Joskus tulee jossain kadulla vastaan joku koulukaveri tai vastaava jostain ikuisuuksien takaa. Sen kanssa ei pakosti olla edes kouluaikoina oltu kavereita, eikä edes koulussa vietetty aikaa yhdessä, niin sit tällanen tulee innostuneena moikkaamaan ja kyselemään kuulumisia. Hei oikeesti! En pysty käsittämään, mitä sen ihmisen päässä sillä kysymishetkellä liikkuu. Ihanko tosissaan se kuvittelee, et jollain ois aikaa kesken kaiken alkaa selostamaan suurinpiirtein jotain elämäntarinaansa!? Mä en edes moikkaa, ellen oikeesti ole joskus ollu paremmin tekemisissä ko. tyypin kanssa ja jollen edes nimeään muista, koska he ovat ihan täysin vieraita ihmisiä mulle. Mutta moikata voin kyllä, jos selvästi tunnistan ihmisen, ja on esim. ollut omalla luokallani, mutta siihen se sitten saisi jäädä. En mäkään mee keltään 15-20 vuoden takaisilta ihmisiltä kyselemään mitään. Ei mua kiinnosta, enkä sen vuoksi tajua tollasta käytöstä lainkaan.
Miten tollasista pääsee kohteliaasti mutta nopeasti eroon? Mitä vastata ventovieraan kuulumisten kyselemiseen, jotta pääsee liukenemaan tilanteesta mahd.nopeasti pois?
Miten tollasista pääsee kohteliaasti mutta nopeasti eroon? Mitä vastata ventovieraan kuulumisten kyselemiseen, jotta pääsee liukenemaan tilanteesta mahd.nopeasti pois?
Vastaukset 23
Vanhimmat
.. puoli tuttuihin. Kun kysytään mitä kuuluu nykyään.. Vastaan, että eipä tässä ihmeitä.. olen tässä juuri matkalla ... (jonnekin).. ja sanon, että olisi kiva turista enemmänkin.. mutta nyt on hieman kiire.. sinne (jonnekin.) Ja moikka! ... ja jatkan matkaa...
Useimmiten toki rupattelen muutaman sanasen ja sitten lähden jatkamaan matkaani.. =)
vaikka joku "tärkeä" meno, etkä kerkiä paljon muuta, kuin toteamaan, että "jutellaan toisella kertaa paremmin".
mä oon aika huono valehtelemaan. Lisäksi tollanen hyökkäys "puskan takaa" ihan yllättäin tavallaan pistää pasmat sekaisin. Eikä kuitenkaan nyt haluis antaa toiselle ihan tökeröä ja kusipäämäistä kuvaa itsestään.. vaikee tilanne.:(
ei auta, kuin jäädä kalkanteelle.
puskista hyökätä mihinkään suuntaan. Voi tulla rumaa tulosta. Se voi olla hävityksen kauhistus.
...miksi sinua liikuttaa se mitä hän sinusta ajattelee?
Kohteliaasti voi sanoa vaikka "olipa kiva tavata, mutta nyt täytyy mennä." Ei muuta.
"Miten tollasista pääsee kohteliaasti mutta nopeasti eroon?"
... ei edes viitsi ajatella kohteliaisuusseikkoja näissä tilanteissa. Oikeastaan tekopyhä mukakaveruus on jo sinänsä niin epäkohteliasta, että mutsi vaan toteaa että mikäs tässä täytyy mennä
(ja sit se menee eikä jää siihen).
Se vain on se reaktio silloin kun näkee jonkun tutun kasvon.Minulle on välillä käynyt niin juuri nähdessäni noita 15 vuoden takaisia tutttavuuksia.Sitä on silloin ottanut positiivisesti vastaan jopa entisiä koulu/työpaikka kiusaajiaan nämä nähdessään vuosien päästä uudelleen.
koulumatkoilla, pojat kiusasivat. Tavatessamme muistelemme niitä ja nauramme kaikella. Yleensä kommentti on: * Miksikähän me tappelimme?* Ei ole löytynyt vieläkään vastausta.
No en nyt tiedä, enkä oikein osaa sanoa asiaasi. Mä ainakin juttelen lähes jokapäivä ihmisten kanssa, joiden kanssa olen joskus vaihtanut vain sen yksi tai muutama sanaa ja jos joku tulee juttelemaan ystävällisesti, on se musta ihan ok., jos vaikka olisi tuntemattomampikin. Kiusallisia tilanteita voi tietysti tulla sitten, jos ei yhtään muista tai tiedä, että kuka juttelija edes on. Tänäänkin mulle sattui yksi sellainen tilanne eräässä paikassa, mutta arvelin sitten, että henkilö tervehti mua ihan vain ystävällisyyttään tai että ollaan vaihtoehtoisesti joskus jossakin kauan sitten juteltu pari sanaa, muttei kasvot vain juuri mulle ole jääneet mieleen.
Joidenkin koulukavereiden kanssa voi tietysti olla vaikeuksia, jos olis vaikka joku ikuisuuden takaa tuttu ihminen kyseessä. Ihmisethän muuttuvat ulkomuodoltaankin. Itse esimerkiksi en mitenkään pystyisi lonkalta nopeasti enää luettelemaan edes kaikkien yläasteaikaisten luokkalaisten nimiä. Tekis aika tiukkaa...
Jos sua häiritsee jonkun kyselyt, voithan sä vastata kohteliaasti vaikka, että "hyvää kuuluu" ja kysyä kohteliaasti toiselta, että mitä hänelle kuuluu. Siinä sitä nimeäkään edes tarvitse tietää tai muistaa. Sitten jos joku alkaisi tilittää elämäntarinaansa ( mistä ilmeisesti olet ärtynyt?), voinet varmaankin johonkin kohteliaaseen tekosyyhyn vedoten vaikka liueta paikalta, jos liian kiusalliseksi menee tilanne? Yleensä kuitenkin ystävällisyyteen kannattaa vastata ystävällisyydellä ja aika monet ihmiset ovat myös sellaisia, että ihan vain small-talkin vuoksi juttelevat tuntemattomammillekin. Ei ne välttämättä tarkoita niillä kyselyillään yhtään edes erityistä kiinnostusta sua kohtaan, eikä sellaista kannata kuvitella. Ystävällisyydestä monet juttelee. On tietysti sellaisiakin, joilla kaikki nimet ja naamat jää mieleen ja ehkä joskus sellaisten joukossa voi olla erikoistakin kiinnostusta osoittavia. Jotkut oikein hyvät käytöstavat omaavat ihmiset (monasti vanhemman ikäpolven edustajia sellaiset) kuitenkin ovat myös sellaisia, että alkavat tervehtiä, vaikka vain kerran olisi juteltu ja sitä tapaa kannattaa ihmisessä arvostaa ( jos kyseessä on vain tervehdyksen asteelle jäävä kohteliaisuus, eikä erikoisen outo kiinnostuneisuus).
Asut sä sitten jossakin samassa kaupungissa kaikkkien viidentoista-kahdenkymmenen vuoden takaisten tuttujes kanssa, vai miten? Mä törmään kanssa joskus kymmenen vuoden takaisiin tuttuihin, mutta kyllä se aika satunnaista on. Iloisia yllätyksiä ne kyllä useimmiten, jos niin käy.:)
Ei oo kokemusta. Mun kehonkieli on ilmeisesti niin helposti tulkittavaa, että ei oo tullut kukaan sellainen kyselemään kuulumisia, jonka kuulumiset ei mua kiinnostais. Toisaalta eipä ne oo tullut kyselee kuulumisia sellaisetkaan, joiden kuulumiset kiinnostais.
vinkkejä.. millanen suojapanssari sulla on? :)
ihmistä olekaan.
on tottuneet julistamaan kahvinjuontinsa ja vessassakäyntinsä kaikille puolitutuille ja tuntemattomillekin, joten eivthän ne ymmärrä, miksei kuka tahansa haluaisi selostaa koko omaa elämäänsä vastaavasti heille. Kaiken pitää olla julkista ja kaikilla tiedossa.
mitä todellisuudessa on tapahtunut. Luulen, että aloittajan vilkas mielikuvitus on tehnyt tepposet ja hän kuvittelee olevansa joku kuuluisuus, josta ollaan kiinnostuneita. Aloituksesta selvisi ainoastaan se, että joku on tervehtinyt ja aloittaja on saanut siitä slaagin.
Onhan sekin mahdollista.
Ehkä ne tosiaan kuvittelee, et joku on kiinnostunut heidän jokaikisestä tekemisestään ja menemisestään. Jos mun mies jakais jossain facebookissa sanankin musta ja meen yhteisistä tekemisistämme tai asioistamme, niin huomais hyvin pian olevansa siinä pisteessä, että saa alkaa etsimään uutta seuralaista itselleen...sellaista, joka tykkää elää julkisuudessa. Mä en sellainen ole.
Aloituksessa kirjoitit, että... >>Ihanko tosissaan se kuvittelee, et jollain ois aikaa kesken kaiken alkaa selostamaan suurinpiirtein jotain elämäntarinaansa!?
ei mun mielestä olis mitään vikaa.. miksikäs niitä sanottiinkaan...hmm.. joku maatalouslomittaja. Varmasti haastava ja monipuolinen ammatti, vaikka tuntuu ettei ehkä nykymaailman aikaan niin kovinkaan arvostettu. Helpompi eläinten parissa ois työskennellä, kuin ihmisten.
Mä oon hyvinkin sosiaalinen sellaisten ihmisten parissa, joista pidän. Muiden kanssa en koe tarvetta mihinkään sosiaaliseen kanssakäymiseen.
mitään elämänsä stooria alkaa lähes ventovieraalle kertomaankaan. Useimmat kysyvät:"Mitä sinulle kuuluu?", tarkoittamatta, että toinen siihen millään tavoin kovin syvällisesti alkaa vastaamaan. Riittää, kun sanoo:"Kiitos, siinähän se" tai jotain sen suuntaista ja kertoo vaikkapa olevansa hieman kiireinen, ettei valitettavasti ehdi jutella kauempaa :). Asioista ei kannata tehdä liian monimutkaisia ja vaikeita, mitä ne todellisuudessa eivät ole ...
"Asioista ei kannata tehdä liian monimutkaisia ja vaikeita, mitä ne todellisuudessa eivät ole "
Tuossa oot hyvinkin oikeassa, et oo eka joka mulle noin sanoo, etkä takuulla viimenenkään.:)
Mut sitä vaan ihmettelen, et miksi sitten kysyä toiselta "mitä kuuluu" jossei tippaakaan kiinnosta sen toisen kuulumiset?
Mä en oo ikinä tajunnut tollasta joutavapäiväistä höpöttämistä vailla mitään päämäärää.
"Mä en oo ikinä tajunnut tollasta joutavapäiväistä höpöttämistä vailla mitään päämäärää."
kuin "Soitellaan!", vaikkei useimmiten sitä kuitenkaan tehdä. Sanoja, jotka eivät kuitenkaan tarkoita mitään ... ymmärrän silti, mitä ajat takaa ja olen kanssasi pitkälle samaa mieltä :).