin Rööberiin. koskaa eron jälkeen ei ollut riitoja Kävin paljon Lasten kanssa reissuissa lopmilla yms, tapasimme usein tytöt olivat mun luona. ja Exsä teki usein ruokaa ja lämmitteli saunaa koko joukolle eli Iskäkin mukana.. Minusta tuntuu että kun hoitaa Taloudellisen puolen ja on reilu. kaikki sujuu kuin leikki.. exsä-wife ei koskaan eron jälkeen kiukutellut mulle.. siis tuplatkaa se summa mitä exs vaimo pyytää, olkaa MIEHIÄ niin kaikki sujuu.. Lapset ovat syyttömiä. ja usein se exsä vaimokin.. hoitakaa velvoitteet. Vaatikaa Itsetuntoa Itseltänne....
exsäni ei noudata väliaikaista huoltosopimusta. siksi olen päättänyt hakea lähiomaisen statusta itselleni.
tiedän että mahdollisuuteni ovat lähes olemattomat mutta lapseni ovat minulle rakkaita ja he itse haluavat
luokseni. en usko että onnistun mutta pakko on yrittää koska nykyinen systeemi ei toimi.
tämä on niitä asioita joissa tasa arvoa ei ole. isää dissataan jo pelkän sukupuolen perusteella. en edes
odota reilua kohtelua sosiaalitoimelta. esitän vain asiat asioina ja saavat sentään lapset sanoa mielipiteensä
vaikka eivät voikkaan vielä ikänsä takia valita kumman luona olisivat.