Minulla on sisko, joka täyttää kohta 18 vuotta. Itse olen 21 vuotias. Siskossani ärsyttää se, että hän on todella sotkuinen. Hän on kietonut äitini ja isäni pikkusormensa ympärille ja saa lähes kaiken minkä haluaa. Hän sisustelee omaa huonettaa minkä kerkeää, mutta sotkee kaikki muut paikat, joissa neiti ei itse kauheasti oleile. Opiskelen itse tätä nykyä paikkakunnalla, joka on kaukana lapsuuden kotiani. Niinpä käyn ehkä noin kerran kahdessa kuukaudessa kotona ja silloinkin lähes koko viikonloppu menee matkoihin. Niinpä on todella ärsyttävää tulla kotiin, kun huomaa että täällä on kaikki ihan perseellään. Kun asuin vielä lapsuuden kodissani, asustelimme siskoni kanssa yläkerrassa kahdestaan ja hoidimme tuolloin (tai minä pääasiassa) sen siivouksen. Talomme on todella iso eikä äidiltäni ja isältäni töiden ja harrastusten ohella todellakaan voi odottaa, että he sitten vielä aina siivoilisivat yläkerran, alakerran ja vielä kellarikerroksen. Viimekin viikonloppuna kun olin kotona käymässä, siivosin yläkerran siltä osin kuin pystyin. Siskoni oli jättänyt hemmetin ison keon likaisia vaatteita yläkerran vessaan, yläkerran vessaa tai suihkua ei oltu pesty aikoihin. Yläkerran käytävälle hän oli suoraan sanoen viskellyt villasukkia ja ties mitä vaatteita pitkin poikin ja pölymäärä oli sanoinkuvaamaton. Minun entisen huoneeni hän on vallannut ja sotkenut. Siellä on mm. kaikkia tavaroita, mitä hän ei enää käytä, yhdessä isossa läjässä keskellä lattiaa, hän on maalamassa entisiä kalusteitani ja vaikka hän ei nyt pitkään aikaan niihin ole koskenutkaan, lojuvat maalit ja pensselit pitkin poikin huonettani. Lisäksi lähes aikuinen siskoni saattaa jättää takkinsa meidän olohuoneen pöydälle! Jos hän on ollut matkalla (niin kuin nyt oli kolme viikkoa sitten), hänen matkalaukkunsa lojuu vintin portaiden yläpäässä purkamattomana.
Ongelma onkin, että jos siskolleni huomauttelee siivoamisesta ystävällisesti, hän alkaa karjua kuin leijona ja huutaa, että "Älä nyt aina jaksa valittaa, menee hermot tuohon", "Minulla on niin paljon harrastuksia ja muutoinkin rankkaa, etten ehdi ajatella tuollaisia". Tai sitten hän alkaa parkumaan, että "Kaikki vain aina minua haukkuu eivätkä koskaan ole tyytyväisiä"! Näin ollen ymmärrän, että häneen on tuossa asiassa hyvin vaikea saada kontaktia. Hän ei muutoinkaan osaa ottaa yhtään kritiikkiä vastaan. Vanhempanikin ovat yrittäneet puuttua asiaan, mutta hänen käytöksensä ei muutu. Muutoin pikkusiskoni on ihana, mutta hän itsekeskeinen ja epäsiistiys ärsyttävät minua toden teolla.
Toinen asia siskossani, mikä minua ärsyttää, on se, että jos hän tulee luokseni opiskelupaikkakunnalle, hänen on ehdottomasti päästävä shoppailemaan. Silloin hänestä tulee ihan hullu. Viimeksi pyysimme serkkujani mukaan shoppailemaan, niin hän ei edes puhunut heille, vaan kierteli vaaterekkejä ja alkoi mököttämään kaikille, kun ei löytänyt mieleistään takkia. Hän suuttuu helkutin paljon, jos ei löydä 10 paitaa ja housuja jotka ovat hänen mielestään hienot. Lisäksi hän suuttuu, jos huomauttaa, että ei kannattaisi tuhlata niin paljon, koska ne ovat isän antamia rahoja.
En tiedä mitä hänelle sanoisin. Yleensä meillä on tosi kivaa ja hauskaa yhdessä ja hän on todella mukava ja rakas minulle, mutta nuo piirteet ärsyttävät liian paljon. Kenelläkään neuvoja, miten voisin ottaa asioita puheeksi hänen kanssaan? Hän on kuitenkin kohta aikuinen ja käyttäytyy kuin tenava.
Ongelma onkin, että jos siskolleni huomauttelee siivoamisesta ystävällisesti, hän alkaa karjua kuin leijona ja huutaa, että "Älä nyt aina jaksa valittaa, menee hermot tuohon", "Minulla on niin paljon harrastuksia ja muutoinkin rankkaa, etten ehdi ajatella tuollaisia". Tai sitten hän alkaa parkumaan, että "Kaikki vain aina minua haukkuu eivätkä koskaan ole tyytyväisiä"! Näin ollen ymmärrän, että häneen on tuossa asiassa hyvin vaikea saada kontaktia. Hän ei muutoinkaan osaa ottaa yhtään kritiikkiä vastaan. Vanhempanikin ovat yrittäneet puuttua asiaan, mutta hänen käytöksensä ei muutu. Muutoin pikkusiskoni on ihana, mutta hän itsekeskeinen ja epäsiistiys ärsyttävät minua toden teolla.
Toinen asia siskossani, mikä minua ärsyttää, on se, että jos hän tulee luokseni opiskelupaikkakunnalle, hänen on ehdottomasti päästävä shoppailemaan. Silloin hänestä tulee ihan hullu. Viimeksi pyysimme serkkujani mukaan shoppailemaan, niin hän ei edes puhunut heille, vaan kierteli vaaterekkejä ja alkoi mököttämään kaikille, kun ei löytänyt mieleistään takkia. Hän suuttuu helkutin paljon, jos ei löydä 10 paitaa ja housuja jotka ovat hänen mielestään hienot. Lisäksi hän suuttuu, jos huomauttaa, että ei kannattaisi tuhlata niin paljon, koska ne ovat isän antamia rahoja.
En tiedä mitä hänelle sanoisin. Yleensä meillä on tosi kivaa ja hauskaa yhdessä ja hän on todella mukava ja rakas minulle, mutta nuo piirteet ärsyttävät liian paljon. Kenelläkään neuvoja, miten voisin ottaa asioita puheeksi hänen kanssaan? Hän on kuitenkin kohta aikuinen ja käyttäytyy kuin tenava.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Siskosi vaikuttaa aika lapselliselta ikäisekseen.... Jos hän on ollut koko ikänsä laiska siivoamaan, se on hänen huono puolensa, jokaisella on sellainen. Jos olisin sinä niin varmaan lopettaisin siivoamisen tai antaisin samalla mitalla takaisin. Voisitte tietenkin palkata siivoojan siivoamaan vaikka kerran viikossa talonne? Siskosi on kuitenkin opittava edes jonkinlaista siisteyttä, luulisi hänen oppivan sen viimeistään omassa kodissa. Yritä ottaa siskosi kanssa asia puheeksi ja kertoa hänelle että hänen käytöksensä on aika kypsymätöntä ikään verrattuna. Itselläni ei ole ollut siskoa mutta veli kyllä. Kaikki serkkuni ovat tyttöjä
Minulla on itselläni sisarus, joka kotona asuessaan oli lievempi versio sinun siskostasi. Eli aivan ihana siihen asti kun kaikki meni niinkuin hän halusi, sai rahaa ja tavaraa eikä tarvinnut mitään tehdä yhtään minkään eteen. Valitettavasti tällaisen tapauksen kohdalla vain vakava keskustelu VANHEMPIEN kanssa voi auttaa, jos siitä on seurauksena, että pahasti ryssittyä kasvatustyötä ryhdytään paikkaamaan. Tämän jälkeen vanhemmat sopivat keskenään talon uudet säännöt ja ne kerrotaan siskollesi ota-tai-jätä-ja-muuta-omillesi -periaatteella vaikka tämä huutaisi ja itkisi naama sinisenä kuinka häntä väärin kohdellaan. Omat vanhempani havahtuivat itse tilanteeseen, sisarukselleni säännöt piti kertoa pariin otteeseen ennen kuin lopullisesti perille menivät -> sisarukseni huutoa, raivoamista, itkua, murjotusta, ovien paiskomista ja omille teilleen katoamista -> hyväksyi säännöt ja asui vielä noin vuoden kotona ennen kuin muutti omilleen.
Sisarukseni asuu nykyäänkin omillaan ja kustantaa asumisensa opintotuella töillä. Vanhemmat auttavat vain hyvin pienellä summalla kuukausittain, shoppailuun sisaruksellani ei todellakaan ole varaa ellei halua tehdä töitä opiskelujen ohessa (jos siis haluaa shoppailun lisäksi myös syödä, maksaa vuokran, netin, veden, sähkön jne.). Omillaan asuessaan on hiukan oppinut, ettei se raha puissa kasva, vaikka sitä elämiseen tarvitaankin. Kuppainen työ pienellä palkalla on opettanut rahan arvoa ja antanut toivottavasti myös motivaatiota opiskeluun.
Vanhemmillesi sellaisia terveisiä, että "rakkautta ja rajoja" pätee isommillekkin lapsille. Ei ole rakkautta omaa lasta kohtaan, että antaa tälle kaiken mitä tämä keksii tahtoa ja pyytää, muttei vaadi mitään, tämä on vanhemmalta vain omien velvollisuuksien kiertämistä ja yritystä päästä mahdollisimman helpolla.