Avopuolisoni oli bilettämässä ilman minua, oli pettänyt. Yhdenillanjuttu, edes numeroita ei vaihdettu. Syytä ei osaa sanoa, ei ajatellut ja oli kuulema vain seksiä. Tunnusti onneksi ja sitä arvostan. Suhteemme on oikeasti täysin kunnossa, molempien mielestä jopa paljon paremmassa kunnossa kuin monella muulla parilla. Mutta onko se sitten suhteen loppu, että toinen kykenee sulkemaan omatuntonsa pois ja antaa tilanteen viedä? Varsinkin kun asioista oli sovittu etukäteen selkeät pelisäännöt, jotka molemmat kyllä tiesi. Heittääkö hukkaan vuosikymmenen henkinen yhteys ja toimiva parisuhde yhden hairahduksen takia? Vai onko suhteessa oikeasti joku vika, jota kumpikaan ei nää (vaikea uskoa, että olisi) ? Tekisi mieli ajatella yhdenillan jutun olleen tavallaan vain "itsetyydytystä jonkun avustamana". Mutta jos annan anteksi, niin luoko se pettäjälle kuisauksen tehdä uudestaan (ja jättää kertomatta).
Anteeksianto?
MitäIhmettäTapahtui
15381
0Äänestä
Vastaukset 15
Vanhimmat
Varmaan olisi hyvä tehdä jotenkin selväksi että tämä ei saa toistua
On tehty selväksi. Ja sanoi olevansa jatkossa viisaampi, jos tulee tilanteita, joissa voisi hairahtua. Suoraan myös myönsi, ettei syynä ollut humalatilansa vaan tyhmyys ja ajattelemattomuus. Päätös suhteen jatkosta on minulla, hän haluaa jatkaa ja rakastaa minua jopa enemmän kuin ennen. Mutta en sittenkään ole varma pystynkö antamaan anteeksi tämän yhden kerran. Ja unohtamaan.. tai ei kai sitä koskaan unohda, mutta hyväksymään. Toisaalta haluan ratkaista asian nopeasti, enkä jäädä rypemään ongelmissa tai syyttelemään ketään. Tehty mikä tehty.
Varmasti lapset ovat kilttejä, kun tekee selväksi että joulupukki tuo vain risuja. Se ei kuitenkaan ole aikakonsistentti strategia, vaan jouluna pukki tuo sitten lahjoja, vaikka lapset olisivat vähän riehuneetkin.
Petturistahan se riippuu ja siitä, minkälainen luonne hänellä on. Jos niitä irtosuhteita on ollut ennen parisuhdetta, niin tuskinpa loppuu. Jos taas kyseessä on oikeasti harvinainen kertahairahdus, niin sepä ei välttämättä toistu. Huono puoli on siinä, että elämä on lyhyt ja koko hommaan menee vuosia.
Mihin homaan menee vuosia? Pettämiseen? Anteeksiantamiseen? Jos suhde on kestänyt jo 10 vuotta ja kestää vielä tulevaisuudessa 60 vuotta tai miten kauan nyt kukakin elää (tarkoitus on olla kunnes kuolema meidät erottaa), niin onko silloin väliä jos on muutaman tunnin ollut hakoteillä koko suhteen aikana?
Gallup: oletko antanut avo/aviopuolisolle anteeksi yhden (siis 1 kerta ei enempää) yhdenillanjutun vai lopetitko suhteen? Kannattiko eli oliko päätöksesi oikea?
Mies ainakin tunnusti heti ja on varmaankin pahoillaan.
Mutta miten käy, kun mies lähtee seuraavan kerran yksin bilettämään? Kiipeiletkö pitkin seiniä. Mietitkö, että toistuu jos juo? Kyllä tossa ois ihan oikeasti aina hyvä vähän luottamusbuustia hommata. Kehottaa vaikka miestä miettimään, että miksi asian teki ja miksi ei estot toimineet? Oliko se estojen poistuminen alkoholin syytä ja miten sen suhteen toimitte jatkossa. Mitä teette sille syylle, miksi teki. Se ei välttämättä ole teidän parisuhteesta johtuvaa, vaan vaikka ihan miehen ajattelemattomuutta. Mutta jokin siellä on ja uskon kyllä, että sen saa muutettua - ja tulisi muuttaa ihan jo mielenrauhan vuoksi. Mutta tämä riippuu ihan täysin siitä miten mies tuohon kaikkeen suhtautuu, haluaako muuttua, kokiko oman tekonsa jälkikäteen ahdistavasti. Kattelkaa nyt päivä kerralaan ja kypsytelkää asiota päässänne.
Mulla on taustalla ihan saman tyyppinen juttu. Tosin seksiä tai oikeastaan edes fyysistä kontaktia ei ollut, mutta ajatustasolla oli jotain, joka sai miehen itku kurkussa seuraavana aamuna siitä mulle ripittäytymään. Ja jo ihan tossakin sitä luottamusta piti rakentaa ja korjailla. Ja voin sanoa, että ei ole näiden ties kuinka monen vuoden aikana (sattui suht alkuvaiheessa) ollut mitään siihen viittavaa tai hämärää. Ja toisaalta näkyi kuinka säikähtänyt mies oli silloin. Mites mies reagoi? Oliko kauhuissaan, säikähtänyt teostaan?
Sama tilanne täällä, kännitoilailu annettu anteeksi, sehän oli vain seksiä ei muuta. Usko pois, sinulla on helppo tilanne, senkun annat anteeksi ja jatkatte menemistä.
Tilanne on helppo jos se oli vain seksiä (mistä tuskin mitään edes muistaa) mutta jos takana on salasuhdetta, pitkää salailua ja valehtelua sekä kaksinaamaisuutta niin silloin on vaikeaa, vaikeaa...vaikeaa, tiedän tämänkin, prosessi yhä käynnissä.
Sisnun täytyy ajatella että ET todellakaan omista ketään, ei avovaimosikaan sinua omista, liiallinen mustasukkaisuus pilaa suhteen ja jos sitä taas ei ole lainkaan ei suhdettakaan ole.
Virheitä tehdään jne. Luottamus on loppujen lopuksi helpompi palauttaa kuin uskotkaan mutta siihen tarvitaan molempien osapuolien työtä.
Kiusaus tehdä asia uudelleen on tottakai mahdollista, varmasti sinullakin on ollut kiusauksia, kynnys matalampi, ehkä, mitä väliä?
Asia on niin, että en ole itse ikinä joutunut kiusaukseen. Joskus olen jostain miehestä ajatellut, että panisin, JOS OLISIN VAPAA. Ja mulle on tultu jopa suoraan ehdottamaan baarissa että lähdetäänkö panemaan! Mulla ei ole silti käynyt mielessäkään, että pettäisin miestäni ikinä. Ja mua kuitenkin tulee vähintään muutama mies iskemään joka kerta kun ollaan baarissa. Ajattelen silloin vaan, että ompa mieheni onnenpekka, kun on saanut kauniin ja seksikkään naisen ;) Mutta eihän se näköjään riittänyt. Tai ehkä tuo olikin sitten sitä, että kun vaihteeksi miestäni kerrankin tultiin iskemään, niin lähti sitten heti mukaan.. Juu koetin kysyä syytä pettämiselle mieheltäni, mutta kun ei se osaa sanoa. Se ei vaan tiedä. tilanne vaan johti toiseen.
Olisi helpompi antaa anteeksi jos mies oikeasti itse tietäisi miksi sitä alkoi haluttaa niin paljon, että unohti minut. Miten mä saan sen oivaltamaan sen, jos ei se (muka) itsekään tiedä. Kysyin kaikki mielestäni mahdolliset syytkin läpi: vaihtelunhalu, itsetunnon pönkitys jne.. jne.. Mutta se ei vaan tiedä. Sehän tästä ongelmallista tekeekin, koska muuten olisin aivan täysin valmis antamaan anteeksi. Mutta ei ihan riitä toisen vakuuttelu, että tajusi olleensa tyhmä ja ajattelee seuraavalla kerralla, kun ei tiedä että mitä ajattelee. Alkoholi ei tähän ollut syynä, koska ei edes ollut kovin kännissä. Ja sanoi itsekin, ettei se viinasta johtunut vaan tilanteesta ja halusta. Ei mua oikeastaan edes haittaa se, että on pannut toista, vaan se että on jotenkin vaan AJAUTUNUT siihen tilanteeseen.
"Olisi helpompi antaa anteeksi jos mies oikeasti itse tietäisi miksi sitä alkoi haluttaa niin paljon, että unohti minut. Miten mä saan sen oivaltamaan sen, jos ei se (muka) itsekään tiedä. Kysyin kaikki mielestäni mahdolliset syytkin läpi: vaihtelunhalu, itsetunnon pönkitys jne.. jne.. Mutta se ei vaan tiedä. Sehän tästä ongelmallista tekeekin, koska muuten olisin aivan täysin valmis antamaan anteeksi. Mutta ei ihan riitä toisen vakuuttelu, että tajusi olleensa tyhmä ja ajattelee seuraavalla kerralla, kun ei tiedä että mitä ajattelee."
AIVAN! Sama tilanne täällä. Ei tiedä niin ei tiedä? Itseäbi ihmetyttää niiin suuresti.
Muuten, täällä päässä pettävä puoliso on ollut nainen.
Ehkä se on vaan sitä ettei ymmärrä miten "tilanne johtaa toiseen, niin ettei huomioi omaatuntoa tai ajattele ollenkaan" kun en itse ole koskaan joutunut sellaiseen tilanteeseen. En olis sitäkään uskonut että joudun petetyksi tai pystyisin antamaan sen anteeksi, ennen kuin jouduin tähän tilanteeseen. Se on sitä elämänkokemusta. Riittäis kyllä tässä asiassa vähempikin elämänkokemus. Perkele.
Ilmeisesti se ei ainakaan sukupuolesta johdu, että ajattelee alapäällään. Ne on vaan ne liskonaivot.
kieltämättä aika terapeuttista tämä netissä avautuminen ;)
Olen kuullut joskus sanottavan, että anteeksianto on kuin suora lupa seuraavaan pettämiseen.
Niin. Mutta mistä sen sitten voi tietää, onko minun kumppanini kerrasta viisastuvaa sorttia vai ei? Haluaisin kuitenkin luottaa, koska haluan jatkaa suhdetta rakastamani ihmisen kanssa loppuelämäni.
Oletteko naimisissa, onko teillä lapsia? Mä tein itse sen tyhmän virheen, että annoin juuri tuollaisen jutun anteeksi, ja niitä tulikin lisää. Nyt mietin, että olis vaan pitänyt tehdä se vanhanaikainen temppu ja heittäytyä raskaaksi. Kun on tarpeeksi punnuksia nilkassa sitä ei siitä vaan lähdetä muiden naisten perään, pari lasta, niiden elatusmaksut on jo sellaiset, että miehen pitää hiukan harkita erotako vai ei koska tulee varmaan kalliimmaksi maksaa elatusmaksuja kuin olla itse perheessä lapsien kanssa ja vaikka vielä siihen kaupan päälle menisi naimisiin.
sinun "matematiikalla" tulee vain lisää toivottomia tapauksia.