Olen 24-vuotias mies, ollut yhdessä tyttöystäväni kanssa 6-vuotta, joista kolme kihloissa. Olemme olleet saman katon alla 5 vuotta. Hän on ensirakkauteni, enkä ole muiden naisten kanssa koskaan edes ollut. Rakastan naistani enemmän kuin mitään ja hän on alkanut viime aikoina puhumaan erosta ja yksin olemisesta. Naiseni ikä on 22v. ja hänellä on työpaikka, itse valmistuin taannoin koulusta ja olen toistaiseksi työttömänä.
Ajatus erosta ahdistaa suunnattomasti, sillä haluaisin todella olla naiseni kanssa. Hän puhuu halusta olla yksin ja nähdä maailmaa. Hänen mukaansa "rajoitan" hänen elämäänsä, vaikken ole ikinä kieltänyt viettämästä aikaa kavereidensa kanssa tms. Mielestäni kaikissa suhteissa toinen rajoittaa toista tavalla tai toisella.
Naiseni on ollut ajoittain mustasukkainen tekemisistäni ja haluaisi senkin vuoksi muuttua. Hän vakuuttaa rakastavansa minua, mutta se ei kuulema riitä. Mikä tässä sitten mättää? Hän haluaisi nähdä maailmaa, luoda uusia kaveruussuhteita yms. Mutta onko ero ratkaisu siihen?
Hän on jo vuosia puhunut yhteisestä tulevaisuudesta ja lapsistakin aiemmin lähes päivittäin. Itse olen aina halunnut siirtää lapsen tekoa. Nyt häntä on alkanut ahdistaa ajatus yhteisestä asunnosta ja lapsista. Ajatus siitä, että arki olisi vain tälläista, työt, perhe, koti...
Pidän itseäni hyvänä miehenä, en ole koskaan pettänyt naistani tai edes ajatellut sitä, enkä usko hänenkään olevan. En ehkä aina ole huomioinut kultaani tarpeeksi, mutta olen tuossakin havahtunut viimeistään sen jälkeen, kun hän on alkanut erosta puhumaan.
Hän on kuitenkin elämäni nainen, enkä haluaisi menettää häntä koskaan. Kuten jo mainitsin koko ajatus erosta ahdistaa suunnattomasti, en oikein pysty ajattelemaan tulevaisuutta mitenkään ilman häntä. Itken paljon hänen seurassaan ja yksinkin, kun ajatus erosta tulee mieleen. Melko herkkä, kun luonteeltani olen.
Onko kenelläkään ajatuksia, ideoita, kommentteja tai mitä vaan miten tässä pitäisi menetellä? Kirjoitus saattaa olla melko sekavaa luettavaa, mutta niin ovat ajatuksetkin..
Ajatus erosta ahdistaa suunnattomasti, sillä haluaisin todella olla naiseni kanssa. Hän puhuu halusta olla yksin ja nähdä maailmaa. Hänen mukaansa "rajoitan" hänen elämäänsä, vaikken ole ikinä kieltänyt viettämästä aikaa kavereidensa kanssa tms. Mielestäni kaikissa suhteissa toinen rajoittaa toista tavalla tai toisella.
Naiseni on ollut ajoittain mustasukkainen tekemisistäni ja haluaisi senkin vuoksi muuttua. Hän vakuuttaa rakastavansa minua, mutta se ei kuulema riitä. Mikä tässä sitten mättää? Hän haluaisi nähdä maailmaa, luoda uusia kaveruussuhteita yms. Mutta onko ero ratkaisu siihen?
Hän on jo vuosia puhunut yhteisestä tulevaisuudesta ja lapsistakin aiemmin lähes päivittäin. Itse olen aina halunnut siirtää lapsen tekoa. Nyt häntä on alkanut ahdistaa ajatus yhteisestä asunnosta ja lapsista. Ajatus siitä, että arki olisi vain tälläista, työt, perhe, koti...
Pidän itseäni hyvänä miehenä, en ole koskaan pettänyt naistani tai edes ajatellut sitä, enkä usko hänenkään olevan. En ehkä aina ole huomioinut kultaani tarpeeksi, mutta olen tuossakin havahtunut viimeistään sen jälkeen, kun hän on alkanut erosta puhumaan.
Hän on kuitenkin elämäni nainen, enkä haluaisi menettää häntä koskaan. Kuten jo mainitsin koko ajatus erosta ahdistaa suunnattomasti, en oikein pysty ajattelemaan tulevaisuutta mitenkään ilman häntä. Itken paljon hänen seurassaan ja yksinkin, kun ajatus erosta tulee mieleen. Melko herkkä, kun luonteeltani olen.
Onko kenelläkään ajatuksia, ideoita, kommentteja tai mitä vaan miten tässä pitäisi menetellä? Kirjoitus saattaa olla melko sekavaa luettavaa, mutta niin ovat ajatuksetkin..
Vastaukset 26
Vanhimmat
Luulen, että käänteinen psykologia voisi toimia tässä tapauksessa. Ymmärräthän, että sinun ei kannata ottaa tätä tilannetta liian henkilökohtaisesti. Tällainen vaihe on luonnollinen suhteessa, jonka kumpikin on aloittanut nuorena. Sanoisin, että lähestulkoon ainoa tapa reagoida tilanteeseen on ymmärtää ja myötäillä tyttöystävääsi. Sanoa, että annat hänelle vapauden lähteä suhteesta jos hänestä siltä tuntuu. Ja antaa hänen myös lähteä ilman sen suurempaa vastarintaa. Tämä veisi häneltä pois sen psykologisen rajoitteen, jonka hän tällä hetkellä tuntee... ja hän jonkin ajan kuluttua palaa luoksesi.. jos siinä vaiheessa hänet vielä takaisin haluat.
Minusta tuntuu, että hän haluaisi saavuttaa jotain mitä ei ole olemassakaan. Uskon myös, että tilanne on luonnollinen, osalla tuttava pariskunnista on ollut tai on samanlainen tilanne päällä.
Tuo voi olla ihan hyvä keino kokeilla käänteistä psykologiaa ja antaa hänelle vapaus lähteä. Kuitenkin minulla on tunne, että naiseni olisi se "häviävä" osapuoli.
Niimpä juuri, jos annat hänelle vapauden hän tajuaa ennemmin tai myöhemmin, että tavoittelee jotain mitä ei ole olemassakaan. Sinun on mahdotonta vakuuttaa häntä tästä vaan hänen on käytävä itse kokeilemassa. Irtipäästäminen tekee myös taatusti hyvää omalle itsetunnollesi. Huomaat myös itse, että voit olla onnellinen myös ilman tyttöystävääsi ja että hän on tervetullut takaisin elämääsi vasta siinä vaiheessa kun on kypsynyt siinä olemiseen.
Kiitos tuulikkitar tosi aikuismaisista ja kokemusperäisistä vastauksista. Ne rohkaisivat minua tosi paljon! Eilen tajusin käyttää tätä käänteistä psykologiaa ja saatiin puhuttua asioita tosi paljon selväksi, tosin sekään ei tietenkään poistanut sitä tosiasiaa, että hän haluaisi viettää aikaansa yksin.
Kun minusta tuntuu niin ihmeelliseltä, että rajoittaisin hänen elämäänsä juurikaan, sen mitä suhteissa yleensäkin rajoitetaan.. Niin se on ollut kaikkein vaikeinta sisäistää.
Pidän itseäni kuitenkin tosi hyvänä miehenä, vaikka tuntuu kyllä kovasti, että itsetunto kärsii. Kun tyttöystäväni haluaa pitää etäisyyttä. Ymmärrän kyllä häntäkin, sillä ollaan kuitenkin "alusta asti" oltu yhdessä eikä "vapaata" elämää olla sen suuremmin vietetty. Kuitenkin minulla on tunne, että meistä kummastakaan ei ole sinkkuna olemiseen kovin pitkäksi aikaa. Aika kuitenkin näyttää miten meidän tilanne kehittyy. Itselläni olisi kuitenkin vilpitön halu olla suhteessa tämän naisen kanssa pitempäänkin.
Pieni välimatka voi tehdä hyvääkin vai voiko? Toivottavasti.
"jos annat hänelle vapauden hän tajuaa ennemmin tai myöhemmin, että tavoittelee jotain mitä ei ole olemassakaan."
Mitä ihmettä AP tekee tällä ajalla? Tuollainen kausi voi kestää _vuosia_ ja jos hän ei sitten haluakaan palata takaisin, niin mitä sitten? Sinne meni aikaa hukkaan.
"Sinun on mahdotonta vakuuttaa häntä tästä vaan hänen on käytävä itse kokeilemassa."
Tämä on totta, mutta ratkaisuksi näen todellisen eron. Ei mitään vapauden antamista tai mitään muutakaanm, vaan oikea ero. Voihan sitä joskus tulevaisuudessa palata yhteen, jos kumpikaan ei löydä sopivaa, mutta oletuksen pitää olla se, että tämä oli tässä.
Jos tyttöystävän ei ole tarpeeksi kypsä sitoutumiselle, niin ei voi jäädä odottelemaan, josko sellainen kypsähdys joskus tapahtuisi. Ei, vaan on etisttävä uusi nainen. Jos uutta naista ei löydy ja jostain syystä ex haluaisikin takaisin, niin sitten yhteenpalaamista voi harkita.
Mutta toistaalta, mitä järkeä on palata yhteen ihmisen kanssa, joka voi ihan milloin tahansa lähteä? Mikäli ex palaa takaisin, mikä ihme takaa sen, ettei menojalka ala taas vipattamaan muutaman arkivuoden jälkeen? Ei yhtään mikään. Kyseessä on suuren riskin ruletti!
Itse en ottaisi yhtäkään takaisin matelevaa exää takaisin.
aika sekavaa kyllä en tosin yhtään ihmettele
koittakaa jutella koska sinua kun lukee niin tunteita on tosi paljon
ja tekoja niitä me naiset tarvitsemme myös irtiottoja arjesta käykää laivalla, tansseissa, diskoissa yms.. yhteistä kivaa niin se arkikaan ei tunnu niin tylsältä
eikä kerran vuodessa riitä mihinkään vaan aina silloin tällöin pientä piristystä siihen arkeen
Ehdotat, että alatte juhlia sekä yhdessä, että erillään. Juhliessanne yhdessä katselet avoimesti muita naisia, hyvännäköisiä tietysti. Vaihdat tyylisi menevämmäksi. Et ole tyttöystävän käytettävissä jatkuvasti. Alat kohdella häntä viileämmin. Tyttöystäväsi alkaa ihmetellä mikä nyt on, kun hänen täydelinen seuransa ei olekaan ainoa kiinnostuksen kohteesi. Hänelle voi tulla huoli, että sinä oletkin se, joka vaihtaa seuralaista ja haluaa katsella ympärilleen. Jollei tuo toimi, niin sano, että kihlaus on ohi, etsit itsellesi sopivamman naisen.
ladyface. Käytiin viime syyslomalla kylpylähotellissa ja meillä oli ihanaa. Oltuani viikonlopun kotomaisemissa hän oli muuttunut jälleen.
Tällä viikolla ei seksistä kestä edes puhua, niin suututaan, ja kun ennen ei ole tälläista tilannetta ollut niin ahdistaa hitosti. Ollaan juteltu ajoittain asiasta, mutta otan sen niin raskaasti, että siitä on vaikea pitempiä aikoja puhua.
neuvojalla. Ei ehkä ole minun tyyliä. Muita naisia aletaan kattelemaan, vasta jos tästä ei tule mitään. Tuntuu, että tuosta tulisi vaan petosten kierre, ja asia vain pahenisi.
niin asiat ovat tosi hankalalla mallilla vaikea mitään neuvoa
ole sinä kuiten rehellinen ainakin itselles vaikutat kunnon mieheltä
meni miten meni mutta loppupeleissä on sinun helpompi katsoa ittiäs peilistä
sillä voi olla jokin ihastus, varoitan vain vaikka en tiedäkään ettei se tule puskista.Yleensä näin jos toinen alkaa käyttäytyä kummasti on voinut joku toinen avata hänen silmät...suhteessa pitäisi olla rehellinen ja kertoa heti kun alkaa jumittaa ja yrittää korjata asioita. Jos asiat menee jo siihen pisteeseen että tunteet on laantuneet, ei paljoa tarvita ihastumiseen. Eipä siinä toisaalta mitään sen kummempaa voi nyt tehdä. Yritä laittaa oman elämäsi perustuksia kuntoon, pidä yhteyttä kavereihin yms. se auttaa sua jaksamaan tässä kävi miten kävi nyt. Varmaa on se että hän välittää sinusta, nyt on joku muu v***illaan..ota se vakavasti ja kuuntele mitä voisitte tehdä.
Toisaalta se on varmasti onni onnettomuudessa jos akka lähtee nyttässä vaiheessa käveleen.
On hän minulle vakuutellut, ettei kolmatta pyörää ole. Itse olen kuitenkin hieman epäillyt, että voisi olla. Tämä erosta puhuminen alkoi kuitenkin niin yllättäen hänen käytyään ystävänsä synttärikemuissa.. Kuitenkin sitä ennen hän on vakuutellut haluaan viettää loppuelämänsä minun kanssaan, perustaa perheen yms. Ehkä siellä kemuissa joku avasi hänen silmiään kertomalla, että sinulla on nuoruus kokematta yms. josta hän nyttemmin on kertonut. Ei hän kuitenkaan pettäjätyyppi missään nimessä ole, ehkä vain joku sai hänen päänsä kääntymään...
älä kuiten ala aliarvioimaan naises päätökseteko kykyä silloin mennään metsään ja lujasti
aina joku voi sanoa jotain
mutta päätöksen lähtemisestä tai jäämisestä tekee hän ihan itse
sitä ei kukaan muu voi tehdä tyttös puolesta
"älä kuiten ala aliarvioimaan naises päätökseteko kykyä "
Ei tuonikäisellä naisella (tai miehellä) ole useinkaan kovinkaan kummoista päätöksentekokykyä.
Ei tuollainen erosta jauhaja yleensä uskalla hypätä uuteen ja tuntemattomaan ilman että joku uusi juttu on jo valmiiksi pedattu. Eroamine ilman uutta vaatii kykyä tehdä päätöksiä, jos taas on uusi katsottuna niin siinähän ei enää itse tarvitse tehdä muuta kuin jäädä kiinni.
Te kumpikin olette hyvin nuoria. Tyttosi on alkamassa nyt vasta itsenäistyä. Hänelle se ei lainkaan tarkoita uutta petikaveria tai utta vakituista poikaystävää vaan todellista tarvetta olla ilman minkäänlaisia henkilokohtaisia siteitä kehenkään.
Hänelle, kuten meille kaikille, tuo on normaalia nuorten elämää. Niin täytyykin olla: pitää useita ystäviä (siis EI huorakumppaneita eikä ryyppyyseuraa) joiden kanssa tehdä porukalla asioita, kiertää vaikka maailmaa ja "parantaa" sitä - ilman että joku erikoisesti odottaa takaisin ja että "hän antaa minun tehdä yksin asioita".
Sitten vasta kun on saanut kokea tuon ihanan yksinolon ja tehnyt maailmaa/itseään parantavat päätokset joko useiden ystävien kanssa tai yksin, saattaa olla valmis kiintymävn johonki erikoisystävään. Tuon ystävän loytyminen tavallisesti kestää vuosia; sitten voikin olla valmis sitoutumaan loppuelämäksi ja perustamaan perheen.
Joten kidutat itseäsi aivan suotta. Laske tyttoystäväsi aivan rauhassa menemää ja lentämään omilla siivillään. Tietenkään teistä ei saa tulla vihollisia, vaan alatte kumpikin hankkia omaa eri ystäväpiiriä. Saattaa jopa olla että vuosien perästä huomaatte että olette sittenkin luotu toisillenne- tai sitten ette.
oppeliinille. Näin olen itsekin asian sisäistänyt. Nuo on tosi rohkaisevia kommentteja ja asioita, joita kerrot, mitä itse en ole aiemmin edes osannut kuvitella. Kertomasi kuvastaa mielestäni hyvin tyttöni tunnetilaa nykyisellään. Häntä on alkanut ahdistamaan se asia, että kaikki pyörisi vain työn, kodin ja tulevaisuudessa perheen ympärillä. Olen alkanut ymmärtämään tuon seikan, että hän haluaa kokea yksin olon tunteen, ilman tosiaan nuita mainitsemasia huorakumppaneita yms.
En halua kiduttaa itseäni turhaan, annan hänen kokeilla siipiään ja kun ollaan saatu puhuttua asioitakin halki, niin se irti päästäminenkään ei tunnu niin pahalta.
Se irti päästäminen kuitenkin on se asia, mikä kaikkein eniten satuttaa ja saa kyyneleet silmiin. Varsinkin tilanne, että hän on toisen miehen kanssa ahdistaa. Niin hän kertoi myös ajattelevansa, mikäli minulla olisi toinen nainen. Nämä ajatukset kertovat kuitenkin molemmin puolisista tunteista toista kohtaan. Eikö?
Kiitoksia kuitenkin erittäin rohkaisevista kommenteista ja kirjoituksesta. En olisi millään uskonut, että näiltä sivuilta saa asiallisia ja loistavia kommentteja.
sula on oikeus tunteisiin..mietin vain mitä sulle tapahtuu jos vaan myötäilet ja joustat vaikka omat tunteet on pelissä. Sullakin on oikeus sanoa pahasti, vihata, itkeä..älä päästä tyttöä vähällä, hän on puolen vuoden päästä ruinaamassa sinua takaisin. Tee selväksi että jos nyt lähdet niin tämä oli sitten tässä! Älä mene siihen harhaan että te muka yhdessä teette eropäätöksen - sen on oltava hänen päätös ja varma kanssa.
Tietääpähän mitä menettää ja jos on silti valmis lähtemään anna mennä, hyvä niin!
Toinen vaihtoehto on että koettaisitte kasvaa yhdessä. Ihan tajutonta päästää rakastamansa ihminen menemään vain koska haluaa käydä enemmän baareissa ja viettää vapaampaa elämää. Voi sitä yhdessäkin koettaa kasvaa jos vain on se halu olla yhdessä...toista samanlaista ei tule välttämättä vastaan enää koskaan. Tyttösi tekee luultavasti elämänsä suurimman virheen jos vain noi syyt ovat eron takana!! Ihan nurinkurista touhua.
On alkanut tuntua, kuin naiseni haluaisi jostain kumman syystä tukahduttaa tunteeni häntä kohtaan, ehkä voin olla väärässä. Näin ei kuitenkaan missään nimessä ole, minulla on tosi paljon tunteita tätä naista kohtaan, enkä haluaisi erota mitenkään. En missään nimessä ole ns. yhteisen eropäätöksen tekijä. Se on vain naiseni päätös. Miten pystyisin vihaamaan ja sanomaan pahasti tytölle, kun minulla ei ole siihen mitään syytä?
Nurinkuriselta asia tuntuu minunkin mielestäni, ehkä tyttöystävän tunteet ja itsenäistymisen halu ovat jotenkin tipotiessään, vaikea sanoa.
"En halua kiduttaa itseäni turhaan, annan hänen kokeilla siipiään"
Et taida ymmärtää, että kyseessä ei ole mikään siipien kokeilu. Teidän juttu on nyt kaputt, naisesi on kyllästynyt ja haluaa kokea jotain muuta. Pahin virhe mitä voit tehdä, on vain jäädä odottelemaan.
Nyt sinun pitää nähdä tämä tulevaisuus mahdollisuutena, ei uhkana. Järjestät elämäsi uudelleen, hankit työpaikan (muutat jos se on siitä kiinni, nyt ei ole avovaimo estämässä), alat käymään punttisalilla ja etsit uuden naisen, semmoisen, joka on valmis sitoutumaan.
Jos naisesi on mustasukkainen, niin epäilen sen johtuvan siitä että on itse joko lipsahtanut tai meinannut lipsahtaa. Ihan päivänselvästi muut miehet ovat alkaneet kiinnostamaan, yleensä naiset (ja miehet) alkavat puhumaan erosta vasta sitten, kun uusi ihastus on jo ehtinyt pehmentää pään.
"On alkanut tuntua, kuin naiseni haluaisi jostain kumman syystä tukahduttaa tunteeni häntä kohtaan2
Hänpä ei taida uskaltaa tehdä eropäätöstä. Se on hyvin tyypillistä ihmisille, ei uskalleta tehdä päätöksiä, vaan halutaan että erokin on yhteinen päätös. Ei eron tarvitse olla yhteinen päätös, vaan kyllä sen tyytymättömän on uskallettava tehdä päätös.
"En missään nimessä ole ns. yhteisen eropäätöksen tekijä. "
No ei tarvi ollakaan. Voit myös tehdä eropäätöksen ihan itse. Sitäpaitsi jos sinä nyt tekisit sen päätöksen, niin kyllä se on sun eropäätös, ei mielestäni yhteinen päätös. Voisi kyllä olla ihan fiksu veto erota nyt, ennenkuin naisesi menee pettämään. Siitä sitten saisit hyvän syyn vihata häntä. Naisilla kun on tapana ajatella, että kun hän ei kerran rakasta, pettäminenkään ei ole väärin, vaan se on suorastaan oikeus koska muuten ei suhteesta pääse irti (käys lukemassa tuota uskottomuus-palstaa).
Voihan se olla niinkin, että hänellä on uusi ihastus. Epäilysi kuitenkin naiseni mustasukkaisuuden johtumisesta on aiheeton, hän on perusluonteeltaan ajoittain erittäinkin mustasukkainen eikä siihen ole liittynyt mitään toista miestä. Ainakaan aiemmin, nykytilanteesta en tiedä.
Tuo odottaminen on varmaan pahin virhe, siinä olet oikeassa. Siinä vain masentuu ja ajatukset pyörivät vain samaa rataa. Kaveripiiri on onneksi sen verran laaja, että uskon tukea löytyvän tähän tilanteeseen. Ehkä hän on iskenyt silmänsä johonkin toiseen, kuitenkaan sitä hän ei millään joko, a) halua myöntää loukatakseni minua, tai b) hänellä ei ole todellakaan ketään muuta. Pidän aika fifty-fifty näitä mahiksia.
Tulevaisuutta on vielä tosi vaikea hahmottaa kovinkaan pitkälle, tämä prosessi on kuitenkin vasta niin alussa..
En tiedä olenko liian itsevarma luonteeltani, jos kuvittelen hänen kitisevän perääni vaikkapa puolen vuoden kuluttua, koska on huomannut, ettei tämä yksin olo lopulta ole sen kummoisempaa?
Hei!
Te voisitte tehdä elämästänne siis nuorta ja jännää, se on arkipäiväistynyt liian nopeasti teidän ikäänne nähden. Mä ymmärrän naistasi: hän on nuori, hän haluaa intohimoa ja seikkailuja. Joten jos te haluatte pitää suhteenne, niin:
- miettikää miten seksielämään saisi uusia kokemuksia, paikkoja, yllätyksellisyyttä ja kokemuksia: varatkaa hierontaöljyjä, hotelli-ilta, kylpyamme ruusuilla, pikapano keskellä metsää matkalla jonnekin, harrastakaa eri paikoissa: ehdottele, ole intohimoisempi ja myös jutelkaa, että onhan teillä mahiksia kokea sillä saralla. Hän miettii onko tämä tässä, riittääkö yksi mies. Yleensä ei riitä ja johtuu kun kaikki menee niin arkiseksi ja tylsäksi, vaikka ollaan nuoria! Intohimoon ei tarvita erikoisuuksia sillätavalla, että kuten pornossa "jokareikäänjakaikillavälineillä" vaan uskallusta ja heittäytymistä jne. Se pitää löytää uudelleen. Tai alusta, jos sitä ei vielä ole, mutta se on kivaa!!! Uskokaa pois, ottakaa se seikkailuna ja mahdollisuutena, katsokaa uteliaasti, epätoivoon ei ole syytä: kaiken, siis kaiken, voi kokea yhdenkin ihmisen kanssa.
- uusia harrastuksia ja seikkailuja yhdessä ja erikseen, mutta etenkin yhdessä. Teidän yhteiselämänne on liian arkipäiväistä: lomamatka kivaan kohteeseen tai vaikka ruotsinristeily tukholmaan, kunhan teette siellä muutakin kun ryyppäätte. Tanssikaa, naurakaa, reissatkaa vähän. Etsikää yhdessä kivoja ja jänniä asioita ja matkoja, ja ennenkaikkea: tutustukaa matkoilla muihin. Matka parina on ahdistava, jos täytyy nyhrätä koko ajan kiinni ja ei muita nää, seikkailussa tavataan jänniä ihmisiä ja tutustutaan.
- Te voitte nähdä maailmaa kahdestaankin, te voitte harrastaa seksiä eri tavoilla (siis tosiasia päivittelijöille on se, että nuoret haluaa kokeilla ja yllättävän moni näistä ensimmäisen löytäneestä miettii vuosien jälkeen, eikö pitäisi koskaan kokeilla muita, se on fakta!), te voitte tehdä seikkailua myös yhdessä olosta enemmän.
Älkää päästäkö nuorta suhdetta ja elämää muuttumaan tv:n töllötykseksi ja tylsistymiseksi töissä. Älkää antako mielipiteittenne ja maailmanne homehtua. Älkää jääkö vain kotiin, suomeen ja yhteen asiaan ja ihmisten piiriin. Pitäkää yllä intohimoa ja seikkailua!
Heippa! Sullahan näkyy ideoita olevan jos johonkin lähtöön..=) Hyvä niin. Onhan päivän selvää, että arki koittaa jokaisessa suhteessa ajan kanssa. En tiedä syytä, miksi naistani on alkanut ahdistaa ajoittain seurani, halaukset, kiintymyksen osoitus toista kohtaan jne. Kuitenkin välillä molemmille tulee ns. halipula, läheisyyden kaipuu sekä ehkä myös pelko toisen menettämisestä.. Nämä ovat omia ajatuksiani, vaikea tietää miten naiseni ajattelee.
Tuo on kyllä tosi, että suhde on muuttunut liian arkipäiväiseksi. Kuitenkin viime viikolla kävimme kylpylähotellissa ja meillä oli tosi ihanaa yhdessä. Tämä viikko on muuttanut jälleen kaiken.
Naiseni on enemmän seikkailun ihmisiä kuin minä. Itse olen enemmän tukeutumaan tähän tuttuun ja turvalliseen yhteiseloon. En tiedä miten hän reagoisi, jos ehdottaisin hänelle esim. pitempää yhteistä seikkailua tms. Kuitenkin hänellä on yksin olon kaipuu, mutta hän väittää ettei se tarkoita uusia seksikumppaneita tai mitään sellaista. Tosi hankala tilanne, ei voi muuta sanoa.
Kiitos kuitenkin loistavista ja spontaaneista ideoistasi!
"Kuitenkin hänellä on yksin olon kaipuu, mutta hän väittää ettei se tarkoita uusia seksikumppaneita tai mitään sellaista. "
No ei kai hän sulle myöntäisi, että "erotaan, jotta pääsen taas nussimaan synttärikemuissa tapaamani Pentin kanssa", sinähän nostaisit metelin. Voi hyvinkin käydä niin, että kun eroatte naisen vapaudenkaipuun kanssa, hän onkin seuraavalla viikolla yhdessä jo jonkun häiskän kanssa.
Olette niin nuoria, että ehdotan rehellistä eroamista. Kerranhan se vaan kirpasee!
Näinhän se voi olla ja on jopa todennäköistä, mutta tuskin kuitenkaan viikon päästä vaan ehkäpä parin kuukauden päästä hän seilaa toisen jätkän perässä. Semmoisen tilanteen tullessa eteen olen jo vuosia sitten päättänyt, ettei semmosesta naisesta ole syytä välittää..
Jotenki tuo ajatus erosta tuntuu niin pahalle, kuitenkin päivä päivältä ajatusmaailma on selkiytynyt ja kaikkea pystyy käsittelmään ja ajattelemaan kirkkaalla järjellä. Se tässä on kuitenki se hyvä puoli.
Annahan hänen mennä, varmaan jäänyt jotain elämättä kokematta. Tiedäthän, että yksipuolinen rakkaus ei riitä. Olette vielä nuoria molemmat, löytyy vielä se oikeakin, joka on sitten ehkä se todellinen rakkaus.