Joo. Tilanteeni on seuraavanlainen. Tutustuin tuossa alkukeväästä oikein miellyttävään tyttöön. Tultiin hyvin juttuun, tapailtiin kuukausi jonka jälkeen päätettiin yhteistuumin, että aletaan vähän virallistamaan suhdetta. Tästä eteenpäin elin onnellisia hetkiä, onnellisen tietämättömänä. Tyttöystävä oli ensimmäisen seurustelukuukauden aikana viikon reissussa, ja oli oudon vaisu kun tuli poijes. En osannut epäillä juuri mitään, kuvittelin että on vaan krapulainen/reissusta väsynyt. Jostain kuitenkin vaistosin että kaikki ei ole ok. No, puoli vuotta meni siinä seesteisesti, kunnes sain hetki sitten vähän asioista vihiä, ja tarpeeks kauan kun muijaani hiillostin, selvisi, että tämä oli reissullaan kännipäissään minua pettänyt. Tunnusti sen lopulta, vaikka olin moisesta aikaisemminkin reissuun liittyen kysellyt, mutta sillon sanoi että ei ole mitään vastaavaa tapahtunut. Minä kun en haluaisi olla mustasukkainen, mutta tuntui kuin kaikki ei olisi hyvin ja jotain ikävyyksiä on sattunut.
Tyttö anoi polvillaan anteeksiantoa ja että suostuisin yrittämään jatkamaan. Edessä oli normaalin kaavan mukaan se kliseinen selittely: "Olin niin kännissä. Mä olen muuttunu. Ei se merkinnyt mitään. Ei se johtunu susta.". Ja kyllähän minä tiedänkin, ettei se johdu minusta. Seksi on ollut alusta asti nautinnollista ja hyvää molemminpuolin. Naisenhan mielenvikaisuudessa se syy on. Tietty hommahan tapahtui ihan alkuaikana (vaikkei sekään todellakaan oikeuta pettämistä), mutta kun itse olen uskollinen mies, niin en moista käytöstä hyväksy. Vaikka onkin ollut vaikeaa tässä, eikä yhteiselo ole näin kuukausi tiedon jälkeen mitään ruusuilla tanssimista ollut, niin on välillä ollut ihan hyviäkin hetkiä. Silti vaikea olla muistelematta.
Mutta niin. Pettäminen tapahtui miehen aloitteesta, muija tietysti hommassa loppuun saakka mukana. On niin kevytkenkäinen kännipäissään. Kuin iso vauva. Jos olis vähänkin kypsempi ja vankkamoraalisempi, olis edes tilanteesta tajunnu lähteä pois.
Pistin muijani melko lujille tämän jälkeen. Lupasin yrittää antaa anteeksi, vaikka se tuleekin viemään aikaa. Normaali mies olisi varmaan jo samassa tilanteessa pistänyt muijan kävelemään. Asetin kuitenkin tiukat ehdot, joihin on jokaiseen myönnyttävä, jos tosissaan haluaa jatkaa kanssani. Yksi on ehdoton nollatoleranssi alkoholin kanssa. Kaipa se oli paskaa omatuntoa tapahtuneesta kantanut, kun ei edes parhaille kavereilleen ollut tapahtumasta juorunnut. Vielä kun on niin tarkka maineestaan, ja varjelee ettei juuri kukaan saisi tietää. Kertoi se sitten lopulta kavereilleen tapahtuneesta, jutun selvittyä ensin minulle. Tein selväksi, että jos jatkossa vielä jää kerran moisesta kiinni, niin lentää minun elämästäni vittuun kun leppäkeihäs, ja pidän huolen, että koko hänen lähipiiri saa tietää, millanen on luonteeltaan.
Kun sain tiedon tyypistä, että kuka on ollut kyseessä, selvittelin vähän asioita miekkosesta. On seurustellut neljä vuotta nykyisen muijansa kanssa. Asuu eri kaupungissa kun me. Selvitin tietty sitten tämän muijankin nimen ja puhelinnumeron, samassa osoitteessa asuvat tämän äijän kanssa.
Tietty tämä huoranpenikka kuvittelee, etten tiedä asiasta, tai että minä vaan kiltisti nielen tappioni ja päästän tämän kuin koira veräjästä. Tai ainakin toivoo.
Siispä, teenkö moraalisesti oikein, jos soitan tälle naiselle, ja kerron poikaystävänsä touhuista? Itse kun olen niin katkeroitunut tilanteeseen, että olisi mielestäni oikeutettua, jos tämän pettäjän parisuhde kokisi samanmoisen kolhun. Tietysti, enhän minä tunne tätä muijaa, että onko itse samanlainen? Tai tietääkö jo asiasta. Voisihan sen vielä varmistaa.
Tyttö anoi polvillaan anteeksiantoa ja että suostuisin yrittämään jatkamaan. Edessä oli normaalin kaavan mukaan se kliseinen selittely: "Olin niin kännissä. Mä olen muuttunu. Ei se merkinnyt mitään. Ei se johtunu susta.". Ja kyllähän minä tiedänkin, ettei se johdu minusta. Seksi on ollut alusta asti nautinnollista ja hyvää molemminpuolin. Naisenhan mielenvikaisuudessa se syy on. Tietty hommahan tapahtui ihan alkuaikana (vaikkei sekään todellakaan oikeuta pettämistä), mutta kun itse olen uskollinen mies, niin en moista käytöstä hyväksy. Vaikka onkin ollut vaikeaa tässä, eikä yhteiselo ole näin kuukausi tiedon jälkeen mitään ruusuilla tanssimista ollut, niin on välillä ollut ihan hyviäkin hetkiä. Silti vaikea olla muistelematta.
Mutta niin. Pettäminen tapahtui miehen aloitteesta, muija tietysti hommassa loppuun saakka mukana. On niin kevytkenkäinen kännipäissään. Kuin iso vauva. Jos olis vähänkin kypsempi ja vankkamoraalisempi, olis edes tilanteesta tajunnu lähteä pois.
Pistin muijani melko lujille tämän jälkeen. Lupasin yrittää antaa anteeksi, vaikka se tuleekin viemään aikaa. Normaali mies olisi varmaan jo samassa tilanteessa pistänyt muijan kävelemään. Asetin kuitenkin tiukat ehdot, joihin on jokaiseen myönnyttävä, jos tosissaan haluaa jatkaa kanssani. Yksi on ehdoton nollatoleranssi alkoholin kanssa. Kaipa se oli paskaa omatuntoa tapahtuneesta kantanut, kun ei edes parhaille kavereilleen ollut tapahtumasta juorunnut. Vielä kun on niin tarkka maineestaan, ja varjelee ettei juuri kukaan saisi tietää. Kertoi se sitten lopulta kavereilleen tapahtuneesta, jutun selvittyä ensin minulle. Tein selväksi, että jos jatkossa vielä jää kerran moisesta kiinni, niin lentää minun elämästäni vittuun kun leppäkeihäs, ja pidän huolen, että koko hänen lähipiiri saa tietää, millanen on luonteeltaan.
Kun sain tiedon tyypistä, että kuka on ollut kyseessä, selvittelin vähän asioita miekkosesta. On seurustellut neljä vuotta nykyisen muijansa kanssa. Asuu eri kaupungissa kun me. Selvitin tietty sitten tämän muijankin nimen ja puhelinnumeron, samassa osoitteessa asuvat tämän äijän kanssa.
Tietty tämä huoranpenikka kuvittelee, etten tiedä asiasta, tai että minä vaan kiltisti nielen tappioni ja päästän tämän kuin koira veräjästä. Tai ainakin toivoo.
Siispä, teenkö moraalisesti oikein, jos soitan tälle naiselle, ja kerron poikaystävänsä touhuista? Itse kun olen niin katkeroitunut tilanteeseen, että olisi mielestäni oikeutettua, jos tämän pettäjän parisuhde kokisi samanmoisen kolhun. Tietysti, enhän minä tunne tätä muijaa, että onko itse samanlainen? Tai tietääkö jo asiasta. Voisihan sen vielä varmistaa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Teet moraalisesti oikein, jos sinulle tulee huono omatunto siitä ettet tee sitä. Jos sinusta nainen ansaitsee tietää.
Mutta omaa suhdettasi sinun ei ehkä kannata jatkaa. Jos ei pysty antamaan anteeksi, ei kannata olla yhdessä. Molemmat vain kärsitte.
Kuukausi tässä ollaan vielä jatkettu. Anteeksiantaminen on vaikeaa, mutta ehkä pystyn siihen vielä ajan kanssa. Haluan vielä itse yrittää, uskon kuitenkin että naiseni katuu oikeasti (?). Jos parisuhde tuntuu vielä pitkän ajan jälkeen huonolta, ja luottamuspula on suuri, niin sittenhän kärvistely samassa suhteessa on turhaa.
tekisi mieli varmasti soittaa ja kertoa totuus. Jos nainen jattaa miehen 4v jalkeen, haluaa mies ehka kostaa myos sinulle, jos saa asiasta selvan. Han saattaa ottaa yhteytta taas naiseesi tai keksia jotakin kauheaa. Jos haluat valttamatta paljastaa totuuden talle naiselle, voitko tehda sen etta mies ei saa selville kuka on sen takana. Kun Suomestakin loytyy kaikenlaisia sekopaita....
Itse ehka yrittaisin selvittaa oman suhteeni, sekaantumatta toisten asioihin. En haluaisi enempaa ongelmia.
Soitto on ihan oikeutettu, naisen kuuluisi tietää mitä miehensä on tehnyt - joka luultavasti on niin tussu ettei ole vielä tyttöystävälleen paljastanut todellisia piirteitään - ja jos sinä saat soitolla mielihyvää asiasta niin se ei ole väärin, ei ollenkaan.
Teidän omasta suhteesta.. Minä eroaisin, sillä tuollaiset palaa aina mieleen kummittelemaan vaikka tuntuisikin jo antaneen anteeksi. Kysymys "miksi?" tulee raastamaan ja siihen kun ei voi saada sitä vastausta toiselta. Ja ne "olin kännissä" ym. on todellakin tekosyitä. Ja kertoo myös jotain tyttöystävän "laadusta" kun näin myöhään tunnustaa, vaikka voi ollakin että on kantanut syyllisyyttä, mutta eipä arvostanut sun oikeutta tietää tällaisesta, vaan teki päätöksen suhteen jatkumisesta itse. Ja tunnustuskin tapahtui ilmeisesti kovan hiillostamisen tuloksena? Ettei vaan olis enemmän pahoillaan kiinni jäämisestä. Jos tyttöystävä on pystynyt elämään asian kanssa hyvin ja iloisesti puoli vuotta (sillain, että on antanut itselleen anteeksti tekonsa) niin se taas kertoo "rakkauden" laadusta sinua kohtaan - ja katumuksen puutteesta. Luultavasti hän ei rakasta sinua niin paljon kuin sinä haluaisit.
Tee palvelus jollekin kivalle tytsylle ja itsellesi ettimällä se oikea, joka rakastaa sua todella ja arvostaa piirteitäsi. Menee hukkaan ne hyvät miehet ja naiset kun tyytyvät seukkaamaan pettäjien, läheisriippuvaisten ym. kanssa.
mies petti juuri kun olimme muuttaneet yhteen. Olin aluksi sitä mieltä että eroamme. Kuitenkin päätin yrittää antaa anteeksi, sillä kukaanhan meistä ei ole täydellinen tai ei tekisi virheitä.
Tapaus tulee esim. riitojen yhteydessä yhä välillä esille mutta olen kyllä alkanut luottamaan häneen. Siitä on nyt 2 vuotta. Olen kuitenkin tehnyt selväksi että toista kertaa en enää hyväksy, silloin ei enää edes keskustella asiasta jos tekee saman uudelleen.
Jos välität tytöstäsi niin koita antaa anteeksi.
Kerro ihmeessä. Miksi mies saisi livahtaa tuosta. Lisäksi annan neuvon, että alat katsella itsellesi uutta naista. Rehellisistä mieheistä on kysyntää. Itsekin sellaisen haluan. Kun sopiva nainen löytyy, jätät horosi tylysti.
Lapsellista porukkaa, koko ajan tuhkaa ja tuomoita levittämässä. Päästä naisesi menemään , kyllä se uuden löytää. Katkeruudesta ei kasva mitään. Suunnittelemasi reaktio on heikon itsetunnon osoitus.
Jos ei löydy ymmärrystä ihmisenä olemisesta ,te erehtymättömät, lopettakaa suhteet ja olkaa yksin.
Todellisesta anteeksiannosta kasvaa rakkaus, ei kostosta ja vanhojen muistelemisesta.
Minä en kärsi heikosta itsetunnosta. Se tosin oli yksi tyttöystäväni puolustuksista tekoihin. "Mulla oli sillon niin heikko itsetunto ja olin niin kännissä ja mä oon muuttunu ja se ei merkannu mitään ja en mä siitä nauttinut." Mutta mikä vittu sen sai sitten tekemään?
Tottakai ottaa päähän muijan touhu. Jos olisi yhtään ajatellut seurauksia, olisi lähtenyt tilanteesta pois. Se on vaan sen panon vähättelyä, se että "ei merkannut mitään". Mikä vitun järki on naida ketään, jos tilanteesta ei aio nauttia? Saatika sitten vierasta.
Mutta joo. Seksin harrastamiseen yleensä kuitenkin tarvitaan vähintään kaksi elävää olentoa. Eli siis tämä toinen osapuoli vielä.
Saas nähdä mitä teen.
Lapsellista on myös asioiden vähättely. Pettäminen se vasta onkin osoitus mahtavasta itsetunnosta..
Kaikkea muutakin p*askaa voidaan kuitata "ihmisenä olemisella", mutta suosittelen mieluummin selkärangan kasvattamista.
Erehtymättömien pitäisi tosiaan lopettaa (pettämis)suhteet, mutta ei olla yksin, vaan löytää itsensä kaltaiset.
"Siispä, teenkö moraalisesti oikein, jos soitan tälle naiselle, ja kerron poikaystävänsä touhuista?"
Tottakai. Sinulla olisi täysi moraalinen oikeutus käydä hakkaamassa kyseinen tyyppi, joten pelkkä tyttöystävälle kertominen ei voi olla väärin.
"Pettäminen tapahtui miehen aloitteesta, muija tietysti hommassa loppuun saakka mukana. On niin kevytkenkäinen kännipäissään. Kuin iso vauva."
Tämä tarkoittaa vain sitä, että homma tulee toistumaan. Kevytkenkäinen jakorasialuonne on sellainen valuvika, joka ei koskaan korjaannu. Sinun täytyy joko hyväksyä naisesi jakoreissut. Nykyaikana se alkoholin kieltäminen loppuelämäksi ei kuitenkaan onnistu.
Pistä siis nainen vaihtoon.
Mä olen sitä mieltä, että pettäjälle voi antaa anteeksi ja yrittää säilyttää ja rakentaa kriisistä jotain uutta ja parempaa. Mutta kun suhde on noin alkuvaiheessa, se on vähän hankalaa. Tapaus tulee aina tavalla tai toisella jäämään väliinne. Vaikka pettämisen antaa anteeksi, sitä ei unohda. Pitkässä parisuhteessa se muuttuu osaksi historiaa, yhdeksi tapaukseksi muiden joukossa. Mutta että suhteen aluksi. En nielisi. Sori.
Se tulee vääristämään aika montaa asiaa jotka rakennetaan suhteen alussa, kuten luottamusta, toisen kunnoitusta, omaa tilaa ja toisen tilan hyväksymistä jne. Saat pettämisestä "oikeuden" jyrätä ja sanella asioita oman mielesi mukaan. Nyt jo puutut tyttöystäväsi juomiseen. Se ei kuulosta ja lupaa hyvää. Kaikki menee mutkalle.
Ja jo nyt vaikutat vihaiselta. Se viha vain kasvaa ellet osaa päästää irti.
Ymmärrän kyllä. En voi väittää, etteikö viha kumpuaisi esiin satunnaisin väliajoin. Ennen meidän tapailua tyttöystävä oli ollut suhteessa 2.5 vuotta. Viimeiset puoli vuotta oli ollut juomatta, kun kuulemma töppäili kännissä, mutta ei mitään vastaavaa. Kivenkovaan on ainakin sanonut, ettei ole aikaisemmin pettänyt ketään. Suhteen päätyttyä alkoi se viinanlipitys taas ja villi sinkkuelämä jonka aikana tulikin kuulemma muutamassa kuukaudessa vajaat kymmenen sulkaa hattuun. Ei vaan osannut heti lopettaa sitä toimintaa kun minun kanssa siirtyi suhteeseen.
Mä olen itse ollut pari vuotta huumeista kuivilla. Kyseessä ei ollut mitään satunnaista pilvenpolttelua vaan hyvin upposi kaikki muutkin. Nyt sitten tässä suhteessa mietin että vähennän alkoholinkäyttöni ihan minimiin, tai jätän vaikka kokonaan pois.
Aina yhdessä kun naisen kanssa juotu, joka kerta saanut hävetä. Tottahan huumeet ja alkoholi muuttaa ihmistä, mutta tuo on aivan kuin toinen ihminen humaltuneena. Se alkoholinkäytön lopettaminen oli tyttöystävälle ihan ok.
Mutta muuten taitaa olla vähän naiivi tapaus. Ei tajunnut alkuun antaa ajatuksilleni tilaa, rukoili vain että en pistäisi poikki. Sanoi tekevänsä kaikkensa että voitaisiin jatkaa. Sanoi olevansa valmis vaikka huonoonkin parisuhteeseen, kunhan se on minun kanssa. Lisäksi tapauksen jälkeen, naisella hirmu kiire päästä kihloihin?! (Mitä vittua?) En tiedä että onko se sitten joku hätähuuto, vai mikälie. Itse olen niin vanhoillinen, etten puolen vuoden jälkeen päätyisi missään tapauksessa kihloja ostamaan, enkä varsinkaan, jos taustalla kummittelee moinen seikka. Saas nähdä että miten ne asiat tästä suttaantuu.
Tottakai kerrot! Ja äijä on vielä oikeutettu saamaan pataan ja kunnolla. Ensin raiskataan se miehen henkinen puoli, sitten siirrytään fyysiseen.
Ja nainen kannattaa pistää kävelemään.