yli 10 vuotta kestäneen suhteen päätepiste lienee lähellä. Erosin edellisestä liitosta jo 12 vuotta sitten ja parin seikkailuvuoden jälkeen päätin vakiintua järkisyistä kun tapasin nykyisen puolisoni. Se ei ollut roihuavaa rakkautta ensi silmäyksellä, nettituttavuudesta kasvoi sen verran lupaava alku että päädyttiin asumaan avoliitossa. Omaisuuden yms kartuttua vuosien varrella mentiin viime vuonna sitten naimisiin vaikka tunteita ei sillä tavalla puoleltani ollut ollut enää moneen vuoteen. Jatkoin lähinnä sen vuoksi että edellisen raastavan eron kokeneet lapset eivät joutuisi samaan tilanteeseen uudelleen. Olen siis sinnitellyt mukana parisuhteessa, koska meillä menee kohtuullisen hyvin kavermeiningilläkin. Seksiäkin harrastetaan joskus kun kaleterihin sopii, ilman suurta intohimoa perustarpeet tyydyttäen.
Meillä on yhteinen harrastus joka vie suht paljon aikaa, joten pyörimme yhdessä vapaa-ajalla aika paljon.
Nyt tilanne on sikäli erilainen että nuorempikin lapsista täyttää 18, joten en voi perustella itselleni suhteen jatkamisen tarvetta ja kuten sanottu kun ei ole sitä intohimoakaan. Suurin ongelma suhteesamme on että kaikki ehdotukset mitä tuon esille esim. kotimme kunnostukseen liittyen niin se "ammutaan" alas tiukstasti EI, vaan se pitää tehdä näin.. Riippumatta siitä oliko ideani hyvä vain huono. Olen testaillut tätä vuosine varrella jatkuvasti ja vastaus on aina sama. Olen puhunut ja sanontu etten kestä tuollaista käytösät ja pyytänyt etteikö asioita vois pohita yhdessä. Aina olemme päätyneet samaan lopputulemaan kannaltani. Vaimo on aina oikeassa, riidan syypää olen aina minä jne listaa vois jatkaa aika pitkälle. eli ataitaa olla se aika erolle
Meillä on yhteinen harrastus joka vie suht paljon aikaa, joten pyörimme yhdessä vapaa-ajalla aika paljon.
Nyt tilanne on sikäli erilainen että nuorempikin lapsista täyttää 18, joten en voi perustella itselleni suhteen jatkamisen tarvetta ja kuten sanottu kun ei ole sitä intohimoakaan. Suurin ongelma suhteesamme on että kaikki ehdotukset mitä tuon esille esim. kotimme kunnostukseen liittyen niin se "ammutaan" alas tiukstasti EI, vaan se pitää tehdä näin.. Riippumatta siitä oliko ideani hyvä vain huono. Olen testaillut tätä vuosine varrella jatkuvasti ja vastaus on aina sama. Olen puhunut ja sanontu etten kestä tuollaista käytösät ja pyytänyt etteikö asioita vois pohita yhdessä. Aina olemme päätyneet samaan lopputulemaan kannaltani. Vaimo on aina oikeassa, riidan syypää olen aina minä jne listaa vois jatkaa aika pitkälle. eli ataitaa olla se aika erolle
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itsellä useamman vuoden suhde kuitenkin katkolla, ilman lapsia kuitenkin. Tuo kohta vaan kuulosti niin tutulta
"Suurin ongelma suhteesamme on että kaikki ehdotukset mitä tuon esille esim. kotimme kunnostukseen liittyen niin se "ammutaan" alas tiukstasti EI, vaan se pitää tehdä näin.. Riippumatta siitä oliko ideani hyvä vain huono. Olen testaillut tätä vuosine varrella jatkuvasti ja vastaus on aina sama."
Olen miettinyt pääni puhki, oliko vika sittenkin minussa kun tein vastaavanlaisista jutuista itselleni niin ison ongelman, että suhteemme ajautui asumuseroon.. Tai no siis oikeasti kun tarkemmin miettii niin niitä perimmäisiä ongelmia on kaksi: ensinnäkin liian usein on tuntunut, että vaimolla on sisimmässään niin syvä epäluottamus minua kohtaan, että se on ihan pelottavaa. Olen tehnyt virheitäkin (jos on vaimokin) mutta en mielestäni tarpeeksi tämän ansaitakseni, kun kuitenkin olen yrittänyt olla parempi mies ja ymmärtää häntä enemmän. Vaimolla on ikäänkuin sellainen moodi, jossa hän kääntää kaiken minun syykseni ja saan kuulla aivan järkyttävää tekstiä. Toinen juttu on sitten se, että hänen on saatava päättää ja määrätä kaikesta. Alkaa voida henkisesti ja fyysisesti pahoin, jos jossakin asiassa ei saa tahtoaan läpi (kokee minun "kävelevän hänen yli"). Kukatietää jos jossain mielessä nämä kaksi piirrettä ehkä liittyvätkin toisiinsa.